Ja matka jatkuu kohti pienempää kokoa. Yllätyin taasen iloisesti, että meikäläisellä on vaatekoot päässyt pienemmiksi kuin silloin viime vuoden kesällä 2012. Silloinhan laihdutin käytännössä yksin, ilman valmennusta aika pitkäänkin että sain jotain n. 10 kg pois. Sit tulikin haastavat vaiheet jolloin syöminen ja koko dieetti heitti häränpyllyä....
Luulin joku aika sitten olevani niissä mitoissa, jolloin ostin sinisen Ice Peakin ulkoilutakkini joskus touko-kesäkuussa 2012.
Nyt sekin on jo aikaa sitten osoittautunut suuremmaksi kuin ostotilanteessa.
Samoin koon 42 untuvatakki (Ice Peak sekin!) on reilun kokoinen mulle. Pahoin näyttää siltä, että joutuisin ehkä talveksi uuden untsikan hommaamaan, jos maaliin pääsen!
Ja KUN pääsen. Sinne on päästävä! :)
Kerroin valmentajalle että viikon päästä olis synttärit joihin olis hommattava mekko.
Hän pahoitteli että se tulee jäämään valitettavasti liian isoksi kyllä mulle.
Tekisi mieli oikeastaan kuvata tänne, miten paljon isompia ne takit onkaan, jotka oon ostanut joskus laihduttaneena -20 kg ja -10 kg. Itselle oli suuri ällistys huomata et farkkutakkihan on käynyt isoksi mulle! :D Herregud, mitä on tapahtunut?!? Muistan sen hankkineeni 2010 keväällä...en ollut silloinkaan mikään keponen neiti...samoin viime kesänä ostamani ulkoilutakki, nytkö se kävi isoksi?
Valmentajan luona vierähti tänään taas tovi. Tällä erää juttelimme, että menisin paasto +:lla vielä 7-kymppisiin asti ja sit aloitan liikunnan paremmalla tehollakin viimeistään, niin voisin mennä taso 2:lle. Tällä ei ihan vielä meikäläinen jaksa ihmeitä jumppia, mutta taso 2:lla sitten voipi alkaa kunnolla.
Kulutus on jo työnkin puolesta aika suuri.
Jännittää kieltämättä, saanko pidettyä syömiset ja liikunnan jatkossa tasapainossa. On tässä joutunut varomaan ettei liikaa söisi.
Mietintä menossa pitäiskö mennä edelleen vain sitoutumatta minnekään salille, se tuntuis parhaalta ratkaisulta kyllä nykytilanteessa.
Näin tänävuonna ainakin. Mulle on parempi että en liity mihinkään kuntoklubille, koska se kulkeminen niissä on oma juttunsa sekin.
Voisin sanoa että 2 paikkaa on jonne liittymistä voisin harkita mutta en vielä. ;) En ole himoliikkuja nimittäin.
Tänään otettiin mitat näin -15 kg korvilla. Rinnanympärys -9 cm, vyötärö -9 cm, lantionympärys -11 cm ja reiden ympärys -6,5 cm.
Valmentaja meinasi että voisin tähdätä ens vuoden pudottaja-kisaan ja joku lehtijuttu paikallislehteen. Ööh...tuota lehtijuttua vähän mietin ja epäröin, en hirveästi välitä puhua asioistani julkisuuteen.
Katsotaan nyt. Houkuttaisi päästä toki kampaajalle sitten, meikkaukseen ja stailaukseen sekä kosmetologille.
Mutta joo, olishan se unelma muuten tehdä siitä numero että on laihtunut normaaliin painoonsa, sitten aikanaan.
Tässä vielä on -18 kg työstettävänä alaspäin...ei sitä tiiä vaikka nälkä kasvaisi syödessä ;).
Mainitsinkohan tätä, että huomasin monilla Cambridgella tavoitteeseen päässeillä olleen useita eri laihdutusyrityksiä, myös karppaus muutamilla. Yllätyinkö? Vai enkö?
Kun muistan, mä hyvä jos n. 1,5 v. pystyin olemaan sillä. Sitten alkoi jotenkin siihen väsymään ja tuli yhä useampi repsahdus. Sit en enää kyllä ollut karppaaja, kun söin muutakin PLUS niitä kermoja ja rasvoja. Mitä voidaan olettaa tällöin tapahtuvan kun yhdistää sekä hiilarit että runsaan rasvan?
Kaikkihan sen tietää mitä ne yhdessä tekee...
Loppujen lopuksi koin elimistöni menneen sekaisin vhh-ruokavaliosta.
Vai oliko se sitä, että söin sekä sitä että tätä?
Muistan jonkun blogista lukeneeni kuinka lopetti karppauksen. Voisin yhtyä häneen.
Itse en voisi mitenkään päin kuvitella syöväni enää niitä pöperöitä kuin silloin. Jotenkin sain siitäkin tarpeekseni. Toki mulle maistuisi uunimakkara tms. mutta ei ehkä pekoni. :D
Tämä niukkaenerginen dieetti kuului pitkään niihin dieetteihin joihin en uskonut koskevani pitkällä tikullakaan. Vielä keväälläkin oudoksuin sitä tuolla Xtravaganzassa jossa kävin tuhlaamassa kankkulan kaivoon rahani. Jäipähän edes sekoitusmuki jota vieläkin käytän, joskaan noita ei saa kunnolla sekaisin millään muulla kuin sauvasekoittimella.
Ihan oikeasti olin lähes luovuttanut ja ruvennut funtsimaan että on tyydyttävä elämään ilmeisesti ylipainoisena elämäni loppuajan.
Mutta tämä Cambridge mullisti tämän ajatuksen. Ehkä sitten vielä kerran voisin yrittää.
Tuttavani sai tiputettua painoa saman painon verran mitä mun pitäisi tiputtaa, havahduin eräänä päivänä että hitto, mun on tehtävä tämä kosha hänkin sen teki.
Olin funtsinut hänen kehotustaan alkaa tähän hommaan.
Löysin itseni Maaritin luota sitten päivän parin kuluttua. Itseasiassa siihen meni päivä, niin nopeasti sovittiin se tapaaminen. Mutta aloitus meni toisen viikon alkuun. Jos olisinkin tiennyt miten rankka aloitus on, olisin ehkä toisin aloittanut...
Siinä pieni kertaus asian tiimoilta miten tää lähti alkuun.
Nyt ollaan siinä -14,9 kg eli n. -15 kg kieppeillä.
Välietapilla. Matka silti vaan jatkuu edelleen.
Piti muokata jälkikäteen tätä kun ei tullut tarkistettua, en ole koskaan hallinnut kirjoittamista, valitettavasti. Sekin lahja annettiin veljelle.
Luulin joku aika sitten olevani niissä mitoissa, jolloin ostin sinisen Ice Peakin ulkoilutakkini joskus touko-kesäkuussa 2012.
Nyt sekin on jo aikaa sitten osoittautunut suuremmaksi kuin ostotilanteessa.
Samoin koon 42 untuvatakki (Ice Peak sekin!) on reilun kokoinen mulle. Pahoin näyttää siltä, että joutuisin ehkä talveksi uuden untsikan hommaamaan, jos maaliin pääsen!
Ja KUN pääsen. Sinne on päästävä! :)
Kerroin valmentajalle että viikon päästä olis synttärit joihin olis hommattava mekko.
Hän pahoitteli että se tulee jäämään valitettavasti liian isoksi kyllä mulle.
Tekisi mieli oikeastaan kuvata tänne, miten paljon isompia ne takit onkaan, jotka oon ostanut joskus laihduttaneena -20 kg ja -10 kg. Itselle oli suuri ällistys huomata et farkkutakkihan on käynyt isoksi mulle! :D Herregud, mitä on tapahtunut?!? Muistan sen hankkineeni 2010 keväällä...en ollut silloinkaan mikään keponen neiti...samoin viime kesänä ostamani ulkoilutakki, nytkö se kävi isoksi?
Kulutus on jo työnkin puolesta aika suuri.
Jännittää kieltämättä, saanko pidettyä syömiset ja liikunnan jatkossa tasapainossa. On tässä joutunut varomaan ettei liikaa söisi.
Mietintä menossa pitäiskö mennä edelleen vain sitoutumatta minnekään salille, se tuntuis parhaalta ratkaisulta kyllä nykytilanteessa.
Näin tänävuonna ainakin. Mulle on parempi että en liity mihinkään kuntoklubille, koska se kulkeminen niissä on oma juttunsa sekin.
Voisin sanoa että 2 paikkaa on jonne liittymistä voisin harkita mutta en vielä. ;) En ole himoliikkuja nimittäin.
Tänään otettiin mitat näin -15 kg korvilla. Rinnanympärys -9 cm, vyötärö -9 cm, lantionympärys -11 cm ja reiden ympärys -6,5 cm.
Valmentaja meinasi että voisin tähdätä ens vuoden pudottaja-kisaan ja joku lehtijuttu paikallislehteen. Ööh...tuota lehtijuttua vähän mietin ja epäröin, en hirveästi välitä puhua asioistani julkisuuteen.
Katsotaan nyt. Houkuttaisi päästä toki kampaajalle sitten, meikkaukseen ja stailaukseen sekä kosmetologille.
Mutta joo, olishan se unelma muuten tehdä siitä numero että on laihtunut normaaliin painoonsa, sitten aikanaan.
Tässä vielä on -18 kg työstettävänä alaspäin...ei sitä tiiä vaikka nälkä kasvaisi syödessä ;).
Mainitsinkohan tätä, että huomasin monilla Cambridgella tavoitteeseen päässeillä olleen useita eri laihdutusyrityksiä, myös karppaus muutamilla. Yllätyinkö? Vai enkö?
Kun muistan, mä hyvä jos n. 1,5 v. pystyin olemaan sillä. Sitten alkoi jotenkin siihen väsymään ja tuli yhä useampi repsahdus. Sit en enää kyllä ollut karppaaja, kun söin muutakin PLUS niitä kermoja ja rasvoja. Mitä voidaan olettaa tällöin tapahtuvan kun yhdistää sekä hiilarit että runsaan rasvan?
Kaikkihan sen tietää mitä ne yhdessä tekee...
Loppujen lopuksi koin elimistöni menneen sekaisin vhh-ruokavaliosta.
Vai oliko se sitä, että söin sekä sitä että tätä?
Muistan jonkun blogista lukeneeni kuinka lopetti karppauksen. Voisin yhtyä häneen.
Itse en voisi mitenkään päin kuvitella syöväni enää niitä pöperöitä kuin silloin. Jotenkin sain siitäkin tarpeekseni. Toki mulle maistuisi uunimakkara tms. mutta ei ehkä pekoni. :D
Tämä niukkaenerginen dieetti kuului pitkään niihin dieetteihin joihin en uskonut koskevani pitkällä tikullakaan. Vielä keväälläkin oudoksuin sitä tuolla Xtravaganzassa jossa kävin tuhlaamassa kankkulan kaivoon rahani. Jäipähän edes sekoitusmuki jota vieläkin käytän, joskaan noita ei saa kunnolla sekaisin millään muulla kuin sauvasekoittimella.
Ihan oikeasti olin lähes luovuttanut ja ruvennut funtsimaan että on tyydyttävä elämään ilmeisesti ylipainoisena elämäni loppuajan.
Mutta tämä Cambridge mullisti tämän ajatuksen. Ehkä sitten vielä kerran voisin yrittää.
Tuttavani sai tiputettua painoa saman painon verran mitä mun pitäisi tiputtaa, havahduin eräänä päivänä että hitto, mun on tehtävä tämä kosha hänkin sen teki.
Olin funtsinut hänen kehotustaan alkaa tähän hommaan.
Löysin itseni Maaritin luota sitten päivän parin kuluttua. Itseasiassa siihen meni päivä, niin nopeasti sovittiin se tapaaminen. Mutta aloitus meni toisen viikon alkuun. Jos olisinkin tiennyt miten rankka aloitus on, olisin ehkä toisin aloittanut...
Siinä pieni kertaus asian tiimoilta miten tää lähti alkuun.
Nyt ollaan siinä -14,9 kg eli n. -15 kg kieppeillä.
Välietapilla. Matka silti vaan jatkuu edelleen.
Piti muokata jälkikäteen tätä kun ei tullut tarkistettua, en ole koskaan hallinnut kirjoittamista, valitettavasti. Sekin lahja annettiin veljelle.
 |
| Ei kiristä enää. Ostettaessa joskus aikanaan kiristi kyllä jonkin verran. |
 |
| Ostin tämänkin ennen Tallinnan reissua 5/10. Alkaa olla väljyyttä paljonkin. Koko 46! |
 |
| Ostettu -08 joulua ennen kun karppasin. Alkaa olla jo väljyyttä. Untuvatakki tämäkin, vähän lyhyempi kuin se musta. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti