keskiviikko 14. elokuuta 2013

Hyvää huomenta!

Poikkeuksellisesti jo aamupäivästä kirjoittelen. Se yksi ja ainoa vapaapäivä nyt tällä viikolla nimittäin.
Kovasti oon pohtinut tuota tasolle 2 siirtymistä ja vielä valmentajallekin sanoin siirtyväni mutta enpä viel siirtynytkään. Mietin nyt olisko se kuitenkin järkevämpää, tuntuu että kroppa tarttis enemmän energiaa ja tottahan toki se tarttee, 600 kcal on AIKASTA köyhä määrä.
Toki tuloksia sillä tulee mikä nyt onkin tavoite.

Mietin tätä liikunnan aloittamista, jonka ansiosta kyllä tarvitsee lisätä päivittäisiä kaloreita ilman muuta.
Liikunnasta puheen ollen, kävelylenkki tehtiin koiran kanssa aika pitkä aikaisempaan nähden.
Toki sade yllätti paluumatkasta kotinurkilla, mutta oli ihana pitkästä aikaa kävellä kunnon lenkki taas.
On jo illat niin hämärtyneet että valaisemattomalla lenkkipolulla kävely jännitti kieltämättä.
Sen välin käveli reippaammin.
Huomasin itsekin että kun paino oli suurimmillaan, ei mitään lenkkiennätyksiä tehty.
Ei pystynyt. Harvoin kävelin pidemmän lenkin.
Nyt on jo niin kevyt olo kun -10 kg on reippaasti lähtenyt.
Alkuun ei jaksanut tällä 415 kcal:lla mitään pitkiä lenkkejä, nyt 600:lla jo pystyy kevyesti tällä nykypainollaan kävelemään pidemmälle eikä tuu heikotusta. :)
Eiköhän tässä voine alkaa jonkinlaiseen jumppaan jo lähteä.
Ensi viikolla, jollei jo sunnuntaina pääsis pilates-tunnille.
Lisään täten myös kaloreita 800 kaloriin kun liikun enemmän.

Pitää ruokia opetella askel kerrallaan lisäämään tosiaan eikä kertaheitolla hypätä 1200 kcal:iin saati 1500 kcal:iin.
Tää tuntuu ihan hyvältä nyt. :)
Perjantaina olis taasen punnitus ja sit mä jos tosiaan vasta alankin taso 2:lle. Sori tää jankutus! :D
Jahkailen ja pähkäilen asiaa vaikka onhan se selvää et meikä tarttee sen energialisänsä kun liikuntaakin aion lisätä.

Mieilialaan tää on vaikuttanut positiivisella tavalla vaikka tuleekin välillä maan matonen ja muita turhautumia edelleen joka viikko. Ehkä se itsevarmuuskin kasvaa tässä vähitellen.
Katselen tätä nykyä hälyttävän pulleita ihmisiä ihmetellen että miksi he ovat antaneet itsensä tuollaisiksi tulla että miksei he tee mitään itselleen...
Itsekin olin toki liian lihava ja oon tosi iloinen että löysin konstin, jolla onnistun parhaiten.
En olisi päässyt alkuun "normidieeteillä" enää, joten tavallaan nollasin tilanteen ja aloitin alusta kaiken.
Mulla moni laihdutusyritys kaatui 2 vuoden aikana jos jonkinlaiseen ongelmaan, lähinnä herkutteluhaluun joka kasvoi talven alkaessa. Jotenkin me pohjolan ihmiset tapaamme alkaa syömään talvea vasten enemmän kylmien aikojen lähestyessä.
Törmäsin mielenkiintoiseen seikkaan, kun oon aina ihmetellyt miksi laihdutettaessa paleltaa.
Siksi, koska energia ei riitä kropan lämmittämiseen.
Töissä palelen usein lounastauosta eteenpäin. Sitten kansliassa moni säätää ilmalämpöpumpun liian kylmäksi eli 20-22 C asteeseen. Oon koettanut sanoa siitä mutta eivät usko että se on liian kylmä.
Muistui mieleen 8 v. takaiselta Turkin matkalta että siellä oppaat neuvoi että ei kannata laskea alle 23 C asteeseen kuitenkaan ilmastointia jotta ette vilustu.

Egyptissä kesällä totuin jotenkuten jo kuumuuteen 2 viikossa siellä enkä niin kylmää myöskään enää kaivannut että alle 25 C. Sitten alkoi paleltamaan. Joskin päiväaika oli paikallisillekin erittäin kuuma. Silti ukot työhaalareissaan vaan painoivat duuniaan.

Sateinen päivä tuli tänään ja ulkouimala on vaan tällä viikolla auki, joten jää uiminen tältä päivältä ainakin. Kattoo sit perjantaina mikä ilma silloin mahtaa olla.

Vitsi, ystäväni miehensä kanssa ovat unelmamatkalla Los Angelesissa, vitsi et mäkin haluun! Toivottavasti selvisivät perille alkuvaikeuksista huolimatta!
En oo koskaan jenkeissä käynyt...olis jo aika.
Mulle käy vaikka Miamikin tai New York... <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti