Nyt alkaa loppuhuipennus lähestymään vähä vähältä.
Tällä matkallani olen oppinut enemmän kuin millään toisella.
En sano vielä että perille olisi päästy ja koska pääsen, tuntuu sekin pienuudestaan huolimatta ikuisuudelta.
Miksikö tahdon juuri 65 kiloon?
Haluan nähdä, miltä näytän siinä painossa tässä iässä.
Tunsin itseni siinä painossa lähes pullukaksi teininä. Olin erittäin tyypillinen murkkuikäinen, joka kamppaili minäkuvansa kanssa.
Plus nyt on vielä sulateltavaa tässä kropassa mm. vatsan alueella.
Posket ovat kummasti jo kuopalla eikä johdu tosiaankaan siitä ettei hampaita mulla suussa olisi vaan siitä että oon laihempi kuin itsekään muistan olleeni vuosiin.
Kolmekymppisenä taisin näissä kilomäärissä käydä jonkin aikaa.
Tämän jälkeen parin vuoden päästä paino kävi yli 100 kg:ssa, ikävä kyllä.
Ajatusta monenlaista tässä käy mielessä, mutta tuntuu että tämä laihdutus on nostanut vuosikausien henkiset patoutumat pintaan ja olen joutunut kohtaamaan niin itseäni kuin ongelmiani.
Uudella tavalla. Ennen pakenin monia asioita, mutta nyt en pääse asioita pakoon vaan kaikki on joutunut kohtaamaan.
Löysin ainakin jo osan oikeaa persoonallisuuttani takaisin, mitä syvimmiltäni olen.
Se minä, jota pakenen.
Ujo, arka ja hiljainen.
Mitä sen kanssa teen? Miten olla sinut tällaisen itseni kanssa?
Kas, siinäpä kysymys.
Laihdutukseen palatakseni, nyt viikonloppuna annoin hieman lipsua, joskin en ihan joka päivä vetänyt övereitä. Eilen oikeastaan vähän tuli överit kun ostin taas sen valkoisen luomusuklaalevyn 100 g ja heti kadutti. Samoin korvapuustin vetäisin ja kaduin.
Kaksi XXL-Pepe -lakritsia vielä pahnan pohjimmaiseksi.
Mulle on tullut oikeasti suurempi himo syödä lakritsia kuin suklaata!
Oikein siis TUORE laku on niin nami namia että!
Tuo oli ehkä liikaa kuitenkin ostaa niitä 2 kpl...yhdessä oli jo paljon lakua syödä!
Ehkä se laku kohtuullisissa määrin olisi parempi vaihtoehto syödä mutustella kuin aina sitä suklaata.
Suklaan makua saan nauttia nyt kuitenkin pirtelöissä, on minttusuklaata ja suklaata niissä. Koetan sen vuoksi niitä hankkia että välttyisin nyt suklaan ostolta edes vahingossa.
Läskiksi EN halua vielä lyödä tätä kuuriani tms. mikä se nyt onkaan.
Eli nyt vaikka on loma, niin ruodussa on pysyttävä vaikka viikonloppu meni miten meni.
Tuloksia halutaan vielä -5 kg ja vielä jokunen kilo sen päälle.
Ylimääräiset kilot löytyvät vatsan seudulta tällä hetkellä enää oikeastaan.
Moni sanoi jo viikkoja sitten että lopeta jo laihduttaminen...et tosi kiva.
Pitäiskö se vaan ottaa kohteliaisuutena että on huomattu mun laihtuneen?
No, se ei muille kuulu tässä vaiheessa paljonko aion tiputtaa enivei, mulla on vielä ylipainoa ja se on keskivartalossa. Muista paikoista läskit on lähes pääsääntöisesti lähteneet.
Onkin ollut outoa totutella uuteen kroppaani ilman ylimääräistä tavaraa mm. pepussa.
Rinnatkin on huisisti pienentyneet ja vähän rypistyneet.
Käsivarret tuntuu rimpuloilta, jalatkin kaventuneet huomattavasti.
Reisistä saattanee vielä rasvaa palaa kuitenkin ja muualta, mutta ehkä vain millimetreissä enää.
Alipainoa en ole vielä nähnytkään silti vaikka moni huomaa mun olevan paljon pienempi kuin kesällä.
Ei siis musta tartte olla huolissaan, en mä liikaa saa laihdutettua millään!
Joudun jo aloittamaan kohta tason 4 jolloin edelleenkin kalorit nousee 1200:een.
Valmentaja tätä ihan jo alkoi suositella ja häneen on luotettava ja uskottava.
Hän vähän niinku luotsaa mun hommaa ettei mene överiksi.
Mä en varsinaisesti osaa enkä uskalla edes syödä paljoa, joudun välillä katsomaan ja vahtimaan itsekin että 1000 kcal tulisi nyt täyteen.
Kilpirauhasryhmässä löytyi kyllä vastustusta sille että olen tällaisella erittäin niukkaenergisellä laihduttanut. Hyvä etten haukkuja vallan saanut kuinka oonkaan pilannut terveyteni tällä.
Itse olen voinut ihan hyvin dieetin ajan. Ainoastaan välillä unohtui että energia ei riitä kaikkeen kun olin tasolla 2. Liikaa jumppasin ja menin että vedin siinä mielessä överit. Se kostautui sillä että olin niin väsynyt että nukuin pommiin eräänä aamuna.
Onneks näin tasolla 3 ei enää myöskään palella kuten noilla alemmilla tasoilla.
Kilpirauhasesta, lääkitys on taas kohdillaan ja menin liikaa valittamaan väsymykseni takia epäillen että Thyroxin ei ole riittävä lääkitys niin kärpäsestä tulikin härkänen...
Ei tartuttu siihen asiaan mitä mietin että ylipainossa kun lääkitykseni oli "tapissa" ja mua väsytti ja laiskotti silti. He tarttuivat vain siihen että olin liian vähällä energialla (ei kuitenkaan liian vähällä ravinnolla!) laihduttanut. Harmitti todella paljon että taas tässä lytättiin hyvä dieetti ja heitetään lapsi niinkuin pesuveden mukana. Kun ei haluta kuunnella sitä seikkaa, että kyse on nyt siitä että saako kylliksi RAVINTOA.
Enpä enää toiste mene heikäläisille ruokavalioistani puhumaan.
Heidänhän mielestä mun olisi koko ajan pitänyt syödä 1800-2000 kcal per päivä ja sillä laihduttaa!
Hieno ajatus mutta ei toimi mulla!
Tähän loppuun pakko vielä lisäillä tämä että kuka sen määrittää paljonko ihminen voi painaa ja laihduttaa? Onko siinä mitään järkeä että se sanellaan ulkoa käsin?
Liikaa ei saa painaa mutta mua häiritsee se, että miksi iskee sellainen taas puolestaan että ruvetaan toppuuttelemaan että älä nyt enää laihduta, vaikka ei olisi lähelläkään normaalipainoa.
Voiko tuollaisen ottaa kannustimena ja kehuna, ainakin itseäni ärsytti se että ei saisi enää joidenkin mielestä laihduttaa ja mulla ei paino ollut lähelläkään normaalia vielä.
Päinvastoin koin mieliharmina sen, koska vielä oli reilu -10 kg tiputettavaa.
Ennenkin oon lopettanut ennen kuin oon edes normaalipainoon päässyt ja niin ne kilot hiipi kaikki takaisin sitten kun homman löin läskiksi.
Nyt en halua sitä samaa kirousta kokea enää. :-/
Mä kuulkaas jatkan siihen asti kun musta tuntuu hyvältä, liikaa en tietenkään mutta onko se teille vain pelko että näin tehokas dieetti kuihduttaa kohta mut kokonaan pois?
Kyllä mä vihdoin tahdon olla sellaisessa painossa, jossa mun pitäisi oikeasti olla eikä se ole lievä ylipainokaan BMI-taulukon mukaan eikä juuri alle 25.
En mä aio tyytyä BMI 24:een edes. Mä haluan 23:een. Sinne keskikohdalle haarukkaan.
Mä en usko enää, että se syöminen ja mässäily on mulle onni ja autuus.
Se oli tapa piileskellä ongelmiaan.
Hautauduin kotiin piiloon maailmalta kiloineni ja suruineni...
Onko se uusi Johanna pelottava?
Ajatusta monenlaista tässä käy mielessä, mutta tuntuu että tämä laihdutus on nostanut vuosikausien henkiset patoutumat pintaan ja olen joutunut kohtaamaan niin itseäni kuin ongelmiani.
Uudella tavalla. Ennen pakenin monia asioita, mutta nyt en pääse asioita pakoon vaan kaikki on joutunut kohtaamaan.
Löysin ainakin jo osan oikeaa persoonallisuuttani takaisin, mitä syvimmiltäni olen.
Se minä, jota pakenen.
Ujo, arka ja hiljainen.
Mitä sen kanssa teen? Miten olla sinut tällaisen itseni kanssa?
Kas, siinäpä kysymys.
Laihdutukseen palatakseni, nyt viikonloppuna annoin hieman lipsua, joskin en ihan joka päivä vetänyt övereitä. Eilen oikeastaan vähän tuli överit kun ostin taas sen valkoisen luomusuklaalevyn 100 g ja heti kadutti. Samoin korvapuustin vetäisin ja kaduin.
Kaksi XXL-Pepe -lakritsia vielä pahnan pohjimmaiseksi.
Mulle on tullut oikeasti suurempi himo syödä lakritsia kuin suklaata!
Oikein siis TUORE laku on niin nami namia että!
Tuo oli ehkä liikaa kuitenkin ostaa niitä 2 kpl...yhdessä oli jo paljon lakua syödä!
Ehkä se laku kohtuullisissa määrin olisi parempi vaihtoehto syödä mutustella kuin aina sitä suklaata.
Suklaan makua saan nauttia nyt kuitenkin pirtelöissä, on minttusuklaata ja suklaata niissä. Koetan sen vuoksi niitä hankkia että välttyisin nyt suklaan ostolta edes vahingossa.
Läskiksi EN halua vielä lyödä tätä kuuriani tms. mikä se nyt onkaan.
Eli nyt vaikka on loma, niin ruodussa on pysyttävä vaikka viikonloppu meni miten meni.
Tuloksia halutaan vielä -5 kg ja vielä jokunen kilo sen päälle.
Ylimääräiset kilot löytyvät vatsan seudulta tällä hetkellä enää oikeastaan.
Moni sanoi jo viikkoja sitten että lopeta jo laihduttaminen...et tosi kiva.
Pitäiskö se vaan ottaa kohteliaisuutena että on huomattu mun laihtuneen?
No, se ei muille kuulu tässä vaiheessa paljonko aion tiputtaa enivei, mulla on vielä ylipainoa ja se on keskivartalossa. Muista paikoista läskit on lähes pääsääntöisesti lähteneet.
Onkin ollut outoa totutella uuteen kroppaani ilman ylimääräistä tavaraa mm. pepussa.
Rinnatkin on huisisti pienentyneet ja vähän rypistyneet.
Käsivarret tuntuu rimpuloilta, jalatkin kaventuneet huomattavasti.
Reisistä saattanee vielä rasvaa palaa kuitenkin ja muualta, mutta ehkä vain millimetreissä enää.
Alipainoa en ole vielä nähnytkään silti vaikka moni huomaa mun olevan paljon pienempi kuin kesällä.
Ei siis musta tartte olla huolissaan, en mä liikaa saa laihdutettua millään!
Joudun jo aloittamaan kohta tason 4 jolloin edelleenkin kalorit nousee 1200:een.
Valmentaja tätä ihan jo alkoi suositella ja häneen on luotettava ja uskottava.
Hän vähän niinku luotsaa mun hommaa ettei mene överiksi.
Mä en varsinaisesti osaa enkä uskalla edes syödä paljoa, joudun välillä katsomaan ja vahtimaan itsekin että 1000 kcal tulisi nyt täyteen.
Kilpirauhasryhmässä löytyi kyllä vastustusta sille että olen tällaisella erittäin niukkaenergisellä laihduttanut. Hyvä etten haukkuja vallan saanut kuinka oonkaan pilannut terveyteni tällä.
Itse olen voinut ihan hyvin dieetin ajan. Ainoastaan välillä unohtui että energia ei riitä kaikkeen kun olin tasolla 2. Liikaa jumppasin ja menin että vedin siinä mielessä överit. Se kostautui sillä että olin niin väsynyt että nukuin pommiin eräänä aamuna.
Onneks näin tasolla 3 ei enää myöskään palella kuten noilla alemmilla tasoilla.
Kilpirauhasesta, lääkitys on taas kohdillaan ja menin liikaa valittamaan väsymykseni takia epäillen että Thyroxin ei ole riittävä lääkitys niin kärpäsestä tulikin härkänen...
Ei tartuttu siihen asiaan mitä mietin että ylipainossa kun lääkitykseni oli "tapissa" ja mua väsytti ja laiskotti silti. He tarttuivat vain siihen että olin liian vähällä energialla (ei kuitenkaan liian vähällä ravinnolla!) laihduttanut. Harmitti todella paljon että taas tässä lytättiin hyvä dieetti ja heitetään lapsi niinkuin pesuveden mukana. Kun ei haluta kuunnella sitä seikkaa, että kyse on nyt siitä että saako kylliksi RAVINTOA.
Enpä enää toiste mene heikäläisille ruokavalioistani puhumaan.
Heidänhän mielestä mun olisi koko ajan pitänyt syödä 1800-2000 kcal per päivä ja sillä laihduttaa!
Hieno ajatus mutta ei toimi mulla!
Tähän loppuun pakko vielä lisäillä tämä että kuka sen määrittää paljonko ihminen voi painaa ja laihduttaa? Onko siinä mitään järkeä että se sanellaan ulkoa käsin?
Liikaa ei saa painaa mutta mua häiritsee se, että miksi iskee sellainen taas puolestaan että ruvetaan toppuuttelemaan että älä nyt enää laihduta, vaikka ei olisi lähelläkään normaalipainoa.
Voiko tuollaisen ottaa kannustimena ja kehuna, ainakin itseäni ärsytti se että ei saisi enää joidenkin mielestä laihduttaa ja mulla ei paino ollut lähelläkään normaalia vielä.
Päinvastoin koin mieliharmina sen, koska vielä oli reilu -10 kg tiputettavaa.
Ennenkin oon lopettanut ennen kuin oon edes normaalipainoon päässyt ja niin ne kilot hiipi kaikki takaisin sitten kun homman löin läskiksi.
Nyt en halua sitä samaa kirousta kokea enää. :-/
Mä kuulkaas jatkan siihen asti kun musta tuntuu hyvältä, liikaa en tietenkään mutta onko se teille vain pelko että näin tehokas dieetti kuihduttaa kohta mut kokonaan pois?
Kyllä mä vihdoin tahdon olla sellaisessa painossa, jossa mun pitäisi oikeasti olla eikä se ole lievä ylipainokaan BMI-taulukon mukaan eikä juuri alle 25.
En mä aio tyytyä BMI 24:een edes. Mä haluan 23:een. Sinne keskikohdalle haarukkaan.
Mä en usko enää, että se syöminen ja mässäily on mulle onni ja autuus.
Se oli tapa piileskellä ongelmiaan.
Hautauduin kotiin piiloon maailmalta kiloineni ja suruineni...
Onko se uusi Johanna pelottava?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti