Tasaisen tappavaa tahtia nämä päivät lomallanikin kuluvat. Nyt ei suorannaisesti ollut rahkeita eli varoja mihinkään reissuun, mutta ehkäpä keväällä sitten on parempi mahis.
Ihanaa että saa ajatukset ja itsensä pois oravanpyörästä. Harmikseni vaan sitten sataa nämä päivät ja pitäis espanjaa kertailla joutoajalla.
Opettajan sijainen myönsi antaneensa turhan haastavan käännöstehtävän meille kotiläksyksi edellisellä kerralla, nyt olis aika sit prepata eli tehdä tehtäviä joita viime tunnilla tekivät sekä katsoa myös enemmän sit kappaleita ja opetella numeroita ulkoa.
Jotenkin tuntuu että mennään lentämällä ja koskettamatta kaikkea oleellista asiaa.
Mä muuten olin aika epätoivoinenkin kun tein sitä käännöstehtävää kun sanat uupui mielestä enkä tiennyt muuta kuin google-kääntäjää käyttää lopulta.
Pikkuisen tuntuu sijaisen taidot ontuvan, kun mennään helkutinmoista vauhtia eteenpäin.
Vailla järkeä melkeinpä.
Mua häiritsee ranska taustalla, kun sen jo osaan mutta ei se auta kauheasti muistamaan espanjan sanoja kylläkään. Ranskan taitokin on aika pintaraapaisu kuitenkin mulla, tyhjää lyö päässä jos sitä pitäis puhua yhtäkkiä.
Syömisten suhteen, melko hyvin nyt on mennyt nyt alkuviikko, eilen tuli vaan porkkanakakkua maisteltua ja syötyä pois kinkkusiivutkin. Nyt ei tarvii niitäkään ostaa ihan joka päivä.
Tilalle vois keittää vaikka munaa välillä...sellaista mitä mulla EI tuu närpittyä.
Aika hyvin tuntuu maistuneen myös Creme bonjour cuisine 13%...
Tässä pitää keksiä konsteja koko ajan millä vältän pahimmat sudenkuopatkin.
Se on osa tätä elämänmuutosta.
Vieläkin tunnesyöppöyttä ilmenee ja huvikseen syömistäkin vaikka vatsa olisi jo täysi.
Pitää suhteuttaa se että ei mun tarvii ottaa noin paljon ruokaa jos näyttää että ahnehdin jotain kukkakaalimuusia vaikka.
Otan vaan osan siitä pois. Uskottava on että täytyn vähemmälläkin. 100 grammalla pärjää pitkälle.
Nää on näitä pieniä mutta silti ratkaisevia ja isoja asioita.
Täyttymisen tunne todellakin tulee viiveellä, 20 minsan päästä kun oot aloittanut.
Ei kannata rohmuta paljon ruokaa, sillä ähky voi tulla eikä se ole se toivottu tunne.
Ja jos vaikka salaattiakin ahnehtii tai wokkia, se kostautuu yhtä lailla ähkynä olona.
Mun mielessä on koko ajan se, että kohtahan mä saan syödä taas enemmän ja nyt pitää tää 3 taso mennä läpi kunnialla, että paino todellakin putoaa.
Välillä näen kivoja ja terveellisiä ruokaohjeita, mutta mieleen tulee vain että ei ihan vielä, menee vielä aikaa kun alan noita tekemään.
Mietin nyt että periaatteessahan mä voisin tekaista jonain päivänä joko kaalilaatikkoa taasen tai karjalanpaistiakin.
Omenapaistos on yksi syksyn mieliherkuista ja se tekisi mieli tehdä soveltaen jotenkin mutta miten, on taas pohdinnan alla.
Brittiläisessä Cambridge-ryhmässä joku oli kivasti tehnyt vaniljapirtelöstä kastikkeen. Kerran kokeilin mutta töissä en saanut sekaisin kun ei ollut sauvasekoitinta mahdollista käyttää. Jäi siis kökköiseksi.
Siellä oli joku myös laittanut puoliksi banaani- ja banaanipirtelön ja laittanut toffeepatukasta palasia tai dippaillut niillä. En nyt muista tarkkaan.
Saahan noista kun keksii, vaikka vallan mitä. Mutta vaniljakastike on hieno idis! :)
Ihanaa että saa ajatukset ja itsensä pois oravanpyörästä. Harmikseni vaan sitten sataa nämä päivät ja pitäis espanjaa kertailla joutoajalla.
Opettajan sijainen myönsi antaneensa turhan haastavan käännöstehtävän meille kotiläksyksi edellisellä kerralla, nyt olis aika sit prepata eli tehdä tehtäviä joita viime tunnilla tekivät sekä katsoa myös enemmän sit kappaleita ja opetella numeroita ulkoa.
Jotenkin tuntuu että mennään lentämällä ja koskettamatta kaikkea oleellista asiaa.
Mä muuten olin aika epätoivoinenkin kun tein sitä käännöstehtävää kun sanat uupui mielestä enkä tiennyt muuta kuin google-kääntäjää käyttää lopulta.
Pikkuisen tuntuu sijaisen taidot ontuvan, kun mennään helkutinmoista vauhtia eteenpäin.
Vailla järkeä melkeinpä.
Mua häiritsee ranska taustalla, kun sen jo osaan mutta ei se auta kauheasti muistamaan espanjan sanoja kylläkään. Ranskan taitokin on aika pintaraapaisu kuitenkin mulla, tyhjää lyö päässä jos sitä pitäis puhua yhtäkkiä.
Syömisten suhteen, melko hyvin nyt on mennyt nyt alkuviikko, eilen tuli vaan porkkanakakkua maisteltua ja syötyä pois kinkkusiivutkin. Nyt ei tarvii niitäkään ostaa ihan joka päivä.
Tilalle vois keittää vaikka munaa välillä...sellaista mitä mulla EI tuu närpittyä.
Aika hyvin tuntuu maistuneen myös Creme bonjour cuisine 13%...
Tässä pitää keksiä konsteja koko ajan millä vältän pahimmat sudenkuopatkin.
Se on osa tätä elämänmuutosta.
Vieläkin tunnesyöppöyttä ilmenee ja huvikseen syömistäkin vaikka vatsa olisi jo täysi.
Pitää suhteuttaa se että ei mun tarvii ottaa noin paljon ruokaa jos näyttää että ahnehdin jotain kukkakaalimuusia vaikka.
Otan vaan osan siitä pois. Uskottava on että täytyn vähemmälläkin. 100 grammalla pärjää pitkälle.
Nää on näitä pieniä mutta silti ratkaisevia ja isoja asioita.
Täyttymisen tunne todellakin tulee viiveellä, 20 minsan päästä kun oot aloittanut.
Ei kannata rohmuta paljon ruokaa, sillä ähky voi tulla eikä se ole se toivottu tunne.
Ja jos vaikka salaattiakin ahnehtii tai wokkia, se kostautuu yhtä lailla ähkynä olona.
Mun mielessä on koko ajan se, että kohtahan mä saan syödä taas enemmän ja nyt pitää tää 3 taso mennä läpi kunnialla, että paino todellakin putoaa.
Välillä näen kivoja ja terveellisiä ruokaohjeita, mutta mieleen tulee vain että ei ihan vielä, menee vielä aikaa kun alan noita tekemään.
Mietin nyt että periaatteessahan mä voisin tekaista jonain päivänä joko kaalilaatikkoa taasen tai karjalanpaistiakin.
Omenapaistos on yksi syksyn mieliherkuista ja se tekisi mieli tehdä soveltaen jotenkin mutta miten, on taas pohdinnan alla.
Brittiläisessä Cambridge-ryhmässä joku oli kivasti tehnyt vaniljapirtelöstä kastikkeen. Kerran kokeilin mutta töissä en saanut sekaisin kun ei ollut sauvasekoitinta mahdollista käyttää. Jäi siis kökköiseksi.
Siellä oli joku myös laittanut puoliksi banaani- ja banaanipirtelön ja laittanut toffeepatukasta palasia tai dippaillut niillä. En nyt muista tarkkaan.
Saahan noista kun keksii, vaikka vallan mitä. Mutta vaniljakastike on hieno idis! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti