Välillä tuntuu että tässä laihdutuksen tuoksinnassa ei ole kyse vain painonpudotuksesta.
Tämä niukkaenerginen dieetti on ollut kyllä parasta terapiaa tähän mennessä.
Monia ihmetyttää, miten mä jo 2 kk oon tätä jaksanut että jotain 600 kcal per päivä ja tulosta tulee.
Helppoahan se on. Aika helppoa, tässä vaiheessa.
Meni mulla jokunen viikko, että sain taistella itseni halusta syödä ilokseni vain. Herkutteluista.
Ja vieläkin toisinaan joudun todella punnitsemaan, miksi en söisi jotain herkkua jota tekisi mieli.
Ja se on usein yllättävänkin helppoa perustella itselleen lähinnä sillä, että tuskinpa tulen sen autuaammaksi, jos tuon nyt syön.
Opettelen edelleenkin syömisen hallintaa.
Ja kuinka näin alhaisilla kaloreilla pärjää? Yllättävänkin helposti. Mielihalut on minimissään. Nälkä kyllä tulee säännöllisesti, mutta ihmeesti sitä jaksaa. Hiilareita saa sen verran tarpeeksi että aivot toimii eikä tunnu oudolta päässä kuten Atkinsin 20 g hiilareilla. Se määrä jo sai pään alkuun tuntuvan humisevan. Ajatus oli useimmiten kirkas, mutta silti päässä pätki jännästi.
Tämä Cambridge ei niukkaenergisyydessään ole tuonut moisia tuntemuksia.
Saan hiilareita sen verran, ettei noita tuntemuksia tule.
Ja ennen mulla oli joku tämmöinen että jos näki jotain hyvää jossain, eka ajatus oli että pakko saada tuota syödäkseen. Nykyään ei niinkään, joskus välillä tulee toki hetkiä että jotain tekisi mieli, mutta jos olen aikeissa ottaa saattaa hyvinkin miettiä että miksi ottaisin? Siihen saattaa pysähtyä koko juttu.
Jos ei tunnu hyvältä että ottaisin jotain vaikka lisää tai alkaisin ylipäätään ottamaan. Ei tule hyvä fiilis, niin päätän jättää väliin siinä vaiheessa. Tunnen että pettäisin itseäni.
Sama kun tuolla juhlissa en osannut oikein heittäytyä ja syödä, toisaalta vatsa oli hyvin nopeasti täynnä. Toki sain vielä ruuan lisäksi kakkuakin 1,5 palaa syötyä ja myöhemmin pari sulhaspiirakkaa munavoilla. No, se näkyikin painossa, nousi muutamaksi päiväksi +1 kg.
Tänään alkaa ne hiilarivarastot taas tyhjät olla ja sen huomaa taas painossa.
Tätä nykyä en oikein saa juotua ihan 3 litraa päivässä, etenkään jos on kovin kiire. Hyvä jos 2-2,5 litraa.
Energiamäärä tuntuu kasvaneen sisäisesti. Jaksaa enemmän, liekö ihan siksi että yli 15 kg on saatu alas.
Sain kuulla armailta työkavereiltani että mä oon jotenkin "loistavampi", valoisampi tms. en osaa nyt tarkemmin kuvailla. En ole enää niin väsähtänyt tai jotain sellaista.
Kaikki alkavat olla entistä hämmästyneempiä että laihtumista vaan edelleen tapahtuu.
Juhlissa viikonloppuna olin laittautunut viimeisen päälle.
En tässä nyt kaikkia elämän alueita kuitenkaan läpi ala käymään. Mutta kyllä nämä elämänmuutokset koskettaa monia elämän alueita...
Niin alkaa se kuntoileminenkin. Mä menen tutustumaan ekaksi paikalliseen naisten kuntoklubiin mutta ehdin sitten jo hätäillä itseni jäseneksikin, sain alunperin 3 ilmaista tutustumista nimittäin sinne.
Koska saan -10% alennuksen jäsenmaksuista ja olin jo pitkään ajatellut liittyä sinne, niin miksipä en...
Aluksi aion ottaa rennommin, koska en oo kuntoillut aikoihin erityisesti. Kalorimääriä tulen nostamaan jatkossa, kun pääsen maagisen painorajan alle. Se tuntuu isommalta jutulta kuin osasin odottaakaan.
Mutta voi ne paikat siellä kuntoklubilla on viimeisen päälle suunniteltu. Hämäriä saleja. :D Etenkin Koivu-sali on ihana...
Karpalossa on sopivan hämyistä, ettei ulkopuoliset näe ikkunasta kunnolla kuntoilijoita. Toivottavaa olisi että se olisi opaali-ikkuna.
Kylppäri on sopivan hämyisä myös pikku valoineen. Ainoastaan pukuhuoneella on kirkkaat valot ja salin puolella yleisissä tiloissa.
Olin erittäin vaikuttunut paikasta. Kaiken lisäksi se on todella sopivalla paikalla siihen nähden että meikäläinen kun kulkee talvisin enemmän bussilla, ei ole pitkä matka sinne kävellä, toisin kun muihin paikkoihin, paitsi se eräs kuntoklubi jonka jäsen olin joskus 2010-2011 tai 2011-2012, sinne en palaa kyllä enää.
Näin alkoi siis kohta Lady Atlas- jäsenyys. :)
Tämä niukkaenerginen dieetti on ollut kyllä parasta terapiaa tähän mennessä.
Monia ihmetyttää, miten mä jo 2 kk oon tätä jaksanut että jotain 600 kcal per päivä ja tulosta tulee.
Helppoahan se on. Aika helppoa, tässä vaiheessa.
Meni mulla jokunen viikko, että sain taistella itseni halusta syödä ilokseni vain. Herkutteluista.
Ja vieläkin toisinaan joudun todella punnitsemaan, miksi en söisi jotain herkkua jota tekisi mieli.
Ja se on usein yllättävänkin helppoa perustella itselleen lähinnä sillä, että tuskinpa tulen sen autuaammaksi, jos tuon nyt syön.
Opettelen edelleenkin syömisen hallintaa.
Ja kuinka näin alhaisilla kaloreilla pärjää? Yllättävänkin helposti. Mielihalut on minimissään. Nälkä kyllä tulee säännöllisesti, mutta ihmeesti sitä jaksaa. Hiilareita saa sen verran tarpeeksi että aivot toimii eikä tunnu oudolta päässä kuten Atkinsin 20 g hiilareilla. Se määrä jo sai pään alkuun tuntuvan humisevan. Ajatus oli useimmiten kirkas, mutta silti päässä pätki jännästi.
Tämä Cambridge ei niukkaenergisyydessään ole tuonut moisia tuntemuksia.
Saan hiilareita sen verran, ettei noita tuntemuksia tule.
Ja ennen mulla oli joku tämmöinen että jos näki jotain hyvää jossain, eka ajatus oli että pakko saada tuota syödäkseen. Nykyään ei niinkään, joskus välillä tulee toki hetkiä että jotain tekisi mieli, mutta jos olen aikeissa ottaa saattaa hyvinkin miettiä että miksi ottaisin? Siihen saattaa pysähtyä koko juttu.
Jos ei tunnu hyvältä että ottaisin jotain vaikka lisää tai alkaisin ylipäätään ottamaan. Ei tule hyvä fiilis, niin päätän jättää väliin siinä vaiheessa. Tunnen että pettäisin itseäni.
Sama kun tuolla juhlissa en osannut oikein heittäytyä ja syödä, toisaalta vatsa oli hyvin nopeasti täynnä. Toki sain vielä ruuan lisäksi kakkuakin 1,5 palaa syötyä ja myöhemmin pari sulhaspiirakkaa munavoilla. No, se näkyikin painossa, nousi muutamaksi päiväksi +1 kg.
Tänään alkaa ne hiilarivarastot taas tyhjät olla ja sen huomaa taas painossa.
Tätä nykyä en oikein saa juotua ihan 3 litraa päivässä, etenkään jos on kovin kiire. Hyvä jos 2-2,5 litraa.
Energiamäärä tuntuu kasvaneen sisäisesti. Jaksaa enemmän, liekö ihan siksi että yli 15 kg on saatu alas.
Sain kuulla armailta työkavereiltani että mä oon jotenkin "loistavampi", valoisampi tms. en osaa nyt tarkemmin kuvailla. En ole enää niin väsähtänyt tai jotain sellaista.
Kaikki alkavat olla entistä hämmästyneempiä että laihtumista vaan edelleen tapahtuu.
Juhlissa viikonloppuna olin laittautunut viimeisen päälle.
En tässä nyt kaikkia elämän alueita kuitenkaan läpi ala käymään. Mutta kyllä nämä elämänmuutokset koskettaa monia elämän alueita...
Niin alkaa se kuntoileminenkin. Mä menen tutustumaan ekaksi paikalliseen naisten kuntoklubiin mutta ehdin sitten jo hätäillä itseni jäseneksikin, sain alunperin 3 ilmaista tutustumista nimittäin sinne.
Koska saan -10% alennuksen jäsenmaksuista ja olin jo pitkään ajatellut liittyä sinne, niin miksipä en...
Aluksi aion ottaa rennommin, koska en oo kuntoillut aikoihin erityisesti. Kalorimääriä tulen nostamaan jatkossa, kun pääsen maagisen painorajan alle. Se tuntuu isommalta jutulta kuin osasin odottaakaan.
Mutta voi ne paikat siellä kuntoklubilla on viimeisen päälle suunniteltu. Hämäriä saleja. :D Etenkin Koivu-sali on ihana...
Karpalossa on sopivan hämyistä, ettei ulkopuoliset näe ikkunasta kunnolla kuntoilijoita. Toivottavaa olisi että se olisi opaali-ikkuna.
Kylppäri on sopivan hämyisä myös pikku valoineen. Ainoastaan pukuhuoneella on kirkkaat valot ja salin puolella yleisissä tiloissa.
Olin erittäin vaikuttunut paikasta. Kaiken lisäksi se on todella sopivalla paikalla siihen nähden että meikäläinen kun kulkee talvisin enemmän bussilla, ei ole pitkä matka sinne kävellä, toisin kun muihin paikkoihin, paitsi se eräs kuntoklubi jonka jäsen olin joskus 2010-2011 tai 2011-2012, sinne en palaa kyllä enää.
Näin alkoi siis kohta Lady Atlas- jäsenyys. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti