Tässä mä vissiin kohta ylitän valmentajankin odotukset kohta tuloksillani jos sama tahti jatkuu.
Nimittäin en ihan usko silti että vielä -20 kg poksahtaisi ens viikolla rikki mutta olisi se kyllä ällistyttävä tulos!
Valmentaja lupasi nimittäin että 2 kk:ssa saisin ainakin -15 kg niin on tässä hiukkasen ylikin mennyt, mutta tokkopa tulee -20 kg vielä. Mennee viel joku viikko pari ehkä siihenkin.
Älytöntä?!? Siis -20 kg olis seuraava etappi? :O
Käsittämätön tulos. Koska olen tiputtanut 2 kk:ssa 20 kg saati 15 kg?
Kyllä tässä hieman on tahti hidastunutkin välillä, mutta sit se taas jyrää eteenpäin.
Jos niinku viikossa huomasi käytännössä et hei, miks nää housut on NÄIN isot kun ei tästä oo pitkä aika kun ne viel jotenkin istui?
Yhdet uudet housut jo jäi liian suuriksi nimittäin.
Toisetkin periaatteessa on, mutta ei niin paljon liian isot.
Yhdet valkoiset caprifarkut alkavat olla sopivat.
No mutta tulihan tässä juhlaakin välille, eilen nimittäin. Oli kosteat juhlat myöskin eli oli kaikenmoista a-pitoista juomaa tarjolla.
Mä vedin vaan vettä naamaani koko illan. Ei juuri kukaan asiaa huomannut.
Maistoin mä perunaa vähän, palapaistia, porkkanaa ja parsakaalia. Sekä tietysti täytekakkua ja kuivakakkua ja periaattessa kiellettyä karjalanpiirakkaakin 2 pikku piirakkaa.
Mutta ihan oli alkoholiton linja. Ja hyvä niin. Mähän en paaston takia voi juoda alkoholia enkä sitä kaipaakaan. En ole täysi absolutisti kuitenkaan.
Mutta voin elää ilman alkoholia vallan mainiosti. Se vaan lihottaa jos sitä alkaisin lipittämään. Alkoholissa kun on energiaa yhtä paljon kuin rasvassa. Harvempi sitä muistaa ostellessaan kevyt siidereitä...ettei ne oo ihan kalorittomia kuiteskaan.
Loppujen lopuks tässä on hyvinkin paljon joutunut miettimään, mikä se herkkujen, ruuan, alkoholinkin osuus on merkinnyt omassa elämässä? Mielihyvääkö hain vain?
Pystynkö ottamaan uuden suunnan tykkänään nyt, että syön todella valikoiden ja samoin juon?
Ongelma ei ole siis että joisin jotain maitoa, sitä en ole käyttänyt ruokajuomana sitten 21 v. iän jälkeen.
Opin vain jotenkin itsekseni juomaan vettä mieluummin, en tiiä oliko se lukuisten dieettienkin ansiota että se tipahti matkasta pois. Paljon mahdollista. Monesti säästin maidon kalorit muihin ruokiin, joten maito jäi pois ruokajuoman osasta.
Opin siis juomaan vettä ruuan kanssa. Enää en maitoa juo.
Aina toisinaan tuli jonkin verran punkkua juotua viime vuoden syksyllä ja viimekeväänäkin jonkin verran, mutta kausittain.
Siinä ei tosiaan syödessään eikä juodessaan kaloreita miettinyt.
Nyt on kaikin puolin uusi suunta tulossa elämään, en vain laihduta vaan pyrin vaikuttamaan asioihin syvemmin, jotka ovat epäjärjestyksessä elämässäni ja jotka saattavat ajaa mut syömisellä lohduttautumiseen. Tiedostan että aikamoinen vyyhti siinä on selvitettävänä.
Olenkin tässä kohtaa saanut eräänlaisen valaistumisen, ettei ruoka ratkaise ongelmiani eikä herkutkaan. Jotenkin sitä alkaa näkemään asiat eri tavalla, mikä johtaa mihinkin. Miksi pitäisi olla ainaisessa jojo-kierteessä? Voisiko elämästä saada muullakin tosiaan nautintoa kuin syömällä?
Oikeastaan totesin että ei ole mikään PAKKO herkutella aina, ei ole mikään pakko syödä jos ei ole nälkä eikä tarvetta syödä. Mielihaluja välillä tulee ja niiden kautta opettelen kohtaamaan niitä hetkiä, mitkä ajavat jotain syömään.
Nyt liityin taas erääseen kuntoklubiin, naisille tarkoitettuun. Se mut sinne sai liittymään, olin jo pitkään sitä harkinnut sitä nimittäin koska henkilökuntaetu oli paras tähän jäsenkuntosaliin ja sitova vain 6 kk.
Ja sijainti on paras mahdollinen mulle, tilatkin on suunniteltu erinomaisesti viihtyisiksi.
Luulen, että tuun hyvinkin viihtymään siellä. Ei tarvitse edes ilmoittautua jumppiin erikseen ja hätäillä niihin, koska ei ole mitään varaussysteemejä eikä sanktioita. Menet vain jonnekin jos tykkäät.
Menen ens viikolla kokeilemaan jo, koetan katsoa noita jumppia minne menisin.
Ihanaa. Siellä saapi sitten myös saunoa tai ip-saunoa, oman maun mukaan.
Kuntosali on "älykuntosali" jne.
Mukavaa.
Ekaks ajattelin et ääh tylsää naiskuntosali, mutta sitten tykkäsin kuitenkin koska siellä on kaikki vimpan päälle suunniteltu mukaviksi.
Se kun alan sit salilla käymään varmaankin jumppien ohella, asettaa taas vapaa-ajan haasteita.
Joku 2-3 x/vko on pyrittävä menemään sinne.
Mutta nyt on aika mennä...taas. Jaksellaan!
Nimittäin en ihan usko silti että vielä -20 kg poksahtaisi ens viikolla rikki mutta olisi se kyllä ällistyttävä tulos!
Valmentaja lupasi nimittäin että 2 kk:ssa saisin ainakin -15 kg niin on tässä hiukkasen ylikin mennyt, mutta tokkopa tulee -20 kg vielä. Mennee viel joku viikko pari ehkä siihenkin.
Älytöntä?!? Siis -20 kg olis seuraava etappi? :O
Käsittämätön tulos. Koska olen tiputtanut 2 kk:ssa 20 kg saati 15 kg?
Kyllä tässä hieman on tahti hidastunutkin välillä, mutta sit se taas jyrää eteenpäin.
Jos niinku viikossa huomasi käytännössä et hei, miks nää housut on NÄIN isot kun ei tästä oo pitkä aika kun ne viel jotenkin istui?
Yhdet uudet housut jo jäi liian suuriksi nimittäin.
Toisetkin periaatteessa on, mutta ei niin paljon liian isot.
Yhdet valkoiset caprifarkut alkavat olla sopivat.
No mutta tulihan tässä juhlaakin välille, eilen nimittäin. Oli kosteat juhlat myöskin eli oli kaikenmoista a-pitoista juomaa tarjolla.
Mä vedin vaan vettä naamaani koko illan. Ei juuri kukaan asiaa huomannut.
Maistoin mä perunaa vähän, palapaistia, porkkanaa ja parsakaalia. Sekä tietysti täytekakkua ja kuivakakkua ja periaattessa kiellettyä karjalanpiirakkaakin 2 pikku piirakkaa.
Mutta ihan oli alkoholiton linja. Ja hyvä niin. Mähän en paaston takia voi juoda alkoholia enkä sitä kaipaakaan. En ole täysi absolutisti kuitenkaan.
Mutta voin elää ilman alkoholia vallan mainiosti. Se vaan lihottaa jos sitä alkaisin lipittämään. Alkoholissa kun on energiaa yhtä paljon kuin rasvassa. Harvempi sitä muistaa ostellessaan kevyt siidereitä...ettei ne oo ihan kalorittomia kuiteskaan.
Loppujen lopuks tässä on hyvinkin paljon joutunut miettimään, mikä se herkkujen, ruuan, alkoholinkin osuus on merkinnyt omassa elämässä? Mielihyvääkö hain vain?
Pystynkö ottamaan uuden suunnan tykkänään nyt, että syön todella valikoiden ja samoin juon?
Ongelma ei ole siis että joisin jotain maitoa, sitä en ole käyttänyt ruokajuomana sitten 21 v. iän jälkeen.
Opin vain jotenkin itsekseni juomaan vettä mieluummin, en tiiä oliko se lukuisten dieettienkin ansiota että se tipahti matkasta pois. Paljon mahdollista. Monesti säästin maidon kalorit muihin ruokiin, joten maito jäi pois ruokajuoman osasta.
Opin siis juomaan vettä ruuan kanssa. Enää en maitoa juo.
Aina toisinaan tuli jonkin verran punkkua juotua viime vuoden syksyllä ja viimekeväänäkin jonkin verran, mutta kausittain.
Siinä ei tosiaan syödessään eikä juodessaan kaloreita miettinyt.
Nyt on kaikin puolin uusi suunta tulossa elämään, en vain laihduta vaan pyrin vaikuttamaan asioihin syvemmin, jotka ovat epäjärjestyksessä elämässäni ja jotka saattavat ajaa mut syömisellä lohduttautumiseen. Tiedostan että aikamoinen vyyhti siinä on selvitettävänä.
Olenkin tässä kohtaa saanut eräänlaisen valaistumisen, ettei ruoka ratkaise ongelmiani eikä herkutkaan. Jotenkin sitä alkaa näkemään asiat eri tavalla, mikä johtaa mihinkin. Miksi pitäisi olla ainaisessa jojo-kierteessä? Voisiko elämästä saada muullakin tosiaan nautintoa kuin syömällä?
Oikeastaan totesin että ei ole mikään PAKKO herkutella aina, ei ole mikään pakko syödä jos ei ole nälkä eikä tarvetta syödä. Mielihaluja välillä tulee ja niiden kautta opettelen kohtaamaan niitä hetkiä, mitkä ajavat jotain syömään.
Nyt liityin taas erääseen kuntoklubiin, naisille tarkoitettuun. Se mut sinne sai liittymään, olin jo pitkään sitä harkinnut sitä nimittäin koska henkilökuntaetu oli paras tähän jäsenkuntosaliin ja sitova vain 6 kk.
Ja sijainti on paras mahdollinen mulle, tilatkin on suunniteltu erinomaisesti viihtyisiksi.
Luulen, että tuun hyvinkin viihtymään siellä. Ei tarvitse edes ilmoittautua jumppiin erikseen ja hätäillä niihin, koska ei ole mitään varaussysteemejä eikä sanktioita. Menet vain jonnekin jos tykkäät.
Menen ens viikolla kokeilemaan jo, koetan katsoa noita jumppia minne menisin.
Ihanaa. Siellä saapi sitten myös saunoa tai ip-saunoa, oman maun mukaan.
Kuntosali on "älykuntosali" jne.
Mukavaa.
Ekaks ajattelin et ääh tylsää naiskuntosali, mutta sitten tykkäsin kuitenkin koska siellä on kaikki vimpan päälle suunniteltu mukaviksi.
Se kun alan sit salilla käymään varmaankin jumppien ohella, asettaa taas vapaa-ajan haasteita.
Joku 2-3 x/vko on pyrittävä menemään sinne.
Mutta nyt on aika mennä...taas. Jaksellaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti