Ajatuksia ja toteamuksia

Jälleen tässä jahkailemassa. Paino vaihtelee, en osaa tarkkaan määritellä mikä se oikeista oikein paino on. Jossain se heiluu tuossa normaalin rajamailla.
Ja mulle taas jotkut alkaneet sanomaan, että alahan jo lopettaa tuo laihdutus.
Täh? Wtf? Anteeks nyt vaan, mut tää on mun kroppa, mun elämä ja mä tunnen itse mikä paino on mulle nyt hyvä.
Olen joskus 2002 vaihdellen ollut aika lähellä normipainoa myöskin, kuten v. 2003, 2004...yhä vähenevässä määrin vain enää normipainon rajoilla viimevuosina.
Valmentajakin jo osoitti huolta siitä etten vain liikaa laihtuisi, arvot kun alkaa jo olla hyvät.
Luustolihakset on erinomaiset, pitää tosiaan vielä meilillä pyytää tarkemmat tiedot.
En ole tuollaisiin asioihin aiemmin perehtynyt. Mutta sen tuo kertoo ettei ole lihaksista paino lähtenyt.
Kuten jotkut artikkelit pelottelee ja koin murhetta siitä koska uskoin jutun kirjaimellisesti.

On ilo huomata tätä pienenemistä niin, että vaatekokokin on pienentynyt lähes kymmenyksen työvaatteissa. Oikeastihan mulle ei varmana kävisi edes 38 numeron housut, kun tuota pömppöä on sen verran vielä vaikka sekin on jo litistynyt. Tosin riippuu pöksyistä, pitäisi päästä kokeilemaan joitain kangashousujakin.
Vyötärönympärys lähestyy ihanteellista, mutta ehkä pitäisi painaa reilu -10 kg vähemmän jotta se olisi siinä. En tiedä, nähtäväksi jää.
Otan säännöllisesti omia kuvia, harmittaa kun digikamerani oon kadottanut tänne kämppääni - sillä kun saisi ehkä fiksumpia kuvia kuin näillä nykyajan älypuhelimilla.
Kaikki lähes napsii omia kuvia rutiinisti niillä.
Mielessä oli uutena hankintana digikamera, koska Olympus-kamera alkaa olla jo aikansa elänyt tai sen akku...ja missä lie se kamerakin, en oo jaksanut vaan etsiä sitä :D.
Jos nyt metsästäisin huomenna sitä, niin ehkä se jostain kolosta täällä löytyy.

Lähti tosiaan Arenan Makimurax -uikkari takaisin Zalandolle. Koko oli kolme numeroa pienempi mutta malli hyvin napakka ja tiukka, painoi liikaa etenkin hartioita.
Tulin siihen tulokseen että voisin hankkia joskus myöhemmin uudestaan jonkun toisenmallisen.
Kyllä toi joku koko 46 tai mikä tuo Makimuraxin koko onkaan, menee vielä. Ainut vika uikkarissa on että ommel purkautuu reunassa koko ajan.
Ehkäpä hommaan ens vuoden puolella sitten uuden uikkarini. Nyt en jaksa sellaiseen investoida, uin aika harvoin koska uimahalliin lähteminen on aika iso homma usein.
Uinti ei tunnu kylmällä ilmalla muutenkaan kovin inspiroivalta, ennemmin meen salille tai jumppaan.
Löytyy multa toki joku vanha uikkarikin, en oo nyt kokeillut vaan kuinka se toimii että käykö päälle miten hyvin.

Espanjan tentti olisi 2.12, mutta en koe mitään tarvetta sellaiseen nyt mennä. Mulla on muutakin puuhaa sinä iltana...Mitä varten mun pitäisi tenttiä espanjan kieli? En käy edes nyt iltalukiota.
Ajatuksissa oli etälukio mutta en ole vaan jaksanut perehtyä koko asiaan. Riittää ajatusta dieettiin, elämään ja työhön sekä tarpeeksi espanjakin ottaa aikansa.
Se on ihan kiva kieli ja mulla on tietynlainen visio, että oppisin kielen ja hyötyisin siitä myös vielä tavalla tai toisella. Ainakin koen että se taito on hyvä olla olemassa.
Olen tosiaan innostunut kielestä, mutta harvemmin pääsee sitä treenaamaan jonkun kanssa ainakaan tätä nykyä.

Saa taas odotella kuukauden pari noita vaateostoksia, ei pidä kiiruhtia turhaan paljon ostamaan, ettei käy kuten näiden farkkujen kanssa nyt kävi että jäivät heti pieniksi taas. Hinta ei sinänsä ole paha niissä, n. 40€ mut rahahan on se sekin. Nyt joutunee harkitsemaan vyön käyttöä niissä.
Ehkäpä se farkkukangas on ollutkin venyvämpää jotenkin ja vyötärömalli matalahko (normaali kuitenkin!). Joten enpä tiennyt ostaessani todellakaan että se antaisi n. viikon käytön jälkeen noinkin paljon periksi. Ei monissa farkuissa näin käy.

Tasolla 3 viimeisiä viedään?

Voi apua, niin se nyt alkaa olla se vaihe että aletaan siirtyä normiruokailuun tässä pikkuhiljaa!
Sain n. viikon "armonaikaa" mutta saan aloittaa 4-tason aiemminkin, vaikka heti.
Mitä mä osaan nyt syödä? Uusi opettelu alkaa! Hurjaa!
Tänään oli valmentajalla käynti ja punnitus. Pyysin mitat ottamaan vielä ja niissäkin oli varsin huima muutos. :-O -22 cm ympäriltä poissa!
Ei mee ihan tasan pudotettujen kilojen kanssa tietenkään mutta sinne päin.
Eiköhän se peräjälkeen painon pudotessa tuo rasva sula.
Hyviä uutisia nekin, että luustolihas on hyvässä massassa ettei huolenaihetta lihasten lähtemisestä josta usein valitetaan tällaisilla dieeteillä tapahtuvan. Ja sanoivat että sen muutoksen uskotaan olevan pysyvää, kun se lihas lähtee. Jotkut jotka vastustavat siis tällaista dieettiä.
Mulla on jotain 29% luustolihas ja keskitasoa parempi. Jotain siihen suuntaan.
Pitää viel kysyä voisko valmentaja kertoa sen sähköpostitse niin saan sen mustaa valkoisella jonnekin.

Kiva juttu. Ihailin vyötärön mittaa, joka oli alussa 107 cm ja nyt 87,5 cm. :)
Rinnanympärys oli 119 ja nyt 99 cm. Lantionympärys oli 122 cm ja nyt 100 cm.
Reiden ympärys 74 cm ja nyt 58 cm. Vähemmän kuin Lola Odusogalla tais olla missiaikoinaan...
Painoa on tippunut jotain -25 kg. En painanut mieleen tarkasti, kortistahan nuo painot löytyy.
Tuo vyötärönympärys olikin mukava, meinaa tästä enää 7,5 cm tavoitteeseen.

Meinaa valmentaja ettei mulla ole enää montaa kiloa pudotettavaa mutta meitsi kyl tahtoo viel ne 7,5 kg pois vaan. Valmentajan vaa'an mukaan.
Mä en oo ollut näin pieni sitten vuoden -96 tai jotain...
Jatketaan tätä hommaa, tosin nyt tulee lisää haasteita ja toisaalta mulle helpotusta koska 2 lautasmallin mukaista ateriaa tulisi syödä. Ei sitä tiiä vaikka innostuisin heti tässä aloittaan kohta sen nelostason.
Eniten jänskättää tuleeko uusi jumitus tässä taas. Mutta jos kerran 1000 kcal laihduttaa viel tehokkaasti, ellen oo vaan pihistellyt tai jotain...mun on orientoiduttava nyt siihen että ruokailutyyli muuttuu taas pian.
Myönnän että oon pihistellyt vihanneksissa etenkin, mieluummin oon panostanut hedelmiin ja marjoihin. Välillä närpimistäkin on vähän ollut.
Voisin oikeastaan syödä aina tällaista ruokaa, mutta pidemmän päälle varmaan kuitenkin kyllästyn koska en jaksa pohtia ja miettiä uusia ruokamalleja tällaisilla rajoituksilla kovinkaan ahkerasti.
No, pakko se on nämä tasot käydä läpi...nälkä kasvaa tosiaan syödessä.
Hyvin menee, valmentajalla on eri näkemys siitä mitä pitäisi painaa ja mun tavoite on suht sama kuin joskus ennen lihomistani, 65-66 kg.
Kauheesti tässä on sumplimista kun eväitä teen. Jatkossa voin toki mennä ruokasaliinkin syömään eikä mikään ole estänyt sitä tähänkään mennessä. Tuntuu uskomattomalta tuo uusi vaihe, pelkään että homma karkaa jonain päivänä lapasesta vaikka oonkin saanut paljon eväitä matkalla repsuiluista palautumiseen esimerkiksi. Haastetta piisaa.
Viimeyönä en nukkunut ja aamupaino oli noussut taasen 1 kg eilisestä...
Jospa nyt menisi ajoissa tuutimaan tänään...
Lupaan laittaa enemmän pohdintoja taas ihan lähipäivinä. Mielenkiinto alkoi palata kun tuli tuloksia sen suhteen että työvaatteet alkavat käydäkin suuriksi mulle... :D Ja uudet farkut yhtäkkiä onkin mulle isot!

Onnistuminen on se paras potkija ja motivaattori :)

Voi että, on se hyvä kun oon ottanut vähän omia kuvia itsestäni tässä syksyn aikana.
Oli se oikeastaan hyvä että oon ottanut, niitä on mukava vertailla ja nähdä konkreettisesti että jotain tapahtuu todella.
Varsinkin sellaisia mistä ne ongelmakohdat näkyy. =o)
Syyskuussa otin ainakin yhden kuvan, toiset varmaan lokakuussa ja jokunen päivä sitten viimeisen.
Siitä sitten myös huomasin että kappas vain, vatsa on hieman litteämpi. Se mun pahin paikkani.
Siihen lienee myös CX WORX auttanut. Edelleen siitä tyksin, mutta nyt ei oo energia hetkeen siihen riittänyt. Pitää pikimmiten taas mennä!
Uinti olis kivaa mut sinne on lähteminen...aina oon lähdössä mutta harvoin pääsen perille asti. Nyt kun on uusi uikkarikin hankittuna, oli kyl aika tiukka kun vastaa kokoa 40 Arenan 42. Vaihtoehtoja ei juuri ollut sen värisen puvun suhteen tilata kuin joko 40 tai 42 kokoa.
Arvelin että kyllähän mä tohon laihdun vielä.

Innostuin nyt kun lopulta sen näkee että taso 3:lla on sittenkin tapahtunut jotain. Vatsa litistynyt!
Mähän jatkan tällä vielä sen 6-8 kg alaspäin riippuen siitä mikä se mun "oikea" painoni nyt on.
Ja saas nähdä, miltä näyttää sitten siinä painossa että haluanko vielä tiputtaa hieman lisääkin...
No, tärkeätä olis kiinteyttää kroppaa myös liikunnalla nyt. Enkä tosiaan aio kasvattaa lihaksia vaan ylläpitää niiden kuntoa ja suojella niitä, huoltaa itseäni.

Repsuiluiden suhteen oon skarpannut paljon. Nyt syön hedelmiä kuten rypäleitä ja banaania makeanhimooni. Tai hunajamelonia, klementiiniä, persikkaa...
Mä oikein välttelen kaupassa karkkiosastoja. Tiedän että en kuitenkaan halua oikeasti halua sitä karkkia tai suklaata. Sitä vähemmän tekee mieli mitä vähemmän niitä on saatavilla.
Ennen tosiaankin ostin hedelmiä pilaantumaan mutta nykyään ne kuluu kaikki.
Ratkaisin tänään miten mangon muuten voi syödä jos se on oikein mehevä ja syöntikypsä: lusikoimalla!
Hyvin kuulkaa se menee lusikoimalla. En tiedä miten mangon syöminen on "normaalia" mutta tämä tapa oli erittäin toimiva ja vähän tuhriva. Se oli kuin melonia olisin syönyt tai kiiviä.

Tuo juominen on koitunut välillä hankalaksi mutta on todellakin tärkeätä juoda se 2,5 litraa näköjään joka päivä että paino putoaa. Nyt mulla edelleen tulee herkästi janon tunne, joten tulee taas juotuakin.
Ilmeisesti sillä on hyvinkin paljon merkitystä, miten laihduttaminen onnistuu.
Välillä lasken nyt kahvitkin mukaan nesteisiin. Tai ne voi tosiaan laskea, vaikka oon käsittänyt että kahvi on periaatteessa itsekin diureetti.

Nyt otin perjantaina kuvan itsestäni treenivaatteissa ja vertailin niitä aikaisempiin kuviin syys- ja lokakuussa, niin kyllä muutosta on nähtävissä. :)
On se mahtava fiilis. Voisin liittää tännekin dataa niistä...mitä muutosta on tullut. :)
Kuvat on vain aikaväliltä syys-marraskuu. Muita fotoja aion vielä järjestellä ajan ja hermojen kanssa lopulliseen ilotulitukseeni ajan kanssa.

Nyt torstaina olis valmentajalle meno ja skarppaan nyt kunnolla muutenkin niin varmaan taas jotain muutosta jossain näkyy. Luulen et se sparraisi mua edelleen tasolle 4 mutta en vielä oikein tiiä, voisihan sekin luonnistua mutta oon vaan niin ahne pudotuksen suhteen vielä. :)

Voi apua, nää nyt meni näin, mutta aikajärjestyksen mukaan oikein. Vähän sekaisin järjestys. Olen vain niin iloinen että en oo turhaan tasoa 3 jatkanut. Tässä niitä tuloksia näkee taasen. Niin tsemppaavaa <3
Mä yritän kuitenkin mahdollisimman lähelle tavoitetta joka on 6-8 kg pudotuksen päässä enää. Ajatella! ENÄÄ.

Pitää kertoa, kävin tänään espanjan kurssin jälkeen S-marketissa ja jonkin verran teki suklaatia vähän mieli. No mikään muu ei vaikuttanut hyvältä PAITSI Philadelphian Marabou 14%. No, mä sen ostin ja kotona "korkkasin" maistaakseni kummoista se on. Otinkohan 3 tl sitä ja sit tuli niiin äklö olo eikä ihan hetkeen tehnyt mieli yhtään enää mitään muuta.

 Mä olenkin ajatellut näin että mä EN halua enää tottua mässäilemään niin ettei 100-200 g suklaata ällöttäisi. Tai iso karkkipussi. Ennemmin syön tosiaan banskua, viinirypäleitä yms. hedelmää kuin totuttelen sokerihöttöihin taas uudestaan. Niissä mun on edelleen opittava se itsehillintä.
Plääni on sellainen, että mä tosiaan totuttelen siihen että herkut ovat herkkupäivinä ja juhlissa eikä muulloin.
Eräänä yönä yövuorojen jälkeen kun rytmit oli sekaisin ja viluisena olin mennyt nukkumaan villaneule päällä. Luulin että olin vain torkahtanut illalla siihen ja oli aika nousta vielä. No kellohan oli jotain 2 yöllä. Meitsin teki mieli jotain suuhun panna ja söin sit vähän viinirypäleitä ja puolikkaan banaania. Hitsi, sehän oli hyvää! Niin, tässähän on mun makeanhimoihini oivallinen apu!
Luulen että siitä on tullut erittäin hyvä kimmoke ja apu sekä motivaattori eteenpäin.

Samoin kun aloitin päämäärätietoisesti salilla käynnin että 2-3 x/viikko, sitten CX WORX, pilates tai pump myös milloin minnekin pääsen. Joskus Sh'bam kun tekee mieli vähän hypähdelläkin.
Että nyt sitä mennään taas aallonharjalla.
Työhousut kokoa 36 ovat alkaneet myös tuntua isoilta. O_o. Haeskelin tänään rekistä kokoa 34 housuissa mutta en löytänyt. Eli pitää edelleen pitää kolmekuutosia.
S-takki on myös alkanut tuntumaan mukavan väljältä. Vautsi! Tuumiskelin että tuskinpa tämän pienempää tulen tarvitsemaankaan.
Hurjaa! Samoin housut kokoa 42 jotka vasta viikko sitten ostin alkavatkin tuntua nekin väljiltä. :-/ Mikä eteen, pakko taas pitää niitä silti koska ovat uudet, pidemmän aikaa.
Ei muu auta tässä nyt.
Ihania kokemuksia. Haluan olla pieni kuten olin teininä...milloin en pitänyt itseäni myöskään sopivan kokoisena juuri, aina oli punkero olo vaikka bmi oli varmasti 23. Mutta teininä onkin niin herkkä...

Pohdintaa taas tästä vaiheesta

Jaarittelenpa taasen tästä, kun n. 23-24 kg on tiputettu ja vauhti sen kun hidastuu vähitellen.
En ehdi enkä jaksakaan samaa jauhaa joka päivä ja nyt tuntuu että viimeiset viikot oon pähkäillyt että kuinkas tämä laihdutus on nyt tähän lähes tyssännyt.
Ajatuksia herättää, kuinkas nyt toimitaan. Mietin voisiko vielä koettaa paasto plussaa tai taso 2:a hetken aikaa nähdäkseni tuleeko niillä paremmin tuloksia. Eihän se kiellettyä ole eikä mahdotontakaan.
Nyt oon päässyt monipuolisemman ruokailun makuun mutta edelleen maistuisi painonpudotus sitäkin paremmin.

Pitää katsoa todella näköjään hieman paremmin omia syömisiään, kun välillä tekee mieli makeata että eikö siihenkin riittäisi yhtä hyvin joku klementiini, omena, rypäleet, banaani tai vaikka hunajameloni tai persikka, mansikat...kyllä ne käy ja maistuukin tätä nykyä oikein hyvin mulle.
Pitää olla tarkkana ettei mopo keuli niidenkin kanssa eli mene överiksi.
Todellakin syön nykyään paljon enemmän hedelmiä kuin koskaan ennen.
Ennen usein tapasivat homehtuakin jotkut ennen kuin pääsin syömisasteelle asti.
Sai kantaa siis turhaan liikoja ruokia kotiin ja kauppaan muutenkin ennen.
Nyt taas huomaa että voisin vähemmänkin toki ostaa.
Moni tuote jää ostamatta kun näen kilokalorimäärät.

Kuntoilusta sen verran. luin taasen opasta "kuntoon Cambridgella" jossain vaiheessa ja siitä sain vahvistusta että salilla käynti ehdottomasti kannattaa.
Ja mä nyt kun oon kuntoklubilla jäsenenä, niin perjantaina vapaapäivänä otin oikein asiakseni lähteä salille ja tehdä kiertoharjoittelun salin laitteilla x3. Kappas vain, mulla tuli lämminkin siinä! Ei sentään hiki mutta lämmin ja treenannut olo.
Kokeilin myös isompiakin painoja kuin mitä mulle oli valmiiksi säädetty. Passasi oikein hyvin.
Jännä ettei ne painot kuitenkaan jäänyt muistiin ainakaan kaikki.
Jonkun painomuutoksen se ohjelma kyllä ilmoitti päivittäneensä mutta kun kirjauduin uudestaan sisälle, oli samat asetukset mitkä ohjelman tekijä oli laittanut.

Mutta, pakko hei sanoa että kaikki vaan salille treenaamaan. Kuulostaa ehkä tylsältä, mutta se oikeasti tekee vain hyvää! Lukekaa varsin, mitä hyötyjä siitä on, haitoista en ole kylläkään lukenut :D.
Mun on ainakin nyt saatava päähäni mahtumaan, että tosiaankin siitä on vain hyötyä mulle. :)
Voisin sanoa että mä taidan tähän lajiin rakastua vaikka en pidä kummoisina niitä laitteita kun eivät ole perinteisiä vaan sellaisia HUR-laitteita. Ehkä mun kannattaa olla vaan iloinen siitä, että ne varmasti kattaa kaikkein tärkeimmät liikkeet joita tarvitsen lihaskunnon ylläpitämiseksi.
Mulla ehti jumittua lihakset eli niskahartia ja selkä, jouduin hierojalle lähtemään.
Tajusin että en ollutkaan käynyt salilla reiluun viikkoon. Ilmankos! Mä oon tullut siihen ikään ilmeisesti että jumit ja kaikki pysyy liikunnalla hallinnassa ja kuntosali on erittäin hyvä vaihtoehto siihen.
Suorastaan siis LOISTAVA sellainen.

Meinasin tuossa alussa että paasto plussalle palaisin tiputtaakseni 5-8 kg mutta sitten joutuisinkin jättämään taasen liikunnan vähemmälle. Ei taida sopia nyt, mulla 800 kcal per päivä on aivan tarpeeksi tehokas ja alhainen energiamäärä ettei tässä vaiheessa kyllä kaipaa todellakaan enää pienempiä energiamääriä. Nyt menen vielä n. 1000 kcal per päivä. Ja tarkoitus oli ainakin siirtyä tasolle 4 ja olen koettanut siihen itseäni evästää kovasti. Tahtoisin vielä nähdä pudotusta tasolla 3 ennen kuin siihen lähden. Niin että vakuutun siitä siis että painonpudotus todellakin jatkuu.
Ja nyt tietysti mulla kaikki viimeinen tiputettava on edelleenkin vatsa-alueella.
Se on mun ongelmakohtani.
Mietin jatkamista vielä 3-tasolla kuitenkin tosiaan vaikka koetan kovasti psyykata itseäni siihen että noustaan ylemmille tasoille taasen.

Joskus luin jostain että kuntoilu karkoittaa makean nälän. Näin huomasinkin eilen salilta tullessani. Kaupassa mun muka teki mieli makeata mutta oikeasti ei yhtään tehnyt mieli.
Ja nyt tänään vasta katsoin niin jopa pienessä "viattomassa" lakupätkässä on n. 98 kcal! Kannattaako siis niitäkään usein ostaa? Vai söiskö ennemmin hedelmiä kuitenkin? Klementiinin tai persikkaa, banaania tai rypäleitä? Kummasti on hedelmät alkanutkin maistua, ne on täyttävämpiä kuin joku suklaapatukkakin.

Kalorilaskurilla olis aikaa liki jouluun saakka, pitäiskö edes huvikseen taas alkaa seuraamaan syömisiään ainakin toisella kädellä et paljonko mä oikeesti syön.

Cambridgea edelleen...

Eipä tässä muuta, välillä alkaa mopo keulimaan kun tuli se sama vanha ongelma. Painon jumitus.
Tässä miettii pitäiskö hetken mennä paasto plussalla ja katsoa käynnistyykö pudotukset uudestaan.
Ja tosiaan kyllä tää rahaakin on imenyt aika paljon, mietinnässä onkin että joko menen tasolle 4 vaan tai sitten paasto plussalle hetkeksi kokeilemaan, auttaako mitään viimeisten kilojen karistamiseen.
Joka tapauksessa on tuntunut kyllä budjetissa silleen ettei oo pystynyt säästöön mitään laittamaan juurikaan. Kyllähän tähän menee se reilu 300 € per kuukausi kun 3 pussia tai muuta sellaista ateriaa käyttää. Luulenkin että valmentaja ottaa myös huomioon tämänkin usein ettei tulisi liian kalliiksi ja senkin takia ehdottikin juuri tasolle 4 siirtymistä. Tosin vauhti tulee todella hidastumaan siitäkin ja asiakkuuteni tulee jatkumaan näin ollen pidempään.
Mutta siinä on sekin että en mä loppuelämääni kuitenkaan niukkaenergisesti voi syödä tai ajautua anorektikoksi.
Pointtihan on se että alkaa syömään normiruokaa vähitellen vaikka houkuttelisikin kovasti tässä tiukistellen vetää kaikki kilot pois mitkä haluankin.
Mä olin tosiaan jo itse myöntyväinen siihen että joo tasolle 4 siirryn. Ja siihenhän tässä pitäisi orientoitua.

Mä silti heilun kahden vaiheilla. Kestänkö sitä vaihetta että painon pudotus venyy hermoja repivän hitaaksi sahaamiseksi? Missä vaiheessa oikeasti olen siinä ihannepainossani? Joudunko muuttamaan tavoitettani ylemmäksi kenties? Mä itse toki näen mun sulatetettavat paikat ja ne on todellakin sitä läskiä. Vatsan alueella. Se on se hankalin kohta.

Mä muuten aloin jo saamaan kahvin alas lopulta rasvattamalla maidolla! Koetan aamuisin nyt juoda kahvin kahvina sekoittamatta enää vaniljapirtelöä siihen. Ihan hyvin jo menee. :)

Muutenkin tässä ajatukset pyörii alanvaihtoajatuksissa samaan aikaan. Että joko riittää tämä terveysala mun osalta? Ainakaan selälle se ei ole terveyttä tietänyt, sillä alkavaa madaltumaa ja fasettiartroosia on jo lanneselän kuvista löydetty. Nyt alkaisi kenties uusi elämänvaihe mahdollisesti muullakin tapaa.
Se jännittää etenkin hyvällä tavalla. Puhaltaako uudet tuulet mun elämääni vähitellen?
Perhoset vaan vatsassa lentelee.
En tiedä, onhan tätä hommaa jo 13 vuotta painettu, 2 vuotta olis täysiin lomiinkin. Kaikki siis niinku rullaa siihen tapaan että ei kannattaisi nyt mihinkään toiseen hommaan lähteä ja uudestaan alkaa kerryttämään kaikkia ikälisiä sun lomia ja muita tollasia.
Tällä työllä en oo rikastumaan silti päässyt enkä tiedä millä työllä rikastuisikaan.
Pääasia toisaalta olisi että tulee toimeen palkallaan ja työstään voisi osata nauttia.
Pääpointti siis siinä että pitäisi todella työstään.
Yksi "jobi" on haussa ja haastattelu tulossa, mutta se olisi osa-aikainen duuni joten ei juuri kannattava vaikkakin homma on mielenkiintoinen itsessään.
Kyllähän tässä itsekeskustelua ja pohdintaa on täytynyt käydä.
Sanotaanko et se on vähän komsii komsaa tää koko juttu, voisin koettaa mitä tykkään hommasta mutta mitkä on rahkeet ja mahikset, pääsenkö edes siihen työhön...
Mukavaa sinänsä on mennä siihen haastatteluun.

Pohdintoja ja kohti loppua hiljalleen

Yötä myöten naputtelen tätä. Tänään oli taas valmentajalla käynti ja 28.11 olisi seuraava kerta.

Onnistuin kadottamaan oman korttinikin.

Painoa oli tippunut 2 viikossa enää 500 grammaa. 

Valmentaja tuumasi ettei taida olla enää paljoa pudotettavaakaan ja arvioi että olisin jo lähellä sitä mun normaalipainoani mihin keho pyrkii.

Mä tiedän tasan missä ne ylimääräiset kiloni sijaitsee - nimittäin keskivartalossa. Vatsassa ja mahassa. Sieltä nää viimeiset kilot pitäisi saada sulamaan pois.

Sanoi kuka mitä sanoi. Aikaa siihen voinee kulua enemmän...

Melkein voisin julistaa vyötärön etsinnän alkaneeksi.

Tunnustin repsahtaneeni parina päivänä vastikään oikein pahaan karkin ahmintaan. Mulle tuli suorastaan paha olo niistä repsuista, morkkis ja huono fyysinen olo.

Todettiin ettei mulla hätä silti ole kun saan asian hallintaan nopeasti. Sanoin että oon kuin joku alkoholisti kun saan karkkipussin eteeni. On vaan pakko syödä, iskee sellainen kohtaus.

Sama kuin antais viinapullon siis alkoholistille. :-/ 

Haluan silti siis tosiaan harvoin syödä makeaa etten totu syömään sitä paljon kerralla. Morkkis siitä tulee kyllä.

Onneks ei ollut liian myöhäistä laittaa sille stoppia. Painossa näkyi plussaa vielä sunnuntai-aamunakin vähän.

Mutta mulla on konstit ja mä pääsen raiteille edelleen takaisin.

Sillä täytynee lohduttautua että homma ei pääty repsuihin. Ne vaan pitää osata ajoissa katkaista.

Hetken jo mietin että jos alkaisin kohta tasolle 4. Kovasti se houkuttaa, se tietäisi maitotuotteiden lisäämistä ruokavalioon. Prodeja lisää siis.
Mulla oli mielestäni aika heikko tulos reilussa 2 viikossa se -500 g, paremminkin olisi voinut painoa lähteä. Ehkä noi repsut nyt näkyivät vaan +500 g nousuna tai +1 kg varsinaisesti.
Valmentajan vaaka näyttää ihan omiaan periaatteessa, siitä ei voi ikinä näköjään tietää mitä se näyttää. Tämäkin oli tosi hyvä ettei toi repsuaminen plussaa tuonutkaan vaikka oma vaakani näytti aamusta plussaa viikolla mitattuihin painoihin nähden.
Valmentaja tuumi että kyllähän näillä on eroa, koska hänen luonaan käyn iltapuoleen ja yleensä aamupaino on taas se luotettavin. Päivän mittaan sitä plussa tulee toista kiloa herkästi.
Mä siis niin odotan kun se näyttää mulle 70 kg...

Noista tasoista, mä meen itse sekaisin välillä koska näissä portaittain lisätään tiettyjä ruoka-aineita tietyllä tavalla. Todella tahtoisin syödä enemmän mutta pelkään painonpudotuksen hidastuvan suorastaan hermoja raastavaksi.
Täytyykin alkaa mittanauhaa kaivamaan esille.
Mun pitäisi tosiaan oppia syömään myös ja niinkuin valmentaja sanoi, jonain päivänä Cambridge-ateriat jäävät todellakin pois.
Onhan se niillä helppo ollut mennä, todellakin!
Olen vähentänyt makujakin noista, koska esim. oikea banaani maistuu hieman toiselta pirtelössä kuin banaanipirtelö maistuu tai mansikkapirtelö. En oikeastaan niistä keinotekoisista mauista niin välitä.
Mulla on lähinnä enää kaakao, vanilja ja minttusuklaa mauista käytössä.
Harvemmin enää muuta. Ja sitruuna-jogurtti sekä karpalopatukka.
Että näillä mennään.

Joo tosiaankin mulle voi sanoa sitä ja tätä että sun paino voisi olla tuo tai tämä, mutta itse näen vatsani kaikkein parhaiten ja tiiän varsin hyvin että viimeiset karistettavat kiloni roikkuu niillä seuduilla. Se on se hitain projekti ja helpompi asennoitua sen mukaan tässä lopulla.
Tuntuu että ennemmin laihdun silti vieläkin muualta ja vasta viimeisimmäksi vatsasta sulaa rasvat pois. Ehkäpä ihmiset eivät näe tai tajua että mulla kilot on juurikin vatsan seutuvilla.
:) Joten siitä sitten selittämään. Sitten kun läskit on siitäkin lähtenyt, voin sanoa että perillä ollaan.

 

Päin männikköä taasen mennään?

Oonko mä kenties väsynyt kieltoihin "ei saa" vai oonko vain syönyt liian yksipuolisesti nyt...
Kävin Lidlissä ihan vaan wc-papruostosmielessä mutta silti eräs tarjous-pähkinäsuklaa mielessä pyöri. Löysin minttusuklaat sieltä ja ai että, ostin sen ja sit toffee-lajitelman (jossa myös minttutoffeeta).
Kyllä sitä wc-papruakin 16 rullan pussi mukaan tarttui.
Viimeksi ostin heinäkuussa samanmoisen setin kun aloitin tätä Cambridge-dieettiä ja nyt menossa siitä erästä viiminen rulla! Todella hyvin riittänyt! Reilu 3 vai 4 kk? WAUDE!
Mutta joo, söin sen kaiken minttusuklaan ja seurauksena siitä öklö olo. Tais olla parisensataa grammaa...
Voi apua! Pitäis jotain tehdä, käydä salilla tai jotain nyt.

Toivottavasti säilyy se toffee-lajitelmapussi paremmin nyt kaapissa silti. Mä edelleen oon ahmatti, ei mahda mitään. :( Se ei tunnu katoavan se taipumus minnekään.

Joo, sain erän laskujakin maksettua, palkka oli ihan riittävä nyt ja maksoin eräänkin velan pois joka on 8 v. roikkunut lähes maksun alla, osittain siksi että oli muitakin velkoja paljon ja elin vuosia niukemmalla maksellen monia velkoja. Nyt oli todella ruhtinaallista nähdä lopulta velan määrän nollaantuneena. :) Ei tässä enää muuta maksellakaan kuin iLuuria huhtikuulle saakka, iMacia vuoteen 2015 saakka ja Kenwoodia 10 kk vielä pikkusummilla.
Hyvä homma! Nyt voi ruveta ihan säästämään oikeasti rahaa ja tehdä enemmän mitä haluan!
Sisustuskärpänen on vuosia käynyt näykkimässä mutta mua on nää sitkut ja mutkut ollut jarruttelemassa paljolti. Mutta olis se kiva alkaa hankkimaan mieluisiaan kalusteita, kuten mm. vitriiniä tai muuta vastaavaa kivaa hyllyä tänne, musta nahkainen divaanisohva ja tv-tasokin vois olla kiva uusi...
Tarkoitus on hävittää pois tämä sohvakalusto kunhan löydän uuden kivan sopivan.
Samoin tuo kirjahyllykin on lähdössä, kunhan saan selvitettyä minne nää vanhat kalusteet saisin.
Tilalle tahtoisin katsoa jonkun kivan ja vähemmän tilaa vievän hyllykön.
Keittiönurkkaankin on haaveena saada uusi pöytä ja tuolit.

Mulla olis sunnuntaina Cambridge-valmentajan tapaaminen taasen. Silloin olis aikomuksena puhua sitten syömisestä ja tasoista. Ja mun on myönnettävä nyt että on tullut oltua tuhma tyttö tällä viikolla taas. Repsuja on tullut ja huolella.
Onneks on se yks salainen Cambridge-ryhmä Facessa, se tosin on brittiläisten mutta pidän siitä.
Saa tukea kivasti ja silleen. :) Ja samoin on tää eräs kamu joka on jo 53 kg tiputtanut Cambridgella.
Mutta kyllähän mä reilun 1,5 viikkoa olinkin suht kiltisti vaikka olinkin lomalla!

No, mutta eteenpäin elävän mieli. Nyt kiltteillään ennen ku valmentajalle menen...
Sit pähkäilemme tätä hommaa eteenpäin. :)

Torstaipäivä jo!

Ajattelin alkaa vähän muutenkin tässä kirjoittelemaan ajatuksia laihdutuksesta ja vähän sen sivustakin.
Tunnustan että tällä hetkellä oon aikas leipääntynyt Facebookiin ja tahtoisin jossain vuodattaa muuallakin anonyymimmin ja ilman samaa yleisöä kuin siellä.
En tiiä, nyt alkaa taas joku uupumus sosiaalista sosiaalipornoa kohtaan.
Taukokin olis paikallaan varmasti.
Myöskään en jaksa Farmville 2 -peliä taas pelailla niin paljon.

Mun pitäisi sitä espanjaa opiskella aikuisen oikeasti, 2.12 olis tentti, ei tosin pakollinen mutta muistuttaa hyvinkin siitä että kyllä olis tarkoitus oppiakin jotain.
Illat tulee sen sijaan taas istuksittua jossain Facessa toimittamassa tyhjää...ja tässä koneen äärellä tulee passiivinen ja väsynyt olo.

Laihdutuksesta, tänään parikin työkamua sanoi ulkoisesta olemuksestani. Ensimmäinen ihmetteli "muka" kuka tuokin on ja toinen sanoi mun kuihtuvan vain, johon tuumasin että musta tuntuu että ei se paino enää putoa mihinkään. Toivon mukaan se jollain tavalla edes toimisi.
Lähetin valmentajalleni eilen sähköpostia tuumien että olis se hyvä hallita kukin taso ennen toiselle siirtymistä ja nyt tuntuu että tää taso 3 alkais vähitellen sujua.
Sanoin että haluan nyt kokeilla että laskeeko paino vielä tällä tasolla miten että en halua vielä ainakaan kiiruhtaa seuraavalle tasolle.
Toki kaipailisin muutakin ruokaa vaihteeksi, ostin purkin Tikka masalaa (Eldorado) höysteeksi lihalle ja kanalle. En juuri välittänyt rasvaprosenttia katsoa mutta sitä kaipasin. 1 rkl tai 2 ei dieettiä kaada mihinkään per ateria.

Söin tässä päivälliseksi vähän possun/sianseläkettä, itämaisia wok-vihanneksia ja pari rkl sitä Tikka masalaa sekä Cambridge tomaatti-chilikeiton johon oli pakko vielä reilu 1 rkl sitä laittaa jotta sain alas kurkusta.

En voi kehua makuni mukaiseksi tuota tomaatti-chiliä...ei todellakaan hivele makuhermojani.
Pakko vaan oli syödä pois.

Mulla maku muuten vaihtelee pirtelöiden suhteen. Vakio on aamukahvissa vaniljapirtelö. Siihen lisään kanelijauhetta, jos kyllästyttää pelkästään yksi pirtelö.
Mulla on pieni ongelma se, etten oikein tykkää maitokahvista vaan kermakahvi taitaa olla se suosikki edelleen mutta se on nyt pois suljettu vaihtoehto tykkänään.
Minttusuklaa on ihan jees myös, mansikka ja banaanikin menee. Höystän ne yleensä marjoilla, samaten suklaapirtelönkin mm. banaanilla.
Patukoista suosikki on sitruuna-jogurtti ja uusi suosikkini on karpalopatukka, jota tulen jatkossakin ostamaan :P SALETISTI.
Myös silloinkin kun oon tavoitepainossa ja painonhallinnassa, noilla haluan herkutella! :D

Oli miten oli, nyt on enää 2 päivää ennen punnituspäivää. Olo on tasaraha nyt, meinasin jopa nukahtaa koneen äärelle mutta odotin kaveria piipahtamaan, joten oli pakko tässä pilkkiä.
On tänäänkin töissä tapahtunut yhtä jos toista, mutta hienosti selvittiin päivästä joka tapauksessa.

Vaikein vaihe alkanut

Pieni tauko ollut tässä välillä. Pudotustahti on lähestulkoon jämähtänyt ja menen tasolla 3.
Meinasin että palaisin tasolle 2 mahdollisesti, mutta olen jo hyvän aikaa ollut 3:lla että jatkanpa nyt tälllä.
Eräs laihdutuskaverini sanoi oivallisesti että hän katsoo parhaaksi/hyväksi edetä tasoja kun se yksi taso alkaa olla hallussa.
Ei mulla nyt enää tämän tason kanssa vaikeuksia ole paitsi että painonlasku alkaa tuntua käsittämättömän hitaalta aiempaan nähden.
Nyt on 1000 kcal/pvä ja aiemmin sujui viel 800 kcal/pvä ihan hyvin että tulosta edelleen tuli.
Valmentaja on sanonut viimeisillä kerroilla että eipä sulla ole paljon enää pudotettavaakaan, kun tuumasin että tuntuu ettei tulosta tule.
Onhan tämä tyssännyt kyllä aiempaan tahtiin nähden ja tämä se haastavin vaihe on päänupille etenkin.
Tähän kohtaan on monesti jämähtänyt, kun painonpudotus tyssää.
Parisen viikkoa sitten valmentaja tuumi että menisin 3 tasoa nämä 2 viikkoa ja sitten tasolle 4 alkaa voisin.

Luulen että paino on suht samassa kohtaa heilunut nämä 2 viikkoa. Ei juuri huomaa enää samanlaista muutosta ja luulen että suurin syy on ehkä myös +200 kcal lisäyksessä.
Itse oon kyllä sitä mieltä että katsoisin nyt tulevana sunnuntaina valmentajan kanssa miten tästä että katsotaan miten tää taso on mennyt ja sen perusteella päätettäisiin jatkoista.
Kaverini sanoja myötäilen että hyvä siirtyä tasoa ylöspäin kun yksi taso on hallinnassa.
Joten koetetaan mennä tässä näin tälleen ja sitten katsotaan mikä on paino sunnuntaina ja sen mukaan sitten mietitään eteenpäin, millä tasolla jatkan ja jos tasolle 4 siirryn, niin sitten kunnon selkeät ohjeet mitä ruokia lisäilen eikä mitään et syöt sitä ja tätä sitten, hedelmiä silloin tällöin ja maitotuotteita lisäten.
Meikäläiselle se ainakin on mitä vaikeaselkoisin ohje. Oon niin tällainen että mieluummin sen laihdutusprojektin vedän projektina ja sitten opettelen omana osuutena hallinnan ja siitä eteenpäin.
Vielä en ole siinä painossa, mikä oli tavoitteena.
Toki mielenterveyden sekä kropan terveyden kannalta olisi hyväkin lisätä kaloreita jo pikkuhiljaa tasaista tahtia.
Mulle tää kaikki on niin uutta asiaa, mitä syödä. Ennen mulla oli omat rytmini ja tapani, joka ikävä kyllä lihotti mut muodottomaksi. Nyt on uuden aika ja olen alkanut toki tajuamaan että marjoja sekä hedelmiä on parempi valita arkena etenkin sen sijaan kuin karkkia tms. herkkua. Ja nautinkin vielä oikeasti suunnattomasti niistä! Ne on herkullisia todella!

Mietintää aiheuttaa myös mieltymykseni. Välillä kaipaisin vaikka karjalanpiirakkaa syötäväkseni.
Siis ei mitään kaupan kamaa vaan kunnollista. Aionkin vielä jossain vaiheessa itsekin niitä tehdä.
Se hyvän riisipuuron tekeminen onkin haaste koska se ei ihan tunnissakaan synny vaan mitenköhän monta tuntia sitäkin saa keittää ja hauduttaa että siitä lopulta tulee hyvää...
Samoin oon jo ajatellut että jouluksi leivon sitä sun tätä. Aion taatusti etsiä uusia ihania joulureseptejä.
Joskus on hyvä vähän ottaa vaihtelun vuoksi uusia juttuja käyttöön. ;)
Mulla on uusi Kenwood keittiössäkin odottamassa tulevia leivontahetkiä sekä leivinalusta! :)
Jouluna PITÄÄ juhlia ja herkutella, mutta ei toki niin hirveesti että lihomaan pääsee.

Tässä oli isänpäivä ja äidinkin luona käyminen. Selvisin molemmista oikein hyvin.
Äiti oli tosiaan tehnyt parhaan taitonsa mukaan, ainakin yrittänyt tehdä ruokaa mitä voisin syödä.
Ja mikä onkaan parempaa kuin lihapullat? Välillä todella kaipaan niitä!
Siksi ajattelinkin että kyllä sitä välillä saa niitä tehdä ja nauttia.
Edes kerran viikossa pitäisi olla jotain tuollaista erityistä ruokaa laihiksellakin. Itselläni alkaa jo kukkismuusit ja kana tulla kohta korvista ulos. Sen suuremmin seiti ei kauheammin inspiroi rasvattomana.

En ole vielä munia tavannut keitellä enkä rasvatonta tonnikalaakaan kauheammin ole himoinnut.
Rasvaton sekä 1% maitoon kahvissa oon ihme kyllä alkanut sopeutumaan.
Ei niin että se olisi mielestäni hyvää mutta menee jo paremmin.
3% Apetinan Feta on ihan ok vaikkakin kuivaa, mutta Rainbown 5% on kuivempaa.
1% arkiraejuusto on ihan jees.
Kyllä kanakin menee kun maustaa välillä vähän eri tavalla ja käyttää vaikka fileesuikaleita välillä.

Innostuin edellisellä viikolla hunajaakin käyttämään marjojen kanssa ja kiteisempää hunajaa liiankin kanssa maistelemaan. Se saattoi joksikin aikaa painoa nostaa ja oli pakko tiukentaa roimasti linjaa.
Myös vatsatoimintakin on välillä ollut hitaampaa ja sekin on aika tuskaista, mutta onneksi on psyllium. Ennemmin saa vatsa olla löysällä tai vaikka ripulilla kuin että se ei vedä.
Ehkä se hidasti toimintaa kun väheni marjat ruokavaliosta.
Tämmöistä vaihtelevaa se on, mutta nyt tajuan enemmän miten ahdistavaa voi hidas suolentoiminta olla.
Eräs hoikka kaverini siitä on kärsinyt, en tiedä syökö hän liian vähäkuituisesti vai mitä, mutta lääkärillä asti hän sitten sen takia joutui kulkemaan.

Olen oikeastaan tosi iloinen että kykenin korjausliikkeen saamaan aikaiseksi enkä ole hunajiin koskenut ja nyt rupesi siitä puhuessa toki tekemään mieli taasen kiteisempää.
Lapsena jo tykkäsin sellaisesta, äiti oli ostanut lasipurkissa sellaista ja ai että se oli namia.
Mulla oli nyt välillä vaihe, ehkä hormoneistakin johtuen että "jää päälle" mutta sain korjattua ja itseni ruotuun. Hyvä mä!

Helpotusta ja minimoimista

Vähensin nyt ilta-aterialta kasvikset ja proteiinia kyllä tuli hyvin päivällä äidillä käydessä. Se oli tehnyt lihapullia varsin rasvaisesta sika-nautajauhelihasta. 

Selitäpä yli 7-kymppiselle eläkeläiselle että vähärasvaista lihaa pliis...

Nää ostaa sitä mihin heillä on varaa.

Kyllä mä silti vähän puhuin että vähärasvaista olis parempi syödä..

Mä olen lapsesta asti ollut lihapullien perään ja ne maistuu aina. 

Illalla söin enää Rainbown pensasmustikka-vadelmasekoitusta ja pari persikan puolikasta ja banaanin pienen raejuustoterästyksen kera.

Yöllä vielä minttusuklaapirtelön.

Psylliumia siihen 1 tl.

Mieluummin vatsa saa olla siis vaik vähän ripulilla kuin että se ei vedä. Se myös näkyy vaa'assa jos vatsa ei vedä ja tuntuu ikävältä.

Mutta tuo pikku muutos näkyi heti vaa'assa eli paino oli laskusuunnassa. 

Näillä mennään tappiin asti.

En halua vielä luovuttaa taistelussa, tavoite on -8 tai -9 kg alasuuntaan ja mä käytän konsteja loppuun asti niin motivaatio säilyy kans ja tulokset on se paras kannustaja. Sanoi valmentaja nyt mitä sanoi, mä haluan edetä loppuun asti kuten helpointa on itselleni.

 

Hidastelua ja jumitusta

Nyt on näköjään tullut se kirottu hidastumisilmiö kun paino seilaa ylös alas. Tekisi mieli harpata takaisin 2 tasolle kun en mä iän kaiken laihduttaa jaksa.

Tulispahan tulosta ainakin. 

Jostain syystä myös vatsa oikkuilee, ei vedä ja taas saa vetää psylliumia.

Tänään tuo tukkoinen tunne vatsassa hellitti, eilen otin illalla suosiolla pirtelöön sen 1 tl psyllium- jauhetta.

Koetan nyt vetää 2 tasoa sanoi valmentaja mitä sanoi.

Mua kehotettiin myös ottamaan hieman kevyemmin liikunnan suhteen kokeeksi. Se vois nyt olla salia x 2 vko ja muu esim. Pilatesta.

Tällaisia ajatuksia.

Ruoka-annoskokojen pohdintaa ja näläntunteen kanssa pelailua

Tasaisen tappavaa tahtia nämä päivät lomallanikin kuluvat. Nyt ei suorannaisesti ollut rahkeita eli varoja mihinkään reissuun, mutta ehkäpä keväällä sitten on parempi mahis.
Ihanaa että saa ajatukset ja itsensä pois oravanpyörästä. Harmikseni vaan sitten sataa nämä päivät ja pitäis espanjaa kertailla joutoajalla.
Opettajan sijainen myönsi antaneensa turhan haastavan käännöstehtävän meille kotiläksyksi edellisellä kerralla, nyt olis aika sit prepata eli tehdä tehtäviä joita viime tunnilla tekivät sekä katsoa myös enemmän sit kappaleita ja opetella numeroita ulkoa.
Jotenkin tuntuu että mennään lentämällä ja koskettamatta kaikkea oleellista asiaa.
Mä muuten olin aika epätoivoinenkin kun tein sitä käännöstehtävää kun sanat uupui mielestä enkä tiennyt muuta kuin google-kääntäjää käyttää lopulta.
Pikkuisen tuntuu sijaisen taidot ontuvan, kun mennään helkutinmoista vauhtia eteenpäin.
Vailla järkeä melkeinpä.
Mua häiritsee ranska taustalla, kun sen jo osaan mutta ei se auta kauheasti muistamaan espanjan sanoja kylläkään. Ranskan taitokin on aika pintaraapaisu kuitenkin mulla, tyhjää lyö päässä jos sitä pitäis puhua yhtäkkiä.

Syömisten suhteen, melko hyvin nyt on mennyt nyt alkuviikko, eilen tuli vaan porkkanakakkua maisteltua ja syötyä pois kinkkusiivutkin. Nyt ei tarvii niitäkään ostaa ihan joka päivä.
Tilalle vois keittää vaikka munaa välillä...sellaista mitä mulla EI tuu närpittyä.
Aika hyvin tuntuu maistuneen myös Creme bonjour cuisine 13%...
Tässä pitää keksiä konsteja koko ajan millä vältän pahimmat sudenkuopatkin.
Se on osa tätä elämänmuutosta.
Vieläkin tunnesyöppöyttä ilmenee ja huvikseen syömistäkin vaikka vatsa olisi jo täysi.
Pitää suhteuttaa se että ei mun tarvii ottaa noin paljon ruokaa jos näyttää että ahnehdin jotain kukkakaalimuusia vaikka.
Otan vaan osan siitä pois. Uskottava on että täytyn vähemmälläkin. 100 grammalla pärjää pitkälle.
Nää on näitä pieniä mutta silti ratkaisevia ja isoja asioita.
Täyttymisen tunne todellakin tulee viiveellä, 20 minsan päästä kun oot aloittanut.
Ei kannata rohmuta paljon ruokaa, sillä ähky voi tulla eikä se ole se toivottu tunne.
Ja jos vaikka salaattiakin ahnehtii tai wokkia, se kostautuu yhtä lailla ähkynä olona.

Mun mielessä on koko ajan se, että kohtahan mä saan syödä taas enemmän ja nyt pitää tää 3 taso mennä läpi kunnialla, että paino todellakin putoaa.
Välillä näen kivoja ja terveellisiä ruokaohjeita, mutta mieleen tulee vain että ei ihan vielä, menee vielä aikaa kun alan noita tekemään.
Mietin nyt että periaatteessahan mä voisin tekaista jonain päivänä joko kaalilaatikkoa taasen tai karjalanpaistiakin.
Omenapaistos on yksi syksyn mieliherkuista ja se tekisi mieli tehdä soveltaen jotenkin mutta miten, on taas pohdinnan alla.
Brittiläisessä Cambridge-ryhmässä joku oli kivasti tehnyt vaniljapirtelöstä kastikkeen. Kerran kokeilin mutta töissä en saanut sekaisin kun ei ollut sauvasekoitinta mahdollista käyttää. Jäi siis kökköiseksi.
Siellä oli joku myös laittanut puoliksi banaani- ja banaanipirtelön ja laittanut toffeepatukasta palasia tai dippaillut niillä. En nyt muista tarkkaan.
Saahan noista kun keksii, vaikka vallan mitä. Mutta vaniljakastike on hieno idis! :)

Ajatuksia monenmoisia

Nyt alkaa loppuhuipennus lähestymään vähä vähältä.

Tällä matkallani olen oppinut enemmän kuin millään toisella.

En sano vielä että perille olisi päästy ja koska pääsen, tuntuu sekin pienuudestaan huolimatta ikuisuudelta.

Miksikö tahdon juuri 65 kiloon?

Haluan nähdä, miltä näytän siinä painossa tässä iässä.

Tunsin itseni siinä painossa lähes pullukaksi teininä. Olin erittäin tyypillinen murkkuikäinen, joka kamppaili minäkuvansa kanssa.

Plus nyt on vielä sulateltavaa tässä kropassa mm. vatsan alueella.

Posket ovat kummasti jo kuopalla eikä johdu tosiaankaan siitä ettei hampaita mulla suussa olisi vaan siitä että oon laihempi kuin itsekään muistan olleeni vuosiin.

Kolmekymppisenä taisin näissä kilomäärissä käydä jonkin aikaa.

Tämän jälkeen parin vuoden päästä paino kävi yli 100 kg:ssa, ikävä kyllä.

Ajatusta monenlaista tässä käy mielessä, mutta tuntuu että tämä laihdutus on nostanut vuosikausien henkiset patoutumat pintaan ja olen joutunut kohtaamaan niin itseäni kuin ongelmiani.
Uudella tavalla. Ennen pakenin monia asioita, mutta nyt en pääse asioita pakoon vaan kaikki on joutunut kohtaamaan.
Löysin ainakin jo osan oikeaa persoonallisuuttani takaisin, mitä syvimmiltäni olen.
Se minä, jota pakenen.
Ujo, arka ja hiljainen.
Mitä sen kanssa teen? Miten olla sinut tällaisen itseni kanssa?
Kas, siinäpä kysymys.

Laihdutukseen palatakseni, nyt viikonloppuna annoin hieman lipsua, joskin en ihan joka päivä vetänyt övereitä. Eilen oikeastaan vähän tuli överit kun ostin taas sen valkoisen luomusuklaalevyn 100 g ja heti kadutti. Samoin korvapuustin vetäisin ja kaduin.
Kaksi XXL-Pepe -lakritsia vielä pahnan pohjimmaiseksi.
Mulle on tullut oikeasti suurempi himo syödä lakritsia kuin suklaata!
Oikein siis TUORE laku on niin nami namia että!
Tuo oli ehkä liikaa kuitenkin ostaa niitä 2 kpl...yhdessä oli jo paljon lakua syödä!
Ehkä se laku kohtuullisissa määrin olisi parempi vaihtoehto syödä mutustella kuin aina sitä suklaata.
Suklaan makua saan nauttia nyt kuitenkin pirtelöissä, on minttusuklaata ja suklaata niissä. Koetan sen vuoksi niitä hankkia että välttyisin nyt suklaan ostolta edes vahingossa.

Läskiksi EN halua vielä lyödä tätä kuuriani tms. mikä se nyt onkaan.
Eli nyt vaikka on loma, niin ruodussa on pysyttävä vaikka viikonloppu meni miten meni.
Tuloksia halutaan vielä -5 kg ja vielä jokunen kilo sen päälle.
Ylimääräiset kilot löytyvät vatsan seudulta tällä hetkellä enää oikeastaan.
Moni sanoi jo viikkoja sitten että lopeta jo laihduttaminen...et tosi kiva.
Pitäiskö se vaan ottaa kohteliaisuutena että on huomattu mun laihtuneen?
No, se ei muille kuulu tässä vaiheessa paljonko aion tiputtaa enivei, mulla on vielä ylipainoa ja se on keskivartalossa. Muista paikoista läskit on lähes pääsääntöisesti lähteneet.
Onkin ollut outoa totutella uuteen kroppaani ilman ylimääräistä tavaraa mm. pepussa.
Rinnatkin on huisisti pienentyneet ja vähän rypistyneet.
Käsivarret tuntuu rimpuloilta, jalatkin kaventuneet huomattavasti.
Reisistä saattanee vielä rasvaa palaa kuitenkin ja muualta, mutta ehkä vain millimetreissä enää.
Alipainoa en ole vielä nähnytkään silti vaikka moni huomaa mun olevan paljon pienempi kuin kesällä.
Ei siis musta tartte olla huolissaan, en mä liikaa saa laihdutettua millään!
Joudun jo aloittamaan kohta tason 4 jolloin edelleenkin kalorit nousee 1200:een.
Valmentaja tätä ihan jo alkoi suositella ja häneen on luotettava ja uskottava.
Hän vähän niinku luotsaa mun hommaa ettei mene överiksi.
Mä en varsinaisesti osaa enkä uskalla edes syödä paljoa, joudun välillä katsomaan ja vahtimaan itsekin että 1000 kcal tulisi nyt täyteen.

Kilpirauhasryhmässä löytyi kyllä vastustusta sille että olen tällaisella erittäin niukkaenergisellä laihduttanut. Hyvä etten haukkuja vallan saanut kuinka oonkaan pilannut terveyteni tällä.
Itse olen voinut ihan hyvin dieetin ajan. Ainoastaan välillä unohtui että energia ei riitä kaikkeen kun olin tasolla 2. Liikaa jumppasin ja menin että vedin siinä mielessä överit. Se kostautui sillä että olin niin väsynyt että nukuin pommiin eräänä aamuna.
Onneks näin tasolla 3 ei enää myöskään palella kuten noilla alemmilla tasoilla.
Kilpirauhasesta, lääkitys on taas kohdillaan ja menin liikaa valittamaan väsymykseni takia epäillen että Thyroxin ei ole riittävä lääkitys niin kärpäsestä tulikin härkänen...
Ei tartuttu siihen asiaan mitä mietin että ylipainossa kun lääkitykseni oli "tapissa" ja mua väsytti ja laiskotti silti. He tarttuivat vain siihen että olin liian vähällä energialla (ei kuitenkaan liian vähällä ravinnolla!) laihduttanut. Harmitti todella paljon että taas tässä lytättiin hyvä dieetti ja heitetään lapsi niinkuin pesuveden mukana. Kun ei haluta kuunnella sitä seikkaa, että kyse on nyt siitä että saako kylliksi RAVINTOA.
Enpä enää toiste mene heikäläisille ruokavalioistani puhumaan.
Heidänhän mielestä mun olisi koko ajan pitänyt syödä 1800-2000 kcal per päivä ja sillä laihduttaa!
Hieno ajatus mutta ei toimi mulla!

Tähän loppuun pakko vielä lisäillä tämä että kuka sen määrittää paljonko ihminen voi painaa ja laihduttaa? Onko siinä mitään järkeä että se sanellaan ulkoa käsin?
Liikaa ei saa painaa mutta mua häiritsee se, että miksi iskee sellainen taas puolestaan että ruvetaan toppuuttelemaan että älä nyt enää laihduta, vaikka ei olisi lähelläkään normaalipainoa.
Voiko tuollaisen ottaa kannustimena ja kehuna, ainakin itseäni ärsytti se että ei saisi enää joidenkin mielestä laihduttaa ja mulla ei paino ollut lähelläkään normaalia vielä.
Päinvastoin koin mieliharmina sen, koska vielä oli reilu -10 kg tiputettavaa.
Ennenkin oon lopettanut ennen kuin oon edes normaalipainoon päässyt ja niin ne kilot hiipi kaikki takaisin sitten kun homman löin läskiksi.
Nyt en halua sitä samaa kirousta kokea enää. :-/

Mä kuulkaas jatkan siihen asti kun musta tuntuu hyvältä, liikaa en tietenkään mutta onko se teille vain pelko että näin tehokas dieetti kuihduttaa kohta mut kokonaan pois?
Kyllä mä vihdoin tahdon olla sellaisessa painossa, jossa mun pitäisi oikeasti olla eikä se ole lievä ylipainokaan BMI-taulukon mukaan eikä juuri alle 25.
En mä aio tyytyä BMI 24:een edes. Mä haluan 23:een. Sinne keskikohdalle haarukkaan.
Mä en usko enää, että se syöminen ja mässäily on mulle onni ja autuus.
Se oli tapa piileskellä ongelmiaan.
Hautauduin kotiin piiloon maailmalta kiloineni ja suruineni...
Onko se uusi Johanna pelottava? 

Uusia kuvioita

Nyt ollaan tultu siihen vaiheeseen, että valmentaja rupesi puhumaankin taso 4:lle siirtymisestä. Vielä viikko, pari kolmosta eli pienoista armonaikaa...pitäis tämäkin nyt sisäistää ja sitten vielä se nelonenkin.

Tuntuu aika huimalta tämä nyt.

Näin tämä sitten menee että opetellaan syömään järkevästi ja sopivasti vaihe vaiheelta.

Valmentaja muistutteli että tulee päivä, jolloin ravitsemus ei enää ole Cambridge-aterioiden varassa vaan ihan ruoassa.

Puhtaasti siis ruoassa.

Tätä kohti mennään.

Ajatella, -24 kg saatu jo pois.

Matka jatkuu -9 kg vielä ja vauhti hidastuu tässä kyllä että voi mennä pidempään että saavutan tavoitteeni minkä haluan.

Valmentajan mielestä voisin tyytyä suurempaankin painoon, mutta itse haluan olla hoikemmassa kunnossa BMI 23:ssa ainakin.

Mulla on viskeraalinen rasvakin kunnossa eli kuutosessa. BMI on nyt vielä 26 mutta n. 4-5 kg jälkeen sekin voisi olla jo 24.

Vaikea vieläkään uskoa tätä todeksi, mutta -24 kg on todella saatu pois!
Mutta uskottava se nyt on. Matka vielä jatkuu -9 kg tavoitteella, ettei menisi liian helpoksi.
Nähtäväksi jää menenkö siihen tasolla 4 ja miten nopeasti.

Tänään olisi niinikään Oriflamen meikkikurssi, siellä mennee parisen tuntia ellei kauemmin.
Jäi nyt nyppimättä nuo kulmakarvat mutta haittaako tuo.
Saas nähdä tuleeko mitään reaktioita kavenneesta olemuksestani johtuen tänään kenelläkään.

Mutta, siis valmentaja sanoi että saan kaikin mokomin jo alkaa tasolle 4, mä tuumin asiaa ja voipi olla että saatan viikon parin jälkeen mennäkin. Se oli suositus ja ymmärrän toki että vauhtia pitää alkaa hidastamaan. Reilu 16 viikkoa on jo niukisteltu ja loppumatka on enää pieni siihen verrattuna mitä se oli tähän asti.  En meinaa käsittää vaan, että mä oon jo kaventunut paljon!
Mittailin tuossa mennä viikolla itseäni ihmetellen että vyötärökin on jo alle 100 cm reippaasti.
Tavoite saada 80 cm vyötärö tuntuu haastavalta ajatukselta. En tiedä onko se edes realistinen.
Terveyden puolesta pitäisi siihen päästä, on suositus.
Nähtäväksi siis jää, pääsenkö siihen.

Maha täytenä meikkikurssille nyt. Sen jälkeen piipahdus varmaan äidin tykönä, siellä on kuulemma enovainaan vaimo tänään poikansa ja sen lasten kanssa. Saa nähdä ovatko vielä silloin kun ennätän sinne. Mutta saunomaan en ehkä kerkeä sitten siellä jos menen...
Illalla saa ihailla kotiin mennessä kynttiläloistoa kun ohitan Puolimatkan hautausmaan.