Uusi viikko ja uudet haasteet!

Niin se viikko sitten ote jotenkin repsahti, annoin itselleni luvan psyykkisesti siihen. Ja se meinaa uusiutua lähes joka päivä että minähän nyt syön ja maistan...
Siis apua, pitääkö nyt ottaa taaksepäin askelia ja paastolle vaan takaisin?
Edes viikoksi? Menetin jonkinlaisen sisäisen kontrollin tai otteen, kun lääkäri meni teilaamaan laihdutukseni.
Taas on sellainen vyyhti selvitettävänä tätä ongelmaa, mitä oikeasti tapahtui itseni kanssa viikko sitten?
Nyt on aika kuitenkin ryhdistäytyä ja ottaa kiinni tästä ongelmasta.
Kyllä se on voitettavissa yhtä lailla kuin aiemminkin, pakko on!
Kovaa psyykkausta nyt päälle.
Pitää kai soittaa valmentajalle jos siltä tuntuu.
Tää on aika haastava paikka, kun kohtaan sen ahmija-Jossun jonka luulin taltutetun jo.
Mulla on mennyt älyn hyvin eikä tätä passaa nyt antaa periksi edelleenkään.
Pitääkö tässä kohta kallonkutistajalle mennä? :D

Yövuorot ovat omalla tavallaan haasteita. Silloin on helpompi repsahtaa, etenkin ekan yövuoron edessä riski on suuri, koska vuorokausi venyy ja syömiset pitää jakaa tarkemmin n. 4 tunnin väleihin ainakin.
Muutoin muina päivinä on taas se ongelma että ateriat kasautuvat päällekkäinkin.
Silloin voin jopa marjat laittaa pirtelöön.
No, positiivisuutta kehiin ja paljon nyt. :) Kyllä mä selviän, hyvin mennyt on kaiken kaikkiaan, valmentajakin jaksaa aina hehkuttaa mun puolesta onnistumistani.
Tuli pieni epäuskon hetki tässä että jos annan mennä nyt niin äkkiä menee hyvä tarkoitus pilalle ja sitä emme halua!
Ei voi antaa periksi "mammonan" tähden.
Tyyliin että myyn idean jostain pullapalasta joka houkuttaa sen hetken, kohta niitä tulee äkkiä tusina!
Tässä kohtaa on parempi tiukentaa, jos ei pysykään hanskassa homma ja kieltää ylimääräiset herkut.
Eli nyt 0-linja ja pois ylimääräiset, maksoi mitä maksoi.

En kerkeä ainakaan tänään enkä huomenna jumppiin saati salille, yövuorot pukkaa pahasti päälle.
Jos hyödyntäisi edes vähän jättijumppapalloa mikä lojuu toimettomana nurkassa.
Tänään taas se "pakollinen" Espanjan tunti. Siitäkin on vähän tullut viikottainen riesa mulle :D.
Samana päivänä pitää keretä vuoroviikoin toiseenkin juttuun josta auttamattomasti aina myöhästyn koska tunti loppuu klo 18.20.
Ei viitti antaa periksi ja vain jättää yhtä tuntia väliin välillä, sit ei ainakaan opi mitään.
Tänään on sanakoe enkä oo varma miten sekään menee, mutta opettaja sanoi ettei tarvii skipata tuntia sen vuoksi.
Aivan sairaan kylmät ilmat tuli kyllä, en kestä ja tekisi mieli jonnekin lämpimään taas matkustaa...talven lomia etsiskellessä. Vain se seura nyt uupuu...

Viikonvaihteen läpi

En keksi oikein aihetta taas, 11. vko alkamassa ja olen kohdannut tällä menneellä viikolla suuria haasteita.
Ne järkyttivät jokseenkin mielenrauhaa, että voinko mä nyt tällä tavalla laihduttaa vai en.
Lopulta valmentajan luona käynti piristi ja rohkaisi eniten. Sitä varten on valmentaja että saa tarvittavaa tsemppausta ja kannustusta, mulle se on ollut erittäin hyvä tuki tähän mennessä.
Piti tänään vielä hakea 1 päivän annokset lisää koska meillä tapaaminen on reilun viikon päästä ja havahduin siihen että tartten lisää ateriankorvikkeita.
Otin siis lisää niitä patukoita nyt, 2 minttusuklaata ja yhden jogurtti-sitruunan.

Todella soisin jos meitä camppaajia löytyisi lisääkin, täällä päin kyllä on muita mutta ei ole ryhmää vielä ollut.
Kuulemma oli kuitenkin tulossa tilatkin ihan tänne keskustaan. En ole sen kummemmin kuullut kyllä valmentajalta tästä prosessista, edelleen olen käynyt hänen kotonaan koska asumme aika lähekkäin.
Mutta päivääkään en ole katunut tälle kuurille alkamista.
Sen näkee tuloksista. Ne ovat uskomattomia ja vielä uskomattomampaa on että sama tahti jatkuu!

Viime viikko toi aika paljon repsuja ja vieläkin tässä yöllä maistui Julia-keksit sekä vohveli. Mikäs nyt on tullut kun yhtäkkiä kaikki hyvä taas maistuu? Kaupassakin sain pidellä itseäni ihan etten lankea ostamaan mitään mitä hetkeä myöhemmin kadun.
Oli tarjouksessa niin Maraboun suklaita, oli Fazerin suklaa-donitsiakin...kaikki jätin hyllyille. Mutta kun töihin tulin ja oli keksiä ja vohvelia tarjolla, en enää kyennyt pitelemään itseäni.
Noh, tästä täytyy taas vaan alkaa tiukentamaan, ei voi mitään.
Kyllä se paino vielä putoaa, mutta ei kohta enää jos tämä meno jatkuu.
Ei sovi tähän.
Mä varmaan sain siitä nyt oikein "syyn" kun lääkäri asettui poikkiteloin...

Liikunnasta sen verran, ettei se Astangajooga ollut todellakaan hyvä mulle. Luulen että se oli juuri sitä tuo jooga. Selkä on siitä lähtien alkanut kiukuttelemaan. Osallistun korkeintaan pilatekseen jatkossakin ja tarkistan millainen jooga mahdollisesti on tunnilla...
Kai se tästä taasen...pitää saada itsekuri taas kohdalleen.

10 viikkoa takana, ties montako vielä edessä, ei varmaan hirveän paljon?

Luin terveyskirjasto-sivustolta ja siellä nämä vasta-aiheet edelleenkin esiintyivät eikä mulla ole estettä tällaiselle.

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dia00703

Toki myös valmentajani tietää hyvin että miten ohjaa eikä hänkään ole suositellut mua jatkamaan loputtomiin paasto plussalla.

16 viikkoa max. voi taso 1:llä mennä.

Tasoa 2 voi noudattaa pitkään myös.

Mä suorastaan ihmettelen miksi oma lääkäri reagoi vasta nyt tutkimuksilla jotka olisi pitänyt tehdä ennen dieettiä jo.

Ja syytän itseäni verikokeiden laiminlyönnistä tarpeeksi ajoissa. Ja tiesin kyllä että lääkitys on kova kun paino ensin putoaa näin nopeasti.

Olisin ehkä voinut itsekin vähentää lääkitystäni tai -10 kg kohdalla käydä kokeissa. En toki suosittele itse titraamaan jos ei tiedä mitä tekee ja ole seurannassa. Parempi on että lääkäri nämä tekee.

Vastuu on lääkärin.

Tiedossani ei ole silti mitään vasta-aihetta vlcd-dieetille kaikesta huolimatta.

Mutta, mulla ei ole enää matkaa kuin -13 kg suunnilleen tavoitepainooni. Jännittävää!
Kävin valmentajallani ja juteltiin, siinä meni kai 45 minuuttia koko tapaamisessa.
Kerroin terveystilanteeni, ettei ole todellakaan sairas eikä huono olo ollut.
Olen virkeämpi kuin koskaan!
En ennen olisi ennen jaksanut yhtä hyvin mielettömiä työputkia, varsinkin kun oli aamuvuoroja suurin osa. Jaksanut olen tehdä iltaisin töidenkin jälkeen jotain.

Käyn jossain jumpassa tms. tänäänkin vielä salilla kävin.
Salilla vaan ei tullut juuri kuuma saati hiki. Pitää mennä Body pumpiin, siellä on tehokkaampaa treeniä.
Toki voin salilla käydä edelleen, kaipa se jotain auttaa.
CX WORX on vielä kokeilematta. Ens viikolla toivottavasti kerkeän sinne. Yövuorojen vuoksi en voi mennä nyt muutamiin päiviin jumppiin jotka alkaa klo 18.45 jälkeen. En kerkeä muuten rutiinejani ennen yövuoroa tekemään enkä ehtisi suihkuun, ehkä pikasuihkuun juuri ja juuri.
Kotona on kuitenkin vielä eväät laitettava ja koira pissatettava.

Joo siis eilen kävin valmentajalla ja se oli taas ah niin ihanaa tavata hänet 2 viikon jälkeen.
Hän jotenkin osaa sen kannustuksen juuri niin hyvin, täytyy sanoa että on mulla hyvä valmentaja!
Sain lääkäriä varten esitteen tästä Cambridgesta ja kuulin, että yksi lääkärikin on Cambridge-valmentaja. Siinä vaiheessa hykerryttää kovastikin ajatus että toinen lääkäri teilaa sitten ja toinen valmentaa! :D
No, ehkä se pudotustahtini on ollut järkyttävä hänelle, lääkärille joka haukkuu kaikkia lihaviksi menet mitä vaivaa ikinä vain valittamaan hänelle ja valitettavasti ei ota aina tosissaan, ei kannusta juuri potilaitaan ja antaa jopa vääriäkin diagnooseja. Sen takia olen kuullut eräänkin työkaverin kieltäytyneen ko. lääkärin hoidosta.
Itsekin olen alkanut ajatella jos palaisin 10-12 v. jälkeen omaan piiriini oman lääkärini hoitoon tältä osalta. Olen niin kypsä tyteen.
Sen takia kai jättäydyin tyten hoiviin aikanaan kun piiristä hoitajat valittivat mulle miksen mene tyteen. En tiiä oliko niin kannattava siirto kaikin puolin.

Uudet kuvat otettiin nyt taas -20,9 kg kohdalla sitten. Saan ne sit jossain vaiheessa itselleni.
Tuli vaan mieleeni et onhan mullakin oikea mutta vanha kamera (josta akku on aika kulunut) jolla voisin kans otella kuvia itsestäni.
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Mä voisin lämpimästi suositella Cambridgea kaikille, koska valmennus on todella kannustavaa ja tämä todella toimii! Aion vastaisuudessakin kääntyä tämän valmentajan puoleen ja tähän kuuriin mikäli tulee joskus painon nousua jne. En olisi uskonut, että tämä homma toimii ja tuloksia tulee vuorenvarmasti.
Minä, joka taistelin 18 vuotta painoni kanssa. Viimeisinä aikoina mun syömishimoni oli kerta kaikkiaan saatava poikki tavalla tai toisella.
Eka viikko oli rankka todella. Muistan sen edelleen kuinka kaipasin ruokaa ne ekat 6 päivää.
Se OLI vaikea vaihe. Kyllä sen 6 päivän jälkeenkin oli houkutuksia n. kuukauden, välillä tuli mokkapala syötyä tai joku muu kakkupala.

Kyllä nyt uskallan todeta että laihtua voi ja konstit on, se on vain itsestä kiinni haluaako todella laihduttaa vai ei. Kun tämän saa itselleen selväksi, mikään ei estä sitä tapahtumasta.
Mulle oli tämä paras keino nyt.
Mun piti pitää se paastovaihe vaikka se olikin rankka. Se kesti sen 7 päivää. Sen jälkeen reilu kk paasto plussalla ja nyt mennään taso 2:lla.
Nyt enää pitää -13 kg karistaa pois vielä. Käsittämätöntä että mulla on jo n. 21 kg mennyt.
En meinaa tätä ymmärtää vieläkään.
Näin nopeasti...ja lyödään luu kurkkuun epäilijöille jotka väittävät että paino palaa takaisin. ;)
Se meinaa on kiinni tästä hyvästä valmennuksesta, jolla pyritään siihen, että paino pysyy siinä.
Harmi, kun tämä dieetti rantautui vasta 2005 Suomeen. Enkä kuullut siitä silloinkaan vielä.

Jokainen voi laihtua - se on vain itsestäsi kiinni.

                   - Johanna -

Kohti punnitusta ja viikon 10. loppua

En enää muista monesko viikko tää oli, liekö 10. jo? Ilmeisesti niin koska viimeks olin 8. viikon lopulla valmentajalla.
Vähän oon jo piristynyt ja sain itseni koottua taas jatkoja varten pystyyn. Meinas kertakaikkiaan pistää mielen maahan lääkärin kommentit.
Liekö se tuohtunut vaan siitä etten aiemmin mennyt kilpirauhaskontrolleihin.
Olisihan se pitänyt mennä, mutta sit olisi toisaalta joutunut ravaamaan vähän väliä. Nyt se laski niin alas lääkityksen että ihme jos tsh ei nouse kohta normaaliin.
Hän joutuu nyt tekemään enemmän työtä näiden parissa kun laihdun näin vauhdikkaasti.
Ei se mitään, mulle ei liikatoiminta ole aiheuttanut mitään oireita.
Virkeämpi olen vain, luulin että se on vain laihdutuksen myötävaikutusta.
Tänäänkin heräsin jopa klo 5.15 ilman herätyskelloa ja ihmettelin et eikös kello soinutkaan.
Muka olin laittanut herätyksen päälle mut ei mitään. Ei ollut minkäänlaista herätystä tälle aamulle.
Sisäinen kelloni toimi kerrankin :D.

Harvemmin enää silleen väsyttää työpäivän jälkeen että tarttisin nokosia. Uneliaisuus on poissa.
Jaksan touhuta työpäivän jälkeen. Voiko tosiaan olla niin että ylipaino oli jarruna kaikelle?
Väsymykset on poissa.

Uniongelmia mulla ei ole, mutta tykkään valvoa pitkään ja nukkumaanmeno on usein se viimeisistä viimeisin minkä maltan aikasin tehdä. Eilen meninkin jo ennen klo 23 petiin. Aika saavutus sekin!

Koetan tosiaankin opetella edelleen tasoa 2. Välillä ruokailut menee liki limittäin koska en aina ehdi iltaisin syömään kun oon jossain menossa.
Harva se iltakin oon jossain ollut menossa. Outoa olis että joku ilta menisikin kotoillessa vallan.

Kokeilin joogaa tiistai-iltana, pilates oli ennen sitä. Melkein voisin sanoa että en tajunnut mitä se pilatesohjaaja hakee ohjauksellaan. Välillä ei minkäänlaista hengitysohjettakaan eikä selkeätä ohjausta, vaan jotain jargoniaa. Toivottavasti siellä on toisiakin pilates-ohjaajia...
Jooga taisi olla puhtaasti Astanga-joogaa. Niin järkyttäviä asentoja et selkä tuli araksi ja kipeeksi, polvetkin kyllä muistutti urakasta.
En niin välttämättä ihastunut tuohon joogamuotoon ja jos sitä on Bodybalancessa tuolla tavalla, niin no thanks.

Mutta hienoa, oli sitten liikatoimintaa päällä, niin koen itseni normaalimmaksi kuin aikoihin, ehkä vuosiin. Jaksanut oon 6 aamuvuoroa enkä ole tarvinnut sen enempää unta kuin normaalistikaan.
Pärjään 7 tunninkin yöunilla hyvin. Ihme juttu että heräsin ilman herätyskelloa tänään mikä on todella mieluisin muoto mulle. Inhoan kaiken maailman piippauksia joihin joutuu heräämään.
Myös se herätysvalokin on vuosia kiinnostanut, sen voisin hommata oikeasti. :)
Näin pimeällä olis kivempi herätä valoon kuin joihin epämääräisiin piippauksiin.

Huomenna olisi tosiaan se punnitus ja valmentajan tapaaminen. Mielenkiinnolla odotan sitä. Tuskinpa alan nyt mitään muuttamaan ruokavaliossani. Olen elämäni voimissa nyt.
Saan energiaa siitä mistä pitääkin eli touhuilusta ja liikunnasta.
Teen välillä ruokia joita en oo juuri tavannut tehdä, esim. karjalanpaistia. Sitä olin himoinnut koko kuurin ajan. Muutkin paistit voisi kiinnostaa.
Nyt tein perinteisellä ohjeella kaalilaatikon, ei se nyt ole niin kovin kummoinen ruokalaji mielestäni. Riisiä siihen kuului laittaa. Ne ei kuulu tähän vaiheeseen dieettiä kylläkään. Siksi mieityttää onko huono vai ei.

No, se niistä turinoista nyt. 

Veneen keikutusta jne.

Jotta totuus ei pääsisi unohtumaan, esteitäkin yritetty on tielleni laittaa.

Pahin tähän mennessä tuli nyt työterveyslääkäriltäni. Okei, olisinhan voinut jo aiemmin sinne kilpirauhaskokeisiin mennä eikä sitten kun paino on pudonnut paljon. Liikatoiminnalle se heitti tällä roimalla lääkityksellä. Itse en edes huomaa onko koko liikatoimintaa mutta labrakokeet sen nyt kertoo. Ehkä sillä on vaikutusta hieman ollut painonpudotukseen. 

Sen lisäksi ko. lääkäri heitti kylmää vettä niskaani. En saisi pudottaa painoa tällä vauhdilla. Mikä ironisinta, tytessä on ollut ryhmiä joissa on pudotettu painoa vastaavilla menetelmillä kuin tämä Cambridge...

 Mieli ollut apeana 2 päivää nyt ja oon popsinut ruokaa vähän miten sattuu. Mieleni mä pahoitin. Mietin jos kerran on mahdollista, menen entisen lääkärini hoitoon piiriin...

Tuosta tyte-lääkäristä on yllättäen monilla enemmän huonoja kuin hyviä kokemuksia. Ei tämäkään kokemus ole juurikaan hyvä. Ehkäpä siis palaan piiriin omalle lääkärille...protestina moiselle kohtelulle mitä tytessä saa. Se on jotain polkemista se tai pahempaa.

Okei, vaikka tsh on mulla ollut ennätysmatala, voin erittäin mainiosti.

En edes yllättynyt saati säikähtänyt.

Uusi kontrolli tulee taas n. 1,5 kk päästä jolloin tulee muitakin labroja.

Kiva sinänsä kyllä et joskus edes tutkitaan paremmin.

Paino on laskusuhdanteessa kyllä ja nyt pidetään huolta et suunta jatkuu.

Käytin tuossa Xtravaganzasta jääneen pirtelön koska huomasin että mulla ei ookaan tarpeeksi pirtelöitä. Hyi että oli mautonta vaikka mustikkaakin sekoitin mukaan! Vaniljan makuinen se ehkä aavistuksen oli...

Ehkä mun usko palaa taas ja matka taas jatkuu...

 

Ajatuksia taasen tästä "kuurista" ja "ihmedieetistä" jota ei pitänyt koskaan aloittaa

En keksi parempaa otsikkoa nyt.

Kirjoittelin karppaus.info:oon kun on vielä yli 5 v. vanha tunnukseni voimassa ja toiminnassa siellä.

Lyhyen koosteen kirjoitin tästä onnistumisestani.

Voisin toki laajemmallekin tätä blogia linkittää, nyt lukijoita on ollut vasta toistakymmentä.

Edessä on, jos luoja suo, ensi vuoden "vuoden laihduttaja"-mittelöt á la Cambridge.

Ja mahdollisesti ehkä jonkinlainen muukin juttu, josta muutamat vain tietää. ;)

Mutta en olisi voinut uskoa että tällä tulisi näin paljon tulosta.

Työkavereista osa on ääneenkin ihmetellyt ja sanonut. Muutos on silminnähtävä.

Aivan uskomatonta itsellenikin. 

Kaikki on mennyt hyvin, repsut vähäisiä ja hallittuja. Olen aivan hurmiossa itsekin.

Kaikkein ällistyttävintä on se kun vaatteet ovat suurentuneet ennätysmäisen nopeasti.

Mulla on uusi asenne tuli moneenkin asiaan, mitä ei kriitikot voisi uskoa.

Miten monesti olenkaan kuullut että kun näin nopeasti laihtuu, lihoo satavarmasti myös samoihin jollei korkojenkin kera.

Mutta jotain siellä omassa pääkopassa on tapahduttava suhteessa ruokailuun. Itse en voisi uskoa että tässä ohjelmassa voi "vahingossa" joutua vanhoille tavoille. Toki voi joutua, mikäli haluaa samanlaiseksi pullukaksi uudestaan. 

Mutta tää on jotain aivan toisenlaista mitä olen ikinä tehnyt.

Tässä oikeasti luonto joutuu koetukselle. Joutuu kohtaamaan itsensä. 

Enää et voi antaa vanhojen tapojen ohjailla sua.

Jos tahdot maaliin, et voi pettää itseäsi, sun on mentävä eteenpäin kun olet kerran päättänyt.

Periksi ei pidä antaa, jos haluat tavoittaa sen, minkä haluat.

Kunnianhimo ja kova halu ajavat eteenpäin.

Myönnän että pihistän tällä hetkellä vielä syömisissä jonkin verran vaikka nautinkin siitä että saan syödä 400 kcal nyt oikeata ruokaa. Sen takia lähinnä pihistän, koska tunnen pärjääväni vähemmällä.

Ei ole nälkä enkä kykene kerralla syömään kovin suuria annoksia.

Enkä niin tarkkaan merkkaile kalorilaskuriinkaan, vaan silkasta uteliaisuudesta lähinnä välillä seuraan että paljonko minäkin päivänä syön. Enemmän kandee punnita ja arvioida.

Tämä asia on tullut vastaan että se vatsarasva on viheliäs. Viskeraalinen rasva on 7 edelleen mikä on toki normaalin rajoissa hyvinkin, mutta tiedän että se voisi olla vähemmänkin tässä painossa.

Päättelen että nopeasta tahdista johtuen se ehkä ei niin nopeasti pienene, mutta voinen kysyä valmentajaltani asiasta.

Pudotusvauhti on entisenlainen edelleen mulla myös. Luulen ainakin -2 kg seisovan ens viikolla valmentajan vaa'assa vähintään.

Siihen enää 5 päivää kun siellä seison taasen. :)

Luulen että joskus 8-10 kg päästä alan nousta taas tasoa ylemmäksi...eli tasolle 3. Tämähän alkaa olemaan varsin hurjaa!

Väsymystä ei ole niin paljon että päiväunia nyt tarttisin.

Aamuisin vois ehkä alkaa heräilemään aikaisemmin vaikka tuntuu että selviän aina vasta klo 00.00 petiin. Syystä jota on vaan vaikea selittää. Edes itselleni.

Ja vielä pitäisi 5 aamuvuoroa tässä vetää! Anteeksi, siis 4. 

Ei muuten mutta kun taas on sateista ja kuraista, aamutoimet on aika kankeita ja hitaita kun en oo aamuihminen millään muotoal. 2 aamuna oon vähän myöhästynyt lähes.

Illalla nyt odottaisi espanjankin tehtävät...lukeminen ja kertaaminen lähinnä. En oo 10 vuoteen oikein opiskellut niin tahtoo olla tahmeaa. Mutta nyt päätinkin että jääköön kuntoilu viikolle, nyt on niin luisteltu espanjan tehtävistä että aika jo tarttua kirjoihin ja päntätä!

Haasteita ja voittoja =)

Tänään oli taas tämmöinen päivä. =)
Okei, voin myöntää että olin aamusta vähän kiukkuinen. Mulla on näytön vastaanotto menossa myös huomenna viimeistä päivää. Kovin saa skarppina seurata ja kaivaa välillä tietoa oppilaasta irti.
Tuntuu aina vaan ettei milloinkaan riitä se tiedon määrä.
Pitäis alkaa täyttelemään sitten arviointilomaketta kohta.
Ei siinä mitään, on ollut hieno viikko opiskelijan kanssa, kerrankin sellainen opiskelija joka perustelee toimintansa oma-aloitteisesti.
Olen ilahtunut.

Vaikka luulin tarvitsevani nokkaunia niin ei tietoakaan. Mä kävin kaupassa, ostin ainekset karjalanpaistiin ja annoin palaa kun palasin kotiin. Koiran pesu lenkin jälkeen, kun sen karvat ottaa sit kaiken p-an tuolta tien pielistä.
Niin sitten pistin lihat uuteen lasipataan, porkkanat ja sipuli silpuiksi (ja ne sipulitkin oli melkein piloille menossa :( ), pippuria ja merisuolaa.
Eka paistoin reilu 30 min ohjeen mukaan 150 C:ssa, mutta toisaalla oli ohjeena jopa 200 C ja 175 C.
Mjaa...kun tuntui tuo alin mielettömän hitaalta, niin vähän nostin lämpöä.
Jos nyt tarkemmin ajattelee, olisi voinut tota alempaakin ehkä käyttää. Kesti todella kauan kun edes näytti liha alkavan kypsenemään.
Aavistuksen olisi osa lihasta voinut olla mureampaakin mutta kyllä kylliksi mureitakin paloja oli.
Maistelin enemmänkin sit lopulta tätä paistiani todeten että aika hyvin onnistunut, toisen kerran elämässäni kun tämän tein.
En todellakaan tiiä mikä on paistin rasvamäärä, mutta hyvää oli. Ja siihen vielä lanttu niin a vot!
Ens kerralla otan lanttua mukaan ehdottomasti!
Jestas et voi perinneruuat ollakin hyviä!
Ajattelin että saanhan mä nyt tätä jonkin verran syödä, mutta katotaan nyt mitä kalorilaskuri tähän tuumaa.

Mulla tuli vähän halu maistaa Fazerin sinistä edes palasen, päätin ostaa pikku patukan. Jotenkaan ei pelottanut koko asia että mä tästä repeisin syömään tms. että tää olis paha paikka mulle.
Ei mitään. Mä ostin ja söin sen ja se oli siinä. Enempää ei tehnyt mieli ja mietin että tässäkö tää nyt olikin, mikä elämys?
Toki tuli mieleen että sokrua oli sen verran että ehkä saattaa hiilarivarastot täyttyä. Mutta so what.
Kokeilin itseäni, kykenenkö hillitsemään itseäni ja niin kykenin.
Mieliteko ei ollut entistä tasoa enää. Harvoin enää tekee mieli repsuilla, päinvastoin.
Tämä oli se hetki kun halusin käytännössä kokeilla, mitä jos nyt sallin niin mitä siitä mahtaa seurata.
Ei ole sellaisia himoja että pakko saada sitä ja tätä.
Sellainen on muutos minussa.

Tiedän että on paljon tiukempia dieettiläisiä ja mä oon kyl pitänyt itseäni varsin tiukkana viime ajat.
Tulostakin on tullut.
Mutta en olisi uskonut, että oppisin hallitsemaan itseäni.
Toki mua arveluttaa, että jonain päivänä se voi olla edessäkin että täytyy taistella vanhoja tottumuksia vastaan, mutta jotenkaan se ei tunnut ylitsepääsemättömältä.
Mä oon ihmeellisesti oppinut tämän kieltäytymisen myötä asettamaan arvot uusiksi.
Ennen pääosa saattoi olla hyvällä ruualla ja mässäilyllä, mutta nyt on ihan eri meininki.
Huolestunut olisin jos olisin samanlainen kuin 2 kk sitten.
Mutta uskon nyt että mulla on toivoa onnistua ja pistää asiat järjestykseen.
Ja ruoka on muuttanut merkityksensä psyykkisessä mielessä.
Jo 2 kk:ssa. Mä en voi enää ajatella ruokaa samalla tavalla että ai kun nyt saisin herkutella mahan täyteen tuota ja tätä...nyt menee siihen tapaan että mitä mä jaksan eikä vatsa vedä paljoa.
Jos jollekin syöminen on elämässä niin tärkeätä, nauttikoon toki siitä, mutta minun kaltaiselle ihmiselle on mahdottomuus ajatella herkkuja niin kovin tärkeänä. Se on näkynyt vartalossani nämä 18 vuotta.

Tulee mieleen että niinhän tuntuvat hekin lihovan, jotka ovat joskus kenties olleet hoikkia. En tarkoita kaikkia. En toki voi sanoa kenenkään puolesta, mutta voiko olla että iän myötä vaan kertyy kilot helpommin ja olisi hyvä pitää huolta paremmin syömisestään.
Itselläni oli kierre pahimmillaan että harva se päivä oli jotain herkkua ja se näkyi budjetissakin...

Nyt jo minttu-suklaapirtelö ja appelsiini-suklaa ovat mulle ällönmakeita, joten otan niitä jatkossa entistä vähemmän. Samoin suklaapirtelö.
Laatta lähes lentää niiden takia.
Luulen että otan enemmän vaniljaa, mansikkaa ja banaania jatkossa. Vanilja on edelleen ihana aamukahvissa. <3
Myös mustikka sopii hyvin vaniljan ja banaanin kanssa sekä mansikkapirtelöön voi laittaa muitakin marjoja. Jäisenä, aah, tulee niin ihana smoothien tapainen.
Soisin toki että makuja olisi enemmänkin näissä, pahasta ei olisi sitrushedelmät eli sitruuna ja appelsiinikaan.
Sitruuna-jogurttipatukka on lempparini.

Jos huomenna saisin mentyä sinne CX WORXiin (kauheeta kun menee ihan huutamiseksi)...sit tiistaina jollen saa iltavuoroa itselleni olis rentoutumisen paikka. Eli pilatesta ja joogaa <3. Näillä mennään. Ehkä joku ilta ehdin ajoissa nukkumaankin tai päikyille...
Rakastan elämääni nyt enemmän kuin koskaan <3. =)

Liikunnalla virkeyttä ja iloa!

Kirjoittelenpa nopeasti tässä tästäkin aiheesta.
Siis liityin kuntoklubille tässä vastikään ja oon erittäin innostunut siitä.
Olen käynyt Sh'bamissa ja kokeilemassa erilaista ns. älykuntosalia. Eli jatkossa myös saliohjelmat kuuluu ohjelmaani.
Nyt on suunnitelmissa kokeilla myös CX worxia, vihdoin sitä Body balanceakin ja palata pilateksenkin pariin. Mietin että jos vain kerkeän, voisin ennen joogaa tai pilatesta ainakin kuntosaliharkat tehdä.
Tiistaina olisi niin pilatesta kuin joogaakin.
Maanantait ovat sidottuja aikataulunsa puolesta vähän muuhun. Mutta joka toinen maanantai voisin espanjan kurssin jälkeen mennä hyvin CX worxiin jos siitä pidän. Body balanceen en kerkeä millään.
Nyt sunnuntaina voisin kokeilla jo sitä CX worxia (en viitsi kirjoittaa capseilla, on kuin huutaisin), tosin olis sitä Sh'bamia ja Body pumpiakin...
Onneks näihin ei tarvii erikseen ilmoittautua, se hyvä on.

No näin liikunnasta yleisesti. Mä olin lihavampi ja väsyneempi, joten en jaksanut kauheasti liikkuakaan. Tosin sittenkin jos lähdin jonnekin energiaa virtasi jostakin. Tosin jos on tosi väsynyt, ei kannatakaan rehkiä älyttömästi.
Viime tiistaina olisin voinut mennä pilatekseen tai body balanceen sekä joogaan mutta jotenkin aattelin että halusin tanssia ja hypähdellä. Tuloksena oli piiiikkusen väsyneempi olo. Silloin olis kannattanut oikeasti noita kevyempiä lajeja harkita.
Mutta jatkossa voisin pitää tiistai-illan sitten rentoutustyylisenä kevyempänä.

Mietin ja analysoin joskus keskusteluin ihmisiä. Oon törmännyt tällaiseenkin elämäntyyliin että välillä laihdutetaan kovasti ja sit kun tulee joku loma, annetaan taas kilojen tulla reippaastikin.
Ja sit taas kilot ahdistaa, alkaa taas uusi laihdutusrumba.
Itse koen että tuossa ei kyllä ole mitään järkeä jatkoa ajatellen, jos päästää vaan painon nousemaan.
Laidasta laitaan vain?
Ei sillä että mulla olisi varaa sanoa tätä kenestäkään, mutta ajattelen vain siltä kannalta kun oon herännyt itse ajattelemaan että ei elämän ainoa ilo ole herkut ja ruoka.
Olen aika sulkeutunut tyyppi jollain tavalla ja sen takia oli helpompi kääriytyä itseensä, möllistellä ja syödä, herkutella joka päivä.
Valitettavasti se mulla kostautuu lihomisena herkästi.
Mun pointtini tässä asiassa on se että olenko onnellisempi jos syön kaikkia herkkuja mässäillen. Onko se todellinen onneni? Voiko se tehdä onnelliseksi? Mä luulen että se onni on hetkellinen ja haihtuva.

Mutta tässä ajattelen voisinko itse elää sillä lailla että lihotan itseni välillä ja sitten taas laihdutan.
Vaikka menneinä liki 20 vuotena näin onkin mennyt pitkälle, en haluaisi jatkaa sellaista kierrettä enää kun pääsen normaalipainooni kerran.
Vaatii paljon töitä pääkopassa, en voi enää tuudittautua vanhoihin tapoihini kun niistä pääsen.
Voin toki joskus syödä jotain herkkua, mutta mieluusti en syö kuin juhlahetkinä.
Mulle on sen syömisen tilalle löytynyt liikunta iloksi.
En näe enää paljon mieltä siinä itseisarvossa, että joku ruoka olisi niin ihmeellinen asia että siitä pitäisi puhua kovasti erikseen. Ruokaa syödään elääkseen kuitenkin.
Mä jotenkin toivon että musta tulis tiukka sen suhteen jatkossa että mä en näkisi ruokaa enää itseisarvona, että söisin sitä syömisen vuoksi.
Tämä on vain mun havaintoni tällä matkallani kohti normaalipainoani että on tehtävä selkeä pesäero suhteessa ruokaan. Sitä en voi enää ahmia (paitsi tietty salaattia ja jonkin verran marjoja olisikin jatkossakin lupa syödä melko vapaasti) nyt enkä tulevaisuudessakaan.
Mun on ajateltava loppuelämäni ajan tarkasti, jos meinaan ostaa suklaata, muuta herkkua jne. miten oli ennen mun suhde näihin ja miten tulevaisuudessa mun on näihin suhtauduttava etten enää kallistu entiseen.
Mun yks tavoite on etsiä mielihyväni muualta kuin karkista, leivoksista ja piirakoista. Ja opittava hallitsemaan mun syömähaluni. Tässä onkin paljon työkenttää.
Tämä on mun elämäni, en voi elää sitä toisten esimerkeillä loputtomiin.
Ruuan suhteen mun on saatava selväksi asia että mä en tartte enempää kuin se joku 1800 kcal per päivä sitten joskus tulevaisuudessa.
Sekin asia selvinnee ajallaan, onko se päivittäinen tarve peräti 2000 kcal vai 1800.

Toivottavasti ei ketään nyt loukkaa mielipiteeni ruuasta, mutta tervehtyäkseni ahmimishäiriöstä, mun on otettava kokonaan uusi asenne ruokaa kohtaan käyttöön. Mulle se on oltava enemmänkin et herkkua, so what? Ennen kun näki vaikkapa töihin mennessä taukohuoneen pöydällä herkkuja, herätti se pelkästään ahmimisvimman. Nykyään se herättää enemmänkin jännitysmomentin etten edes harkitsisi syömistä.
En väitä, etteikö tekisi mieli kakkuja ym. herkkuja kun syödään vieressäni. Mä joudun useimmiten käymään eräänlaisen keskustelun itseni kanssa että onko nyt järkevää syödä tuota vai ei.
On käynyt niinkin että kun tartun santsatakseni maistiaista johonkin kakkulapioon tai neekerinpusuun, herään miettimään jälleen. Kerran kun otin jo toista kappaletta, mun oli pakko laittaa se takaisin ja melkein toruin itseäni ahneudesta.
Kuinka saatan pettää itseäni?
Näin tämä mulla etenee. Joskus sallin repsuja mutta enää harvemmin, tai niitä hetkiä on tullut vähemmän vain. Mun rajani on tasan se yksi maistiainen, jos jotain sitten päädyn ottamaan. Muun suhteen mulla on tiukka seula, mietin pitkään, onko tämä nyt järkevää. Kannattaako?

Mulle eräs nainen suositteli ns. herkkupäiviä eräänlaiseksi boostaukseksi. Mä en vaan osaa sellaista.
Ei ole tullut hetkiä, jolloin voisin edes harkita poikkeavani dieetistä. Ainoa tilanne melkein oli eräs juhla tässä taannoin. Mutta eihän näin pienellä mahalla mitään voi syödä, äkkiä se täyttyi.
En tee sillä lailla että jos kerran jotain sallin että se jatkuisi koko päivää. Se ei vaan kuulu näihin tasoihin. Juhla on siinä mielessä poikkeus, että valmentajankin mukaan juhlissa juhlitaan eikä sheikata omia pirtelöitä. Kohtuudella siis saa ottaa niitä antimia.
Mulla ilmeisesti jäi muutamaksi päiväksi paino niistä juhlista jumiiin. Hiilareita kertyi ja sen kyllä huomasi.

Tää dieetti on pelottavan tehokas ja siihen tottuu, että voisin elää vaikka miten pitkään tällä.
Mutta ei tätäkään voi jatkaa loputtomiin ja on sitten noustava jo tasoja ylemmäksi kun normaalipaino alkaa olla kohdalla. Tällä voisin laihtua varmasti loputtomiin, näyttää se siltä.
Nytkin tasolle 2 en ole pystynyt nousemaan yhdessä rysäyksessä, kyl se aika hidasta opettelua on ollut.
Mun on hyvä olla enivei. Sehän se tärkeintä on.
Jatkossa ehkä syön aamiaisella marjojakin sitten lisäksi jollen sitten aamukahvitauolla.
Mutta nyt mulla on aikaa opetella tasojen nousua.
Saa valmentajalle kertoa että oli vaikea nousta seuraavalle tasolle, kesti melkein viikon oppia...

Laihtumisen jano ei ota kyltyäkseen!

Kyllä tässä nyt on niin hankalaa saada syötyä enemmän, etenkin marjoja! Unohdan jotenkin koko syömisen. Marjoja saisin syödä 400-500 g peräti 100 kilokaloriin! Millä ihmeellä ne saan menemään?
Pitää ostaa vadelmia ja mustikoita ym. marjoja joka päivä kai puoli kiloa ja vedettävä välipaloiksi.
Rahka ei vielä kuulu tälle tasolle varsinaisesti mutta raejuustoa voin syödä näiden kanssa.
Jopa 5% raejuustoa saisin syödä jos sellaista olisi :D.

Mun pitäis tänään siivoilla ahkerasti, illalla olis kuntosaliohjaus klo 18.30 ja jos ehtisin sitä ennen Sh'bamiin uutta ohjelmaa testaamaan. Atlas lämpökin olisi tänään...just samaan aikaan kun se saliohjaus olisi.

Hiusmallin muutos ei ollut niin helppo homma kuin luulin. Harmitti kun annoin leikata niin lyhyiksi, mutta eihän se aina voi sujua niin hyvin eikä kampaajat osaa lukea aina ajatuksia.
No nyt voin sitten kasvatella sitten pitkää tukkaa joka saattaa ens kesänä olla pitempi.
Ei tarvii saksia näihin kutreihin liikoja tuhlailla.
Kampaajakäynnit harvenee myös, ellen nyt sitten ota niitä pidennyksiä.
Aika summa olis laittaa 200 € huoltoihin per 6-8 vkoa.
Ajattelin nyt soittaa tuohon paikkaan missä eilen kävin ja kysyä pidennyksistä.
Hassua kun vasta eilen pistivät liian lyhyeksi enkä kuitenkaan ihastunut tähän tukkaan.
110 € oli aika sijoitus tähän pehkoon joka ei mielestäni ollut se mitä halusin.
Pitää vaan kai odotella silti tässä hiusten kasvua. :(
Kai mä ehkä totun lyhyyteenkin tässä kenties mutta huivia niskaan tarttee, on niin alaston olo.

No mutta nyt päivän touhujen pariin!

Vielä näin myöhään kertomaan tulin, että oli taas hieno Sh'bam-tunti ja sen jälkeen oli tutustumista sellainen älykuntosaliin. Sain ohjelman kuten muutkin ja se käsittää harjoittelun laitteista 1-9.
Painot säätelen itse. Laitteet ovat helppoja käyttää.
Ohjaaja oli jo ohjelmoinutkin valmiiksi painot, mutta niitä sai itse korjailtua sopivimmiksi.
Oma käyttäjätunnus on kuntosaliohjelmaan ja salasana.
Ohjaaja kertoi kuinka voin seurata kehitystäni ja suorituksiani salilla.
Päinvastoin kun mulle kerrottiin, niin kyllä se antaa hyppiä sinne sun tänne mutta ei anna tehdä enää samalla laitteella kylläkään jos oot jo kerran käynyt.
Teet sellaista ns. kiertoharjoittelua siis. Mielenkiintoista. :)
Voisin siis mennä esim. tiistaina salille ja sen jälkeen vaikkapa joogaan.
Että se on ihanaa! Myös Body balancea on tehnyt mieli kokeilla...
Mutta kyllä tää kuntoilu piristää näin kaamosajan alkaessa.
Kivaa! Ja tulee se normaali väsymys sen myötä kans kun kuntoilee.
Meidät kun on luotu liikkumaan.

Ajatuksia tulevasta ja menneestä

Matkallani kohti normaalipainoa kohtaan jollain tavalla olevani välimatkalla. Se on hieno tunne onnistua tavoitteissaan ja uskon suoriutuvani seuraavien 2 kk aikana kohti päämäärääni.

Dieetti on ollut suorastaan pelottavan tehokas ja tulokset ennennäkemättömiä.

Se on niin tehokas ja tulokset upeita että tekisi mieli jatkaa hamaan tappiin asti tällä. Joudun kuitenkin lisäämään hieman kaloreita 800 kcal päivässä eikä sitä tahdo hahmottaa, miten paljon esim. marjoja voin syödä. 

Saan syödä niitä 400 g jos ne on mustikoita ja vadelmaa. Määrä vaikuttaa isolta. Mansikka kuuluu vasta tasolle 3.

Lakkaa yritin etsiä lähikaupan valmistiskiltä mutta ei vielä niitä ollut.

Jännittää, miten opin syömään niin ettei enää lihota itseänsä ja antaisi periksi.
Se onkin sit pähkäiltävänä jossain vaiheessa...

En saa edelleenkään jotenkin marjoja syötyä niin paljon kuin pitäisi.
Niitä sais syödä urakalla. Yrittänyt oon.

Tänään sattui sateisempi keli ja tukkakin on kynitty pitkästä aikaa niin ettei oo niskaa mitään suojaamassa. Tervetuloa viluiset ajat :(.
En taas nokkaani pidemmälle ajatellut. Poolopaitojako pitää alkaa etsimään vai huivia käyttämään nyt?
Kestää ens keväälle saakka saada pituutta hiuksillekin.
Onhan tää nyt aika sporttinen ainakin, huoleton.

Katselin ulos ja funtsin että taitaa taas vettä sataa. Näin jäi sit se vähäinenkin motivaatio mennä Body Balanceen tässä.
No huomenna olis taas Sh'bam uudella ohjelmalla ja se pakollinen kuntosaliohjaus klo 18.30 jonne on ainakin mentävä. Tuli vaan nyt nää ikävät kelit ja tietysti muut velvollisuudetkin mitä olen haalinut.
Kuten espanjankielen opinnot jne. niistä jää äkkiä jälkeen jos ei tee tehtäviä ja harjoittele omalla ajallaan.

Syömisten suhteen, ihan ok menee. Ehkä ne makeimmat pirtelöt nyt ei niin houkuttele ja suklaan ylikäyttö aina. Jonakin päivänä en ole ottanut koko suklaata tai minttusuklaatakaan.
Vedenjuonti on haaste sekin, pitää juomalla juoda jotta saa juoduksi.
Sellaisia. Salaattiakin pitäis enemmän syödä jotta sais 100 kcal täyteen...en vaan nyt saa syötyä. Samoin kuin marjat. Että voi olla vaikeatakin opetella uusia tasoja.

Eilen illalla jo vähän kiukuttikin, olin myös väsähtänyt ja piti sinne Sh'bamiin vaan silti ängetä. Onhan se kiva jumppa kyllä, mutta revitin ehkä hieman liikaa, rupes jo kiukkuiseksi illasta tulemaan.
Mäkin oon niin tottunut 600 kcal dieettiin ja vapaapäivinä menee sekaisin tuo ruokailuaikataulu.
Pyrin 4 tunnin välein syömään ainakin. Silti eilenkin jäi illalle paljon syötävää, kun en ollut hahmottanut vieläkään miten paljon olisin saanut syödä. Ja salaa nautin siitäkin että pärjään vieläkin vähemmällä ruualla. Mutta jossain vaiheessa se olis normaaliin ruokailuun palattava ja se se haasteellisin aika on.
Luulen että viivyn tasolla 6 ylikin 10 vkoa ja näin se varmaan onkin tarkoitus loppuelämä mennä. :)
Näistä pirtelöistä jää tasojen myötä vähemmän ja vähemmän per päivä nautittavaksi. En muista ulkoa kylläkään.
Mulla vaan sujuu niin sairaan hyvin ja mä kyllä vähän oon myös pihistellytkin noissa kaloreissa 2 tasollakin että nopeammin pääsisin kohti 70 kiloa...tuntuu että vauhti sen kun kiihtyy mitä lähemmäksi lopputulosta mennään.

Nyt kaivoin kaapista farkut jotka sinne joskus hautasin kun alkoivat kiristää. Varmaan viime syksyn kynnyksellä. Nytkin takamuksen kohdalla on iso tyhjä tila, joskaan ei niin paljon kuin tummissa uusissa farkuissani. Nekin menee heittämällä päälle nyt. Mutta parempi ne nyt kuin nuo isoiksi jääneet farkut.
Ajattelin melkein ostaa farkut mutta onneksi nämä löytyi.
Ei tarvii vielä rahojaan tuhlata, odotetaan kun nämäkin alkaa olla liian lötköt.
Periaatteessa pyllyn kohdalta onkin vähän lötköt.
Pitänee tehdä lisää löytöjä kaapista. T-paidoista toiset jo on liian väljiäkin päällä nyt.
Makeinta olis huomata jossain vaiheessa et nekin kuteet mitkä oli mulle liian pieniä olis mulle nyt liian isoja. :D

Mutta tuo tukka nyt, ei jotenkaan kuitenkaan tullut ihan sellainen kuin olin ajatellut. Liikaa lähti hiuksia vähän ja niska on kylmissään. :-/
Mennee yli joulun kun alkaa niskaakin lämmittämään. Pitää alkaa metsästämään korkeakauluksisia neuleita nyt. Mikä oliskaan ihanampi nyt kuin sellainen villatakkineule...ihanaa!
Ja kun kasvatan sitä omaa hiusväriäni, joka ei ole ollenkaan pahannäköinen kun raitojakin siihen laittaa ja vähän luximaa. En muista koska olisin ollut yhtä iloinen omasta hiusvärin kasvatuksesta kuin nyt olen.

Ilon aiheita muodonmuutoksesta ja muuta sepustusta

Kovin tätä tekstiä alkaa tulemaan välillä taas.
Tänään kokeilin joskus aikaan ostamiani sporttiliivejä ja kappas vain, nyt ne viimein menevät päälle!
Juuri sopivasti, koska aion tänään mennä ainakin Sh'bamiin niinku "testaamaan" niitä.
Mielessä pyörii myös tulevan viikon kampaajareissukin. Jotain uutta, pientä muodonmuutosta varmaan edessä. Siitä toisessa blogissani kohta lisää myös. Mutta tää alkaa jo muistuttamaan liikaa lampun harjaa...

Aamupäivästä otin vaniljapirtelöni, mutta jostain syystä mulla oli taas jokin heikotus tai hiilaritärinä. Toimin kuten valmentaja ohjeisti, otin hunajaa teelusikan kärjellisen. Kohta jo helpotti oloni.
Pitää toki muistaa etten ole käynyt tsh ja t4v-kontrolleissa vielä, et voiko olla jo hypertyreoosin puolella lääkityskin. Pitäis ens viikolla vihdoin mennä kokeisiin.

Kova on pohdinta, mitä tässä tehdä ennen iltaa, imuroidako nyt tässä, lounas on jo nautittu. Maaru täynnä.
Uinti on viimeaikoina kovin houkutellut, joutuu sitä hieman lykkimään vielä ens viikolle, jos saisin jonain iltana kamunkin mukaan.
Perjantaisin olis räpyläuinnit klo 19 varmaankin edelleen. Mihinkään harrasteryhmään en näillä onnettomilla räpiköintitaidollani (Masters tms.) kehtaa enää mennä.
Tänään olisi kuitenkin ainutlaatuinen mahdollisuus näin sunnuntaina kokeilla sitä Sh'bamia.
Joten uinti on jätettävä toiselle päivälle nyt.

Taas tuli vastaan eräs mainos eräällä feministisellä Facebook-sivulla jossa rohkaistiin lihavia rakastamaan itseänsä sellaisenaan kuin on.
Hyvä juttu, mutta onko se itsensä rakastamista ihan tismalleen, jos lihavuudesta koituu erilaisia ongelmia? Eikö se ole vähän niinkuin itse aiheutettu haitta itselleen? Aiemmin olisin ehkä mennyt moiseen mukaan, mutta en nyt koe sillä tavalla että ketään olisi kehotettava nauttimaan olostaan tuhdimpana jos vaihtoehtona olisi olla normaalipainoinen?
Varsinkin, kun näin omat aloituskuvani, mä vallan järkytyin niistä! Mulla on ollut jotenkin ehkä kiero kehonkuva itsestäni. En nähnyt lihavuuttani kunnolla, kun olin lihava. Silti tietoisesti välttelin kovasti kuvaamista, koska en pitänyt itseäni kauniina.
Nyt, kun näen itseni peilistä, alkaa sieltä tulemaan esille se Johku, joka joskus olin kauan sitten.
En ehkä edes 18 v. sitten ollut ihan näin iso, mutta sinne päin. Tai 19 v. sitten.
Teininä olin vielä 18-vuotiaanakin normaalipainossa mutta 1995 vuoden kieppeillä se paino rupes nousemaan. Ehkä jokin muuttui siinä vaiheessa ruokailutavoissa, maistui hot rodit ja coca-cola, saattoi alkaa se herkuttelu kun rahaakin oli enemmän käsissä kun kunnon töihin pääsin.

Nyt mä sen vankasti tiedostan, että jonkin sortin ahmimisongelma mulla on ja sitä vastaan vaan pitää taistella. Ja aion jatkossa hakea apua näihin ongelmiin ja yrittää tiedostaa, että syömiseen ei kannata olojaan purkaa. Ja pysäyttää himonsa jo kaupan tiskillä ja tiedostaa mahdollinen vaara, että ketju ei mulla katkeakaan tuosta noin vain.

Mutta jos nyt tosiaan vähän imuria näyttäis kodille, jotta kerkeän nelivetonikin viedä lenkille ennen Sh'bamia. :)

Hehkutusblogia välillä pukkaa!

En tiiä, aika happy oon nyt. Pysyn sentään nahoissani kuitenkin. Eilinen peilihavaintoni oli eräs havahduttava efekti.
Se todistaa missä nyt ollaan menossa.
Valmentajalla kävin tänään ja kuten epäilin, vaaka näytti +1 kg mun vaa'an tuloksista.
Mutta mieletön tulos taas -3,4 kg per 2 viikkoa!
Valmentaja oli tulostanut 2 aloituskuvaani valokuvapaperille ja antoi ne mulle.
Nyt otettiin sit uudet kuvat välivaiheessa.
Sanotaan et mulla on enää -15 kg matka tavoitteeseen. ENÄÄ!
Valmentajani eli Maarit sanoi että saatan olla jo -10 kg jälkeenkin tyytyväinen, mutta kuitenkin saan pitää sen tavoitteeni toki eli -15 kg.
Tunnen itseni kovin hoikaksi jo, mutta en ole kuitenkaan vielä tavoitteessa.
Jotenkin tuo nopea laihduttaminen tekee jännän psykologisen efektin kun oot sen alarajan alle päässyt missä et oo vuosiin ollut, alat tuntea jo itsesi siinä vaiheessa LAIHAKSI.
Niinhän ei toki ole, vaikka nyt alan olla siinä vaiheessa että uusia vaatteita olisi alettava kohta harkitsemaan.

Nyt siis tällä tapaamisella Maarit sanoi että olisi suositeltavaa jo mennä tasolle 2. Ja mähän en sitä vastaan ole, päinvastoin. Toki tuntuu pelottavalta hieman nostaa kaloreita ja opetella syömään enemmän. Todella upeasti on tähän asti mennyt, mutta voi olla että mun olisi erityisen hyvä jo alkaa lisäämään kaloreita ja ruoan määrää.
Nyt siis siirryn tasolle 2 huomisesta lähtien. Mieletöntä!

Kuntoilun suhteen Maarit sanoi niin, että aloita rauhalliseen tahtiin. Ei mitään rankkoja jumppia heti alkuun. Tankkaa, jos rupeaa heikottamaan ja sokrut laskemaan. Ota jotain sokerillista mehua tms.
Mähän jo keskiviikkona kävinkin Uumassa ja joogassa. Ja pelkästään jo näiden jälkeen (plus pyöräilyn) oli tunne että nyt pitäis syödä jotain. Kaupasta ostin pikku Da Capon.
Näin sitten siinä kävi että 3 ilmaisesta päivästä kerkesin yhden vain käyttämään.
Ihanaa, että vanha ystävänikin innostui tuosta samasta kuntoklubista, joten voidaan välillä mennä yhdessäkin sinne kun ajat natsaa. :)
Saunaa pitää tietysti siellä käyttää myös ja suihkuja, niin upea paikka on.
Siitä sitten myöhemmin lisää.

Nyt alkaa orientoituminen tasolle 2.
Ostin melko lailla samoja pirtelöitä kuin tähänkin asti oon tykännyt käyttää. Rakastuin lemon yoghurt-patukoihin, niitä otin 5 kpl. Ne muut kyllä on aika kovaa jäystettävää ja aika mauttomia. Karpaloa ja minttu-suklaata odotellessa.
Puuron ja kasviskeiton vaihdoin orange-chocolateen. (Sorry kaverini, en voikaan sitä kasviskeittoa sulle myydä, se ei ollut kummosen makuistakaan...)
Muuten tuli taas paljon vaniljaa ja minttusuklaata, kaakaota, vissiin jokunen banaanikin ja pari mansikkaa. Nää on niin makeita et jo ällöttää tuo orange-chocolate nyt, tein siitä moussen jonka söin n. tunti sitten.
Alan hankkia varmaan enemmän myös noita patukoita jatkossa.
Kovin makeista en pidä, tulee äklö olo vähemmästäkin.

Joo siis taso 2 merkitsee sitä, että syön 400 kcal edestä ruokaa. 200 kcal edestä tulee syödä prodeja, 100 kcal edestä kasviksia ja 100 kcal edestä marjoja.
Edelleen multa säästyy 1500 kcal ja laihtuminen jatkuu hyvässä mallissa.
Valmentajan ehdotus nousta ylemmälle tasolle nyt oli varmasti hyvä idea.
Kuntoilu tulee kuvioihin nyt mukaan myös.
Alkuun tosiaan keskityn syviin lihaksiin ja uumaan eritoten, joogaan ja pilatekseen.
Myös aion Sh'bamia kokeilla. Myönnän, että zumba ei oo niin mun juttu. Mieluummin menisin oikeisiin latinojameihin.
Iiseetä aion kokeilla myös. Uinti houkuttelee taasen.
Tänään teki mieleni mennä räpyläuintiin, mutta en sit oikeen jaksanut ja kerennyt.
Yövuorot juuri myös selvitetty.
Viikonloppuna koklaan sitä Sh'bamia ainakin ja katotaan mitä muuta. Lenkille hyvän ystävän kanssa on myös tavoite.
Mulla on myös se pieni karvainen neliveto joka mielellään ulkoilee mun kanssani. ;)

Peili-efektejä

Kävelen wc:hen herättyäni yövuorojen jälkeisiltä unilta ja vilkaisen mennessäni peiliin sivusilmällä. Jäänkin hetkeksi katsomaan mikä outo näky pisti silmääni.

Ihan oikein mä näin. Ihan kuin olisin laihdutukseni unohtanut tai jotain, mutta näky oli nauliinnuttava: en tunnistanut itseäni peilistä enää!

Ei tuo ole se sama pullukka Johanna kuin vasta 2 kk sitten. 

Jotenkin iski kaihoisa olo hetkeksi.

Paljon on muuttunut. 

Enkö olekaan iso enää? Vaaka näyttää n. -18 kg lukemia. Mitä??? Juu-u, jollei liki -20 kg vilauttele.

Toki mä menen huomenna taas valmentajan tylylle vaa'alle joka palauttaa todellisuuteen. Edelleen varmasti +2 kg enemmän kuin oma vaakani.

Sama vaaka mittaa myös kehon koostumukseni. Mutta silti tulos olisi kuitenkin päätä huimaava.

Mutta sitä outoa tunnetta miten äkkiä tämä tulos on tullut. En tosiaankaan enää ole iso pullukka.

Pelottamaan kohta alkaa tämä tahti.

Mitä jos tästä 2 kk eteenpäin menen, miltä näytän silloin?

Miten suhtautua ja sopeutua siihen näin kovassa tahdissa? Pitää oikein valmentajan kanssa asiasta jutella nyt.

Myönnän että okei, olen jo sopeutunut niukkaenergisyyteen kyllä mutta kaipaan sitä oikeatakin sapuskaa. 

Pikku hiljaa opeteltava siis syömäänkin enemmän. Alan jo siihen valmentautumaan suurella jännityksellä.

Toki voin palata tiukemmalle tarpeen vaatiessa.

Tällaisia ajatuksia aamuvarhaisella nyt keskellä yötä.

Kuva ei niin hyvin näytä mikä efekti mulle tuli luonnossa...

Yötöitä, jumppaa sun muuta

Tänään nukuin pitkään alkavien yövuorojen takia. Harvoin tulee nukuttua näin pitkään mutta nyt otin ilon irti.

Se myös edistää painon putoamista kun tarpeeksi nukkuu, sanovat.

Olen sellaisella dieetillä jota harvemmat hinkuavat. Se herättää enemmänkin kauhistelua ja ihmetystä.  

Yleinen luulo tästä on se, että kun laihdutus loppuu, tästä palataan vanhoille tavoille takaisin.

Jotkut vastaavat dieetit ilman ohjelmaa ja valmennusta voivat ollakin huonoja.

Epäterveelliseksikin tätä sanotaan vaikka saankin päivän vitamiinit ja hivenaineet ateriakorvikkeista. Ja sen minimienergian.

Keho on lievässä ketoosissa jonka ansiosta nälkä on minimissä. Kyllä nälkä tulee, mutta se ei ole koko ajan läsnä. Se tulee kun oikeasti on tankattava.

Pirtelöt ovat hyvänmakuisia, mutta mulla on omat suosikkini joita suosin. Myös inhokkeja mauissa löytyy, ne olen jättänyt hankkimatta. Ihme kyllä, ajattelin ottaa taas appelsiini-suklaata ens kerralla. Myös mix-a-moussen jotta saan välillä tehtyä vanukkaita.

Kyllä mä välillä vähän annan mielihaluille periksi mutta pyrin ne pitämään hallinnassa. Ehkei kovin suositeltavaa ole, mutta pidän niitä omina oppitunteinani. 

Löysin patukoistakin suosikkini, nimittäin jogurtti-sitruunan. En olisi uskonut että se niin hyvää on.

Se on aika alkaa liikkumaan lisää.

Alan lähestyä tavoitettani jossa siirryn taso 2:lle ja alan käydä salilla ja jumpissa.

Sen takia tämä ratkaisu, koska halusin painoa pois sen verran että jaksan liikkua jo paremmin.

Tänään menen jonnekin uuma-tunnille tai zumbaan. Kumpaan nyt kerkiän sitten paremmin.Yövuorot alkaa myös tänään joten siinäkin lisähaastetta.

Seuraavaksi aterioin kai klo 16. Joku pirtelö tms. Ehkä otan 1 ylimääräisen pirtelön yöllä. Puuron tai keiton.

Mulla alkaa jäsenyys lauantaina tuolla hienolla naisten kuntoklubilla. Ihana paikka! Nyt on 3 ilmaista tutustumispäivää alkanut (arvontaan osallistuin). 

Yhä mietteliäämmäksi vetää elämä

Välillä tuntuu että tässä laihdutuksen tuoksinnassa ei ole kyse vain painonpudotuksesta.
Tämä niukkaenerginen dieetti on ollut kyllä parasta terapiaa tähän mennessä.
Monia ihmetyttää, miten mä jo 2 kk oon tätä jaksanut että jotain 600 kcal per päivä ja tulosta tulee.
Helppoahan se on. Aika helppoa, tässä vaiheessa.
Meni mulla jokunen viikko, että sain taistella itseni halusta syödä ilokseni vain. Herkutteluista.
Ja vieläkin toisinaan joudun todella punnitsemaan, miksi en söisi jotain herkkua jota tekisi mieli.
Ja se on usein yllättävänkin helppoa perustella itselleen lähinnä sillä, että tuskinpa tulen sen autuaammaksi, jos tuon nyt syön.
Opettelen edelleenkin syömisen hallintaa.

Ja kuinka näin alhaisilla kaloreilla pärjää? Yllättävänkin helposti. Mielihalut on minimissään. Nälkä kyllä tulee säännöllisesti, mutta ihmeesti sitä jaksaa. Hiilareita saa sen verran tarpeeksi että aivot toimii eikä tunnu oudolta päässä kuten Atkinsin 20 g hiilareilla. Se määrä jo sai pään alkuun tuntuvan humisevan. Ajatus oli useimmiten kirkas, mutta silti päässä pätki jännästi.
Tämä Cambridge ei niukkaenergisyydessään ole tuonut moisia tuntemuksia.
Saan hiilareita sen verran, ettei noita tuntemuksia tule.
Ja ennen mulla oli joku tämmöinen että jos näki jotain hyvää jossain, eka ajatus oli että pakko saada tuota syödäkseen. Nykyään ei niinkään, joskus välillä tulee toki hetkiä että jotain tekisi mieli, mutta jos olen aikeissa ottaa saattaa hyvinkin miettiä että miksi ottaisin? Siihen saattaa pysähtyä koko juttu.
Jos ei tunnu hyvältä että ottaisin jotain vaikka lisää tai alkaisin ylipäätään ottamaan. Ei tule hyvä fiilis, niin päätän jättää väliin siinä vaiheessa. Tunnen että pettäisin itseäni.
Sama kun tuolla juhlissa en osannut oikein heittäytyä ja syödä, toisaalta vatsa oli hyvin nopeasti täynnä. Toki sain vielä ruuan lisäksi kakkuakin 1,5 palaa syötyä ja myöhemmin pari sulhaspiirakkaa munavoilla. No, se näkyikin painossa, nousi muutamaksi päiväksi +1 kg.
Tänään alkaa ne hiilarivarastot taas tyhjät olla ja sen huomaa taas painossa.

Tätä nykyä en oikein saa juotua ihan 3 litraa päivässä, etenkään jos on kovin kiire. Hyvä jos 2-2,5 litraa.
Energiamäärä tuntuu kasvaneen sisäisesti. Jaksaa enemmän, liekö ihan siksi että yli 15 kg on saatu alas.
Sain kuulla armailta työkavereiltani että mä oon jotenkin "loistavampi", valoisampi tms. en osaa nyt tarkemmin kuvailla. En ole enää niin väsähtänyt tai jotain sellaista.
Kaikki alkavat olla entistä hämmästyneempiä että laihtumista vaan edelleen tapahtuu.
Juhlissa viikonloppuna olin laittautunut viimeisen päälle.

En tässä nyt kaikkia elämän alueita kuitenkaan läpi ala käymään. Mutta kyllä nämä elämänmuutokset koskettaa monia elämän alueita...

Niin alkaa se kuntoileminenkin. Mä menen tutustumaan ekaksi paikalliseen naisten kuntoklubiin mutta ehdin sitten jo hätäillä itseni jäseneksikin, sain alunperin 3 ilmaista tutustumista nimittäin sinne.
Koska saan -10% alennuksen jäsenmaksuista ja olin jo pitkään ajatellut liittyä sinne, niin miksipä en...
Aluksi aion ottaa rennommin, koska en oo kuntoillut aikoihin erityisesti. Kalorimääriä tulen nostamaan jatkossa, kun pääsen maagisen painorajan alle. Se tuntuu isommalta jutulta kuin osasin odottaakaan.
Mutta voi ne paikat siellä kuntoklubilla on viimeisen päälle suunniteltu. Hämäriä saleja. :D Etenkin Koivu-sali on ihana...
Karpalossa on sopivan hämyistä, ettei ulkopuoliset näe ikkunasta kunnolla kuntoilijoita. Toivottavaa olisi että se olisi opaali-ikkuna.
Kylppäri on sopivan hämyisä myös pikku valoineen. Ainoastaan pukuhuoneella on kirkkaat valot ja salin puolella yleisissä tiloissa.
Olin erittäin vaikuttunut paikasta. Kaiken lisäksi se on todella sopivalla paikalla siihen nähden että meikäläinen kun kulkee talvisin enemmän bussilla, ei ole pitkä matka sinne kävellä, toisin kun muihin paikkoihin, paitsi se eräs kuntoklubi jonka jäsen olin joskus 2010-2011 tai 2011-2012, sinne en palaa kyllä enää.
Näin alkoi siis kohta Lady Atlas- jäsenyys. :)

7. viikon loppu, juhlintaa ja pohdintaa herkuista sekä muistakin nautinnoista

Tässä mä vissiin kohta ylitän valmentajankin odotukset kohta tuloksillani jos sama tahti jatkuu.
Nimittäin en ihan usko silti että vielä -20 kg poksahtaisi ens viikolla rikki mutta olisi se kyllä ällistyttävä tulos!
Valmentaja lupasi nimittäin että 2 kk:ssa saisin ainakin -15 kg niin on tässä hiukkasen ylikin mennyt, mutta tokkopa tulee -20 kg vielä. Mennee viel joku viikko pari ehkä siihenkin.
Älytöntä?!? Siis -20 kg olis seuraava etappi? :O
Käsittämätön tulos. Koska olen tiputtanut 2 kk:ssa 20 kg saati 15 kg?
Kyllä tässä hieman on tahti hidastunutkin välillä, mutta sit se taas jyrää eteenpäin.
Jos niinku viikossa huomasi käytännössä et hei, miks nää housut on NÄIN isot kun ei tästä oo pitkä aika kun ne viel jotenkin istui?
Yhdet uudet housut jo jäi liian suuriksi nimittäin.
Toisetkin periaatteessa on, mutta ei niin paljon liian isot.
Yhdet valkoiset caprifarkut alkavat olla sopivat.

No mutta tulihan tässä juhlaakin välille, eilen nimittäin. Oli kosteat juhlat myöskin eli oli kaikenmoista a-pitoista juomaa tarjolla.
Mä vedin vaan vettä naamaani koko illan. Ei juuri kukaan asiaa huomannut.
Maistoin mä perunaa vähän, palapaistia, porkkanaa ja parsakaalia. Sekä tietysti täytekakkua ja kuivakakkua ja periaattessa kiellettyä karjalanpiirakkaakin 2 pikku piirakkaa.
Mutta ihan oli alkoholiton linja. Ja hyvä niin. Mähän en paaston takia voi juoda alkoholia enkä sitä kaipaakaan. En ole täysi absolutisti kuitenkaan.
Mutta voin elää ilman alkoholia vallan mainiosti. Se vaan lihottaa jos sitä alkaisin lipittämään. Alkoholissa kun on energiaa yhtä paljon kuin rasvassa. Harvempi sitä muistaa ostellessaan kevyt siidereitä...ettei ne oo ihan kalorittomia kuiteskaan.

Loppujen lopuks tässä on hyvinkin paljon joutunut miettimään, mikä se herkkujen, ruuan, alkoholinkin osuus on merkinnyt omassa elämässä? Mielihyvääkö hain vain?
Pystynkö ottamaan uuden suunnan tykkänään nyt, että syön todella valikoiden ja samoin juon?
Ongelma ei ole siis että joisin jotain maitoa, sitä en ole käyttänyt ruokajuomana sitten 21 v. iän jälkeen.
Opin vain jotenkin itsekseni juomaan vettä mieluummin, en tiiä oliko se lukuisten dieettienkin ansiota että se tipahti matkasta pois. Paljon mahdollista. Monesti säästin maidon kalorit muihin ruokiin, joten maito jäi pois ruokajuoman osasta.
Opin siis juomaan vettä ruuan kanssa. Enää en maitoa juo.
Aina toisinaan tuli jonkin verran punkkua juotua viime vuoden syksyllä ja viimekeväänäkin jonkin verran, mutta kausittain.
Siinä ei tosiaan syödessään eikä juodessaan kaloreita miettinyt.

Nyt on kaikin puolin uusi suunta tulossa elämään, en vain laihduta vaan pyrin vaikuttamaan asioihin syvemmin, jotka ovat epäjärjestyksessä elämässäni ja jotka saattavat ajaa mut syömisellä lohduttautumiseen. Tiedostan että aikamoinen vyyhti siinä on selvitettävänä.
Olenkin tässä kohtaa saanut eräänlaisen valaistumisen, ettei ruoka ratkaise ongelmiani eikä herkutkaan. Jotenkin sitä alkaa näkemään asiat eri tavalla, mikä johtaa mihinkin. Miksi pitäisi olla ainaisessa jojo-kierteessä? Voisiko elämästä saada muullakin tosiaan nautintoa kuin syömällä?
Oikeastaan totesin että ei ole mikään PAKKO herkutella aina, ei ole mikään pakko syödä jos ei ole nälkä eikä tarvetta syödä. Mielihaluja välillä tulee ja niiden kautta opettelen kohtaamaan niitä hetkiä, mitkä ajavat jotain syömään.

Nyt liityin taas erääseen kuntoklubiin, naisille tarkoitettuun. Se mut sinne sai liittymään, olin jo pitkään sitä harkinnut sitä nimittäin koska henkilökuntaetu oli paras tähän jäsenkuntosaliin ja sitova vain 6 kk.
Ja sijainti on paras mahdollinen mulle, tilatkin on suunniteltu erinomaisesti viihtyisiksi.
Luulen, että tuun hyvinkin viihtymään siellä. Ei tarvitse edes ilmoittautua jumppiin erikseen ja hätäillä niihin, koska ei ole mitään varaussysteemejä eikä sanktioita. Menet vain jonnekin jos tykkäät.
Menen ens viikolla kokeilemaan jo, koetan katsoa noita jumppia minne menisin.
Ihanaa. Siellä saapi sitten myös saunoa tai ip-saunoa, oman maun mukaan.
Kuntosali on "älykuntosali" jne.
Mukavaa.
Ekaks ajattelin et ääh tylsää naiskuntosali, mutta sitten tykkäsin kuitenkin koska siellä on kaikki vimpan päälle suunniteltu mukaviksi.

Se kun alan sit salilla käymään varmaankin jumppien ohella, asettaa taas vapaa-ajan haasteita.
Joku 2-3 x/vko on pyrittävä menemään sinne.
Mutta nyt on aika mennä...taas. Jaksellaan!

7. viikko aluillaan

Mitäs tässä, aion kirjoitella vain fiiliksellä näin jatkossa tästäkin, eli en ihan joka päivä.
Sairasloma meni, märkänäppylä on kuivunut ja antibiootit lopulta tehonneet. Enää muisto vain tuokin juttu. Ajattelin nyt tänään ottaa töihin uudenkarheat Crocsini kokeillakseni niitä.
Patti on niin pieni ja kuivahtanut pois, ettei siitä enää harmia ole. Hoidot tepsi!
Vielä pitää jokunen päivä muuten vaan hoitaa tuota varvasväliä.
Täältä tullaan, työmaa!

Suljin 2 Facebook-tiliäni nyt lopullisesti. Menee kuitenkin 2 viikkoa, että ne ovat lopullisesti poistettu.
Suunnitteilla on verkko-opinnot aikuislukiossa. Mielenkiinnolla niitä odottelen.
Sielläkin on ajoittain läsnäolotunteja. Tätä piti kokeilla jo 10 v. sitten, mutta en omistanut vielä silloin tietsikkaa, ja vaikka sen sit hankinkin, tuli mies kuvioihin ja kaikki opinnot jäi sikseen.
Nyt eilen olin ekalla espanjan alkeiskurssin tunnilla. Sekin on iltalukion juttuja mutta tämä yhteistyössä Opiston kanssa.

Tämä samainen opettaja opetti mulle 10 v. sitten muuten ranskaa.
Jotenkin hän oli aiempaa iloisemman oloinen ja lennokkaankin oloinen, nauravainen ja hyväntuulinen.
Hän kertoi itsestään espanjaksi ja pisti meidät pareittain miettimään, mitä hän kertoi itsestään.
Ymmärsin lähes kaiken, vaikka olen vain vähän aiemmin lukenut noita oppikirjoja.
Ranskan kielen pohja oli hyvänä apuna mielestäni aika varmaan.
Nyt sai tosiaankin toivoa että haluaako klo 17 ryhmään vain 18.40 alkavaan.
Mä tietysti toivoin aiempaan, kun on eräs toinen meno ma-iltaisin. Saas näkee tuleeko soittorumba Opistolle. Myöskään ei ollut paikalla nyt kaikki ilmoittautuneet eikä ole tietoa, ovatko tulossa vai perumassa tulonsa. Myöhäisempään ryhmään ei halunnut kuin 6...toivon ettei mun ole pakko siihen mennä tai eräs tärkeä osa sosiaalista elämääni on nyt sitten suljettu tämän takia pois.

Ja itse painonpudotuksen pariin lopulta. 2 uudet farkkuni ovat valitettavasti jääneet mulle liian isoiksi.
Kukahan ne huolisi? Eivät olleet mitkään halpikset, ostin normaalihinnalla meinaa Zizzistä heinäkuussa.
Tai toinen oli tarjouksessa 25 €, hintaa tuli 94€ molemmille yhteensä.
Peffa mokoma on hävinnyt, mutta vatsan röllykkä ei. Tyhjä pussi roikkuu pärseen kohdalla.
Miks tää menee nyt näin? Sais se röllykkäkin nyt alkaa lähtemään.
Ikävä kyllä, housut suurenee nyt vauhdilla. Jopa viikossa noikin rupesi huolella lököttämään.

Ajattelin tässä syyskuussa alkaa liikkumaan enemmän tosiaan. Siirtynen ehkä 13.8 jälkeen taso 2:lle.
Sitä odotellessa! :) Varmaan ihan hyvä ratkaisu, toivon mukaan tahti ei hidastu silti!

Siirtymistä viikolle 7. ja elämää syvempiä pohdintoja

Uskomatonta, viikko 7. edessä häämöttää. Näin pitkälle jo on päästy ja millä tuloksilla!
Ja eteenpäin vaan mennään.

Juuri sain ystävän kanssa puhelun loppuun. Havahduin eräänä iltana asiaan joka on mua vaivannut vuosia. En sitä nyt tarkemmin lähde kuvaamaan, mutta olen täysin turhautunut itseeni että olen niin "vietävissä". En halua toistaa virheitäni elämässäni, joten olisi jo aika ottaa opikseni niistä.
Ollakseni itselleni rehellinen, mieluummin käsittelen asiat itselleni selviksi, jotta en samaan vipuun enää mene.
Muutenkin olen huomannut että laihdutus on hyvin paljon oman itsensä hoitamista ja terapoimista itsensä menneistä asioista.
Hyvin kipeät ja vaikeat asiat menneisyydestä valitettavasti usein palaavat mieleeni ja huomaan monen asian edelleen olevan kipeitä. Luulen että ne arvet muistuttavat itsestään läpi elämäni.

Juttelin erään tuttuni kanssa, joka sai uskomattomat -30 kg tiputettua ruokavalion muutoksella ja liikunnalla. Kysyin hältä, mikä on painohallinnan salaisuus (oppiakseni itsekin näistä), hän sanoi yhden oleellisen asian: ei herkut maailmasta syömällä lopu.
Käytin tätä samaa ajatusta myös muuhunkin ruokahimoon eilen illalla: ei se mielihalu tästä lähde.
Se vaan lisääntyy, jos napostelen. Joten jäi napostelut sikseen.
Toki syön välillä sokerittomia pastilleja, sen voin kertoa. Vettä kun lipitän, siinä ohessa. Sitä ei ole sen kummemmin kiellettykään ohjeissa joskaan ei ole mainittu mitään.

Tein tuossa lounaaksi paistettua kanaa. Ostin tällä kertaa vain miedosti suolattuja rintapaloja ja maustoin ne broilerimausteella ja rouhittua mustapippuria vähän päälle.
Oli ihan hyvää, pitää sanoa. Mä en voisi ihan suolatonta syödä vaikka niin suositellaankin.
Ostin lisää niitä jo. Noi mennee 3 päivässä varmaankin, 3 kpl oli niitä nimittäin.
Ei huono tosiaankaan. Oon aina suosinut joko pintamaustettuja tai yrtti-valkosipulia mutta että nyt ilman öljyjä ja rasvoja sai yhtä hyvää ellei parempaakin syötävää.
Salaattia, eli kurkkua, jäävuorisalaattia ja kirsikkatomaatteja sen kanssa meni.
Muutaman palasen nyt laitoin Feta 3% juustoa kans, loput purkin pohjalta.
Söin n. 50 g edestä myös keittokinkkua, eli siinä ne prodet alkaa sitten olemaan.
Tuskin maltan odottaa taso 2:ta. Sitten saa syödä peräti 2 ateriaa, eli 1 ateria lisää. :)
Ja ne pirtelöt tietty edelleen pysyy matkassa.

Pitää miettiä, porkkanaraastekin olisi ihan hyvää, mutta pitäiskö sitä syödä sellaisenaan vai minkähän kera se vois maistua, en usko että kanaa se kauheasti imartelee. Paremminkin liharuokia.
Syön toisinaan porkkanan pari myös ohessa.
Kun päästään seuraavan kymppiluvun alle, tod. näk. alan samaten taso 2:lle.
Se on viikko pari etiäpäin enää. Eli ehkä seuraavan valmentajakäynnin jälkeen 13.8.
Mikään ei toki aloittamasta aiemmin, mutta vauhti on niin hyvä ja tulokset jo tälläkin...toki saisin paljon enemmän vaihtoehtoja syödäkseni taso 2:lla, jauhelihaa ja lohtakin.
En ole löytänyt vielä tähän mennessä tarpeeksi kevyttä jauhelihaa taso 1:lle. Pienin on joku 9,5% näissä.
Siihen täytyy nyt totutella että enemmän alettava on syömään.