6. viikon loppupuolella

Ja matka jatkuu kohti pienempää kokoa. Yllätyin taasen iloisesti, että meikäläisellä on vaatekoot päässyt pienemmiksi kuin silloin viime vuoden kesällä 2012. Silloinhan laihdutin käytännössä yksin, ilman valmennusta aika pitkäänkin että sain jotain n. 10 kg pois. Sit tulikin haastavat vaiheet jolloin syöminen ja koko dieetti heitti häränpyllyä....

Luulin joku aika sitten olevani niissä mitoissa, jolloin ostin sinisen Ice Peakin ulkoilutakkini joskus touko-kesäkuussa 2012.
Nyt sekin on jo aikaa sitten osoittautunut suuremmaksi kuin ostotilanteessa.
Samoin koon 42 untuvatakki (Ice Peak sekin!) on reilun kokoinen mulle. Pahoin näyttää siltä, että joutuisin ehkä talveksi uuden untsikan hommaamaan, jos maaliin pääsen!
Ja KUN pääsen. Sinne on päästävä! :)
Kerroin valmentajalle että viikon päästä olis synttärit joihin olis hommattava mekko.
Hän pahoitteli että se tulee jäämään valitettavasti liian isoksi kyllä mulle.
Tekisi mieli oikeastaan kuvata tänne, miten paljon isompia ne takit onkaan, jotka oon ostanut joskus laihduttaneena -20 kg ja -10 kg. Itselle oli suuri ällistys huomata et farkkutakkihan on käynyt isoksi mulle! :D Herregud, mitä on tapahtunut?!? Muistan sen hankkineeni 2010 keväällä...en ollut silloinkaan mikään keponen neiti...samoin viime kesänä ostamani ulkoilutakki, nytkö se kävi isoksi?

Valmentajan luona vierähti tänään taas tovi. Tällä erää juttelimme, että menisin paasto +:lla vielä 7-kymppisiin asti ja sit aloitan liikunnan paremmalla tehollakin viimeistään, niin voisin mennä taso 2:lle. Tällä ei ihan vielä meikäläinen jaksa ihmeitä jumppia, mutta taso 2:lla sitten voipi alkaa kunnolla.
Kulutus on jo työnkin puolesta aika suuri.

Jännittää kieltämättä, saanko pidettyä syömiset ja liikunnan jatkossa tasapainossa. On tässä joutunut varomaan ettei liikaa söisi.
Mietintä menossa pitäiskö mennä edelleen vain sitoutumatta minnekään salille, se tuntuis parhaalta ratkaisulta kyllä nykytilanteessa.
Näin tänävuonna ainakin. Mulle on parempi että en liity mihinkään kuntoklubille, koska se kulkeminen niissä on oma juttunsa sekin.
Voisin sanoa että 2 paikkaa on jonne liittymistä voisin harkita mutta en vielä. ;) En ole himoliikkuja nimittäin.

Tänään otettiin mitat näin -15 kg korvilla. Rinnanympärys -9 cm, vyötärö -9 cm, lantionympärys -11 cm ja reiden ympärys -6,5 cm.

Valmentaja meinasi että voisin tähdätä ens vuoden pudottaja-kisaan ja joku lehtijuttu paikallislehteen. Ööh...tuota lehtijuttua vähän mietin ja epäröin, en hirveästi välitä puhua asioistani julkisuuteen.
Katsotaan nyt. Houkuttaisi päästä toki kampaajalle sitten, meikkaukseen ja stailaukseen sekä kosmetologille.

Mutta joo, olishan se unelma muuten tehdä siitä numero että on laihtunut normaaliin painoonsa, sitten aikanaan.
Tässä vielä on -18 kg työstettävänä alaspäin...ei sitä tiiä vaikka nälkä kasvaisi syödessä ;).

Mainitsinkohan tätä, että huomasin monilla Cambridgella tavoitteeseen päässeillä olleen useita eri laihdutusyrityksiä, myös karppaus muutamilla. Yllätyinkö? Vai enkö?
Kun muistan, mä hyvä jos n. 1,5 v. pystyin olemaan sillä. Sitten alkoi jotenkin siihen väsymään ja tuli yhä useampi repsahdus. Sit en enää kyllä ollut karppaaja, kun söin muutakin PLUS niitä kermoja ja rasvoja. Mitä voidaan olettaa tällöin tapahtuvan kun yhdistää sekä hiilarit että runsaan rasvan?
Kaikkihan sen tietää mitä ne yhdessä tekee...
Loppujen lopuksi koin elimistöni menneen sekaisin vhh-ruokavaliosta.
Vai oliko se sitä, että söin sekä sitä että tätä?
Muistan jonkun blogista lukeneeni kuinka lopetti karppauksen. Voisin yhtyä häneen.
Itse en voisi mitenkään päin kuvitella syöväni enää niitä pöperöitä kuin silloin. Jotenkin sain siitäkin tarpeekseni. Toki mulle maistuisi uunimakkara tms. mutta ei ehkä pekoni. :D

Tämä niukkaenerginen dieetti kuului pitkään niihin dieetteihin joihin en uskonut koskevani pitkällä tikullakaan. Vielä keväälläkin oudoksuin sitä tuolla Xtravaganzassa jossa kävin tuhlaamassa kankkulan kaivoon rahani. Jäipähän edes sekoitusmuki jota vieläkin käytän, joskaan noita ei saa kunnolla sekaisin millään muulla kuin sauvasekoittimella.
Ihan oikeasti olin lähes luovuttanut ja ruvennut funtsimaan että on tyydyttävä elämään ilmeisesti ylipainoisena elämäni loppuajan.
Mutta tämä Cambridge mullisti tämän ajatuksen. Ehkä sitten vielä kerran voisin yrittää.
Tuttavani sai tiputettua painoa saman painon verran mitä mun pitäisi tiputtaa, havahduin eräänä päivänä että hitto, mun on tehtävä tämä kosha hänkin sen teki.
Olin funtsinut hänen kehotustaan alkaa tähän hommaan.
Löysin itseni Maaritin luota sitten päivän parin kuluttua. Itseasiassa siihen meni päivä, niin nopeasti sovittiin se tapaaminen. Mutta aloitus meni toisen viikon alkuun. Jos olisinkin tiennyt miten rankka aloitus on, olisin ehkä toisin aloittanut...
Siinä pieni kertaus asian tiimoilta miten tää lähti alkuun.

Nyt ollaan siinä -14,9 kg eli n. -15 kg kieppeillä.
Välietapilla. Matka silti vaan jatkuu edelleen.
Piti muokata jälkikäteen tätä kun ei tullut tarkistettua, en ole koskaan hallinnut kirjoittamista, valitettavasti. Sekin lahja annettiin veljelle.

Ei kiristä enää. Ostettaessa joskus aikanaan kiristi kyllä jonkin verran.

Ostin tämänkin ennen Tallinnan reissua 5/10. Alkaa olla väljyyttä paljonkin. Koko 46!

Ostettu -08 joulua ennen kun karppasin. Alkaa olla jo väljyyttä. Untuvatakki tämäkin, vähän lyhyempi kuin se musta.

Syvien tuntojenkin purkamista, harvinaista

Nyt sit saikutellaan urakalla tuon märkänäppylän takia :(. Sain 2 antibioottia sen hoitoon, Flagylin ja Kefexinin. Huoh...no kyl mä eilen jotain tästä kerroinkin blogissa.

Tänään mietintä on käynyt taas siinä, miten saada mielekkäämpi tästä pussikeittodieetistä ja sais 200 kcal ruokiin vaihtelua.
Vanilja ei enää ole sellainen uus juttu eikä kummoinen kahvissa. Minttu-suklaa olis kyllä.
Cappuccino sekään ei kovin erikoinen oo.
Mietin pitäisköhän ottaa välillä niitä patukoitakin ja valmiita tetroja jokunen. Riippuu hinnasta nyt silti. Käsittääkseni nää pussipirtelöt ja keitot on 3 € kpl.
Koetan tässä samalla cappuccinoa vetää kuumaan veteen sekoitettuna mut ei se sen paremmalta maistu.

Lueskelin ja katselin Cambridge vuoden laihduttaja kilpailijoita eilen.
Tuumin, että hyvin samankaltainen monien tausta on kuin mulla noin dieettien ja syömisongelman suhteen. Pähkäilin että meillä kaikilla on vuoren varmasti yksi yhteinen nimittäjä: herkuttelija ja nautiskelija. Toki en vähättele perheäitin kiirettä, siitä en tiedä mitään, mutta jokainen meistä oikeasti pysyisi mitoissaan, jos söisi juuri sen verran mitä tarttee ja samaten liikkuu.
Ja tämä yhteinen nimittäjä löytyy meiltä: olemme kokeillee painonvartijat ja karppauksen.
Mielenkiintoista. Eikö se karppaus toiminutkaan muille sen paremmin kuin itsellekään?
Luulen että se aallonharja meni jo, moni on jo karppauksesta lähteneet, kuten mäkin. Se karppaus, missä läträtään eläinrasvalla, pekonilla, munilla ja muilla, sekä vähähiilarisilla kasviksilla.
Mulla se meni turhan ikävystyttäväksi ja yksipuoliseksi.
Muistelen myös että tohtori Atkinskin ei nyt lopun elämän karppauksesta puhunut, että ollaan alhaisilla hiilareilla. Multa löytyy Atkinsin dieetti- kirja, johon tämä perustuu. Lopulta se Atkinsin dieettikin muuttuu ns. normaaliksi ruokavalioksi että hiilareita lisätään kun tavoitepaino lähestyy.
Mä en vaan enää pysty siihen induktioon, tulee aivan järkyttävä päänsärky viikoksi, ummetus ja nälkä on kaikesta huolimatta. Psyllium toki auttaisi ummetukseen, 1 tl aamulla ja samaten illalla.

Onneksi kaikkien kertomukset eivät myöskään menneet näin että kun tulin äidiksi, kun raskauskilot jämähtivät jne. mutta joo, tahtoisin välillä kiistää tämänkin myytin. :)
Itse tunnen etten oikein kuulu joukkoon tässä tilanteessa.
Monilla on ihana perhe ja parisuhde, mistä itse oon paitsi jäänyt. En tiiä onko se oikeasti niin kauhea asia vai ei, mutta olen erilainen siinä suhteessa.
Tässä taas aloin miettimään, tätä 40 v. lähestyvän ikäneidon tuskaa, meitä on joko vähän ja olemme epänormaaleja, joiden olisi jo 10-15 v. sitten pitänyt jo löytää elämänsä mies ja perustaa perhe.
Jokaisella sellainen tuntuu olevan ja elämä järjestyksessä.
Mä on siinä nobody, joku vaan joka palloilee edelleen yksikseen yhä enemmän ymmällään, mikä mun osani on.

Monia perheellisiä yhdistää perhe jne. asiat, mutta itse olen tästä osaton.
Toisaalta en ole kokenut aktiivista pahoittelua, sääliä tai syrjintää. Mutta luulen että moni meistä leimataan ongelmallisiksi ja kummallisiksi ihmisiksi, kun sinkkuna vain palloillaan.
Jos joku on vähän raikuli sinkku vielä, koettaa suku ja perhe sitä suuremmalla syyllä etsiä kumppania tai kehottavat etsimään kumppania.

Sitten tuntuu että kun onni on outo miesasioissa, ei löydä mieleistä kumppania ja varsin hiljaista sillä rintamalla on piisannut. Lähinnä ulkomaiset onnenonkijat ovat ekana aina jonossa...
Joku vika mussa on ja palloilen itsekseni elämässä.
Koetan edelleenkin haaveilla paremmasta huomisesta tavalla tai toisella.
Jollain tavalla tunnen eristäytyneeni ja helposti jääväni sivukatselijaksi.
Joko siitä signaalista että todella oon huomaamaton, en aina niin helposti mukana enkä ehkä samassa porukassa muutenkaan ole. Kuitenkaan en haluaisi joutua eristyksiin.
Se on kai joku reflektio menneisyydestä.
Tiedän toki aina olleeni vähän tällainen ja potkittava persuksille mukaan juttuihin.
Joskus olikin enemmän elämää mutta nuoruuden jälkeen hiljeni kaikki lähes.

Jossain vaiheessa passivoiduin aika paljonkin netin vaikutuksesta, kunnes havahduin siihen tosiseikkaan ettei nettikään ole ratkaisu tähän ongelmaan.

Joo, nämäkin on niitä asioita, joihin tarvitsisi löytää ratkaisu tässä elämässä ennen vanhuutta.
Olen itse vanhustyössä ja oon tavannut tuhatkunta erilaista vanhusta jo urallani.
Yhä useammin ajattelen, että en välttämättä haluaisi sitä osaa itselleni jonain päivänä että sairastaisin alzheimerintautia tai jotain dementiaa, saati olisin kärttyisä potilas jossain.
Ehkäpä omassa vanhuudessani asiat tulevat olemaan hyvin paljon toisin...joten en sen pidemmälle tästäkään jatka.

Eräs suuri ilonaiheeni oli tosiaan päästä Espanjan lukiotasoiselle alkeiskurssille. Olin jo 10 v. sitten ajatellut sitä mutta koska olin ranskan kurssilla, en mä enää halunnut sitten sekoittaa kahta kieltä keskenään. Espanja olisi paljon helpompikin ollut kuin ranska.
Aika ajoin koetan prepata ranskaakin ja sitä vaikeampaa se on mitä kauemmin sitä on ollut käyttämättä.
Kieli menee sitä ääntäessä solmuun ja pahasti, ja valitettavasti jos puhun toiselle, tää ihminen ei ymmärrä joka tapauksessa mitä yritän solkata :D. Ääntäminen on pilkun tarkkaa ja ranskaa puhutaan tyyliin sanat yhteen. Ja ääntäminen muuttuu sen mukaan millä kirjaimella seuraava sana alkaa.
Pahimmillaan vastapuoli ymmärtää täysin väärin koko lauseen.

Odotan todella innostuneena Espanjan alkeiskurssia ja ostaisin jo kirjatkin, kun tietäisin mitkä kirjat olis ostettava. Se selvinnee ekana päivänä todennäköisimmin, en tiedä onko iltalukion sivuilla siitä mainintaa.
Sit opitaan muutakin kuin hasta la vista! :)

Joo tää meni vähän OT mutta on elämässäni todella muutakin kuin laihdutus ja cambridge-kuuri.
Siitä voisin jauhaa joka päivä hieman eri tyyliin, pikku vivahde-eroilla.
Sanottakoon että paino on pysynyt ainakin sentään samana noin viikon verran.
Jotain tapahtui siis putoamiselle.
Ei kai se maaginen ja perinteinen -14 tai -15 kg stoppi nyt vaan tullut?
No, sehän sit ens viikon alussa nähdään...

Saatan välillä kokeilla eli ens viikolla syödä 2-tason mukaan 800 kcal per päivä.
Tästä oli puhetta valmentajan kanssa että voin viikottain näin niitä vaihdella jopa ad. 1000 kcal:iin.
Mutta huomenna olisi punnitus...sitä jännätessä, tuleeko sitä ennen vielä pudotusta...

Apua, oliks tää nyt 6. viikko vielä?

Niin se tais olla. Kävijämäärä kohtalainen blogissani. 26.8 heitti vähän ylemmäksi, koska muokkasin pirteämmän näköiseksi tätä ja itse avasin sivun sen 10-15 kertaa :D.
Mutta joo. Vois sanoa että taas joku ihme kumma syömishärö iski eilen taas, ostin nääs vahingossa sellaisia grillivihanneksia joissa oli pottua. Ihan vaihtelun vuoksi vaan ostin.
Mutta liian myöhässä tajusin et pottua siinä on kun kaadoin uunipannulle pussin sisällön (yrttiset uunikasvikset). Ei voi enää mitään.
Syötävä oli sitten.
Samoin töissä oli varsinainen houkutus: suklainen Sacher-kakku. Semmoinen jos mikä vetää meikäläisellä välillä veden kielelle. Niin sattui eilenkin. Maistoin ekaksi hieman todetakseni että hyväähän se on.
Sit toisekseen, yritin ottaa taas maistiaisen niin työkamu huomasi ja nappasi kakun multa pois sekä kiskoi kakkulapion kädestäni xD. Niin siellä ollaan mukana mun laihiksella. :)

No kun silmä vältti eilen, niin otin sen himoitsemani pikku palasen ja nautiskelin.
Mietin että nää 2 päivää täs ei oo mennyt nyt putkeen, mutta huomenna skarppaan taas.
Niin sitä sitten tänään on taas menty kiltimmin.
Mietiskelin että nyt kun suklaanhimo on taas kovempi, voisin ottaa valmentajalta enemmän suklaapohjaisia pirtelöitä sitten. Aamuisinkin voisin mieluusti ottaa esim. minttusuklaapirtelön.
Jotenkin nyt toi vaniljapirtelö kahvissa on low-seasong ;).
Aikansa elänyt juttu. Mä laitan nykyisin suklaapirtelöitä kahviin sekä sekoittelen niitä vielä tyyliin että suklaa-banaani (onneksi on tarkka digitaalivaaka) ja voisin kokeilla cappuccinoonkin suklaata tai minttu-suklaata.
Ens kerralla aika varpilla jää ne suolaiset keitot ottamatta ja palautan myös omena-kanelipuuronkin pois.
Varmaankin otan sen 7 sorttia :D eli minttusuklaata 7 kpl, suklaata, mansikkaa, banaania...mutta en varmana ota appelsiini-suklaata. Mulla alkoi suklaakausi ;P. Niin no vaniljaakin silti otan mut ehkä vain 5 pussia ja sit metsämarjaakin. Jokaista mielisorttiani.
Ylihuomenna Maaritin tykö punnitukseen! :)))
Tokkopa siihen mennessä enää paljoa putoaa...

Nyt kun se valmentaja on tullut tutummaksi, hän vaikuttaa ihan mukavalta ja kannustavalta, rempseältä viisikymppiseltä. Ei pahaa sanottavaa.
En ehkä itse pystyisi olemaan valmentaja kellekään, hatunnosto valmentajille!
Se on hyvä homma hommansa taitaville ja tärkeä henkilö tsemppaamaan.
Tiedän että on ihmisiä ketkä haluavat itsekseen mieluiten laihduttaa niin, ettei ylimääräisiä kililnkejä mene valmennukseen. Itsekin olin tämmöinen aiemmin.
Mutta mulle se yksikseen laihduttelu ei ole pidemmän päälle kovin tsemppaava.
Oli suorastaan optimaalista, että voin käydä valmentajalla ja ottaa häneen myös yhteyttä tarvittaessa.
Eipä aina tule otettua yhteyttä vaikka pitäisi.

Mun mielestä oli hienoa häneltä sanoa, että dieetti ei rajoita elämistä esim. juhlissa. Silloin kun juhlitaan, ei raahata omia pirtelöitä yksiin juhliin vaan syödään valikoiden ja kohtuudella.
Eikä sitä paljoa pysty ahmimaan, kun maha on kutistunut.
Odotellessa eräitä juhlia reilun viikon päästä.
Mulla se tulee olemaan alkoton, koska tälle dieetille ei kuulu eikä sovellu alkoholi.
Ja niin, kun on se Flagyl-kuurikin päällä, kokemusta on minkälaiset antabus-oireet aikanaan sain kun erehdyin pullon sidukkaa nuorena kuurin aikana syömään. Kokemus on unohtumaton. Aivan järkyttävä yli päivän oksentelu...siis hirveä kokemus.
Enkä ollut tutustunut apteekin ohjeisiin tarpeeksi...

Joo, siis mulla on joku paise tms. märkänäppy, ajos vasemman jalan 2. varpaan tyvessä.
Sain siihen viikko takaperin kalliit voiteet, Fucidinin ja Daktarinin. Ainakin onneksi jälkimmäisestä oli sieneen apua. Näin totesi lääkäri sen ainakin parantuneen.
Sain Kefexin- ja Flagyl kuurin reiluksi viikoksi nyt sen ajoksen taltuttamiseksi.
On se pirulainen kipeä ja kävely lisää kipua. Lääkäri tuumi että saikkua on annettava, koska näppy on just pahassa paikassa jossa bakteereita varmasti pääsee. Ei haittaisi jos se olis esim. käsivarressa tai muualla. Eipä oo koskaan ennen tuollaista mulla ollut...
Eilen tosiaan koetin iltavuorossa olla sen kanssa, kyllä sillä käveli mutta hyvää se ei tehnyt näpylle, joka ärtyi lisää.
Tänään kävin sitten lääkärireissun jälkeen etsimässä töihin kakkoskengiksi trendikengästä pehmoiset Crocsit. Sattuikin olemaan kesän Crocsit poistomyynnissä joten sain 25 € hintaan valkoiset kivat just mun jalan kokoiset työkengiksi ja samalla heräteostoksena rantalomille oivalliset varvastossutkin. Ne maksoi poistomyynnissä vain 16€. Sain periaatteessa kahdet Crocsit yhden hinnalla ;).
Pistän kännykän kautta kuvaa niistä tänne.
Vaan ihmettelin mä taasen mitä ihmeen varoituslappuja noissa aina on...

Uuh, ne ihanat tarjous-Crocsit. :) Varvastossut biitsille kun taas joku kerta biitsille mennään...kesän poistomyynnistä siis Trendi-kengässä, se mun lempikenkäkauppani.

Kuvia otettuna 28.8.2013.

No joo, pois se kamera nyt! Riittää!

Hurghadan lähes ainoita kuvia joita kehtaan näytille laittaa.

Otettu siis 1.7.2013 Giftun-saarella.

Muistui mieleen tuolta reissulta miten jotkut bikinibeibet siellä otattivat itsestään kuvia hoikissa vartaloissaan. Jotenkin tuli tunne, että ei musta vaan napsita noin hyviä kuvia...

Mutta katsotaan, jos vielä joskus sais sellasen kropan ;).

Sillä lailla. Unelmistaan ei pidä koskaan luopua!

Kuudes viikko menossa ja 10 jäljellä tätä ihmeellistä dieettiä!

Voin tosiaan olla tällä dieetillä 16 viikkoa ja sitten noustahalutessani tasoja ylöspäin ja niin pitääkin tehdä. Valmentaja ei ehkä kyllä ole samaa mieltä varmaankaan asiasta että paastoillen kaikki kilot tiputan. Mutta tää toimii vaan niin hienosti.

Paino vuorenvarmasti ainakin tippuu näillä kaloreilla.

Olen 18 vuotta lihonut ja laihtunut vuoronperään ja jojoillut. Niin toivon tosissani tälle päätepistettä.

Viisaat ihmiset voivat puhua lautasmalleista mulle mielin määrin ja muutakin tosi järkevää joka ilmeisen monilla (?) toimii.

Olen valitettavasti niitä, joille siitä puhuminen on enemmän klisee ja mahdottoman tuntuinen, jopa sarjassamme en käsitä mikä merkitys sillä on mielialasyömiseen ja ruoalla lohduttautumiseen.

Mulla on lukuisat dieetit kaatuneet repsuiluihin ja siihen että painon putoaminen on pahasti jumittunut. Motivaatio on usein jämähtänyt samaan kohtaan. 

Aikanaan painonvartijoissa ollessani sama juttu tapahtui eikä halunnut maksaa sitä kymppiä joka viikko enää kun jumitus tuli.

Sanoisin ihmettelijöille että tää juttu on mulle pelastus. Toivona päästä normaalipainoon lopulta.

Itse jotenkin epäilen suuresti että monikaan reilusti ylipainoinen ei välttämättä jaksa ehkä pitkää dieettiä syystä tai toisesta. Itse en niin vaikeasti ole ylipainoinen mutta silti se -35 kg kuulostaa ikuisuusprojektilta.

Jo nyt nykyisessä painossani näytän hoikemmalta kuin vuosiin mutta silti se normaalipaino on n. -20 kg päässä.

Se ON ikuisuusprojekti meikäläiselle edelleenkin, jopa mahdollinen 2,5 kk jossa ajassa saatan päästä jopa ehkä perille asti tällä nykyisellä vauhdillani.

Valmentajani oli niin hämmästynyt tahdistani että jonnekin lehteen sanoi mut laittavansa. :D

Siis oikeasti se sanoi että 2 kk:ssa varmasti -14 kg tai -15 kg lähtee. Mulla se tapahtui kk:ssa...

Kuitenkin pyrin syömään proteiinia 1 g per painokilo päivittäin. Vettä juon 3 litraa päivässä myös.

Psyllium on ollut hyvä apu jos ummetusta  ilmenee. Käyn koiran kanssa lenkillä kolmesti päivässä.Mahisten mukaan kävelen niistä 1 tai 2 tunnin lenkin rauhalliseen tahtiin.

Mikään himoliikkuja mä en ole silti.

En juokse enkä hölkkää enkä painoni vuoksi ole voinutkaan. Polveni ei ylipainossa sellaista siedä.

Sain jonkun rasitusvammankin toiseen akillesjänteeseeni kerran. Siihen loppui hölkät ja juoksut.

Koetan värkätä muutoskuvia itsestäni silleen että ne on samassa kuvassa. 

Hajatelmiani loppuviikosta

Näin pitkälle on jo päästy, mutta matka on lähestymäisillään ehkä puoliväliä vasta.
Toiset päivät on vaikeampia, toiset menee helpommin.
Nyt joudun saikulla kotona taas olemaan, kurkkuakin on kivistänyt ikävästi sen ohella kun varpaan tyveen on paukahtanut epämääräinen tulehdus joka on varvastakin tulehduttanut ja kipua tekee kävellessä. Outo juttu.
Sellaista ei ennen ole ollut. Paremmalta ei vielä näytä eikä tunnu. Mulla on jotenkin sellainen tunne että ihon sisällä saattaa se tulehdus muhia ja se tosiaan on turvottanut ukkovarpaan viereisen varpaan jonkin verran isommaksi. Fucidin määrättiin siihen, muuten väliin oli päässyt myös sieni, joka on ainakin nyt alkanut paranemaan Daktarinin avulla.
Enemmän tuntuu että varpaan alla on joku märkänäppylä ihon alla ja pirun kipeä.
Siihen ei olisi auttanut töissä kävely tähän hätään hiostavine kenkineen.
Tässä olisi ollut pari iltaa ja aamua, jossa kyllä ollaan paljon jalkojen päällä.
Seurailen varpaan tilannetta ja hoitelen x3 päivässä sitä näppylän näköistä kohtaa joka on aika punainen ja kipeä.
Toivon tosiaankin että hoito auttaa, muuten on otettava maanantaina uudestaan yhteyttä ja kysellä puhelinkonsultaatiolla ehkä antibiootista per os.
Viikonloppunakin oon varautunut menemään päivystykseen, jos pahenee tämä.

Muuten tähän laihdutukseen palatakseni, joka on se pääasiakin.
Aavistuksen oli paino noussutkin aamuun mennessä. Mietin että tuli kyl hieman syötyä enemmän ohi sen mitä piti.
Ja Xylimax-pastilleja meni koko rasia huiviin *punastus noloudesta*.
Ei se kauheen paha ollut, jos hiilareita vähän tuli, ei paino noussut kuin jokusen sataa grammaa.
Jotenkin tää kotona möllistely saa syömään ja näköjään lohduttautuu vähän sillä.

Kiva, löysin vaa'asta nappulan josta voi vaihtaa mittayksiköt paunoihin ja kiviinkin, joten on helpompi kertoa brittiläisessä Cambridge-ryhmässä niissä mittayksiköissäkin sitten painonsa ja pudotuksensa.
Paino jotain 13,89 kiveä oli tänään. :D
Hauskoja mittoja!

Tänään kuitenkin ajattelin skarpata paremmin mitä syön.
Äskön meni broilerinrintasalaatti, varsin kevyt annos koska ajattelin jättää kasviskeittoon broileria lisättäväksi taas illalla. Saa nekin sopat syötyä pois. Enää 4 jäljellä...vielä on myös peruna-purjokeittokin jäljellä 1 kpl jopa. Ehkäpä sen vielä joku päivä rohkeasti vedän ja tuunaan mieleisekseni.
(Ei sellaisenaan ole mitään herkkua).

Mitäs tässä muuta sitten...odotellaan kun aika menee ja pitäis aloittaa se Judith Pellan kirjakin, jonka lainan jo kerran uusin kun en saanut aloitettua :D.

Hitsiläinen, niitä haaveita!
Ystäväni miehensä kanssa on toteuttamassa minunkin unelmiani matkustamalla Kaliforniassa, Death Valleyn läpi jne. Yosemitenkin kävivät katsomassa. Mahtavaa!
Itse penskana jo haaveilin näistä, heräsivät taasen eloon!
Ehkäpä tästä alkaakin säästöohjelma jotta jonakin päivänä saa unelmansa toteen.
Toivottavasti heilläkään reissu ei jää ainoaksi! :)

Itse oon nyt 3 kertaa reissannut Epyktissä ja se on kyl jo niin nähty vaikkakin sopivan kuuma onkin.
En koskaan päässyt Gizan pyramideille, aina oli joku hässäkkä ja mielenosoitus kun oli ajatuksena mennä. Koralleja ja kaloja sekä delfiinejäkin tuli nähtyä jälleen. Tuumasin että no joo, en edes joka päivä jaksanut mennä auringon poltteeseen.
Nyt ei tee mieli kyllä sinne maahan hetkeen palata "jostain" syystä...
Joo, jenkkilä on yks must-kohde, se heräsi taasen. Pitäis alkaa puhumaan sukulaisille josko nähtäisiin siellä sitten, ehkä ensi vuonna.
Sitäkin ennen tekisi mieli jonnekin reissata, nähtäväks jää sekin että minne.

Tuntuu että mutsi on sellainen käsite, että se on valmis murskaamaan unelmat ja masentamaan ettei varmasti tule edes unelmoitua. Näin nuoruudesta asti siis meillä. Vaatimukset ovat suuret.
Koskaan ei niitä varmasti tule täyttämään.
Että sellaista. Unelmia on saatava olla jokaisella! Se on se, joka auttaa pyrkimään eteenpäin!
Mua ei toki sellainen muserra vaan saa entistä enemmän pyrkimään unelmiaan kohden!

Joo siis kommentointi on hyvinkin toivottua tänne ja kysellä saa. Vahinko kun en alussa sitä sanonut jo.
Toivon suorastaan jotain kommenttia teiltä ketkä luette tätä!

Viides viikko kohta voiton puolella

Perjantai, se virallinen punnituspäivä lähestyy, mutta tällä kertaa olen siitä vapaa. Menee ensi viikolle punnitus koska alunperin en olisi nyt päässyt sinne.
Ens viikolla tulee suurempi pudotus kuitenkin. :-) Kyllä sitä nytkin on tullut, mutta odotellaan nyt reilun viikon päähän valmentajalla käyntiin.

Kuvia en vielä julkaissut, voisin jos ketään kiinnostaa, jotain kuvia laitella väleistä.
Mä oon vähän tylsä koska en oo jaksanut kuvata jokaista pirtelöannostani saati salaattilautastani! Oon äärettömän huono kuvaamaan ruokia nätisti.

Alkaa jo aamuisin tehdä mieli muutakin kuin vaniljapirtelökahvia, mutta mitä siihen kaipaisin, en tiedä.
Pitäiskö suklaapirtelö laittaa välillä kahviin tai minttusuklaa? Cappuccino olis ehkä tylsä laittaa kahviin kuitenkin, kun se muutenkin on kahvin makuinen.
Vois huomenna herätessä tosiaan kehittää muuta vaihteeksi.
Kahvia tykkäisin juoda muutenkin iltapäivästä, jolloin vaniljapirtelön voisi laittaa siihen.

Mulla vähän venähti lounassalaattini ja maha murinaansa piti, piti käydä lekurissa joten se meni ruoka-ajan päälle.
Sokaisin nälän silmiä vedellä, parilla siivulla keittokinkkua ja muutamalla feta 3% palasella.
Mutta oikeasti se lähti vasta kun sain tekaistua salaattini.
Kohta voisin kuitenkin varmaan kaffen keittää ennen klo 18 joten voisin keksiä jonkun kivan tai laittaa vain minttusuklaapirtelöä kahviin.

Oon varsin äimistynyt että paino putoaa edelleen samaa vauhtia, ei mitään stoppia ole tullut.
Jatkuu ja jatkuu säännönmukaisesti.
Mulle hyvä, koetan jaksaa vielä vaikka välillä tuntuu et saispa jo ruokaa syödä enemmän.
Mutta teen niinku valmentaja sanoi, että mun pitää saada ihan oikeasti kyllikseni tästä matalaenergisestä sillä tapaa niin sit voi siirtyä ylemmille asteille.

Äitini on sitä koulukuntaa tai niitä ihmisiä, kuin monet muutkin, mutta ei kauheen rohkaisevaa ole kuulla vihjailuja et mä lihon vielä kuitenkin. Siis sellaista koulukuntaa joka ei tiedä tästä Cambridgen ohjelmasta mitään, miten siirrytään tässä asteittain ylöspäin normaalipainon lähestyessä.
Mä jo puhelin että jatkanko hamaan tappiin asti eli perille tätä, niin ei se valmentaja senkään kannalla ollut että koko laihdutusta vedän pelkällä paasto plussalla.
Ja me juteltiin että josko se 65-70 kg väli olisi kuitenkin se kaikkein järkevin tavoite, ettei intoilemaan alettaisi liikaa. En mä muuten mutta se 65 kg on toki normaalipainon puolella mutta hieman keskirajan yläpuolella. Tosin oon kyllä iloinen mikäli siihen painoon pääsenkään.
Sit mä varmaan pelkäisin lihomista, on siitä jo traumaa 18 vuoden ajalta päässyt tulemaankin.
Se ikuinen mörkö ja kummitus. Ja se itsepetos peijakas.
Ei tämä niin helppoa puuhaa ole todellakaan kun perille enste pääsee. Ja huom! se olis mulla eka kerta koko tänä aikana jos siihen pääsen!
Jo valmiiksi hirvittää jos lihoisin taas muodottomaks jättiläiseks...
Aika ajoin sellainen mielessä käy....

No, jospa nyt ees pääsisin tavoitteeseen....ja valmentaja oli sitä mieltä hän ainakin et alipainoiseks ei mua kuitenkaan laihduteta. Se kun tapahtuisikin! :D
No ei se 62 kg olis myöskään huono saati 60 kg. Mutta katsotaan nyt ensin että pääsenkö sinne 65 kiloonkaan helpolla. Huomioon ottaen senkin että riparilla vielä painoin sen verran, vaaka varmaan kaunisteli alle 60 kg. Huimaa se olisi! Sit olisin todellakin laiha!

Bäk tu riöliti...jos keittäis sen sufeen jo...

Tiistaina jälleen....

Jippii! Kokeilin tavoitetakkiani ja meni heittäen päälle! Eli ens talvelle on pitkä untsikkatakki taas käyttökelpoinen, alle mahtuu paksumpikin huppari jo. :)
Paino on pysytellyt kuitenkin samassa nyt viikon, mutta kropassa muutokset huomaa.
19.7 ostamani farkut alkavat olla jo isot, mutta pidän niitä vielä niin kauan kuin mahdollista.

Ilmeisesti mun on tehtävä lounassalaatti, maha intoutui huutamaan suoraan sanoen.
Broileria löytyy jääkaapista jälleen, ylläri pylläri.
Pitänee teille jakaa myös näitä muutoskuvia mitä jo sain otettua. Myös talvitakkini huomioiden!

No nyt ei taas riitä mun taidot mäkillä taas niiden kuvien siirtoon kun ei näy edes uusimmatkaan.
Mutta iloinen oon että talvitakkikin mahtuu. Vähän pelottaa jos sekin jää liian isoks mulle vielä... ;)
Mä kuitenkin tykkään siitä niin paljon että hienoa on jo nyt mahtua siihen.
Vetoketjun alkupää tuntuu vaan jumittuvan välillä siinä.
Nyt sain öljyn avulla sen irti.

Mitäpäs tässä muuta, hienoa vaan et jo M-koon työvaatteet mahtuvat päälle ilman että kiristäisivät.

Söin tässä yrtti-valkosipulimarinoidun kanafileen lehtisalaatilla, paprikalla ja kurkulla, kun maha alkoi kovasti murisemaan.
Enemmän tykkään niistä grillatuista broilereista kuitenkin. Niistä jää vaan sitten koivet vähän ylimääräisiksi eikä auta antaa koirallekaan niitä paljon kerralla. Maha sekoaa sillä. Sit meinaa juostaan alvariinsa ulkona. Pakko ne on itse siitä sit syödä.
Uunissa ehkä saisi mehevämpää noista?

Jippii, pitääkin lähteä hierojalle! :)

Viidennen maanantain kokemuksia, kutistumistuntemuksia lähinnä :)

Ei tässä erikoista, rauhallisempi vaihe taas. Ihana tunne, kuinka vaatteissa on tilaa.
Työkaverini naureskeli eilen että vaiha ihmeessä nyt isommat housut, noissa oot sen näkönen että kakka olis housuissa!
Koko oli L ja kieltämättä tuntui ihan reippaan kokoiselta päällä, mutta mukavan tilavilta.
Kieltämättä liian isotkin vaatteet voi tuntua kiusallisilta päällä.
Kyllä M meni päälle myös juuri niin että ei kiristä kuitenkaan. Tykkäsin toki että L:ssä oli tilaa kivasti :D.
Uskomaton fiilis! Sen lisäksi 2012 kesällä ostamani Ice Peakin sininen takki vai oliko keväällä, on niin tilava että vois sanoa olevan melkein mulle iso. Muistelisin olleeni näissä painoissa kuitenkin silloin kun se ostin, niin kyllä siinä tilaa alkaa olemaan yllin kyllin vaikka välitakillekin jos sellaista tarvii.
Harmi ettei ne tuulihousut ole säilyneet, ne meinaa repsahti rikki erään kerran haaruksista...mutta ne olikin ikävän hiostavat. Poistoon menivät.
Kova on mietintä että pääsinkö 2012 keväällä lähellekään näitä mittoja, en oo aivan varma. Silloin tiputin jotain -10 kg aika hitaasti.
Ne tuli kuitenkin korkojen kera takaisin syksyllä...

Mulla on vielä eräs vaate odottanut vuosikaupalla että se sopisi päälleni jonain päivänä. Se on myöskin Ice Peak-merkkiä, pitkähkö musta untuvatakki josta ostin koon 42 joskus 5-6 v. sitten, mutta se oli jo silloin mulle nafti. Valitettavasti ei ollut kokoa 44 vaan seuraava oli 46 ja se oli hiukkasin liian iso. Hobby hallin kaupassa oltiin.
Nyt tekisi mieleni jo kokeillakin, miten paljon pitäisi vielä kutistua siihen. Haaveena on nääs pukea se ens talven pakkasille taas päälle! :)
Se on hyväkuntoinen takki kyllä ja lämmin, mukavan pitkä että jalkojakin lämmittää mutta vain polviin asti. En oo katsonut tarvitsevani siitä vielä pidempää untsikkaa.
Todennäköisesti saan sen taasen talvella pukea päälleni! :)

Nyt tuntuu että koon 44 farkut jotka vasta heinäkuussa ostin Zizzistä alkaa olla jo suuret.
Toisetkin farkut on samasta kaupasta ja nekin oli aika kireän puoleiset kun ostin ne.
Tavoitteena on myös sovittaa monta muutakin vaatetta ja jopa heittää menemään liian isoja nuttuja ja etenkin sellaisia joita ei enää kehtaa missään pitää.
T-paidoissa niitä riittääkin...
Mieletöntä kuitenkin, miten paljon oon kutistunut vain 4 viikossa ja useita se tahti hivittää selvästi.
Vielä pitää 10-12 viikkoa tällä jatkella ja katsoa, mitä sitten.
Kuten valmentaja sanoi, tätä kannattaa vetää niin kauan kunnes todella tulee se stoppi että nyt riittää.

Ja vaikutukset on vain positiiviset. Naamavärkkiin sillä ei ole niin paljon ole vaikutusta ollut että voisin sanoa ainakaan kaunistuneeni. Mutta eräs potilas, joku 80 v. mummo luuli mua vasta eilen 20-23 vuotiaaksi vähintään. Järkyttyi lähes kun kerroin olevani pikkusen vanhempi nyt kuitenkin.
Ja se sama kysymys, onko sinulla lapsia? :-/ Päh...no joo, niitä on lähes kaikilla mutta sattumoisin lähipiireissäni kaikilla tämän ikäisillä kuin itsekin olen, ei ole lapsia eikä ilmeisestikään ole suunnitteillakaan.
Mulla ei erityisemmin ole biologinen kellokaan tikittänyt sen puoleen että...
Toki tajuan sen arvon mikä lasten saamisella on. Pitää myös muistaa sekin että kaikki ei edes saa omia lapsia vaikka olisivat mitä erinomaisempia vanhempien malleja.
Vanhemmat ikäpolvet eivät aina kysyessään kuitenkaan tajua että joku voi pahastuakin kysymyksestä.

Vieläkin ihmettelen, miten voi olla näin kevyt ja pieni olo vain noin lyhyessä ajassa. Olen onnellinen ja tyytyväinen ja odotan tuloksia innolla lisää!
Tuntuu että ei monikaan uskonut mun onnistuvan... :D
Silti oon aika nöyränä sillä lailla etten pullistele nyt vielä kovin, koska edessä on vielä -20 kg:n matka eikä se lasten leikkiä ole.
Juteltiin valmentajan kanssa mikä se realistinen painotavoite olisi ja pysyttiin siinä 65 kg:ssa edelleen.
Vaikka ihannepainokseni tarjottu on usein 62 kg.
Sen sitten aikanaan näkee...

Tässä joo jotkut saattanevat arvata ja laskea lähtöpainoni eikä se mitään haittaa. Voisin sanoa että siinä painossa ei ollut todellakaan kiva olla enkä olisi voinut ajatella päästää painoani enää nousemaan.
Ei jaksanut kovin pitkiä lenkkejä koiran kanssa vetää, usein tuli kipuja joko polviin tai selkään.
Mä en halua kuitenkaan tyytyä tällä kertaa jäämään matkan varrelle tällä matkalla vaan mennä perille asti. Mun pudotustavoite kuulostaa huimalta ehkä monille, mutta se tavoite onkin todella se terveellinen hyvän olon paino.

Mulla on kaikki dieetit valitettavasti jääneet välimatkaan ja paino on noussut taas ylös huippuunsa.
Melkein se ruokavalio on enemmänkin väline tavoitteen saamiselle kuin ratkaisu.
Mulla on ollut kaiken aikaa jokin ongelma, eli se että elän syödäkseni ja herkutellakseni.
Nyt tässä onkin joutunut pohtimaan arvojaan uudelleen, miksi syön ja milloin syön.
Onko se todellakin ratkaisu kaikkeen?  Onko se sen arvoista loppupeleissä, jos lihotan itseni ruualla?
Mistä muusta voin iloa saada tai lohtua?

Totean tässä, että niukkaenerginen ruokavalio on kuitenkin opettavainen ja pistää todella ainakin mut miettimään asioita. Nyt kun ei voi syödä paljon tai ei ole ainakaan hyväksi mitkään repsut.
Mietin joskus lisää näitä tänne...

Sain muuten kiskottua alas viimeisenkin appelsiini-suklaapirtelön mut yöks, en enää hanki niitä! Vaikka tää olikin kylmänä parempaa, niin silti en siihen ihastunut pahemmin.
Muutenkin tuntuu että suklaat alkaa tulemaan jo korvista ulos, enkä kuitenkaan syö niitä kuin yhden päivässä!
Toinen on minttu-suklaapirtelö, joka on sentään paremman makuista tai sanotaanko että mun herkkua.
Mutta ehkä vois olla ottamatta joka päivä suklaata vaan :D.

5. viikko starttaa paasto plussalla eli taso 1:llä

Tähän mahtuu aika monenlaista vaihetta, kirjavaa sellaista väliin. Fiilis jaksaa pysytellä korkealla kaikesta huolimatta. Ei enää harmita, että herkut on bannissa hiilareiden ja kaloreiden takia.
Kolmas viikko oli vielä hankalin vaihe, mutta pääsin yli/läpi miten kukin asian ymmärtää haluaa.
Tässä jo pohtii sitä, mitä sitten kun normaalipainoon pääsee.
Haluanko tyriä todellakin taas sen mahdollisuuden olla hoikka ja normaalipainoinen?
En!
Mietin luopumista monista asioista, etenkin ruoista ja herkuista, minkä väärti asia on.
Tai luopumista, en tiedä luovunko kaikesta vai opettelenko uuden ruokailutavan.
Tässä on aikomus vielä jatkaa 10-12 viikkoa tällä, mikäli en kesken kaiken saa tarpeekseni tästä.
Eräs tuttuni sinnitteli 16 viikkoa pelkällä pussipaastolla ja se oli kyllä sen arvoista todellakin!
Itse koen etten millään kykene 415 kcal/vrk millään sinnittelemään.
Mun kulutus on jo osoittautunut niin suureksi että paino on tippunut n. 2 kg viikkovauhdilla, jopa siis paasto plussallakin joka käsittää 600 kcal per päivä.
Työni on todella kokonaisvaltaista 3-vuoroista hoitotyötä, käsittäen fyysisen rasittavuuden ja henkisen paineen. Välillä paineet ovat todella suuret olleet, etenkin kun vajaalla miehityksellä ollaan kesällä jouduttu menemään.
Sen päälle sitten vielä moitteet, jeps!
Välillä oon ollut niin kypsää kauraa tähän hommaani oikeasti.

Tuntuu välillä että kuntosalini on työpaikka! Muualla ei aina jaksa kuntoilemaan...
Tarkoitus olisi nyt aloitella kuitenkin jonkin sorttinen kuntoilu, pitää katsella minkälaista tarjontaa olisi tälle viikollekin.
Uinti on eräs mikä on välillä ihan kiva, nivelille hyvä harrastus. Käyn siellä aina kun kerkeen, koiran takia vähän jäänyt koska en raaskinut jättää sitä aina yksin kun viikkoisin oli muitakin menoja kuin se uinti. Tai ihan vaan iltavuoroja välillä.

Nyt mulla viikonloppuna tensioniska palasi taas kuvaan, huomasin lääkkeitä jakaessa ja piti nousta pallille jotta jännitys hartioissa vähenee. Sekin helpotti.
Oikea käsi on ollut hankala, kipu vaivannut olkapäästä ranteeseen säteillen. Hain sitäkin varten Voltaren rapidia, josta on apua kyllä ollut. Mikä lie bursiitin tapainen siinä onkin, ei huvita mennä lekuriin edelleenkään koska työterveyshuollossa on juntti lekuri jolle aina joudun, mieluummin meen yksityiselle kuin sille. Haluan tuntea asiallista kohtelua eikä mitään alistamista. Kyseisen herran soisin häipyvän jonnekin kauas ja pysyvän siellä!
(Tytellä ja kaupungilla näköjään tehokas konsti pitää työntekijät vaikka pää kainalossa duunissa. Otan mieluummin riskin tositilanteessa että meen yksityiselle jos oon oikeasti sairas kuin että meen tuohon lafkaan konitohtorille. Se riski siinä on, että työnantajan ei ole pakko hyväksyä nykyisin yksityisen lekurin sairaslomatodistuksia!)

No niin palatakseni pääasiaan nyt kuitenkin, pakko saada toki sanoa kantansa asioista niin nyt laihdutuksen pariin.
Seuraan tuota painoani aamuisin paastoarvoilla niinsanotusti, se näyttää -1 tai -2 kg vähemmän jopa kuin iltapäivällä.
Kova hinku laihtua lisää ja lisää, enemmän ja nyt muutamana päivänä ollaan samassa aamupainossa oltu ja se pitäis olla kuitenkin hyvä juttu.
Mulla ne naisten vaivat kun alkoi saattaa näkyä siinä että paino pysyttelee samassa.
Viikon päästähän sen sitten näkee jollei jo perjantaina, miten paljon kroppa piti nesteitä sisällä.
Joka tapauksessa mennään -1000 kcal vajeella pelkästä perusaineenvaihdunnasta nyt.
En tiiä alkaako kroppa säästöliekille tässäkin tilanteessa vai ei. Nähtäväksi jää.

Eilen kokeilin elämäni ekan ja viimeisen kerran laittaa 1 tl psylliumia kuumaa vaniljapirtelökahviini ja yök, millaista limaa siitä tuli! Meni 1,5 dl pirtelöä viemäriin, niin ällöä se oli!
Käytän tosiaan päivittäin 2 tl psylliumia ja se pitää vatsan toiminnassa hienosti. Alkuun ei vielä ollut ongelmaa asian kanssa mutta nyt viimeaikoina on ollut.
1 tl aamulla ja samoin illalla. Sekoitetaan 1,5-2 dl vettä ja juodaan. Vettä saa juoda muutenkin reippaasti mutta tämän kanssa pitää ainakin 2 dl juoda vettä.
Sain vinkin tuttavaltani ja mulla sattui olemaankin sekä Fiber huskia että Psyllium-purkki joka tosin on toukokuussa mennyt vanhaksi...en usko että se vaikuttaa silti paljon mitään tän kohdalla.
Saipa nyt psylliumillekin hyvän käyttötarkoituksen. :D Paula Heinonen, tämä kuuluisa ravitsemusterapeutti on myös suositellut tämän käyttöä.

Näitä pirtelöitä oon sen verran maistellut että alkaa suosikit ja inhokin löytymään.
Yksi inhokkini on nyt appelsiini-suklaa. Se ei mene kylmänä saati kuumanakaan. Vielä on yks pussi sitä olemassa, säästän sen siihen kun menen valmentajalle käymään että vaihdan sen toiseen.
Mua ällöttää se maku suorastaan. Pim's -kekseissä yhdistelmä toimii mutta ei missään tapauksessa tummassa suklaassa, yök!!!
En edes tykännyt Fazerin vastaavasta suklaalevystä!
Eilen oli jotenkin makeanällö olo muutenkin, en tiiä oliko vaikutusta tuolla pirtelöllä koska sen ajatteleminenkin lähes oksetti, kuumassa kahvissä - hyi yök!

Harmittaa kyllä etten ottanut mansikkaa ja enemmän Forest fruittia, ne on ihan jees. Saan nyt kokeilla yhdistelyä suklaa ja banaani, mutta mansikkaa ei nyt ole...valitettavasti.
2 viikon annokset sain tällä kertaa, kun ei perjantaina pääse valmentajalle iltavuoron takia.
Päätettiin kokeilla näin sitten että vasta ens viikon perjantaina menen valmentajalle.
Ja saan tietenkin välillä sille soitella, jos asiaa on ja kysyttävää.

Ennätyskö plakkarissa?

Pyhä jysäys sentään vai mitä sanon? Kävin valmentajalla kuten aiemminkin taas punnituksessa.
Tällä kertaa oli pudonnut -2,5 kg ja kokonaispudotus 4 viikolta huimat -12,2 kg!
Olisittepa nähneet valmentajan reaktiot!
Edellinen naisasiakas oli kuulemma 2 viikossa tiputtanut aloittaessaan -6,9 kg kun mä viikossa ekalla viikolla -6,8 kg!
Valmentaja oli todella ällistynyt tänään. Se jo rupes puhumaan siitä lehteen laittamisesta :D.
Mä olin että no joo kunhan perille päästään. Olisi se huimaa!
Edessä vielä n. -21 kg matka kuitenkin tavoitepainooni.
Huh huh, 1/3 tehty jo!
Vetää väkisinkin suun maireaksi. :)

Mä innostuin lopulta tästä niin että en malttanutkaan höpinöistäni huolimatta ruveta 2 tasolle vielä.
Tuntuu hyvälle, jaksan tällä 600 kalorilla ja taistelutahto on kova!
Tätä voisi kutsua pikatieksi onneen tavallaan. Moni jaksaa taistella 2-3 v. painonsa kanssa, jopa pidempäänkin. Mä en ollut näitä ihmisiä, valitettavasti. Muutenhan olisin hoikka jo ja normaalipainoinen. 18 vuotta tässä on laihdutusta takanakin.
Sahattu ylös ja alas. Ensimmäisellä kerralla painonvartijoissa v. 95 pääsin lähelle normaalipainoani.
Kaikki kunnia teille, jotka olette ne 10-75 kg saaneet pelkällä ruokavalionmuutoksella.
Se vaatii sellaista pitkäjänteisyyttä etten osaa kuvitellakaan.

Juttelin siinä hetken valmentajan kanssa, en tiiä menikö yli 30 minsaa tapaamisessa mutta hiljaista ei ollut. Kehui mulle että erittäin hyvin on mennyt mulla todella, käyrä menee alaspäin ja tulokset ennen näkemättömiä. Paremmin kuin hyvin.
Vaikka alkuun hän oli vähän ihmeissään miten mulla menee tätä vauhtia alas ja mitä sä teet oikein?

Avauduin viikon 3 repsuiluista ja siitä, miten selvisin siitä voittajana.
Tuli syötyä siis mokkapalaa 2 kpl, 1 pulla, ei kaikkia samalla kertaa tietty mutta saman viikon aikana.
Sit tuli se fiilis että joo, ei tää näin voi jatkua ja mieliteot oli voitettu. Enää ei tehnyt mieli mitään hiilarihöttöä.
Sehän meinaa kans osaltaan keräsi nestettä kehoon ja su-ma huomasin sen kun rupes lähtemään ne nesteet lorinalla pois.
Sit oli taas parempi fiilis kaikin puolin ja voittajafiilis. Mua ei mitkään herkut nyt muserra.
Nyt mennään eteenpäin!
Eräällä foorumilla juteltiin että dieettiä voi välillä buustata hallituilla repsuilla.
Valmentajakin sanoi että ei tälläkään dieetillä ollessa mennä mihkään pirskeisiin omien pirtelöiden kanssa vaan siellä syödään hallitusti jotain. :)
Joten voin mennä juhlimaan, toki alkottomasti kylläkin laihiksella.
Jutan dieeteistäkin on tuttua että alkoholi pysäyttää rasvanpolton koska maksa alkaa polttamaan alkoholia.
Paastolle ei kuulu alkoholi mitenkään, se pysäyttää laihdutuksen ja koska suolistokin on tyhjä "tavarasta", mikään ei suojaa sen vaikutuksilta vaan se imeytyy sieltä liian nopeasti.
En lähtis kokeilemaan kuitenkaan.
Inhoan etenkin kauheita kankkusia. Mieluummin raitistelen tämän laihdutusajan. Muutenkaan en ole kova käyttämään kyllä alkoholia kuin satunnaisesti.

Painotavoitteesta juteltiin ja se on syytä olla kuitenkin realistinen, ettei alipainoiseksi tai alarajoille yritä turhaan.

Mutta käyköhän nyt toteen sellainen unelma jonain päivänä että mun laihdutuksesta tehtäisiin oikeasti juttu. Olis sekin palkinto ja se että puetaan uusiin hienoihin kuteisiin.

Joita kuita epäilyttää dieetin tulosten lopullisuus. Valmentajani sanoi että ei ole kukaan hänen valmennettavistaan tullut takaisin ketkä ovat myös 6-tason eli tasapainovaiheen käyneet.
Mä sanoisin että mun tavoitepaino on todella siis jotain luokkaa BMI 24 ehkä. Ei kuitenkaan 23 taida olla. Pitää tarkistaa. Korjaan, jos olen väärässä.
Mulla on tämän vuoksi hyvä fiilis laihdutella koska valmentaja on just niin hyvä, kannustava ja mukava. Ja tulee turvallinen olo siitä ja luottamus tulevaisuuteenkin, että kun mä tällä onnistun, mä pääsen sinne minne on tarkoituskin. Vihdoin. Tällä kertaa.

Mitkä ovat tähänastiset positiiviset tulokseni?
- vaatekoot selvästi jo pienentyneet.
- jaksaa liikkua pidempiä lenkkejä jo
- kivut eivät kiusaa enää niin paljon, ainakaan polvikivut. Selkä kipuilee satunnaisesti.
- hyvä fiilis, kevyt olo. Voittajaolo, mä pärjään tällä.
- kehut ja huomautukset laihtumisesta alkavat jo kuulua. Odotan muutamien paluuta lomalta ja läheistenikin kommentteja tulevaisuudessa. :)

Tavoitteena on nyt sitten sinnillä eteenpäin.
Valmentaja sanoi että katsotaan nyt sitten mikä tulee 2 viikon tuloksesi olemaan. Hän kannusti tosiaan jatkamaan paasto +:lla niin kauan kuin vaan jaksan.
Eikä tää sen erikoisempaa työtä nyt aiheutakaan mulle. Olo sen kun vaan kevenee. Oon niin kauan ollut painoni vankina että jo -12 kg pudotus tuntuu huikealta kevennykseltä. Saan näkee mikä on tulos 1-2 kk:n päästä, mä varmaan leijailen jo! :)))

Hyvää huomenta!

Poikkeuksellisesti jo aamupäivästä kirjoittelen. Se yksi ja ainoa vapaapäivä nyt tällä viikolla nimittäin.
Kovasti oon pohtinut tuota tasolle 2 siirtymistä ja vielä valmentajallekin sanoin siirtyväni mutta enpä viel siirtynytkään. Mietin nyt olisko se kuitenkin järkevämpää, tuntuu että kroppa tarttis enemmän energiaa ja tottahan toki se tarttee, 600 kcal on AIKASTA köyhä määrä.
Toki tuloksia sillä tulee mikä nyt onkin tavoite.

Mietin tätä liikunnan aloittamista, jonka ansiosta kyllä tarvitsee lisätä päivittäisiä kaloreita ilman muuta.
Liikunnasta puheen ollen, kävelylenkki tehtiin koiran kanssa aika pitkä aikaisempaan nähden.
Toki sade yllätti paluumatkasta kotinurkilla, mutta oli ihana pitkästä aikaa kävellä kunnon lenkki taas.
On jo illat niin hämärtyneet että valaisemattomalla lenkkipolulla kävely jännitti kieltämättä.
Sen välin käveli reippaammin.
Huomasin itsekin että kun paino oli suurimmillaan, ei mitään lenkkiennätyksiä tehty.
Ei pystynyt. Harvoin kävelin pidemmän lenkin.
Nyt on jo niin kevyt olo kun -10 kg on reippaasti lähtenyt.
Alkuun ei jaksanut tällä 415 kcal:lla mitään pitkiä lenkkejä, nyt 600:lla jo pystyy kevyesti tällä nykypainollaan kävelemään pidemmälle eikä tuu heikotusta. :)
Eiköhän tässä voine alkaa jonkinlaiseen jumppaan jo lähteä.
Ensi viikolla, jollei jo sunnuntaina pääsis pilates-tunnille.
Lisään täten myös kaloreita 800 kaloriin kun liikun enemmän.

Pitää ruokia opetella askel kerrallaan lisäämään tosiaan eikä kertaheitolla hypätä 1200 kcal:iin saati 1500 kcal:iin.
Tää tuntuu ihan hyvältä nyt. :)
Perjantaina olis taasen punnitus ja sit mä jos tosiaan vasta alankin taso 2:lle. Sori tää jankutus! :D
Jahkailen ja pähkäilen asiaa vaikka onhan se selvää et meikä tarttee sen energialisänsä kun liikuntaakin aion lisätä.

Mieilialaan tää on vaikuttanut positiivisella tavalla vaikka tuleekin välillä maan matonen ja muita turhautumia edelleen joka viikko. Ehkä se itsevarmuuskin kasvaa tässä vähitellen.
Katselen tätä nykyä hälyttävän pulleita ihmisiä ihmetellen että miksi he ovat antaneet itsensä tuollaisiksi tulla että miksei he tee mitään itselleen...
Itsekin olin toki liian lihava ja oon tosi iloinen että löysin konstin, jolla onnistun parhaiten.
En olisi päässyt alkuun "normidieeteillä" enää, joten tavallaan nollasin tilanteen ja aloitin alusta kaiken.
Mulla moni laihdutusyritys kaatui 2 vuoden aikana jos jonkinlaiseen ongelmaan, lähinnä herkutteluhaluun joka kasvoi talven alkaessa. Jotenkin me pohjolan ihmiset tapaamme alkaa syömään talvea vasten enemmän kylmien aikojen lähestyessä.
Törmäsin mielenkiintoiseen seikkaan, kun oon aina ihmetellyt miksi laihdutettaessa paleltaa.
Siksi, koska energia ei riitä kropan lämmittämiseen.
Töissä palelen usein lounastauosta eteenpäin. Sitten kansliassa moni säätää ilmalämpöpumpun liian kylmäksi eli 20-22 C asteeseen. Oon koettanut sanoa siitä mutta eivät usko että se on liian kylmä.
Muistui mieleen 8 v. takaiselta Turkin matkalta että siellä oppaat neuvoi että ei kannata laskea alle 23 C asteeseen kuitenkaan ilmastointia jotta ette vilustu.

Egyptissä kesällä totuin jotenkuten jo kuumuuteen 2 viikossa siellä enkä niin kylmää myöskään enää kaivannut että alle 25 C. Sitten alkoi paleltamaan. Joskin päiväaika oli paikallisillekin erittäin kuuma. Silti ukot työhaalareissaan vaan painoivat duuniaan.

Sateinen päivä tuli tänään ja ulkouimala on vaan tällä viikolla auki, joten jää uiminen tältä päivältä ainakin. Kattoo sit perjantaina mikä ilma silloin mahtaa olla.

Vitsi, ystäväni miehensä kanssa ovat unelmamatkalla Los Angelesissa, vitsi et mäkin haluun! Toivottavasti selvisivät perille alkuvaikeuksista huolimatta!
En oo koskaan jenkeissä käynyt...olis jo aika.
Mulle käy vaikka Miamikin tai New York... <3

Ja eteenpäin vaan

Elän selvästi sitä ns. parasta vaihetta että painoa todellakin lähtee.
Olen iloinen tsempistä ja valmentajastakin, jonka kanssa asiat todella tuntuu menevän nappiin.
Mä vaan noudatan ohjeita ja oon "hyvä asiakas" :D.
En tiedä koska mulla olisi ollut yhtä suuri kunnianhimo ja into tähän kuin nyt.
Monta hankalaa vuotta takana kerrytti kroppaan lohdutusruokien kilot.
Mulla oli varmaan tällainen tsemppi viimeksi 7 vuotta sitten kolmikymppisenä.
Silloin olin reilu 10 kg päässä enää tavoitteesta, mutta jotenkin en sitten enää jaksanut ja tyydyin liian vähään.

Olen syönyt miten sattuu vuosien aikana, vailla oikein järkeä.
Karppasinkin v.2008-2009 ja sillä lähti -20 kg ja sitten tuli se laihdutusväsymys ja totaalinen repsahtaminen.
Luulen että se on aina ollut se syy että laihdutus loppuu. Ja etenkin se epäkiitollinen viikkojen ja jopa kuukausienkin jumitus.
Siinä pari syytä, miksi myös valitsin nopeamman dieettimuodon. Olen aina tähän asti ollut maltillisen laihduttamisen kannattaja, mutta en ole enää sillä aikoihin jaksanut kerta kaikkiaan.
Olin myös Xtravaganzassakin 6-7 kk (1 kk ilmaiseksi). Kun valitsin sen puolivauhdin, se ei jotenkin mulla toiminut tai jotain siinä oli ongelmaa ettei paino oikein tahtonut alkaa tippumaan.
Kcal-määrä oli 1400 kcal/vrk.
Mulla tuli senkin aikana tavattomasti repsuja, huijasin itseäni edelleen.
En täysvauhdille uskaltanut alkaa vaikka se olis ehkä kannattanut mutta tykkään enemmän tästä Cambridgen paasto +:sta.
Hukkasin liikaa rahaa siihen Xtravaganzaan. En oikein tykännyt vetäjästä enkä niistä ryhmäjutuista jotka olivat kuin jotain kurssia ja ryhmätehtäviä. Pähkäiltiin ryhmän kanssa yhdessä joka toinen viikko jotain että mitä syön tms. liiba laabaa.
Yksilövalmennusta sai jos pyysi, mutta senkin kerran tai pari.
Jotenkin sen naisen kanssa oli aika ärsyttävää jutella...
No, mutta olkoot. Se ei ollut mitenkään mun juttu ja eniten harmitti se pakkositoutuminen.

Mutta nyt "camppaillaan" sitten painoa alemmaksi.
Jaksaisin innostuneena tästä kohkata kaiken aikaa, mutta olkoon sekin nyt.
Enää 2 päivää punnitukseen ja taas mietiskelen, mitähän voisin ottaa taas viikon eväiksi.
Nyt taas mietin, mitä söisin vielä tänään. Iltaa kohti nälkä tuntuu yltyvän kummasti kuitenkin.
Periaatteessa kun on näin huono kelikin voisin ottaa päikytkin.

Uutta viikkoa pukkaa :)

Mä oon niin kahden vaiheilla vielä, tuntuu hyvältä oikeastaan jos jatkaisi paasto plussalla vielä viikon tai pari. :)
Repsut oli ja meni, niistä opittiin. Nimittäin hiilarit kerääntyi taas ja niiden lähteminen sekä vessaralli sen lisäksi osoittivat sen, miten kannattamatonta olikaan ratketa.
Nyt helpotti lopulta se vessaralli.
Samoin nälkä helpottui.

Nyt oon keksinyt että hyvin voi syödä vaikka porkkanan kahvipaussilla. Sekin vähän auttaa että pysyy olo nälättömänä. Tämä päivä on mennyt hyvin oikeastaan vihdoin.
Töissä on pitänyt pitää puolen litran vesipulloa mukana ja sain melkein 1,5 litraa kumottua siellä. Kotiin jäi toiset mokoma 1,5 litraa juotavaksi.
Töissä oli taas kääretorttuja ja pullaa tarjolla, mutta ei edes mieli tehnyt.
Ajatus tuli mieleen että maistaisko tuota unelmatorttua mutta pahus, en mä viitti kun siitä tulee vain paha mieli ja itseänsä pettänyt olo.
Nyt nautiskelen ekaa kertaa minttu-suklaapirtelöä kahvissa ja voi mitä herkkua se on!
Näin meinaa työpäivän jälkeen nuuduttaa ja uni tulla vaikka istuessa koneellakin.
Piristystä! Sainpa mäkin siis herkkuhetken itselleni. :P Luvan kera! Jotenkin nuo repsut olivat todella opettavaisia kokemuksia.

Tekisi mieli uimaankin mennä ekaa kertaa koko kesänä Suomessa, tietty maauimalaan kun ei oo lähellä järviäkään. Meinaa olla melkein syksyinen ilma vaan just tänään...
Mieluusti kaverin kanssa, joten sellaista kyselemään...
Uintia harrastin muutama vuosi sitten paljon enemmän ennen kuin koira tuli, mua rupesi säälittämään sit sen puolesta että joka ilta menin jonnekin ja jos ei ollut iltavuoro, niin jotain menoa lähes joka arki-ilta.
Joten jotenkin se uiminen tippui pois siitä välistä.
Kaiken huipentuma oli se että viimekesänä ilmeisesti unohdin uimalakkini uimalaan tai milloin lie...
Toki toinenkin lakki löytyy mutta tuntuu aavistuksen pienemmältä vaikka varmaan samoja kokoja ovat.
En nyt yltiöpäisesti enää ole uinnin perään, koin että en vauhdissa oikein kehity enempää.
Kaikkein eniten nautin uida lähes tyhjässä uima-altaassa hiljaisimpaan aikaan.

Tämä oli ehkä "vähän" yllättävää että tämä dieetti saa edelleen kummasteluja ja kauhisteluja osakseen. Työkamut nimittäin kauhistelee miten pienillä kaloreilla oon ollut.
Kyllä myönsin että eka viikko 415 kcal päivineen OLI varsin tiukka aloitus, jos olisin tiennyt miten tiukka paasto todella on, olisin "laskeutunut" siihen ennemmin osissa, esim. taso 3:lla tai 2:lla.
Ketoosiin pääsy ei ollut nopeata eikä helppoa, siinä oikeasti kärvistelin lähes viikon.
Valmentajakaan ei ollut uskoa, että mulla oli 5. päivänä edelleenkin nälkä!
Jopas, mullahan on jo 4. viikko alkamassa ja tulos noin -10 kg tai vähän päälle tässä ajassa. Ja mulle valmentaja sanoi että laihdut 2 kk:ssa 15 kg ainakin :D.
Mähän aloin innostumaan vasta kun huomasin miten yhtäkkiä vaatteista on tullutkin suuria!
Alkuun muutos vaikutti hitaalta, mutta nyt se alkaa olla jo merkillepantavan näkyvää.

Laskeskelin päivän kaloreita erityisen tyytyväisenä. Lounas oli VAIN 120 kcal fetajuusto-broilerisalaatti. Porkkanaa söin kahvilla.
Tuntuu että hyvä tästä tulee. Vielä jaksaa paasto plussalla hienosti!
Hyvä mutta rankka päivä, kun on taas pulaa hoitajista. Mieli kuitenkin suht korkealla kun näkee mitä itselle tässä kaiken aikaa tapahtuu. :)

En mitenkään muuten yllättynyt, että dieettini aiheuttaa ehkä jopa kateutta joissakin. Mua käski eräs vannoutunut karppaaja luopumaan moisesta dieetistä ja alkaa karppaamaan.
Mua lähinnä huvitti se. Olen itse ollut vannoutunut karppaaja, laihduin jopa -20 kg sillä aikanaan mutta se vaan ei riittänyt. Paino ei mennyt enää alaspäin. En tiennyt, mitä voisin tehdä.
Pahinta oli huomata, että karppaus sekoitti kroppani jotenkin.
Rasvallakaan ei tarvii läträtä sentään. Kohtuus kaikessa.
Ei meinannut kroppa sietää kun lopetin karppauksen. Tosin siinä on todella sekin puoli että huonot hiilarit sekoittaa varmasti kropan ja niitä söin.
Mm. kananmunaa en voinut syödä ripuloimatta aikoihin, liki vuoteen. Olin niin paljon sitä syönyt, mutta allergiaa ei löytynyt.
Olin jokusen vuoden joka aamu aloittanut päiväni munakkaalla, siihen tuli stoppi sitten. En ala nyt kuitenkaan spekuloimaan asiaa.

Kannatan toki Varpu Tavin linjaa ja sitä että ruoka-aineet ovat mahdollisimman tuoreita.
Aion jossain vaiheessa alkaa etsimään häneltä hyviä neuvoja pitääkseni painon kontrollissa.
Arvostan hänen kiinnostusta jakaa kokemuksiaan ja maalaisjärkeä.
Mutta nyt kun tätä painoa on ollut sen verran liikaa, menen tällä dieetillä.
Laitan jossain vaiheessa, ehkä puolivälissä jonkinlaista vertailukuvaa sitten.

Tämä oli tosiaankin namia, minttu-suklaapirtelökahvi

Kohti 2 tasoa, jumppaa jatkossa lisää suunnitteilla!

Näin mä sitten valmentajan kanssa puhelin että josko 2 tasolle sitten alkaisin. Tuntuu jokseenkin vapauttavammalta, vaikka toivon todella tuloksia yhä tulevan nopeasti.
Lohduttaudun että liikuntaa voi alkaa normaalilla tapaa harrastamaan, niin saa kulutusta.
Koiran kanssa lenkkeily on kyllä jo liikuntaa, mutta jumpat on jääneet toukokuun alusta lähtien kun alkoi ekaksi lenssukausi joka piteli viikkokausia taas otteessaan. Sinuiitti ja bronkiitti tulivatkin perässä mokomat vielä!
Kesälomaan mennessä olin jota kuinkin toipunut moisista ja reissua pukkasi sitten taas.
Nyt mietin että jotain jumppia vois alkaa taas harrastelemaan.
Sellaista ei nyt hirveesti lihaksia kasvattavaa kuitenkaan, pumpista tykkään eikä siellä tartte ahnehtia isoja painoja.
Just tollaset jättipallojumpat on ihan jees ja pilates. Sen tasoiset. Mulle saa olla suht helppo askelkuvio kyllä etten mee eri suuntiin kuin muut! :D Evergreen taitaa olla kans sellanen tosihelppo jumppa. Kerran oon ollut ainakin joskus vuonna nakkisota.
Myös tanssitunnit on ihan parhautta!

No joo. Käytän nyt kalorilaskuria netissä vähän osviittana, miten paljon energiaa missäkin ruuassa on ja osatakseni valita oikein.
Tässä tuli taas repsuja 2 päivänä. Perjantaina tahallinen ja suunniteltu mokkapala, eilen taas työkamut tuputtivat voisilmäpullaa...
Tänään oli TAAS jotain ihanaa Taikayö-kääretorttua jota eräs työkaveri toi.
Hetkittäin heräsi halu että vitsi et se olis TOSI hyvää, oon aina joskus ostanut sitä 2 palasta vain itselleni herkuksi kerralla. Eräskin syy on se hinta ja kalorimäärä, miksen koko isoa torttua sitten ostanut.
Itseasiassa kiusaus oli yllättävän helppo välttää.
Kiitän itseäni, tosin lopulta pikkuisen sit maistoin, että sain makua miltä se maistuu.
No, sekään ei toki suositeltavaa ole.
Ketoosi on hyvä saada pysymään nyt jotta jaksaa paremmin eikä nälkä kiusaa.
Ei tämäkään esimerkillistä ollut.
Heti tuli sellainen tunne että petin TAAS itseni. Onneks en isompaa palasta tosiaan ottanut, vaan pikku maistiaisen. Sekin oli jo sellainen tuntemus että tämänkin olis voinut jättää välistä niin olisin ollut ylpeä itsestäni.
Onneksi en todellakaan ottanut enempää tai olisin kertakaikkiaan hermostunut itselleni.

Lueskelin tuossa ohjeita 2-tasolle ja mietin vieläkin että karistaisinko edelleen paasto plussalla vielä suurimmat pois. Toki 200 kcal:n lisäys ei kovin paljon ole.
Nytkin saan syödä tyyliin 100 kcal prodea ja 100 kcal kasviksia.
Tosin kituutukselta tää edelleenkin tuntuu.
Vettä on ollut ekan viikon jälkeen vaikeampi saada lipitettyä mutta pakotan itseni siihen ja osa tulee myös Saskia-vetenä ja vähän kevytlimunakin. Kahvia aika niukasti kyllä tulee juotua, lähinnä aamulla herättyäni vaniljapirtelön kera.
Jos nyt alan siis lisäämään 200 kcal tähän paasto plussaan, on syötävä 200 kcal edestä prodea (nam!), 100 kcal edestä kasviksia ja 100 kcal edestä marjoja. Ja jos ei marjoja ota, 1 dl voi rasvatonta maitoa käyttää.
Itseasiassa kokeilin nyt rasvatonta maitoa kahvissa. Ajatella että joskus oon sellasen kurrin kanssa sitä juonut! Ihme että upposi, kaipa silloin totuinkin! :-/
Kun totuin karppausaikana kuohukermaa laittamaan kahviin, on ollut kaikkein vaikeinta totutella maitoon enää, saati johki RASVATTOMAAN.
Aamulla menee 250 ml kahvia, päivällä yrittänyt oon lipittää rasvattoman kera nyt mutta yli puolet menee viemäriin.
Hermesetasta kun oon v.-95 asti käyttänyt, nyt ei sekään oikein maistu kahvissa hyvälle.
Meinasin kyllästyä alun jälkeen vaniljapirtelökahviin jo, mutta kyllä se siitä sitten kuitenkin uppoaa ihan hyvin. Aamulla voisi vähän marjoja (mutta mitä niistä, pitää suunnitella) suunnitella syövänsä. Tai aamukahviaikaan töissä.
Kauhean päänvaivan nyt sainkin tästä ruokailusuunnitelusta, ei se ihan hetkessä tuu :D.
Oon toki iloinen ollut että oon päätynyt heti ekan viikon jälkeen paasto plussaan.

Syy siihen miksi haluan olla mahdollisimman tiukalla dieetillä alkuun on se että tahtoisin pudottaa painoa -20 tai -25 kg eka nopeasti pois sen haamurajan alle, jossa se on viime vuosina jäänyt jumittamaan. Mua suorastaan pelottaa, että mä kyllästyn kesken kaiken tämän homman, niin mieluummin kahmaisen mahdollisimman lähelle normaalipainoa painon nyt.

Voi olla että vaihtelen nyt 600-800 kcal välillä ehkä sen ajan kun olen tyytyväinen pudotukseen.
Tokihan tämä on myös syömistapojen opettelua ja nälän tunnistamisen opettelua jne. kaiken aikaa, joten en katso aiheelliseksi olla niin niukilla energioilla kuin 415 kcal päivässä. Toki se olis tehokkainta, mutta ei ehkä mielekkäintä.
Oma työni on fyysisesti usein rankkaa sekä psyykkisestikin. En usko että ihan pienimmällä energiamäärällä selviäisin tästä.
Vielä tosiaan olisin niin ahne että 10-15 kg pitäis saada pois "päältä" ennen kuin alan taas tasoja nousemaan. Mielekästähän se olisi siirtyä ylemmille tasoille, syödä 1200 kcal tai 1500 kcal per päivä, mutta nyt en siihen enää ala.
Tiukimmalla jos jaksais olla, energianpoltto olisi -1,5 kg per viikko.
Nyt pyritään edes siihen -1 kg per viikko saavutukseen.

Juuri sitä ajan sillä jumpan aloittamisella että saan kulutusta lisää sekä tietysti kuntoakin hoidettua samalla. Kohtuuliikunnalla kuitenkin.

Oma huomioni on ollut tässä että kappas vain, työtakki onkin jo liian iso! Ja koko on L. Otin jo M-kokoisen että koklaan huomenna tuntuuko se jo sopivalta.
Työkaveri huomasi tänään mun laihtuneen. Mulla tosiaan oli päällä takki tai mikä pusero se onkaan, joka oli kesäloman jälkeen nafti ja meni juuri ja juuri päälle!
3 viikossa on lähtenyt -10 kg luokkaa painosta ja takki onkin yhtäkkiä niin iso että roikkuu päälläni!
Jippii! Katotaan mitä on kuukauden päästä! :O
Kireät työhousutkin alkavat jo valua alemmas jalassa. :D
AIVAN uskomaton juttu! UPEATA!!!

Pitää alkaa jo hehkuttamaan. :D

Ps. sori mahdolliset kielioppivirheet, en useinkaan oikolue näitä, mutta pyrin oikeinkirjoitukseen mahisten mukaan. :)

3. viikon loppu ja paastoplussalta taso 2:lle

Kuinka ollakaan, tiputus oli vähän reilu kilon vain tällä viikolla.
Noh, mä nyt sit taas tein tuhmuuksia ja vielä suunnitellusti. Halusin tänään taas sen mokkapalan.
Suunnittelin että ostan sen Kulmiksesta kun käyn kylillä.
Piti nimittäin ostaa ripsienkasvatusseerumia koska nyt mulla on ne luonnolliset räpsyni.
Harmitti luopua niistä feikeistä, mutta omia on syytä välillä kasvatella ja nyt oli hieman tunne että niistä tuli jonkin verran ärsytystä silmille.
No, todella outo ja luonnoton olo ilman räpsyripsiä ja tulen vielä loppuvuodesta varmana ne taas ottamaan.
Nyt tarttee omia ripsiäni vaalia ja hoitaa, jotka ovat ehkä 3-4 mm maksimissaan ja niin naurettavan lyhyet ettei koskaan oo ollut.
Järkytys sinänsä huomata, että omat ripset tosiaankin kutistuvat tällaisten pidennysten myötä.
Alunperin mitattiin mun ripsien pituudeksi 7 mm.
Takilaa ostin, mutta en tiiä tuleeko siinä harjassa tarpeeksi ripsille, joten aika hartaasti niitä harjailin ja levitin.
Tarkoitus olisi testata myös Oriflamen vastaava, siinä on sentäs sivellin että voi enemmän levitellä.

No mutta enivei, mokkapalan sitten ostin Kulmiksesta ja vein kotiin. Mietin eka että maistelen siitä vaan pikku palasia.
Ei...söin sit koko palan kuitenkin.
Nyt tuli sit epäterveellisempi kalorilisä tälle päivälle joka on kielletty periaatteessa.
Pahoittelen huonon esimerkin osoittamista, tämä ei todellakaan ole sallittu tällä dieetillä vaan hyvin epäterveellinen ja tyhmä valinta.

Menin valmentajalle ja yhteispudotus on nyt sitten -9,7 kg. No, ei huono, aamupainon mukaan olisi enemmänkin tippunut. Ja tunti ennen mittausta olin ottanut vain sen vaniljapirtelön kahvissa.
Ei se ehkä painanut kuin jokusen 200 g painossa varmaan. Sen lisäks muutama desi vettä. Pakko oli nauttia se, kun ei tullut mukaankaan otettua sitä pirtelöä että äiteen luona olis sen nauttinut.

Jääköön tämä mokkapala nyt tähän kertaan. Voin tunnustaa että suklaa ja mokkapalat ovat intohimoni.
Otin tällä kertaa 7 vaniljapirtelöä, jotain 7 minttu-suklaapirtelöä, 3 kasviskeittoa, 1 peruna-purjokeitto (kokeilen tuunata sen maistuvammaksi, en enää paljon keitoista kyllä piittaa ja nekin olis kiva tuunata), sit 1 banaanipirtelö, 1 metsämarjapirtelö sekä 1 mansikkapirtelö.
Vaniljapirtelö menee edelleenkin kahviin sekoitettuna, tosin taitaa nyt voida vähän maitoakin lisätä kahviin joskin se on pahanmakuista, kermakahvin juojana.
Enemmän tuntuu ne makeat maistua, nyt saa jatkossa kuitenkin peräti 400 kcal edestä syödä, josta 200 kcal saa olla lihaa eli prodea, sitten 100 kcal kasviksia ja marjoja loput 100 kcal.
Reseptejä oli vihkossa muutama, mutta niiden avulla ilmeisesti voi rakennella omia suosikkejaan.
Munakaskin tulee mahdolliseksi ja uskotteko että VOITA suositellaan, tosin 1 tl paistamiseen.
Tuo määrä tuskin jää edes pannullekaan...

Joo, no nyt tuli tunnustus siitä mokkapalasta sitten. Nolottaa aika lailla, semmoinen on ihan ohjelman ulkopuolella ja nyt ei sit tänään voi syödä mitään terveellistä tästä johtuen.

Puhui se valmentaja että toki voit alkaa taso 2:lle jos haluat, pitää vaan katsoa että painonpudotustahti ei hidastu alle 1 kg per vko.
Jos se pysyy tasaisena, voin vähentää valmentajan tapaamiset joka toiselle viikolle.

Nyt uskaltaa alkaa kulkemaan enemmän jumpissakin, kun on enemmän kaloreitakin ravinnossa. Jännittää muakin toki miten tää lähtee menemään ja jos tosiaankin pysyttelen taas poissa noista mokkapaloista ja muista houkutuksista.
Sen vuoksi otinkin nyt paljon juuri suklaapohjaisia shakeja.
Suklaa-addiktiksi tunnustaudun.

Vielä pikku vinkki, vaniljapirtelökahviin saa mukavan maustelisän ripauksella kanelia ;).

Huomenna taas punnitaan!

Tänään on vähän tällainen typerä "välipäivä". Totuttelen olemaan repsuilematta.
Epäilen että jonkin verran on mennyt yli 200 kcal, koska oon välillä napsinut voileipäkinkkusiivuja ja toki yrittänyt ne laskea kaloreihin mukaan.
Oon kyllä niin lihansyöjä, himoitsen harva se päivä jotain grillikylkeä mielessäni.
Tänäänkin vesi kielellä lihatiskillä niitä katselin mutta päädyin edelleen siihen grillibroileriin.
Ehkä himoa lisää sekin että tällä paastolla lihat on aika vähissä ollut.

Mietiskelin eilen illalla myöhään etten oo tsemppaavammalla kuurilla ollut, joskin vihaks on pistänyt ettei oo saanut herkutella ja on tullut repsujakin.
Ennen kuurini kaatuivat ennemmin tai myöhemmin siihen että kun oli niitä herkkuja tarjolla, söin niitä aina. Niiltä ei voi aina välttyä.
Nyt tämä kuuri ei periaatteessa salli sokeri- eikä rasvaherkkuja.
Ne mitkä just sitä perää kasvattaa....tai mulla lähinnä vatsaa ja reisiä.

Mietin edelleen että jos tässä toiset 10 kg saan pois, vois ruveta hidastelemaan ehkä mutta en tiiä kerkeenkö sitä liikettä tehdäkään. ;-) ennenkö se on nimittäin mennyt.
Mulle sanoi valmentaja että ainakin 15 kg tuut saamaan 2 kk:ssa pois.
Mitäs kun 2 viikossa meni yli -8 kg ja nyt näyttää siltä että -10 kg taitaa hyvinkin tulla 3 viikossa täyteen.
Mitäs sit kun syyskuun loppu tulee?
Se mua innostaa eteenpäin että tämän hetkisen kun jaksan kärsiä, on edessä helpommat ajat. :-)
Ehkä tulokset on ne jotka innostavat etiäpäin.
Tietysti jos tulee se vaihe ettei enää tipu, on mitä epätsemppaavin ja piinallisin. Sen edessä oon useasti sortunut lopulta enkä ole päässyt tavoitteeseeni.
Hienoa nähdä että ruokailutavalla pystyn oikeasti kontrolloimaan kroppaani.
Pystyn oikeasti vaikuttamaan syömällä siihen!

Se mua myös innostaa että joskus kun tavoitteeseeni oon päässyt, vaikka tulee se haasteellisin paikka opetella tasapainossa pysymään, olet voinut jo matkan varrella sitä jo harjoitella.
Mua innosti kovasti tavata eilen se valmentaja, hän on hyvin pirtsakka ihminen ja innostava.
Mua innostaisi mahdollinen sellainen skabakin että ennen ja jälkeen.
Se että pääsisin kuvauksiin, puettais hienot kuteet päälle joista oon vain haaveillut ja aina ajatellut että en voi, kun oon tällainen läskipullukka.
Haaveilen tästäkin mahiksesta jos tulisi eteen.
Valmentaja ei oo toki siitä puhunut mitään että siksi siitä puhuisin mutta koetan saada tälläkin kirkastettua tavoitettani sen arvoiseksi.
En toki halua olla luuviulu koskaan, vaan sellainen sopiva, normaali.
Suoraan sanoen kun katson välillä jotain mekkoja netissä, mallit ovat yleisesti just sitä kokoa 0 tai vaihtoehtoisesti liiankin tuhteja.
Mutta pahaa tekee sellaiset rimppakintut jotka häthätää ovat ehkä Bmi 17-18 tai ehkä 19.

Se on vaikea ostaa vaatteita, kun mallit ovat usein kokoa 0.
Mallimaailmassa xl-mallit ulkomaillakin tuntuvat olevan NORMAALIpainoisia.
Ihmettelen jos sellaisia näen että eihän tuo mikään xl-malli voi olla!
Mutta he ovat sentään terveen näköisiä!

Mun pitää tosiaan tehdä tavoitteen ja päämäärän eteen tosissani paljon töitä.
Ja houkuttimia saa olla vaikka mitä ;).
Vaikka hulluja unelmia...että mäkin vaikka pääsisin etenkin jälkeen-otoksiin.
Mutta nyt jännäämään mitä huominen tuo tullessaan...

3. viikon haasteet käy välillä voimille

No niin, se tuli, nimittäin eka tai ekat repsut. Yövuorossa. Siellä oli ma-ti -välisenä yönä edelleen mokkapala taukohuoneessa. Yks päivä jo veitsellä leikkasin sellaisesta pienen pienen makupalan, mutta himo kasvoi ilmeisesti sen ansiosta ja mokkapala lopulta vietteli mut. :D
Niin se upposi huiviin todella hyvin ja podin pientä morkkista sitten.
Sen lisäksi mukaan tarttui marmeladitäytekeksiä pari kolme ja minttusuklaatäytekeksi.
Toisena yönä keksit enemmän houkutteli kuin kuiva pitko pöydällä.
Tää on niitä aikoja kun töissä porukka tulee lomalta ja lähtee kesätytöt pois sekä kesälääkärit.

Tänään soitin herättyäni valmentajalleni että saisinko tulla vaihtamaan muutaman pussikeiton.
Kerroin hänelle miten repsu tapahtui, mihin repsahdin myöss.
Arveli että ei se nyt haittaa jos tuo tapahtui mutta hieman oli että "voi voi".
Halusin ehdottomasti vaihtaa pois kana-sienikeitot 3 kpl ja 2 omenakanelipuuroa. Kumpikaan kun ei meinaa houkutella yhtikäs syömään.
Kahviin edelleen sekoitan vaniljapirtelön, koska ei musta kahvi uppoo mulle millään. Tänään en ookaan kahvia ottanut enkä nyt enää yötä vasten haluakaan ottaa.
Oon aika nuutunut ollut, yövuorot kai verotti. Klo 14.48 katselin kelloa kun heräsin.

Harmittaa toki jokseenkin että repsusin noinkin monta kertaa ja tuleeko nyt pudotusta ylihuomiseen mennessä. Kai sitä vähän edes tulee.
Sitten pitää ottaa ehkä jokunen kasviskeitto ja pari peruna-purjoa valmentajalta (ehkä). Ajattelin hieman peruna-purjoa kans tuunata, ettei olis niin pahaa.
Jotkut jopa tuntuvat siitä tykkäävän, huomasin Englannin Cambridgen facebook-sivulla.
Ulkomailla on edelleen olemassa näköjään tomaatti-chilikeitot, Suomesta se on vedetty markkinoilta pois koska menekki oli ollut huono.

Mielessä on jutella valmentajan kanssa jo taso 2:sta perjantaina.
Se lisää mahdollisuuksia syödä mm. marjoja ja muutakin ruokaa. Tällä hetkellä oon tyytynyt erityisen kevyisiin, 3% rasvaisiin kinkkuihin ja kanan rintaankin.
Ostin Feta 3% juustoa ja teen salaatin yhdessä broiskun rinnan kera sekä kirsikkatomaattia, kurkkua, tuoretta sipulia ja kurkkua mukaan.
Myös rasvatonta raejuustoa vähän syön.
Suoraan sanoen tonnikala vedessä ei meinaa sellaisenaan mennä kurkusta edes alas. Sekoitankin sen rasvattomaan raejuustoon. Ja tuo 3% feta sentään maistuu jollekin, joten sitäkin vähän syön.
Hiillostettu siikakaan ei juuri makuhermoja hellinyt.

Valmentajalle käppäiltiin koiran kanssa metsän reunaa, vain 20 minuutin kävely sinne on.
Kiva että koiran voi ottaa mukaan siellä käydessä, valmentaja on koiraihmisiä.
Sain samalla käveltyä lenkinkin tämän kanssa.

Tänään tosiaan vedin herättyäni sen omena-kanelipuuron mutta kahvi jäi koska viimeinen vaniljapirtelö oli jäljellä. Onneksi sain heti mennäkin vaihtamaan ne keitot ja tilalle sain 3 vaniljaa ja minttusuklaata 2.
Ainoastaan se veden juominen on alkanut enemmän käydä työstä tässä vaiheessa, saa olla koko ajan vesilasi tai vesipullo vieressä. Lasken 0,5 litran pulloilla että saan sen 2,5-3 litraa päivässä täyteen.
Toisinaan se uppoaa paremminkin ja kroppa suorastaan huutaa usein vettä.
Sehän on selvää, nyt kun ei syödä normaaleja ruokia, kroppa äkkiä kuivuu.
Tässä ehkä opin juomaan paremmin vettä.
Joo ja sitä 2,5 dl vettä joka menee pirtelöön tai keittoon, ei lasketa mukaan tähän nestetavoitteeseen edes.

Tässä ekan viikon jälkeen kun näläntunne lähes hävisi, en enää keittoja niinkään kaivannut.
Ne ikäänkuin korvasti normi suolaiset ateriat ja makeanhimo saatiin kuriin.
Tuntuu että nää pirtelöt kuitenkin ylläpitävät sitä makeanhimoa.

Mun suosikkeja on pirtelöissä vanilja, minttusuklaa, metsämarjat, mansikka...vaniljankin sekoitan kahviin. Saattaa se appelsiini-suklaakin mennä, mutta minttu-suklaa on mun suosikki 4ever. Kun muutenkin aina oon tykännyt minttu-suklaista.

Yks juttu minkä huomasin, sauvasekoitin on ihan must näitä sekoitellessa. Edes tuo Xtravaganzalta saamani shakeri ei sekoita niitä niin hyvin. Saisin ostaa Cambridgelta 11 € heidän oman shakerin. Se ei tulekaan ilmaiseksi.

Söin tossa klo 18 pintaan sen salaattini eli kananrintaa, 3% fetaa, jäävuorisalaattia, kurkkua, tuoretta sipulia ja kirsikkatomaattia pienehkön annoksen.
Ostan tosiaan aina grillattuja broilereita tai grillattua rintapalaa mahisten mukaan.

Kolmas viikko starttaa eikä edellistenkään viikkojen tulokset surkeita ole :)

144 lukukertaa saavutettu. Mukavaa että teitä kiinnostaa. :)
Viikonloppuna pidin taukoa välillä, mutta kerronpa fiiliksistä.
TAAS notkui töissä pöytä karkkeja, leivoksia kun lauantaina töihin menin. 2 kesätyttöä jätti melkoiset herkut taaksensa.
Ilta oli vähän rankempi, kun työpari ilmeisesti ei halua lääkejuttuihin koskea. Kiire tuli loppuillasta toden teolla että selvisi rapsaa yökölle pitämään ja senkin jälkeen viel piti kirjailla loput.
SILLOIN potutti. Miksikö?
Ei saa edelleenkään vetää karkkia eikä kakkuja...ja niitä oikein urakalla kannetaan työpaikan taukotilan pöydille tätä nykyä.
Tuli sellainen tunne että kohta mä kilahdan jos nään taas kaikkia ihania herkkuja enkä voi syödä mitään. Nyt on sekin tunne sitten koettu, miltä se tuntuu.

Painon putoaminen sen sijaan on tasaantunut. Söin hieman enemmän kanaa eilen ehkä kuin 200 kcal rajaan riitti. Koirallekin riitti omat rippeensä, joita se kuolasi kun sen ruokakuppiin laittelin.
Jos teillä on koira, tiedätte varmasti että kana saa koiran sekoamaan. :D

Voisin sanoa että kana-sienikeitto ei enää uppoa, peruna-purjokeitto ei myöskään mutta mieluummin ehkä sitä kuin sienikeittoa. Kana-sienikeittoa en saanut tuunattua mieleiseksi kuten kasviskeittoa.
Voisin sen kana-sienikeiton sijaan ottaa jatkossa kuitenkin mieluummin peruna-purjokeittoa muutaman.
Kasviskeitto on kiitollisin, koska sen voi tuunata ihan miten haluaa.

Kokeilin juoda mansikkapirtelöä kahvissa, en suosittele testaamaan. Ei maistu hyvälle mutta pakko se on sit juoda vaikka on mennytkin tärväämään keittonsa kahvilla.
Mä en oikein enää kaipaa noita keittoja muuten kuin välillä.
Mietin että jos vielä 10 kg paasto plussalla saan pois, voisin haluta taso 2:lle.
Miten vain.

Aikamoinen riemuvoitto tämäkin, että oon 2 viikkoa paastolla ollut.
Kolmas viikko alkaa ja perjantaina on taasen punnitus. Näin sanoi valmentaja että sitten tuleekin 2 viikon tauko, kun hän joutuu lähtemään Lappiin.
Sen jälkeen kun tämä aika on kulunut, on vielä jännittävämpää nähdä virallinen mittatulos.
Mä oon tosiaan luvannut olla ainakin kuukauden (itselleni tällä) jos jaksan, ja jos jossain vaiheessa ei enää jaksa, niin mietitään mille tasolle sitten lähden.

Vaikka tämmöinen ENE-dieetti on saanutkin paljon kritiikkiä osakseen, on tämä tuonut myös toivottuja tuloksia nopeammassa ajassa.
Vaatteissa on jo selkeästi väljyyttä ja outokumpu on kutistunut.
Totean samalla että mun vaaka näyttää varmaan melko oikeita tuloksia kuitenkin, tein viime perjantaina vertailun. Se riippuu mihin aikaan päivästä punnitsee. Myös vaatteet tuovat oman painonsa, n. 500 g-1 kg.
Aamupaino on luonnostaan matalampi kuin päiväpaino tai iltapaino.
Tänään totesin että ei taida tällä viikolla tippua paljoa yli 1 kg...

Olis kiva palkita itsensä jollain kivalla reissulla nyt ehkä talvella. Pitäis alkaa siis säästämään...
Muutamia paikkoja on joissa tahtois käydä...niistä joskus myöhemmin.

Mietiskelyä nykyisestä ja tulevasta, Heikkilän kommentteihin ja kritiikkiin pureutumista

On se niin helppoa tämä laihdutus. Ei tarvii muuta kuin 3 litraa juoda vettä päivässä, 3 pussiruokaa sekä 200 kcal lisää ruokaa. That's it!
Tietysti alkoi huolettamaan, kestääkö sisäelimet tätä "rääkkiä", kun noita uutisia ja Heikkilän Antinkin kritiikkiä asiasta luki. Hän julisti nämä aivan pannaan.
Toisaalta hän on tehnyt itse Pellinki-dieetistään sitten brändin ja tienaa sillä, jos liittyy hänen painonpudotusklubiinsa. En ole perehtynyt, minkä hintaista lienee olisi jäsenyys sitten siinä.
Kun saisi herran kirjan edes käsiinsä luettavaksi, niin kiva.

Ei ole kuitenkaan tiedossa, miksi näillä ihmisillä on juuri maksa reagoinut tähän dieettiin, tullut rasvamaksa jne. toimintahäiriö ja jopa kuolemakin.
Ei ilmeisesti ole hirveän yleistä ollut kuitenkaan ja onko syy-yhteys päivänselvä?

Heikkilä kritisoi että tämä dieetti söisi ennemmin lihasta kuin sitä läskiä. Tämäkin tullaan näkemään kehonkoostumusmittauksissa.
Se on selvää että jos lopetat minkä hyvänsä dieetin etenkin seinään, paino alkaa nousemaan aina, kun palaat samoihin ruokailutapoihin.
Itse harkitsen paluuta karppaukseen.
Vaatii sisukkuutta noudattaa samaa dieettiä vuodesta toiseen etenkin normaalipainossa. Entiset tavat on kertakaikkiaan jätettävä.
Cambridgeen kuuluu 2 vuoden jälkiseuranta, ja mehän useimmat tiedämme että 2 vuotta jos pidät kurissa ruokailusi, keho oppii uuden painon normaaliksi ja tällöin se ei enää pyri nousemaan.
Vaatii siis todella pitkän sitoutumisen uusiin tapoihin, erityisesti jos on taipuvainen lihomaan, se on elinikäinen sitoumus.

Itse aloin lihoamaan 18-19 vuotiaana, kun aloin ilmeisesti enemmän tunnesyöpöksi ja herkuttelijaksi.
En edes muista tarkoin muuta kuin v.-95 se pulskistuminen alkoi varkain.
Sitä ennen paino oli jokusen kilon hiipinyt ylemmäksi.

Hyvät ihmiset, kuitenkin on näin että jokainen tietää mikä lihottaa. Että syöt enemmän kuin kulutat.
Tästä se lihominen lähtee.
Cambridgella laskettiin mun päivittäiseksi kaloritarpeekseni jotain 1700-1800 kcal, en tarkoin muista nyt enää. Mutta se tullaan sitten taso 6:lla näkemään lopulta millä kaloreilla tää nainen pysyy normaalipainossaan.
Ja kyllä, aion tällä kertaa pyrkiä normaaliin painooni.

Camppaillen mennään edelleen

Havaitsin että blogini on saanut peräti 124 katselua. Huikeata!
Eilen oli vähän nälkäisempi päivä kumma kyllä, mutta onneks nää ateriat pelasti suurimmalta osin.
Vettä en varmaan juonut 3 litraa kylläkään, niin huonosti taas se maistui.
Painon suunta on edelleen alaspäin. Omalta vaa'alta sen taas huomasin.
Mun pitäis laittaa aloitus ja muutoskuviakin. Sekä otettava pian mitat vartalostakin kun eka -10 kg täyttyy. Muutoskuvista en nyt silti tiiä, kannattaako  tässä vaiheessa hirveesti kuvailla. Ehkä -15 ja -20 kg etapeilla kyllä.

Rupesin miettimään että enkö saisi keittokinkkuakin syödä kun sekin on vähärasvaista...tekisi mieli kunnon lihaa eikä kalaa. Toki kanakin olisi sitä oikeata lihaa ja se on sallittu.
Kävisköhän valmiiksi grillattu kananrinta? Pitää kysyä valmentajalta.

Mulla on ollut lihanhimo kaikkein suurin alkuun, aina mielessä joku paisti tai grillattu possu.
Etenkin ekalla viikolla teki mieli mitä ihmeellisempiä ruokia.
Onneksi nälkä hellitti 6. päivän jälkeen. :)

Tänään klo 16 on punnitus, niin sitten kerron mikä oli virallinen pudotus.
Olen hyvin tyytyväinen dieettiin, pärjään tällä hyvin ja nälkäkin kun välillä tulee, ei se enää oo niin voimakas eikä tee heikoksi oloa.
Liikkuessa pidemmälle koiran kanssa tuntui eilen heikotusta, vaikka ei me nyt pitkää iltalenkkiä tehty sinänsä.

Mietin et jos tiputan tässä n. 10 kg vielä niin sit vois ajatella hiljalleen siirtyvänsä taso 2:lle...
Tästäkin jutellaan valmentajan kanssa varmaan vielä.

Palauttelen muutaman keiton varmaan tänään kun hain ne 5 pussia vaniljaa alkuviikosta. Keittoja ei vaan tee mieli enää niin paljon kun pirtelöissä löytyy jos jotain makua jotka on parempia.

Kerronpa sit myöhemmin kun oon valmentajalla käynyt että mitä ollaan juteltu ja mikä on 2 viikon tai 3 viikon tulos :).

Jaa, kokonaispudotos oli -8,4 kg 2 viikolle. Hienoahan se! Kyllä se jo vaatteissakin näkyy.
Valmentaja kyllä sanoi että vähän liian vauhdilla menee, ei tällä dieetillä näin paljon pidä tippua! Mitä sä oikein teet?
Vaikeata sanoa kenenkään toisen puolesta, mitä muut ovat kokeneet, mä oon hiukan ehkä yllättynyt mutta aina oon saanut painoa alas kun kunnon dieetillä oon ollut aika reippaasti.

Nyt tietysti alkoi arveluttamaan kun luin Antti Heikkilän kirjoituksen tästä v. 2011.

Easy diet vaarallinen hype

Että onko tutkittu tarpeeksi potilaita dieetin aikana, sydän yms. maksaoireet.
Hetkeksi aikaa pysäytti.
Olen itse ollut karppaajakin, mutta en sillä kuitenkaan onnistunut painoa pudottamaan kuin 20 kg ja kaloreita piti tarkkailla silloinkin. Rasvaa ehkä oli sittenkin liikaa mukana kans kuvioissa tai sitten en tiiä. Kaloreita vahdin...olisko vaan pitänyt vähentää kaloreita sitä mukaa mitä vähemmän energiaa tarvitsin.

Aikanaan kirjoittelin Varpu Tavin kanssa vähän ja kyselin neuvoja. Hän on mahti tyyppi muuten.
Todella! Hän tuumasi että kyllä se fysiikan laki sitoo karppaajiakin. Eli kulutus otettava edelleenkin huomioon. Jos syöt enemmän kuin kulutuat, niin lihot. Jos syöt vähemmän kuin kulutat, sä laihdut.

Kalorilaskurissa saattoi nähdä helposti, miten nopeasti arviolta laihtuu milläkin kalorimäärällä.
Itse oon aina suhaillut kovempaa aika pitkään, mitä arviot ovat. Mutta sitten se yhtäkkiä tyssääkin.

Olisikin kiva kuulla enemmän VLCD:tä noudattaneiden kokemuksia. Ainakin tulokset ovat monilla mahtavia.
Itseäni kiinnostaisi välillä maistaa jotain Easy Dietinkin kiisseliä tai vanukasta vaihteeksi. En vain tiiä vastaako ne kylliksi Cambridgea vaikka periaatteessa niiden kuuluisikin täyttää vitamiini-ja hivenainetarpeet IHMISELLÄ.
Voisin ehkä kokeilla joskus, tuskinpa haittaakaan on siitä.
Xtravaganzassa vastaava kysymys heitettiin vetäjälle, joka empi ja tuumi että parempi pysyä näissä samoissa kun ei noista muista tiiä.

Luulen että syyskuussa saattaisin jo siirtyä taso 2:lle jos tämä etenee näin kovaa vauhtia jo.
Periksi ei anneta myöskään ennen ku haudassa tai ainakin normaalipainossa.

Jos joku tahtoo tietää, niin olin tosiaan 6-7 kk Xtravaganzalla, mutta en silloin uskaltanut edes ajatella pelkkää pussikeittodieettiä. Valitsin puolivauhdin, mutta se ei mulla hirveen hyvin toiminut.
En saanut tarvitsemaani tukea, vaan sen sijaan opetusta ravitsemuksesta virallisterveeliseen tapaan.
Ryhmäkokoontumisia oli joka toinen viikko vain ja jos sinne pääsi joka kerta niin hyvä.
En koskaan tehnyt niitä tehtäväsulkeisia. Ihan kuin olis kouluun palannut.
Rentoutus-cd:tä kokeilin jokusen kerran mutta en kyllä välitä moisista.

Nyt oikeastaan parasta Cambridgella on että saa tehokasta valmennusta yksilöllisesti eikä hinta ole paha. En edes välttis tule tarvitsemaan sitä joka viikko jossain vaiheessa, nyt tulee ensi viikon tapaamisen jälkeen ilmeisesti tauko hetkeksi koska valmentaja lomailee ja lähtee pohjoiseen mökin rakennuspuuhiin.
Mutta en oikeastaan välitä jos ryhmäjuttuja tulee, onhan kyse kuitenkin mun omasta laihiksesta. :D
En siitä siis halua maksaa että istuskelen vain porukan kanssa tuumiskelemassa asioita...ei jotenkin kyllä toiminut mulle.

Liikuntasuorituksista...tällä hetkellä en kyllä kykene mihkään älyttömiin spurtteihin, mutta joku pilates ja semmoinen voi tulla kyseeseen esimerkiksi.
Ihan siis ettei oo sellaista tempomista ja lihasvoimaharjoituksia pahasti.
Koiran kanssa käveleminen kuuluu päivittäisiin toimiin ja ne jaksaa kohtuullisesti vielä.
Kerran päivässä pidempi lenkki sen kanssa tulee tehtyä.

Mutta, nyt sitten muihinkin toimiin välillä.

Moneskohan päivä lie camppauksella en muista mutta hyvin menee!

Olisko jo 10. tai 11. tai peräti 12. päivä.
Paino näyttää putoavan edelleen tasaisesti. Kohta on varmaan hallussa -10 kg pudotus jo!
Ja mikä parasta, nälkä on minimaalista jos se tulee. Ei enää se kauhea kurniva nälkä ja ruuan himo kiusaa.
Nyt näin viimeyönä unta että herkuttelin ja yhtäkkiä tajusin mitä tein ja lopetin siihen. Olin olevinaan 2 kaverini kanssa jossain reissussa missä lie. Oli aika suloisen sekava uni.
Hauskaa miten unimaailmassa asiat tuntuvat loogisilta vaikka ne eivät oikeasti sitä ole.

On ilo herätä, no tänään heräsin vain klo 6 kuullessani sateen ropinaa unen läpi. Ensin kuvittelin äänen kuuluvan jotenkin uneen mutta sitten havahduin. No kiva, olis meno ripsihuoltoon ja ammattikorttia sen jälkeen hakemaan ja sade ryökäle tuli sotkemaan suunnitelmiani!
Hetken mietinnän jälkeen jatkoin uniani. Herääminen oli taas vähän vaikeampaa klo 9 ennen, kun vasta viime viikonloppuna heräsin virkeänä klo 8...
Aina menen tai yritän mennä klo 23 viimeistään tuutimaan mutta nyt vähän venähti se eilen.
Vapaapäivät kun alkoivat.

Se, että sinnikkäästi jättää iltapäiväunet ottamatta näkyy hyvin auttavan siihen että aiemmin menee nukkumaan. Pitänee noudattaa sitä, jollei satu varsin raskas aamuvuoro olemaan.
Vaikka olenkin ns. aamurytmissä, en erityisesti välitä tehdä montaa aamuvuoroa perätysten.
Nyt onkin tulossa sitten iltavuoroja ja öitä edessä päin.

Tää pussikeittodiettailu on ollutkin varsin mielekästä, kun pääsin näläntunteen kiusasta ja ruuanhimosta. Joskin kyllä kaipaa vaihtelua ja onneksi ei oo pakko joka päivä syödä niitä samoja keittoja, on mahdollisuus saada vaihtelua eri pirtelöilläkin.
Puuro olisi hyvä syödä toki kerran päivässä että saa enempi kuituja. Pidän nyt vähän kuitenkin taukoa siitä koska vatsa on ollut aika ruikulilla.
Kyllä! En tiiä oliko se edelleen sen Egyptin matkan jälkeisiä vai siitä että kuitumäärä saa vatsan sekaisin. Tuntui nimittäin ettei vatsa oikein asettunut palattuani kun bakteerikanta joutui taas vaihtoon.
Vaikka Precosat söin ja Antinalia.

En voi olla hehkuttamatta mitä vaikutuksia jo tämä painonpudotus on saanut aikaan:
- vaatteet tuntuu väljemmiltä jo
- liikkuminen helpottunut huomattavasti
- polvikipu on jo mennyttä elämää!
- mieli piristynyt ja jaksan paremmin.

Mitä vielä tuleekaan edessä, nähtäväksi jää. :) On jo sellainen hieman sirompi olokin.
Odotan vatsamakkaroidenkin sulamista suurella hartaudella.
Kuntoilla jo voisi enemmän, teen lähinnä koiran kanssa lenkkejä kävellen ja paremmin jaksaa kävellä, joskin tulee sellainen tunne ajoittain ettei olis energiaa, mutta nyt on jo enemmän saanut poweria koska syön pussiruokien lisäksi jonkin verran kalaa, rasvatonta raejuustoa ja esim. kurkkua, porkkanaa ja parsakaalia.

Pakko tähän kohtaan sanoa että käsitykseni taas kerran muuttui "Pussikeittodieeteistä". En enää vastusta niitä. Mielestäni se on oivallinen keksintö erityisesti ylensyöjille opetella vähempään ruokaan ja kutistaa vatsaansa. Myönnän että itse elän välillä syödäkseni :D, ruoka on usein nautinto jota tahtoisi mättää lautastolkulla, mutta hyväksi se ei ole.
Rakastan herkkuja ja hyvää ruokaa. En osaa vain nauttia pienemmistä määristä vaan haluan ahmia tai ahnehtia lisää.
Nyt on maha kutistunut sen verran että varsin pienestä se jo täyttyy.
Anteeksipyyntöni sen johdosta että olen näitä dieettejä sorsinut. Näillä on todellakin paikkansa tässä maailmassa. Valvottuna toimintana sitä kuitenkin kannattaa noudattaa edelleen ja lyhyitä aikoja jos on lähellä normaalipainoa.
Kuitenkin nämä edellyttää BMI 25:n täyttymistä, sen alemmille sitähän ei suositella eikä alipainoisille.

Sen takia useimmat pussikeitot maistuvat "pahalle" ja mauttomille suurimmalta osin kun niissä on hiilarit vähäisiä ihan tarkoituksella.
Olen lukenut useiden muiden Cambridgea noudattavan sanoneen että nämä pussikeitot on maultaan parhaimpia, Nutrilett ei ainakaan ole yhtä hyvää.
Makuvariaatioita löytyy pirtelöiden suhteen vaikka kenen makuun.
Laidasta laitaan. Liian ällöjä ne eivät yleensä ole, paitsi tuo appelsiini-suklaa joka ei ollut mun makuun muutenkaan.

Huomenna olisi sit taas punnitus ja valmentajan tapaaminen, joten jännäillään vähän miten suuri pudotus tullee. Mutta nyt on riennettävä koiran kanssa ulos jne. menoihin.