Eipä tässä muuta, välillä alkaa mopo keulimaan kun tuli se sama vanha ongelma. Painon jumitus.
Tässä miettii pitäiskö hetken mennä paasto plussalla ja katsoa käynnistyykö pudotukset uudestaan.
Ja tosiaan kyllä tää rahaakin on imenyt aika paljon, mietinnässä onkin että joko menen tasolle 4 vaan tai sitten paasto plussalle hetkeksi kokeilemaan, auttaako mitään viimeisten kilojen karistamiseen.
Joka tapauksessa on tuntunut kyllä budjetissa silleen ettei oo pystynyt säästöön mitään laittamaan juurikaan. Kyllähän tähän menee se reilu 300 € per kuukausi kun 3 pussia tai muuta sellaista ateriaa käyttää. Luulenkin että valmentaja ottaa myös huomioon tämänkin usein ettei tulisi liian kalliiksi ja senkin takia ehdottikin juuri tasolle 4 siirtymistä. Tosin vauhti tulee todella hidastumaan siitäkin ja asiakkuuteni tulee jatkumaan näin ollen pidempään.
Mutta siinä on sekin että en mä loppuelämääni kuitenkaan niukkaenergisesti voi syödä tai ajautua anorektikoksi.
Pointtihan on se että alkaa syömään normiruokaa vähitellen vaikka houkuttelisikin kovasti tässä tiukistellen vetää kaikki kilot pois mitkä haluankin.
Mä olin tosiaan jo itse myöntyväinen siihen että joo tasolle 4 siirryn. Ja siihenhän tässä pitäisi orientoitua.
Mä silti heilun kahden vaiheilla. Kestänkö sitä vaihetta että painon pudotus venyy hermoja repivän hitaaksi sahaamiseksi? Missä vaiheessa oikeasti olen siinä ihannepainossani? Joudunko muuttamaan tavoitettani ylemmäksi kenties? Mä itse toki näen mun sulatetettavat paikat ja ne on todellakin sitä läskiä. Vatsan alueella. Se on se hankalin kohta.
Mä muuten aloin jo saamaan kahvin alas lopulta rasvattamalla maidolla! Koetan aamuisin nyt juoda kahvin kahvina sekoittamatta enää vaniljapirtelöä siihen. Ihan hyvin jo menee. :)
Muutenkin tässä ajatukset pyörii alanvaihtoajatuksissa samaan aikaan. Että joko riittää tämä terveysala mun osalta? Ainakaan selälle se ei ole terveyttä tietänyt, sillä alkavaa madaltumaa ja fasettiartroosia on jo lanneselän kuvista löydetty. Nyt alkaisi kenties uusi elämänvaihe mahdollisesti muullakin tapaa.
Se jännittää etenkin hyvällä tavalla. Puhaltaako uudet tuulet mun elämääni vähitellen?
Perhoset vaan vatsassa lentelee.
En tiedä, onhan tätä hommaa jo 13 vuotta painettu, 2 vuotta olis täysiin lomiinkin. Kaikki siis niinku rullaa siihen tapaan että ei kannattaisi nyt mihinkään toiseen hommaan lähteä ja uudestaan alkaa kerryttämään kaikkia ikälisiä sun lomia ja muita tollasia.
Tällä työllä en oo rikastumaan silti päässyt enkä tiedä millä työllä rikastuisikaan.
Pääasia toisaalta olisi että tulee toimeen palkallaan ja työstään voisi osata nauttia.
Pääpointti siis siinä että pitäisi todella työstään.
Yksi "jobi" on haussa ja haastattelu tulossa, mutta se olisi osa-aikainen duuni joten ei juuri kannattava vaikkakin homma on mielenkiintoinen itsessään.
Kyllähän tässä itsekeskustelua ja pohdintaa on täytynyt käydä.
Sanotaanko et se on vähän komsii komsaa tää koko juttu, voisin koettaa mitä tykkään hommasta mutta mitkä on rahkeet ja mahikset, pääsenkö edes siihen työhön...
Mukavaa sinänsä on mennä siihen haastatteluun.
Tässä miettii pitäiskö hetken mennä paasto plussalla ja katsoa käynnistyykö pudotukset uudestaan.
Ja tosiaan kyllä tää rahaakin on imenyt aika paljon, mietinnässä onkin että joko menen tasolle 4 vaan tai sitten paasto plussalle hetkeksi kokeilemaan, auttaako mitään viimeisten kilojen karistamiseen.
Joka tapauksessa on tuntunut kyllä budjetissa silleen ettei oo pystynyt säästöön mitään laittamaan juurikaan. Kyllähän tähän menee se reilu 300 € per kuukausi kun 3 pussia tai muuta sellaista ateriaa käyttää. Luulenkin että valmentaja ottaa myös huomioon tämänkin usein ettei tulisi liian kalliiksi ja senkin takia ehdottikin juuri tasolle 4 siirtymistä. Tosin vauhti tulee todella hidastumaan siitäkin ja asiakkuuteni tulee jatkumaan näin ollen pidempään.
Mutta siinä on sekin että en mä loppuelämääni kuitenkaan niukkaenergisesti voi syödä tai ajautua anorektikoksi.
Pointtihan on se että alkaa syömään normiruokaa vähitellen vaikka houkuttelisikin kovasti tässä tiukistellen vetää kaikki kilot pois mitkä haluankin.
Mä olin tosiaan jo itse myöntyväinen siihen että joo tasolle 4 siirryn. Ja siihenhän tässä pitäisi orientoitua.
Mä silti heilun kahden vaiheilla. Kestänkö sitä vaihetta että painon pudotus venyy hermoja repivän hitaaksi sahaamiseksi? Missä vaiheessa oikeasti olen siinä ihannepainossani? Joudunko muuttamaan tavoitettani ylemmäksi kenties? Mä itse toki näen mun sulatetettavat paikat ja ne on todellakin sitä läskiä. Vatsan alueella. Se on se hankalin kohta.
Mä muuten aloin jo saamaan kahvin alas lopulta rasvattamalla maidolla! Koetan aamuisin nyt juoda kahvin kahvina sekoittamatta enää vaniljapirtelöä siihen. Ihan hyvin jo menee. :)
Muutenkin tässä ajatukset pyörii alanvaihtoajatuksissa samaan aikaan. Että joko riittää tämä terveysala mun osalta? Ainakaan selälle se ei ole terveyttä tietänyt, sillä alkavaa madaltumaa ja fasettiartroosia on jo lanneselän kuvista löydetty. Nyt alkaisi kenties uusi elämänvaihe mahdollisesti muullakin tapaa.
Se jännittää etenkin hyvällä tavalla. Puhaltaako uudet tuulet mun elämääni vähitellen?
Perhoset vaan vatsassa lentelee.
En tiedä, onhan tätä hommaa jo 13 vuotta painettu, 2 vuotta olis täysiin lomiinkin. Kaikki siis niinku rullaa siihen tapaan että ei kannattaisi nyt mihinkään toiseen hommaan lähteä ja uudestaan alkaa kerryttämään kaikkia ikälisiä sun lomia ja muita tollasia.
Tällä työllä en oo rikastumaan silti päässyt enkä tiedä millä työllä rikastuisikaan.
Pääasia toisaalta olisi että tulee toimeen palkallaan ja työstään voisi osata nauttia.
Pääpointti siis siinä että pitäisi todella työstään.
Yksi "jobi" on haussa ja haastattelu tulossa, mutta se olisi osa-aikainen duuni joten ei juuri kannattava vaikkakin homma on mielenkiintoinen itsessään.
Kyllähän tässä itsekeskustelua ja pohdintaa on täytynyt käydä.
Sanotaanko et se on vähän komsii komsaa tää koko juttu, voisin koettaa mitä tykkään hommasta mutta mitkä on rahkeet ja mahikset, pääsenkö edes siihen työhön...
Mukavaa sinänsä on mennä siihen haastatteluun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti