Elämää on viikolla 16:kin!

Olen taas saanut kritiikkiä dieetin matalaenergisyyteen liittyen, mutta alan jo olla vastustuskykyinen moiselle. Olkootkin oikeassa, luotan siihen että tämä on terveellinen ja aivan hyvä.
Tuloksia tulee. Se motivoi mua tarpeeksi tätä jatkamaan.
Kyllä, minulla on kilpirauhasen vajaatoiminta ikuinen. Se oli jo syntyessäni ja kulkee kanssani hautaan, ellei ihmeparantumista tulee tällä välillä.
Nyt sanovat tuolla, että mun pitäis ehdottomasti olla 1800-2000 kcal energiamäärällä.
Olkoon, kyllä mä siihenkin vielä kerkeän kunhan kilot saadaan pois!
Jos joku nero keksisi mulle sellaisen 1800-2000 kcal-dieetin jolla laihdun, niin kiitän vinkistä!
Voi nimittäin olla etten niinkään paljon tartte energiaa, kun pääsen tavoitteeseen, btw!
Mun peruskulutus ei varmasti ole noin paljon ikinä!
Mitä laskin se on korkeimmillaankin ollut 1700 kcal.

No, sellaiset saarnat sain, mutta oon jo tullut kovanahkaisemmaksi ja jatkan nyt tätä eteenpäin.
Aina jostain joku hyökkäilee näköjään tavalla tai toisella.
Ei sillä etteivätkö he saisi sanoa, mutta ovat kyllä selvästi tietämättömiä edes koko ohjelmasta sekä syömisistäni. Vähän jotain kohtuutta ja kunnioittamista olisi kiva olla, ettei heti lyttää vaikka miten oikeassa kokisi olevansa.
Mulla on kaikki kunnossa, labroissa näkyi vain että S-ALAT on koholla mutta se varmasti tästä laihdutuksesta on noussut.
Jos kyseessä olisi oikeasti maksavaurio, olisi se kyllä paljon korkeampikin mitä se oli.

No, en ole loukkaantunut mutta ärtynyt kylläkin sellaisesta vänkäämisestä. Väistyn ja viisaana lopetan kommentoinnin ketjuun. Ei jaksa tollasia, ihan oikeesti! Mä luovutin ja jätän jutun jatkamisen.

Nyt sattui vahinko että söin täysjyväriisiä vaikka oonkin jo mysliä tälle päivälle syönyt.
No, ei voi mitään. Sh'bamissa tarttee energiaa ;).
En taas muistanut tai hahmottanut että jotain 100 kcal tai päälle saa riisiä tms. syödä. Mutta en usko että vihanneksia saisin 100 kcal edestä tänään välttis alas.
Käyn lanttua ostamassa jotta saan taas tikkuni illalla paistetuksi.

Huomenna on haastava päivä, pitää mennä istumaan haavakoulutukseen 7,5 tunniksi ja vielä yövuoroon osa 1/2. Pitää katsoa vielä menikö koulutusanomus läpi.
Selkä taas kipuilee, en tiiä oonko vaan nukkunut huonoissa asennoissa, nukuin jotain 6 h viimeyönä ja klo 6 heräsin pyörimään ja toteamaan että enpä taida vielä herätä.

Tänään koetan Avon-nettikoulutuksen tehdä, katotaan miten onnistuu. Sit sen jälkeen sinne jumppaan.
Kiirettä pitää. Jätän koulutuksen vaikka kesken sen takia :D. Sillai. Mut jos sen koiran käyttäis ulkona...ja kävis kaupassa.

Omia kokemuksia tasolta 3 ja Xtravaganzan dissausta

Viikko nro. mikälie alkoi, enää en itsekään muista missä mennään. Kalenterista voisin laskea helposti koska aloituspäiväkin on tiedossa. En ole pahemmin pitänyt kirjaa viikoista. :)
Paino alkaa olla BMI 25,7 luokkaa, sitä on vaikea uskoa todeksikaan!
Vettä olen lipittänyt ahkerasti myös, kolmekin litraa eilen varmaan mennyt.
Ainut huonompi puoli on tää mahdollinen kaamosväsymys, sitkeästi yritän vaan sinnitellä ja toivoisin että tätä kaamosta pääsis pakoon jonnekin kauas pois.
Eilenkin nukuin taatusti ihan tarpeeksi, mutta nuutunut olo oli.

Joo, hyppäsin sitten tosiaan 3-tasolla vaihtoehtoon B eli hiilarit mukaan.
Alkoi marjojen puputtaminen ja kasvistenkin tuntumaan ilmavaivoina. Luulen että vatsani alkoi käymään, joten nyt minimoin marjat ja otan niiden tilalle rasvattoman maidon ja syön aamuisin pienen annoksen mysliä (perusmysliä ilman lisättyä sokeria paitsi hedelmiä on).
Ilmavaivat ärsytti ja vatsakin toimi ahkerasti tässä välillä, liiankin kanssa.
Nyt sitten alan opetella hiilareiden valikoimista, mulle ei näköjään "karppaaminen" enää sovi. :D
Tuntuu ettei nyt tee edes niin mieli repsahtaa kun jotain hiilaripitoista saa valikoida.
Tai sitten luulen vaan. Töissä ei oo hetkeen ollut mitään karkkeja eikä herkkuja.

Taitaapi olla voin ja kerman suurkulutus jatkossa taakse jäänyttä elämää.
Olin sitkeä "karppaaja", mulle jäi kermakahvi tavaksi ja taistelin vastaan Xtravaganzan ohjelmaakin, halusin pitää kermakahvistani kiinni enkä mitään rasvattomia juttuja halunnut. Homma kusi, maksoin turhaan eikä tulosta tullut.
Xtravaganzassa oli muutenkin tuota öö noi rentoutusjutut kyllä sellasii joille en lämmennyt saati ryhmäjutut, ihan siis sellasia haista paska -juttuja.
Harmitti että sellaiseen tuli sitouduttua enkä tykännyt koko hommelista.
Olin puolivauhdilla ja sain muutaman kilon ehkä just alas. Jos olisin mennyt niillä ohjeilla, tulos olisi toki voinut olla parempikin. Harmitti maksaa niin törkeetä kuukausimaksua sinne ja olla sidottu maksamaan. Paljastuipa sitten myöhemmin törkeä juttu muutenkin koko firman takaakin...
Olen heidän vanha asiakas nyt ja saan käydä kuulemma ostamassa edelleen pussikeittoja sieltä.
Itse hamuaisin kehonkoostumusvaakaa heiltä, hintakaan ei niin paha ole...näin myynnissä sellaisen. ;)
Kun maistoin kerran Cambridge-dieetin aikana Xtravaganzan vaniljashakea, se ei maistunut paljon miltään! Luultavasti heillä parhaita on se toffee-suklaa ja mustikka sekä suklaa.
Cambridgen pirtelöt on tehty markkinoiden parhaimman makuisiksi aivan selvästi!

Rupesin dissaamaan tässä Xtravaganzaa, koska en oikeasti pitänyt koko firmasta. Anteeksi vaan, mutta mä en tykännyt. En halunnut tehdä mitään kotiläksyjä sun muita tehtäväsulkeisia ja ryhmäjutut oli tylsiä. Mietin monet kerrat että miten näiden pitäisi muka tukea mun laihdutusta? Ehken ollut oikein asennoitunutkaan, mutta eieieieieeeiiiii mä en vaan tykännyt koko konseptista!
Hinta-laatusuhdekin oli aivan syvältä ja sieltä!
Mä yritin hetken uskotella jopa itselleni että tää on hyvä homma ja toimii, mutta äkkiä fiilis lässähti.
Mä tarvitsin oikeasti tehokkaampaa otetta, jotenkin tuntu aivan paskalta hommalta tuommoinen "puolivauhti" ym. jutut siellä.
Hyvät ihmiset, valitkaa ennemmin Cambridge kuin Xtravaganza, IHAN OIKEASTI se on parempi!!!
Se on kotiinpäin, saatte asiallista valmennusta ja oikeasti rahalle vastinetta! Ei sitoutumista, ei kuukausimaksuja vaan vain valmentajalle kymppi käynniltä. Itse olen käynyt vain x2/kk siellä. Maksuaikaa oon aina saanut seuraavaan käyntiin saakka aterioilta. Ja tsemppi on itsellä ollut huikea sekä tulokset! Valmentaja on innostunut ja tsemppaa hyvin eteenpäin!
Mulla on ollut aivan huippu tsemppaaja se valmentaja.

Multa on tultu vähän kyselemään tästä hommasta ja oon koettanut antaa yhteystietoja eteenpäin, jos joku innostuisi kans itsestään pitämään huolta. Tätä juttua ei vaan voi dissata, kun tälle alkaa.
Se on vain kiinni itsestäsi, omasta motivaatiosta.
Toivoin törmänneeni ja uskoneeni tähän konseptiin aiemmin, jo 18 vuotta sitten.
Nyt jos todella pääsen siihen samaan painoon kuin 18-vuotiaana mulla oli, olis aivan huippua.
Tai siihen mikä oli 16-vuotiaana. Se ei ole epäterve toivomus. Olin normaalipainoinen.
Aivan mahtavaa, että se on vielä 37-vuotiaana mahdollista. :)))
Todella mahtavaa!

Voiko tähän enää mitään enempää lisätä? :) Oon happy!

Kaikenlaista höpötystä ja taso 3:n oppimista

Tuloksia edelleen tulee ja mä koetan syventyä taso 3:n mahdollisuuksiin.

Pettymyksekseni lihaa ja proteiinituotteita ei enempää saakaan syödä kuin 200 kcal edestä. 

Sen sijaan saan jonkun verran syödä pastaa, perunaa ja riisiä sekä couscousia.

Sanoin valmentajalle että en halua syödä ihan siihen tyyliin kuin siinä vihkosessa ohje sanoo. Haluan syödä säännöllisin väliajoin, 3 tai enintään 4 tunnin välein.

Kuulemma toki saan itse sen rytmin suunnitella että se oli vain esimerkki kirjasessa.

Eli se meinaa sitä nyt että syön kuin tasolla 2 mutta hedelmät ja viljatuotteet sekä peruna tulevat mukaan. Ihanaa oikeasti!

Edit.

Päätin sit 3B-vaihtoehtoon siirtyä, niin tulee edullisemmaksikin. Ja tarttis saada vatsa rauhoittumaan kans. Varmaan marjojen jatkuva syönti tai jotkut vihannekset saavat vatsan sekaisin.

Mysliä rasvattoman maidon kera tänäaamuna ja kahvilla omena.

Käy se näinkin.

Luulen että soittelen valmentajalle vielä kuitenkin vaikka perjantaina onkin seuraava käynti.

Ei tässä muuta kun se että eteenpäin on mentävä.

Onnistumisia etsimässä

Repsuiluja takana ja voittoja edessä. Ei huonompi juttu! Vitsi mikä voitto se on, kun osaa kieltäytyä!
Tuntee itsensä tosi vahvaksi! Voittajaksi!
Mä pääsen kohti tavoitettani päivä päivältä, oli esteet mitkä tahansa!
Valmentajani vastasi meiliini että tottakai niitä repsuja tulee, mutta ei ne vaarallisia ole, mitä nyt hidastavat vain laihtumista. Varsinkin kun oon pitänyt useita viikkoja ja 3-4 kk tiukkaa linjaakin.
Kyllähän sitä kaipaisi välillä pikku paussia kieltäytymisille, mutta ei oo "varaa" nyt siihen.
Ja sitäkin oon vakavissani ajatellut että mä haluan todella aloittaa uuden elämäntavan, eli ne kaikki sokerimössöt ja muut on vaan jätettävä pois elämästä lähes täysin.
Samoin rasvainen ruoka...sipsit ja muut sellaiset olivat tosiaan paha paikka mulle.

Pitää ruveta kehittämään "korvikkeita" näille jutuille.
Ja mulle hyvät korvikkeet on - mitkä muutkaan - kuin hedelmät!
Ja haasteena pidän luopumista valkoisesta sokerista ja valkoiseksi raffinoidusta vehnästä muiden muassa. Spelttivehnä on aika hyvä vaihtoehto jossain vaiheessa esimerkiksi ja kiinnostaa kokeilla myös kvinoaa kun viljat on "vapaampia" ehkä jo tasolla 4.
Luontaistuotekaupassa ostoskeskuksessa oli sitä hyväksi mainittua sokerinkorviketta jota ajattelin ihan lähiaikoina käydä ostamassa, kunhan ei olis kauhean kallista.
Nimeä en muista mutta päättyy -oli -päätteeseen.
Luontaistuotekaupassa oli muutakin mielenkiintoista juttua joita voisin kokeilla ja ostaa.

Kyllä se jatkossa tietää sitä että mun elämä menee sellaiseksi että aamusta iltaan katson mitä mä syön. Tämän laihdutuksen jälkeen nimittäin. Se on muutos kohti uusia tapoja.
Mä haaveilen itseasiassa fitness-jutuista tulevaisuudessa sitten, sekin on elämäntapa tietty.
Katselin Fitfarmin sivuja ja mietin, että voinhan mä bikinihaasteenkin kokeilla jossain vaiheessa.
En missään nimessä ole minnekään bikinimissikisoihin silti haaveilemassa! Epäilen ettei tää yllä siihen tasoon koskaan mutta joo, kyllä ne timmit kropat ovat hyviä suunnannäyttäjiä et mitä kohti edes suuntaisin vaikken varmaan niin lihaksikkaalta tulisi näyttämään.
Mutta haaveena olis seuraavaksi saada vartalo timmiksi kun tää homma loppuu.
Meinaa uskon että valmentaja vielä pistää kohta liinat kiinni, meikä jo haaveilee vielä lähes 14 kg pudotuksesta kuitenkin...se ei ehkä oo aivan samaa mieltä.
Katsotaan nyt tää vajaa -10 kg vielä miten se menee...

Kiusauksia ja pieniä mutta suuria voittoja

Nyt on ollutkin hurjan paljon mahiksia pilata koko dieetti ja tänään en kyllä antanut sitten periksi kuten eilen illallakaan enää. Eilen päivällä meni sanalla sanoen plörinäksi. Illalla en antanut enää periksi enkä tänään.

Se tuntuu heti painossa myöskin jos yhtään alkaa sivuteille lipsumaan.

Oon tosi ylpeä että voitin tyhmät himoni taas repsuilla.

Joka päivä se taas alkaisi olemaan tällaista.

Se hyvä tässä tässä on että kynnys syödä ja lipsua kyllä saadaan nousemaan  hyvin uudelleen kun tälle linjalle lähdetään.

En todellakaan nyt tahdo pilata projektia viimeisellä -10 kg suoralla. >:-(

On oudosti alkanut kuulumaan ympäriltä kommentteja että älä nyt enää laihduta, syö nyt jo jotain. Lopeta jo tuo laihdutus.

En välitä niistä, olen lähinnä huvittunut kun eiköhän tuo jo ole oma asiani jos haluan olla normaalipainoinen ja sopusuhtainen.

Haluan kehdata olla bikineissä vaikka kyllä läskinäkin tuli oltua.

Erikoisinta on yrittää tajuta että hei, se -23 kg on poissa. 

Kyllä mä siis aion vielä viedä tän loppuun asti. Ja nyt on tosi voittajafiilis taasen.

Valmentaja laittoi meilillä lopulta vastauksen että miten tällä tasolla mennään. Luulin että lihaa sai syödä 400 kcal edestä mutta ei se ollutkaan niin.

Luen vielä ajatuksella...pitää varata sille pidempi aika siihen ruokavalmennukseen. Hyvä niin!

Kuten sanottu, oon nyt relannut ja eilen olin oikeasti klo 23 niin väsynyt että ei unta kauaa tarvinnut odottaa. Ehkä stressi hellittänyt on.

En halua salailla sitä asiaa että uniongelmia on ollut kyllä. Se ei ole aina näin paha, parempiakin aikoja on ollut.

Mutta hyvä kun joskus väsyttää niin et oikeasti unta ei tarvitse etsiä.

Sunnuntai ja ruotuun paluuta

No jos nyt vihdoin ja viimein sain rauhoituttua. Ei ollut töissä tarjolla mitään herkkuja, onnekseni.
Pitää tää sokrukoukku nyt saada katkaistua kerrasta.
Se on mulla näemmä paha paikka, vaikka mieli ei tekisi niin silti alkaa tekemään makeata mieli jos yhtään antaa periksi eikä silloin auta enää mikään.
Alan tajuta paremmin sitä että sokerikoukku on todellinen koukku todellakin.
Sitä kandee vältellä ja sen kaa saa aina taistella jos siihen narahtaa...ei voi mitään. Tekee mieleni vaan nostaa kädet sen suhteen pystyyn että meikäläinen on perso makealle ja hiilarihötölle.
Se vaan menee näin. Halusin tai en, sillä ei oo merkitystä.
Pullahiiri mikä hiiri.
Ei pidä toisin sanoen juuri edes koskea jos joku alkaa himottaa.

Mulla on armoton työputki taas, eli 5 päivää töitä. 3/5 jo mennyt, 2 edessä.
Loman toive alkaa jo vilistä silmissäni...kaipuu tai muu semmoinen.
Selkeästi. Ja kaamos painaa päälle. En uskonut joskus mutta kyllä mä väsyn kun hämäryys laskeutuu.
Melatoniinit jyllää ja täysillä. En harrasta pimeässä oleskelua kuten veljeni ex-vaimonsa kanssa usein tekivät mm. kun kävin heillä.
Mulla on hämyisää usein täällä, en välitä kirkkaita valoja pitää. Kirkasvalolamppu vois silti olla hyväkin kokeilla edes.

On tullut ilmiselvästi se aika kun ihmiset jo tuntuvat huolestuvan ja toppuuttelevat että älä enää laihduta tai älä laihduta liikaa.
Omahan asiani se on, että aion laihduttaa n. 10 kg tästä alaspäin vielä.
En välitä moisista höpinöistä. Eräskin tuttu laihdutti -30 kg mikä oli todella iso muutos hänen kohdallaan. Hänen suhteen heräsi myös varmaan ihmisillä huoli kuten mullakin, että onko joku anoreksia iskenyt samalla.
Itsekään en toki halua olla niin laiha että kylkiluut näkyisi jne. mutta kyllä se vaatii todella paljon sinnittelyä pitää kilot alhaalla, hoikassa painossa saati normaalimmassakin.
Otan esimerkiksi erään pop-ikonin Lady Gagan.
Hän on antanut julkisuuteen raportteja välillä rankoistakin dieeteistä mutta ihan kuin olisin lukenut hänenkin käyttäneen Cambridgea mahdollisesti.
Hänhän lihoi viimesyksynä kiertueella 5-10 kg ja laihdutti ne kyllä pois. Heti lööpit huusivat kuinka Lady Gaga on lihonut.
Hän on vaan niitä ihmisiä joka myöskin joutuu sinnittelemään hoikkuutensa eteen vaikka se helpolta näyttäisi.
Victoria Beckham puolestaan on lähes jo anorektikko. Ikuisesti dieetillä joskus tulee tunne.
Hänkään ei ole niitä ihmisiä, joilla hoikkuus olisi myötäsyntyistä vaan kovan työn alla.
Tiedän ihmisiä jotka eivät tee työtä hoikkuutensa eteen pahemmin, mutta eivät he syöppöjäkään ole mutta he hallitsevat jotenkin sen syömisensä luontevasti ja tuskin koskaan ovat ylipainossa olleet, ainakaan niin että olisi tarvinnut erikseen laihduttaa raskauden jälkeen.

Mulle tähän painoon pääseminen ylipäätään on ollut homma ja vielä olisi jonkin verran pudotettavaa, johon tarttee vielä ottaa aikaa ja suunnittelua.
Sekä sinnittelyä.
Se mikä on huonointa dieeteissä yleensä, on että opit toki syömään vähemmän, mutta jos pitkään korvaat ateriasi korvikkeilla, on niistäkin päästävä ja opeteltava syömään oikeata ruokaa oikeilla annoksilla.
Siinäpä sitä haastetta onkin ja suuri tarve neuvonnalle ja ohjaukselle.
Odotankin jännityksellä aikaa, kun menen jo 1200 kcal ja 1500 kcal päivässä. Siihen pitäisi periaatteessa nyt jo alkaa orientoitumaan että jonain päivänä et enää käytäkään ateriankorvikkeita, tosin mä kuulin että niitä voi edelleenkin hankkia normaalipainossa. Niin tekisinkin koska mulla on suosikkini näissäkin, kuten sitruuna-jogurttipatukka.
Sillä aloitin poikkeuksellisesti tänään päiväni kahvin kera.
Hyvin sillä sitten jaksoinkin aamukahville asti vaikka 2 tunnin päästä pieni hiuko tuntui mukamas.
Siinä on kuitenkin jotain 184 kcal energiaa ja niitä vitamiineja sekä hivenaineita.
Varauduin mahdollisiin repsuihin ottamalla mukaan minttu-suklaapatukan laukkuun mukaan.
Sanoi valmentaja että silläkin voin joskus aina korvata jonkun aterian.
Mutta rakastan tätä makua yli kaiken. On se kyllä aika makeakin ja maistuvin kaikista noista patukoista.
Pähkinä on se kaikkein mauttomin sitten taas.

Kerroinkohan täällä blogissa mitä kokoa viimeaikoina työpukuni on ollut, nyt se on ainakin kyllä jo S-kokoa ja housuista 36 koko on istuvin, mutta kelpuutan myös M-koon paremman puutteessa sekä 38:n. Tosin 38 on sen verran jo väljä että ne ei pysy kunnolla päällä vaan valuvat.
Käytin suurimmillani kokoa 42 niissä housuissa, en oo varma oliko peräti 44 joskus myös.
Farkuissa olin kokoa 46 oikeastaan vielä alkukesästä ja oli hiton vaikeata löytää tavallisista vaatekaupoista niitä kokoja. Isojen tyttöjen kaupassa olin ihme kyllä pienemmästä päästä.
Ostin laihdutuksen alkaessa kokoja 44 ja kai 46, jotka n. 1 kk jälkeen jäivät aivan liian suuriksi mulle.
Nyt olen siivonnut komerosta paljon pois vanhoja rättejä jotka muutenkin ovat jääneet käyttämättömiksi.
Mietin että turha näitä on säilöä sen varalta jos joskus taas lihon. Siihen ei saisi antaa edes mahista.
Enkä tod.näk. haluaisi enää noita rättejä päälläni kantaa.
Ovat kyllä niin out of season mun kohdalla.
Nyt vielä pitäis sovitella joitakin mekkoja ja niille katsoa uusi paikka. Säästän vielä joitakin vaatteita mitä isona pidin, ihan nähdäkseni miltä näyttävät nyt päällä ja sit vielä normaalipainossakin.
Ihmiset nyt luulevat muuten mun olevan normaalipainossa jostain syystä!  Näin oletan reaktioista päätellen!
Tällä hetkellä kaupassa housujeni koko on jo 40, mutta toivottavasti se siitä vielä pienenee. :)
Ainakin näin KappAhlissa.
Turha oli mitään 38:a yrittää jalkaan vetää.
Töissä olikin nyt parahiksi taas kyselylomake että kuka tarvitsee minkäkin kokoista työpukua.
Viimeks laitoin L molempiin, nyt tuli S!

Sellaisia iloja. Ja löysin kuin löysinkin ihanan mustan vartalonmyötäisen pitsimekon pikkujouluihin.
Ja pitihän metallinhohtoinen toppikin hankkia...Koko mekossa oli 40/42, pienempää oli turha edes haaveilla. Topin koko olikin sit 36/38. :)  JEE!!!
Näissä tunnelmissa siirrynkin kokeilemaan mekkojani ja toppeja, raakkaamaan niitä sitten...mikä jää ja mikä lähtee pois.

Hankaluutta ja haasteita kerrakseen

Nyt on selvästi osoittautunut suureksi haasteeksi kuntoilun yhdistäminen laihdutukseen ja elämäänkin. 

Himot on heräilleet taas ja ruokahalut myös.

Tuntuu että suhteessa energiatasoon liikun ehkä liian rankasti ja vaadin liikojakin itseltäni.

Myös taso 3 on hakusessa koska ohjeet on summittaiset ja itse koen tarvitsevani kuitenkin ruokaa tasaisesti pitkin päivää. 

Ohjeet on taas eri juttu.

Pitäis syödä marjoja ja Cambridge-ateria aamulla, lounaalla 200 g pelkkää salaattia Cambridge-aterian kera ja illallinen yhtäkkiä 400 kcal ja 50 kcal marjojen kera. Missä kolmas Cambridge-ateria sitten on?

Sitä ei enää edes mainita.

Tähän mennessä oon tasolla 2 syönyt tasaisesti päivän mittaan aika hyvällä menestyksellä.

Mietinkin että nyt kun alkaa repsahdella enemmänkin kiristän ja suunnittelen huolellisemmin ruoat.

Ja teen sen ihan oman tarpeeni mukaan.

Uusi ote ja yritys!

En anna periks edelleenkään!

Tähän asti kun oon päässyt jo!

Sanoo jo työkamut että liikaa laihtunut mutta viel on -10 kg tavoitteeseen matkaa. Nyt koetan tiukistella vielä 2-4 viikkoa ja liikunnan kanssa malttaa.

Mulle ei vielä riitä -6 kg tai -7 kg vaikka se olisikin just bmi 24.

Nyt loppurutistus aikuisen oikeasti!

Ja malttia etten väsytä itseäni muuten liikaa. Homma menee muuten äkkiä suteen. Sitä en halua että nyt tulee paha kömmähdys!

 

Taisteluja ja häviöitä

Rakas blogiseni, tein sen taas! Ei niin ettenkö tuntisi itseäni. 

Minussa asuu pieni suuri ahmatti. 

Sorruin tänään jälleen.

Töissä Marianne-täytekeksejä. Söin niitä syömästä päästyäni. En saanut itseäni pysähtymään.

Olisin toki niiden sijasta voinut hyvin syödä pähkinä-ateriankorvikkeeni edes!

No vahinko on tapahtunut jo, otan ens kerralla sitten tämän vihjeen valmentajalta käyttöön että vedän sen patukan mieluummin.

Katsotaan aamulla painolukemat edelleen.

Nyt nukkumaan.

Viikko vaiheessa ja valmentajalle jo tänään!

Poikkeuksellisesti olisi jo tänään valmentajalla käynti. Ajattelin ottaakin nyt sit enemmän pirtelöitä kuin patukoita. Minttu-suklaa ei oo enää niin mun suosikkini, voisin appelsiini-suklaata ennemmin ottaa.
Banaaninmakuista kans ja vaniljoja enemmän. Vanilja on kyllä niin monikäyttöinen, sopii mustikan kera, miksei vadelmankin. Kahviin laitan joka aamu.
Mansikka ei oo niin mun suosikki, banaani kyllä. Banaaniinkin saa hyvän yhdistelmän vaniljan kera ja erilaisten marjojen. Myös jotain uuniomenaa kevyesti tekisi niin vois heittää huiviin vaniljapirtelön kera.
Joku heitti vinkin että sekoita 100 ml kuumaa vettä vanilja, sitten 1 minsa mikrotusta ja avot, sulla on siinä vaniljakastike! Kokeilin kerran töissä, mutta se vaatii sauvasekoittimen sitten.
Omppuja mulla on jokunen, pitää kehittää joku kevyt omenapaistos ja kokeilla sitä vaniljakastikehommaa. Rakastan omenapaistosta! Lapsuudesta asti ollut mun herkkua!
Omppuun sopii myös kookoshiutaleet.
Inkkarisokrua löytyy, se onkin ainoa sokeri jonka voisin hyväksyä leivoksiin. Muut sokerit on tyhjää energiaa josta on hyötyä silloin vain jos tarvitsee räjähtävää voimaa, muutoin se varastoituu rasvaksi elimistöön ja suotta nostaa verensokeria.

Aattelin tehdä paluun Willan KappAhliin nyt sovittaakseni uudestaan mustaa pitsimekkoa, joka oli aika sopiva mutta epäröin sen suhteen. Hankin sellaisen hopea-kiiltoisen topin kuitenkin.
Pikkujoulu on joskus ens kuussa enkä päivämäärää enää muista kyllä.
Joutuu taas menemään "firman pippaloihin".

Kurkkua kivisti heti aamulla herättyäni, ei hyvä merkki lainkaan. Ehkä sen merkki että jos jättäis jumpan tänään väliin. Sh'bam olisi klo 17.45 että en taida keretä siihen.
Flunssa tästä enää puuttuukin. Mä niin inhoan sairastaa!!! :(((
Vapaalla on kiva olla mutta ei kipeänä milloinkaan.
Niskakin meinaa hieman jumittaa...

Joopasen joo. No jos lähtis kaupoille vaikkei tää olo oo paras mahdollinen. Mekot kummittelee mielessä ja tahdon vielä kokeilla.
Tyhjäpäisyyttäni eilen hukkasin vesipulloni illalla...sitä ekaksi etsimään.

Sanokaas miksi on niin vaikea käyttää naamarasvoja joita on hankkinut??? Hyvä että illalla edes saan jotain naamaani laitettua...nytkin pitäis tehdä naamalle vaikka sun mitä puhdistusta mutta ei jaksa.
Huoh joo, eli meikkaus on nyt eessä kans.

Fiiliksiä kuluvalta viikolta

En ole huippu kirjoittamaan, mutta yritän saada kirjoituksissani jotenkin asian ytimen esille.
Edelleen siitä liikkumisesta, olen todennut sen todella olevan totta että liikunnalla on paljon positiivisia vaikutuksia.
Tuntuu että ensin on päästävä juoneen mukaan jotta alkaa elämään sitä todeksi.
Itse laihduttuani nyt -23 kg liikunta on alkanut maistumaan todella hyvin. Sh'bamissa voin kuvitella hyppiväni myös, jopa zumba voisi mennä jos siitä tykkäisin oikeasti. Joku siinä nyt tökkii, mutta voin sinne joskus taas mennä.

Mielialaa piristävä vaikutus.

Kyllä, en muistanut miten piristävää liikunta todella on. Asenne kaikkeen muuttuu. Jos olet masentunut, lähde lenkille. Juokse osan matkaa tai hölkkää. Mene salille ja huhki cross trainerilla itsesi hikiseksi.
Jos jokin ottaa päähän, käsittele asia itsesi kanssa. Älä tukahduta tunteitasi vaan kohtaa ne. Älä syö tunnetiloihin vaikka olisit elämäsi varrella opetettu sellaiseen. Asiat korjaantuu ne kohtaamalla.
Siinä on itsellekin tärkeä muistilista.

Mutta lepää, ota iisimmin, jos olet uupunut ja väsynyt. Älä revittele. Rentoudu silloin. Anna itsellesi lepopäivä myös. Älä vedä itseäsi "ylikuntoon".
Ei tarvitse silloin mitään niskasta kiinni ottamista, jos kroppa haraa vastaan eikä pysy perässäsi.
Se on silloin sen merkki että oot vetänyt itsesi liian lujille.

Mielialojen ja syömisen hallinnan dilemma

Olen itse ollut läski (anteeksi sanamuoto mutta se on niin totta). Vuosia taistellutkin painoni kanssa ja uudelleen lihonnut kesken jokaisen laihdutuksen. Yleensä en ole saanut laihdutusta vietyä loppuun syystä tai toisesta.
En ole psykologi, mutta joutunut käymään läpi syöppöyden ja tunne-elämän kohtaamisen vaikeudet.
Jokin menee kieroon ja pahasti, jos tunteensa hukuttaa herkutteluun.
Herkuttelu pitäisi olla juhlallinen asia, ei mikään tunteiden hautuumaa.
Jos syöminen alkaa olla sijaistoimintona asioiden kohtaamiselle, on suhde ruokailuun mennyt pieleen.
Itse koen että dieetti on toiminut itselläni tavallaan kertanykäisynä sille, että pääsen vyyhdistä eroon.
Mitään helppoa se ei ollut enkä lupaile kellekään toisellekaan niin että helppoa olisi.
Ensimmäinen kuukausi oli se haastavin aika, sitten vasta koin päässeeni ns. itseni "herraksi".
Toiset puhuvat asiasta käsitteellä sokerikoukku, mutta kyse on suuremmastakin asiasta kuin herkkuhimosta. Uskallan väittää ettei asia ole niin tekninen tai fysikaalinen.
Riippuvaisuuksissa on kyse myös tunteista aina.

Liikunnalla oiva korvaushoito mutta ei uusi riippuvuusoire

Voidaan sanoa että liikunnalla voit taistella vastaan totuttuja tapoja sortua herkuttelemaan.
Etenkin hallitsemattomasti. Kokeile! Opettele erottamaan oikea nälkä ja mieliteko.
Kohdista mieliteko joko liikuntaan tai muuhun asiaan, mistä pidät.
Ja jos tykkäät vaikka syödä leffaa katsoessasi, raasta muutama porkkana ja pilko ne. Syöt sitten.
Kokeile! Mahdollisesti mukaan kevytdippi.
Tee kaikki valinnat harkitummin, mieti miksi ja onko järkevää.
Mielestäni liian herkuttelun voi välttää samalla tavalla.
Kuuntele itseäsi, haluatko todella syödä herkkua ja jos et, tottele. Ei ole mikään pakko pistää suuhun jotain josta tulee ällö olo lopulta.
Pääasia että pääset tekemään noita harjoituksia ja opettelemaan kuuntelemaan itseäsi.
Tunnista rajasi ajoissa. Älä ylitä sitä, mikä ylittää hyvän olon vaikkapa.

Siinä muutamia itse läpi käymiäni kokemuksia laihdutusmatkan varrella, joka jatkuu n. -10 kg vielä.
Vieläkin opettelen miten 1000 kcal syödään päivässä ja välillä tuntuu etten saa syödyksi enkä jaksaisi alkaa laskemaan liian tarkoin niitä annoksia. Muuten hommasta katoaa ilo ja järki.

Missäs nyt mentiinkään?

Niin, tasoa 3 pitäis nyt mennä ja se 2 taso meni jotain 4-5 viikkoa tuossa välissä vasta.
Uuden opettelua siis.
Tuntuis helpommalta mennä vielä -5 kg tällä tasolla 2 ja sit alkaa lisäilemään kaloreita, mutta voinhan mä välillä kokeilla 1000 kcal per päivä jos jaksaisin paremmin kuntoilla.
Lueskelin eilen Cambridgen liikuntaopasta ja se kertoi hyvin selkeästi sen, miten oleellisen tärkeätä liikunta on mm. painonhallinnassa.

Se todettiin, ettei pelkällä liikunnalla laihdu, sillä sit pitäis TODELLA paljon liikkua eli juosta n. 3 h päivässä.
Hirveän paljon muutenkin liikunnasta on pelkkää hyötyä koko yleisvoinnille, ettei kannata yhtään jättää väliin. Rankempi treeni vaikuttaa useita päiviä sitten taas puolestaan kropassa.
Ja olen kyllä huomannutkin miten liikunta piristää. Rankempiakin treenejä kandee ehdottomasti välillä tehdä. Ajattelinkin jos huomenna menisi Sh'bamiin pitkästä aikaa, siinäkin tulee kiitettävästi hiki päälle.
Tänään voisin pitää lepopäivän kyllä sen sijaan. Mutta katsotaan...
Salilla pitäisi yrittää nyt koettaa edes x2/vko käydä.
Eikä se ole vaikea juttu. Laitteet on helppoja käyttää tuolla Atlaksessa. Se menee enemmän kiertoharjoitteluna, yhdessä laitteessa tehdään se 1 sarja.
Harmillista on ehkä se, että painot pitää sitten säätää itse välillä jos tuntuu että enemmänkin tarttisi vastusta.
Kotonakin jotain pikku treeniä voisi jumppanauhalla väliaikoina tehdä sekä jättijumppapallolla.
Mm. allit tarttis saada kiinteiksi.

Mua innostaisi pilates ja jonkin verran ehkä joogakin, mutta kokemukseni astangajoogasta oli sellainen että ei oo mun juttu. Body balancea voisin kokeilla, mutta epäilen että siinäkin on selälle pahoja liikkeitä. Selässäni on sellaista vikaa, että se reagoi mm. kumarrusasentoihin jäämällä kipeäksi ja astangajoogan pylly pystyssä asentoihin se ei yhtään ihastunut. Valitettavasti se ei oo mun selälle nannaa, ihan kaikkee muuta.
En edes tiedä teinkö nuo liikkeet oikein, kun kukaan ei tule katsomaan saati korjaamaan asentoani.
Sattui enivei selkään. :(
Pilateksessa viime kerralla oli kyllä kans tuo paha asento, ohjelma siinäkin kuulemma vaihtunut.
Huoh...voi olla että tarttee mennä kyselemään ohjaajilta että varmaan parempi vältellä liikkeitä jossa selkä kipeytyy. Noh, onhan siel kuntosalia, uumatunti x1 vko myös...

Uinti on ollut jo 2 vkoa mielessä. Luin tuosta vihkosesta että laihempaa ihmistä vesi ei kannattele niin hyvin että joutuu tekemään työtä enemmän kun ei kellu enää niin hyvin. Tuli sellainen efekti et meikäläinen kohta uppoaa pohjaan :-/. Ei kiva. No se pitää mennä kokeilemaan. Ehkäpä vatsan alueen läskit toimivat "pelastusrenkaana". :D

Ajatuksia tälle viikolle miten kohtuuliikuntaa toteuttaisin, oli tänään salitreeni päiväsaikaan, sitten huomenna ainakin Sh'bam, keskiviikosta en tiiä vielä, torstaina uuma klo 11.00...Olis ollut kiva mennä Bodycombatin lyhyelle tunnille kokeilemaan, mutta sen tilalla onkin Bodystep.
Vielä en tiiä onko keskiviikko joko salitreenipäivä vai ihan lepopäivä.
Vai uimaanko menisin. Lepopäiviksi jäisi iltavuorot lähinnä.
Toivottavasti se uiminen muistuu pitkän tauon jälkeen taas mieleen. Kyllä kai.

Hiukoo nyt, ajattelin syödä karjalanpaistia salaatin kera. Ja vasta 2,5 h aamiaisesta...
Sellaista se nyt.

Normaalipainon rajoilla kolkutellaan jo

Kävin valmentajalla taas tänään, ja tulos oli kyllä hieno jälleen kerran. Olen todella tyytyväinen itseeni, että repsuista huolimatta olen pysynyt muuten ohjelmassa.
Kannattaa jatkossakin todella miettiä, ennen kuin repsahdus tulee. Vielä on työn alla se.
Seuraavia "tilaisuuksia" odotellessa ja harjoittelua odotellessa. Tuntuu että tästä tulee se todellisin haaste itselleni eikä se harjaannu muuten kuin opettelemalla.

Valmentaja tosiaankin oli sitä mieltä että tasolle 3 nyt lähdetään ja tarkemmin ajatellen se on jo viisainta taas lisätä energiaa että jaksan paremmin.
Työkaverit jo ihmeissään kyselivätkin että koska sä niinku lopetat tuon ja posketkin on jo niin lommolla mulla. Vitsillä heitin että joo ei tää tästä lopu, osaltani olin oikeassakin ja tarkoitin mitä sanoin.
Tarkoitin että on tarkoitus olla lopullisella tiellä tässä urakassa, elinikäisesti.
Tässä ehkä jokunen kuukausi vielä noita pirtelöitä menee kunnes ollaan tasolla 5 ja 6.
Sitten voisin jo sanoa olevani voiton puolella.
Tänään oli BMI 26,8 eikä siltä vielä tunnu, että normaalipaino olisi näin lähellä.
Tavoitteeni on vielä -10 kg päässä, mutta valmentaja arveli että ei tarvii niinkään paljoa mun laihduttaa.
Itse taas haluan tähdätä sinne. Vatsan alueella on ilmeisesti viimeiset läskit nyt sitten enää, tuntuu että muut paikat on jo imaistu tyhjiksi :D.
No, ei se oikeasti naurata, saan tehdä ilmeisesti todella työtä sen kanssa.

Tässä liki 1 kk meni 2 tasoa ja nyt 3 tasolle pitäisi alkaa. Tuntuu edelleen että vähemmälläkin pärjäisin vaikka toisaalta kaipaisin enemmänkin ruokaa.
Tää taso onkin jännä, koska syöminen on iltapainoitteisempaa. Aamiainen ja lounas ovat kevyet, kun taasen illalla on sit 400 kcal ateriaa suunniteltu. Eiköhän niitä voisi hieman jakaa tasaisemmin...???
Pitää katsoa. En halua vaan taas alkaa mahalaukkuani venyttämään suurilla annoksilla.
Nyt se on niin pieni vielä että äkkiä tulee ähkykin. Mitäs sitten kun se tottuu taas isompiin annoksiin?
Tuleeko jossain vaiheessa musta esille se entinen rohmu?

Tänään en vielä kyllä päässyt vauhtiin, mutta huomenna opetellaan, miten 1000 kcal saadaan sitten yhdelle päivälle sopimaan. Ainahan se on kivaa et saa syödä taas enemmän! :)
Ja varmasti paremmin jaksaisin kuntoillakin nyt. =)

Tähtäimessä olisi CX WORX huomenna taasen, toivottavasti selkäkipu asettuu siihen mennessä, tänään siivoilu taas käynnisti kivun....
Mutta alkaa elämä kirkastumaan, alan lähestyä normaalia painoa... :D
Hitsin pimpulat! 

Tuntemuksia tänään

Heräilin mutta vielä nukutti. 2 tuntiakin herätyksestä olen edelleen uninen.
Eilinen S-ALAT -arvo mietityttää, mahtaako maksassa olla rasvoittumista.
Se todennäköisesti on pidempäänkin ollut koholla. Joskus muistan olleen 61 -luokkaa, mutta ei lääkäri silloin tuntunut huolestuvan.
Samoin mietityttää kun uneliaisuus on tullut kuvioihin, mihin sen voisin yhdistää?
Onko liian vähän tosiaan nukuttu viimeaikoina? Vai eikö levotyroksiini autakaan 100% kilpirauhaseeni? Olen ollut helppo potilas, kun en oo valittanut enkä vaatinut hoitoa.
Nyt se alkoi, nimittäin oireilu palasi kun lääkitystä laskettiin. En vielä tiedä, mitkä oli eiliset kilpirauhasarvot. Maanantaina täytyy kysellä.
Nyt taas sydämessä tykytyttää, väsyttää, olo jotenkin usvainen...painon putoaminen hidastunut ehkä myös vaikka syönkin jotain 800 kcal per päivä.
Näistä kärsin aika paljon viimeiset vuodet.
Onko niin, että mun arvojen olisi miellytettävä lääkäriä ja mun kärsittävä vajaatoiminnasta?
Ei taida mennä niin nyt kuitenkaan.

On kerrottava lekurille että vajaatoiminta alkoi oireilla taas. Se, että uskooko se mua vai, on asia erikseen. Yritän saada aikaa jollekin eläinperäisiä hormoneja määräville lääkäreille. Niitä on muutama tiedossa.
Kovasti toivoisin että oma tytelääkärini ottaisi todesta tuntemukseni. Pitää oikein miettiä että miten voisin kertoa sille että mä tunnen ettei Thyroxin mua auta näillä annoksilla.
Ajatuksissa oli mennä paikallisen kilpirauhasyhdistyksen iltaan torstaina nyt myös.
Uskon hänen myös saarnaavan kun S-ALAT on koholla, mutta siitä luin jo että se voi pelkästä lihavuudesta olla koholla ja mulla voi hyvinkin olla rasvamaksa olemassa.
Se on harmiton juttu yleensä ja vaiva helpottuu, kun laihtuu normaalipainoon.
Seurantaa vaatii kyllä aika ajoin ja tutkimuksia, jos ei arvo laske laihdutettuani.
Tuon tiedon perusteella en olisi huolissani vielä kuitenkaan.
Toki kiva juttu olisi, jos sitä seurataan eikä ruveta kärpäsestä tekemään härkästä.

Tänään on valmentajan tapaaminen tosiaan edessä, katsotaan sitten. Luulenpa ettei ihan -2 kg tullut näiden 2 viikon aikana, mutta jonkin verran laskua kuitenkin.
Saas nähdä, tuleeko siirtyminen tasolle 3 puheeksi tällä kertaa vielä. Itse olisin kohta jo siihenkin valmis.
Nyt pitää repsuilut jättää niin minimiin että siihen olisi keskityttävä.

Makeisia mahan täydeltä taas

Oikeastaan mun ei ollut tänään tarkoitus kirjoittaa tänään, mutta kirjointanpa nyt sittenkin. Tuskinpa huomenna hirveän radikaalia tulee valmentajan luona, mutta kirjoitan siitä sitten erikseen mitä mahdollista uutta ilmeni.

Kuinka ollakaan, töissä on ollut vaihteeks varsin makeat tarjoilut. Eräs synttärisankari tarjoili meille hoitajille pari kermakakkua, keksejä jos jokunen pakettikin oli tuotu myös.
Harvoin potilaat tuovat tällaisia tarjoiluja.
Mä sain eilen jonkun ihme naksahduksen päässä siten taas ja maistelin minttusuklaakeksejä sekä täytekakkua. Eihän ne dieettiin kuuluu missään tapauksessa mutta hurjastelin silti.
En nyt kuitenkaan ole tavannut kaiken aikaa herkutella.
Yksi herkku on vielä jees mutta entiseen tapaan en kykenisi enää jatkamaan.
Toivon todellakin oppivani ettei makeaa mahan täydeltä.
Pitää lopetella heti alkuunsa sellainen.
Edelleenkin olisi hyvä erottaa himo ja oikea tarve toisistaan.
Tällä hetkellä mun makean himo on hyvin helposti voitettavissa, kun pysähtyisin ja kuuntelisin itseäni.

Mutta ahneellahan on paskainen loppu, olen kuullut. Kakkupalan syöminen ja muutama minttusuklaakeksi toivat äklön olon ja veivät oikean ruokahaluni pois.
Söinhän mä toki ruokani päivällisellä, mutta ähkyksihän mä tulin.
Tänään kuitenkin vielä maistelin erään toisen omaisesn tuomia konvehteja.
Edelleen mulla on olemassa se ahne Jossu -puoleni. Se syö vaikka ei olisi nälkä.
Nyt kun en oo pitkään aikaan makeata juuri syönyt, vähäinenkin makea kuten esimerkiksi appelsiini-suklaapirtelökin Cambridgella on liian makea.
Okei, ei se ollut vaarallista nyt vielä tämä ahnehtiminen, mutta jos tämä jatkuu näin, kostautuu se laihdutukselleni enkä sitä tahdo.

Onneks nää herkut on todellakin harvemmin tarjolla töissä ja kun niitä on joskus, sitä on paljon!
Vastaisuudessa taas tiedän, että rajoitetusti voin joskus syödä mutta jos menee yli, mun kroppa ja makuaisti on muuttuneet sillä tavalla että kannattaako sitä rohmuamista enää aloittaakaan?
Tämmöisen jälkeen kuitenkin tuli katumus vankasti päälle ja totean ettei todellakaan kannattanut.
Pahimmillaan se kostautuu vaa'alla.

No mutta kuitenkin tässä tuli pari tämmöistä pahempaa repsuilupäivää ja nyt on loppusaldo se, ettei makeanhimoni ole merkittävämmin kasvanut. Vähän sitä on, mutta mulle useimmiten riittää joku pirtelö, marjat tms. ja usein mietin että ei oo kannattavaa syödä paljon makeita, ravintoarvoiltaan köyhiä syötäviä.
Hirveän paljon tuntuu olevan suosiossa rasvaiset herkut sekä sokeripommit.
Jos saisin valita kumman ottaisin, niin ennemmin rasvaton tai vähärasvainen sekä luonnollisen makeat marjat vaikka. Ja mieluusti sellaisia valintoja joissa ravintoarvot ovat kohdillaan.
Juhlahetkinä toki juhlitaan mutta pitäisi osata rajoittaa ja sen suhteen treeni on paikallaan hyvinkin.
Mikä siinä onkaan et tulee se refleksi runsaudesta johtuen että pitäis syödä paljon?
Mulle kävi sen suhteen äkkiä ohraisesti: tuli ällö olo.
Sen siitä sitten sain.

Mulla oli tällä välillä tämmöistäkin että on väsymystä ollut ja panikoiduin heti, kun nukuin pommiin eilen. Itku oli tulla ja aloin epäillä kilpirauhasen vajaatoiminnan alkaneen taas nykylääkityksellä.
Oli varsinaisen huono aamu eilen herättyäni. Illasta se lopulta helpotti tuttujen vanhojen konkarityökamujen kanssa ollessa. Vanhat kunnon työkaverit! :)
Kiirehdin tänään sitten labraan että saa tarkistettua tsh:n ja t4v:n.
Se ei mulle selvinnyt tänään mulle vielä, mitä ne arvot oli. Lähes kuukausi aiemmin kuitenkin menin kokeisiin kuin oli puhe.
Askarruttamaan jäi toki, mikä väsymys tässä on kyseessä ja huolestuin koska mun lääkitys on todellakin alhaisempi kuin koskaan levotyroksiinin suhteen.
Jo tuli sieltä tekstari tytestä arvoista että kaikki muuten ok mutta alatiinit on jonkin verran koholla, uusi kontrolli 1 kk päästä. Silloin kyllä haluan myös tsh ja t4v-kontrollitkin taas.
Ilmeissti fP-gluk oli ok ja pitkäsokerikin (jos se oli edes vastattu).
Luin että alatiinit voivat kohota maksavaurioissa yli 1000, joten en vielä huolestunut juuri sen noususta, ennenkin se vähän on ollut 60 luokkaa, nyt hieman enemmän.
Ja ne tosiaan nousee laihdutettaessa ja ylipainoisilla. Pitäisi normaalitilanteessa laskea normaalipainossa normaalirajoille.
Muistan vain että se oli koholla jo vuosia sitten, siihen ei tullut juuri kummempaa kannanottoa silloin.

Mietiskelin että jokohan pitäisi alkaa taso 3:lle siirtymään, juttelen asiasta sitten valmentajan kanssa huomenna. Omasta puolestani voisin vielä olla 2:lla, mutta toisaalta kaipaisin kohta alkaa opettelemaan syömään lisääkin.
Tykkään vain siitä nyt että maha on sopivan pieni ja tottunut vähempään ruokaan, ahmimisen mahdollisuudelle ei jää juuri tilaa.
Tällä energiamäärällä en kuitenkaan kovin paljoa pysty vielä treenaamaan, se on se yksi jumppa tasan jonka jaksan vetää. Ei tarvii maratoneja vetää siis.
Ja veri vetäis jo paljon tuonne ihQ:lle kuntosaliklubille. :)

Cx worxista tosiaan tykkään, koska se on lyhyt ja tehokas keskivartaloon keskittynyt treeni.
Pidän tylsimpänä kaikista edelleen Bodypumpia. Pidän enemmän harjoituksista jotka kohdistuu pilatestyylisesti vartalonhallintaan. Uuma on toinen mistä pidän, se on tosin vain x1/vko joten ei sinne kerkeä aina. Salitreenitkin on jees, saisin käydä 2-4 x/vko sielläkin.
Tänään olin väsynyt, joten jätin väliin. Saan vain itseni väsyneemmäksi ja kipeämmäksi jos väsyneenä kovaa treenailen.

Sähläsin nyt muuten kaikki kuvani varmaan pois blogistani kun profiilikuvaani yritin vain vaihtaa. :(
Pitää koettaa saada niitä takaisin...

Cambridge-tietoutta ja kokemukseni

Tänään en kirjoita edistymisestäni suorannaisesti vaan yleensä laihdutuksesta Cambridgella.
Tulokseni ovat olleet niin puolesta puhuvia että moni on tullut hihasta nykimään ja kyselemään miten, millä ja kiinnostuneet itsekin tästä.
Tätä dieettiä ei voi pitää ihmedieettinä pelkästään, koska tasoja löytyy 1-5 laihdutusmielessä, se 6-taso on taas tasapainotasoa.

Ensimmäinen taso on se tiukin jolla aloittaa hyvin moni, mutta se ei käy kaikille. Terveysasiat pitää olla kunnossa. Ei saa olla ongelmia veren hyytymisessä, 1 tyypin diabetes, vakavia maksa- ja munuaisongelmia, sydänkohtaus, vakava sairaus tai avoleikkaus viimeisen 3 kk aikana, alle 18 vuoden ikä (poikkeuksena jos lääkäri sallii/määrää tai huoltaja sallii), vakava masennus, mahdolliset syömishäiriöt, anemia, rytmihäiriö-, verenohennus-, kouristuksia ehkäisevä lääkitys tai litium.
Nämä siis ovat vasta-aiheena paastolle eli taso 1:lle alkamiselle.
Jos noita ongelmia on, taso 5 on vaihtoehto siinä tilanteessa eli 1500 kcal per päivä.
Jos jostain syystä kuitenkin askarruttaa aloittaa kuuria paastolla syystä tai toisesta, kannattaa käydä lääkärin juttusilla tai jos sinulla on joku lääkitys, esim. Thyroxin ja kilpirauhasarvoja pitää seurailla aika ajoin, kannattaa todella useammin käydä verikokeissa ja lääkitystä todennäköisesti pitää silloin keventää (lääkärin toimesta).

Itse olen nyt jotain neljättä viikkoa 2-tasolla jo menossa, vauhti ei ole juuri paasto plussan jälkeen muuttunut tässä.

Sen verran voisin sanoa, että tämä Cambridge tulee olemaan jatkossakin aina kanssani. Jos alan lihoa tai jotain sellaista tulevaisuudessa, aion kääntyä Cambridgen puoleen jatkossakin.
Olisi toki kiva itsekin tehdä tämän homman parissa vielä jonain päivänä töitä ;). Katsotaan sitten joskus...

Sen voin todeta että ihmiset ovat tosiaan löytäneet Cambridgen. Aina löytyy tutuista joku joka on sen mukaan laihduttamassa tai laihduttanut. :)

Tässä vielä linkki virallillisille kotisivuille.

http://www.cambridgeohjelma.fi/

Elämyksiä jälleen

Mä se vaan pienenen pienenmistäni. En todellakaan muista koska olisin ollut näin pieni. Laiha en tietenkään vielä ole, mutta voiko olla totta että koon 38 housut jo alkavat mennä jalkoihin?
En edes muista milloin olisin sellaista ajatellut edes sovitella.
Hankin jo jumppacaprit ko. kokoa jo aikaa sitten, mutta nyt vasta havahduin siihen että hei housut on taas isot mulle. Ja työpuku kokoa M alkoi olla varsin tilava.
Päätin siis ottaa ja kokeilla reilusti kokoa S. Ja kyllä se hyvin päälle menee, ehkä aavistuksen kinnaa mutta on silti ihan jees päällä.
Mulle myös koon 40 housut rupesi tuntumaan liian väljiltä, tänään puin koon 38 ja vieläkin tuntui tilaa silti olevan, mutta ei oo kiva pitää liian isoja työhousujakaan.

Nyt ei vaa'assa erinäisistä syistä johtuen vielä näy dramaattisesti muutoksia, mutta veikkaan 2 kg pudotusta edelleen lopputulokseksi loppuviikolle (2 viikosta). On se välillä hienoa huomata vaatteiden koossa se muutos kuitenkin, se kertoo enemmän kuin vaaka!

Mulla on taas ollut kuitenkin univajetta nyt ja nytkin tätä kirjoitellessa oon kyllä niin väsynyt.
Mä silti pysyttelen viel hereillä vaik itsensä kiduttamista tää jo on.
Mä oon koko päivän ollut väsynyt, nukuinkin liian vähän.
Eilinen CX WORX varmaan viel kans tuntui.
Koko päivä on mennyt kuin sumussa tms. ja on oltu espanjan tunnillakin yms. eikä enää jaksanut sielläkään keskittyä tehtäviin....
Tuntui ettei siinä ollut mitään järkeä mennä edes tunnille, mutta selvisi että opettaja jää pitkälle sairaslomalle ja tulee joku sijainen sen tilalle.
Ei siinä etteikö tää olisi hyvä opettaja mut on kyl melkein adhd, teettää kauheasti paritehtäviä ja on iloinen lennokas luonne.
Ajattelin välillä että käyn jaksamisen mukaan vähemmän niillä tunneilla.
Motivaatio meinasi romahtaa täysin mutta en halua vielä keskeyttää tätä opintoa. Kun vihdoin nimittäin pääsin kurssille joka on tehokas niin nyt sit opiskellaan.
Yllätys, oon joskus jo 16-17 vuotiaana opetellut itsekseni italiaakin :D. Kyl jotain jäi vähän mieleen siitäkin. Se on oikeesti helpompi kieli kuin espanja.
Olisi tietysti kiva, ettei jokainen maanantai olisi aamuvuoroja, en jaksaisi jatkuvasti sellaisia päiviä että aamuvuoro ja sit iltakouluun ja yks muu harrastus joka toinen viikko (sentään).

No, mutta huomenna taatusti nukun niin pitkään kun nukuttaa. Oon nyt niin naatti että otan vapaapäivästäni sit kaiken irti. Nyt tarttee lepoa ja latautumista, en ihan hetkeen muista olleeni näin naatti.

Se on jo 12. viikko aluillaan ja miten menee?

Lukijamäärä laskenut jonkin verran täällä. Mutta laihis jatkuu vaan. :-)
Joo nyt on taas tullut näitä haastetilanteita että juhlan tynkää tavallaan jne. mutta ehkä 1 kg lähti silti viime viikolla, mutta lauantaina näemme sitten virallisen tuloksen taas.
Mutta tuleva viikko tsemppaillaan taas. Taidan jopa kiristää vähän lisää mahisten mukaan.

Kaikkein parhaiten huomaan muutoksen työvaatteissani. M-koon vaatteet alkaa tuntumaan jo reippailta vaikka matkaa tavoitteeseen on vielä -11 tai -12 kg.
Riippuu tosiaan mitä se oma vaakanikin näyttää ja ero on noin -1 kg valmentajan vaakaan nähden.
Hyvin pitää paikkansa sanonta että ota mittanauha käteen, jos luulet että jumittaa.
Mulle se mittanauha on vaatteet ja työvaatteet, mutta voisi jo mitat oikeastikin tarkistaa.
Mulla suorat työhousut kokoa 40 alkaa olla varsin väljät, otin jo kaappiin koon 38 housut odottamaan ja samoin S-koon takkia oon ajatellut kokeilla.
Eräs työkamu tiesi juoruta että S-koko voisi ottaa tisseistä kiinni, mutta pitää kokeilla.

Vaatekaappia kaivelin ja monet vanhat vaatteet vuosienkin takaa löysivät tiensä sieltä ulos.
Enää sukkavarasto ja pikkarit pitää käydä läpi sitten.
Ihmettelen minne Turkista lähetetyt housut joutuivat, en enää muista. Oli niitä kohtalainen läjä aivan liian pieniä joskus v. 2007. Ehkä oon antanut pois tai varastoinut kaappiin tai häkkikomeroon.

Jännää olisi nyt ottaa bikini ja uikkarikuvat itselleni vaikka en vielä tavoitteessa olekaan.
Olen lyhyessä ajassa "litistynyt" silhuetiltani niin että harva se aamu katselen ihmeissäni uusia ulkomuotojani. Enkä edelleenkään ole uskoa tuota suurta muutosta. Onhan jo reilu -20 kg suuri pudotus.
Kävin mielessäni läpi sitäkin että mitä jos en olekaan tyytyväinen 65 kg painossa kroppaani?
Jatkanko matkaani vain eteenpäin vielä? Alipainoiseksi en aio, mutta houkuttais tuota vatsan seutua sulatella pois siedettävämmäksi. Sen takia onkin tänään aikomus mennä CX WORX:ia kokeilemaan.
Meinasin että salillekin olisin mennyt, mutta viimeyön nukuin todella huonosti, joten en revittele kuitenkaan. Pitää muistaa edelleen että kilokalorit ovat 800 kcal per päivä.
Mun mielestä tuokin määrä on erittäin tehokas siinä missä on 600 kcal:akin.

Jumitusta ei ole vielä tullut vaikka tuntuu hieman hidastuneen vauhti. Oikeasti olisin jo 70 kg painossakin normaalipainoinen enkä saisi enää alle 1000 kcal laihdutella varmaan silloin.
Tai ainakaan pelkillä pusseilla ei missään tapauksessa.
Mielenkiinnolla odottelen aina seuraavaa valmentajan tapaamista.
Vaikka rahaa on palanutkin dieettiruokaan, niin en mä koe laittaneeni yhtään mitään rahastani hukkaan. Jotkut kun päivittelevät että kuinka kallista tämä on.
Kyllä se on ollut joka euron väärti. Onneksi ei tosiaan ole ollut kallimpaa. Ennen rahaa paloi moniin herkkuihin joita raahasin kaupasta päivittäin kotiin.
Nyt mulle on ollut pirtelö samalla herkku sekä ateria :D. Oli se banaanipirtelö, vanilja, mansikka tai minttusuklaa. (Nämä taitavat olla suosikkini näistä!)

Jännittää aika ajoin tulevakin, koska en ole onnistunut näin hyvin koskaan laihdutuksessani ja nyt on tulossa haasteena uusien syömistapojen oppiminen. Jännittää, koska tuossa oppaassa tasot 2-6 ei viimeisten tasojen ruoka-aineita ole enää eritelty erikseen. Periaatteessa mun siis pitäis oppia laihduttaessani ne sopivat määrät ja annokset sekä oppia valitsemaan järkevästi. (Hyvästit jäi nyt karppaukselle sekä voilla ja kermalla lotraamiselle).
Luonnollisestikaan en halua joutua laihduttamaan tällaisia määriä enää koskaan kerralla.
Mulle se n. -37 kg on aika paljon, vaikka tiedän monien laihduttaneen paljon enemmänkin.
Moni luulee ehkä että mulle se -20 kg tai -25 kg on riittävästi, mutta ei se ole. Mä haluan olla painoindeksissäkin normaalipainossa.
Sanovat, ettei BMI kerro totuutta mikä se ihannepaino on. Se olisi se paino, missä sun on hyvä olla.
Totta sekin puoli, mutta haluan silti painaa sen verran että mun on oikeasti hyvä olla.

Matkaa siis on vielä sellaset -12 kg suunnilleen tavoitteeseen (tarkkaan en osaa sanoa, aamupaino on vähän eri kuin iltapäivän paino ja valmentajan vaaka näyttää hieman enemmän kuin omani).
No mutta hei, mun pitääkin kaivaa työkaverilta lainaamani robotti-imuri esille laatikostaan ja tutustua nyt siihen. :D Ennen ku lähden vielä jumppaan...

Edistyminen vain jatkuu

Kyllähän tässä viitettä siihen on, että edelleenkin tää toimii. Pääsin repsuilun suosta ylös yllättävänkin helposti ilmeisesti niskaotteella.
Myös ateriankorvikepatukoita käytin, eli minttu-suklaapatukoita tässä välillä.
Nyt on vielä niitä sitruuna-jogurtteja joista aah niin tykkään!
Sain käsittämättömän tsempin päälle taas!
Ja kyl se paino tippuu vaan. Ei hädän päivää.

En oo tälläkään viikolla ennättänyt oikein jumppiin, yllätysmenoja on ja rytmi sekaisin yövuoroista.
Sain kauhean urakan tehtyä, nimittäin näytön arvioinnin paperille.
Hirveetä hommaa! :(
Selkäkin tuli siinä kipeeksi, reilu 2 h sohvalla istuin epäergonomisesti, johan se selässä tuntus heti.
Selvästikin pitäis tuo sohva saada hävitettyä, se on paha mun selälle milloin siinä ikinä onnistunkaan istumaan. Miettinyt olen mustan nahkadivaanisohvan hankintaa, periaatteessa se vois olla sellainen että divaani on vasemmassa laidassa niin sais nojatuolien tilalle vähän täytettä.
Pitää viel katsoa mistä sellaisen sais. Eräs oli mielessä kyllä...
Huopaa pitäis olla koiran takia tarpeeks paksua sitten suojana. (Tuo eläin, joka rouskuttaa atk-pöydän alla luutaan antaumuksella...jalkojeni juuressa.)
Voipi olla että jos löydän sellasen muksan nahkasohvan divaanilla, ihan kiva olis. Katotaan hakisivatko Kirjokaaresta vielä tätä vanhaa sohvakalustoa pois.
Olis jo aika vaihtaa...
Mutta se siitä sisustuksesta nyt taas.

Tänään olis ohjelmassa tupperikuppikutsua joissa oon joskus v. 2000 viimeks käynyt ja kerran emännöinyt vissiin. Ihan kivoja kuppeja siel on, mutta turhan hinnakkaita.
Siellä on kuulemma kinuskikakkua ja tonnikalapiirakkaa tarjolla. Kai se vähän on maistettava edes toista sorttia.
Mutta tällä kaverilla en oo vielä käynyt hänen muutettuaan täältä pois, niin toki vihdoin haluaisin käydä.
Voi olla että joku heräteostoskin saattaa tulla...ainakin salaattilinko oli niin näppärä :D.
Saas näkee tuleeko samalla reissulla käytyä Ikeassa pyörähtämässä.

Tavoite olis huomenna mennä salille tai Bodypumpiin nyt sitten. Eri asia, miten tässä nyt käy.
Jompikumpi tai ei mitään. Tänään halusin lähteä, mutta en mäkään oo superihminen että kerkeän joka paikkaan, etenkin ilman autoa syrjäkyliltä on aika haastavaa ja aikavievää lähteä...olkoonkin kivassa paikassa keskustassa. Helpoiten bussilla menis, siitä muutaman minsan kävelymatka sillan yli kun hyppää Amarillon edessä kyydistä. Jos oikein laiskottaa, voi käydä aseman kautta ja odottaa pidempään niin pääsee lähemmäksikin pysäkille. Sen takia voisin välillä bussillakin kulkea noihin jumppiin vaikka kyllä fillaroiden sais hyvät alkulämpät. Mun fillari on vaan niin romu paska et 2-3 vaihdetta toimii enää. Uuden fillarinkin tarttis. :/

Vaaka näytti kivan alhaisia lukemia taas herättyäni, mutta olin kyllä aika kuivahtanut koska löin laimin veden juonnin eilen. Join toki, mutta ehkä 1-1,5 l max.
Nyt koetan saada Lidlin kuplakivennäisvesiä vedettyä, kun tuli niitä 6 isoa pulloa raijattua tänne 2 kk sitten.