Niin se viikko sitten ote jotenkin repsahti, annoin itselleni luvan psyykkisesti siihen. Ja se meinaa uusiutua lähes joka päivä että minähän nyt syön ja maistan...
Siis apua, pitääkö nyt ottaa taaksepäin askelia ja paastolle vaan takaisin?
Edes viikoksi? Menetin jonkinlaisen sisäisen kontrollin tai otteen, kun lääkäri meni teilaamaan laihdutukseni.
Taas on sellainen vyyhti selvitettävänä tätä ongelmaa, mitä oikeasti tapahtui itseni kanssa viikko sitten?
Nyt on aika kuitenkin ryhdistäytyä ja ottaa kiinni tästä ongelmasta.
Kyllä se on voitettavissa yhtä lailla kuin aiemminkin, pakko on!
Kovaa psyykkausta nyt päälle.
Pitää kai soittaa valmentajalle jos siltä tuntuu.
Tää on aika haastava paikka, kun kohtaan sen ahmija-Jossun jonka luulin taltutetun jo.
Mulla on mennyt älyn hyvin eikä tätä passaa nyt antaa periksi edelleenkään.
Pitääkö tässä kohta kallonkutistajalle mennä? :D
Yövuorot ovat omalla tavallaan haasteita. Silloin on helpompi repsahtaa, etenkin ekan yövuoron edessä riski on suuri, koska vuorokausi venyy ja syömiset pitää jakaa tarkemmin n. 4 tunnin väleihin ainakin.
Muutoin muina päivinä on taas se ongelma että ateriat kasautuvat päällekkäinkin.
Silloin voin jopa marjat laittaa pirtelöön.
No, positiivisuutta kehiin ja paljon nyt. :) Kyllä mä selviän, hyvin mennyt on kaiken kaikkiaan, valmentajakin jaksaa aina hehkuttaa mun puolesta onnistumistani.
Tuli pieni epäuskon hetki tässä että jos annan mennä nyt niin äkkiä menee hyvä tarkoitus pilalle ja sitä emme halua!
Ei voi antaa periksi "mammonan" tähden.
Tyyliin että myyn idean jostain pullapalasta joka houkuttaa sen hetken, kohta niitä tulee äkkiä tusina!
Tässä kohtaa on parempi tiukentaa, jos ei pysykään hanskassa homma ja kieltää ylimääräiset herkut.
Eli nyt 0-linja ja pois ylimääräiset, maksoi mitä maksoi.
En kerkeä ainakaan tänään enkä huomenna jumppiin saati salille, yövuorot pukkaa pahasti päälle.
Jos hyödyntäisi edes vähän jättijumppapalloa mikä lojuu toimettomana nurkassa.
Tänään taas se "pakollinen" Espanjan tunti. Siitäkin on vähän tullut viikottainen riesa mulle :D.
Samana päivänä pitää keretä vuoroviikoin toiseenkin juttuun josta auttamattomasti aina myöhästyn koska tunti loppuu klo 18.20.
Ei viitti antaa periksi ja vain jättää yhtä tuntia väliin välillä, sit ei ainakaan opi mitään.
Tänään on sanakoe enkä oo varma miten sekään menee, mutta opettaja sanoi ettei tarvii skipata tuntia sen vuoksi.
Aivan sairaan kylmät ilmat tuli kyllä, en kestä ja tekisi mieli jonnekin lämpimään taas matkustaa...talven lomia etsiskellessä. Vain se seura nyt uupuu...
Siis apua, pitääkö nyt ottaa taaksepäin askelia ja paastolle vaan takaisin?
Edes viikoksi? Menetin jonkinlaisen sisäisen kontrollin tai otteen, kun lääkäri meni teilaamaan laihdutukseni.
Taas on sellainen vyyhti selvitettävänä tätä ongelmaa, mitä oikeasti tapahtui itseni kanssa viikko sitten?
Nyt on aika kuitenkin ryhdistäytyä ja ottaa kiinni tästä ongelmasta.
Kyllä se on voitettavissa yhtä lailla kuin aiemminkin, pakko on!
Kovaa psyykkausta nyt päälle.
Pitää kai soittaa valmentajalle jos siltä tuntuu.
Tää on aika haastava paikka, kun kohtaan sen ahmija-Jossun jonka luulin taltutetun jo.
Mulla on mennyt älyn hyvin eikä tätä passaa nyt antaa periksi edelleenkään.
Pitääkö tässä kohta kallonkutistajalle mennä? :D
Yövuorot ovat omalla tavallaan haasteita. Silloin on helpompi repsahtaa, etenkin ekan yövuoron edessä riski on suuri, koska vuorokausi venyy ja syömiset pitää jakaa tarkemmin n. 4 tunnin väleihin ainakin.
Muutoin muina päivinä on taas se ongelma että ateriat kasautuvat päällekkäinkin.
Silloin voin jopa marjat laittaa pirtelöön.
No, positiivisuutta kehiin ja paljon nyt. :) Kyllä mä selviän, hyvin mennyt on kaiken kaikkiaan, valmentajakin jaksaa aina hehkuttaa mun puolesta onnistumistani.
Tuli pieni epäuskon hetki tässä että jos annan mennä nyt niin äkkiä menee hyvä tarkoitus pilalle ja sitä emme halua!
Ei voi antaa periksi "mammonan" tähden.
Tyyliin että myyn idean jostain pullapalasta joka houkuttaa sen hetken, kohta niitä tulee äkkiä tusina!
Tässä kohtaa on parempi tiukentaa, jos ei pysykään hanskassa homma ja kieltää ylimääräiset herkut.
Eli nyt 0-linja ja pois ylimääräiset, maksoi mitä maksoi.
En kerkeä ainakaan tänään enkä huomenna jumppiin saati salille, yövuorot pukkaa pahasti päälle.
Jos hyödyntäisi edes vähän jättijumppapalloa mikä lojuu toimettomana nurkassa.
Tänään taas se "pakollinen" Espanjan tunti. Siitäkin on vähän tullut viikottainen riesa mulle :D.
Samana päivänä pitää keretä vuoroviikoin toiseenkin juttuun josta auttamattomasti aina myöhästyn koska tunti loppuu klo 18.20.
Ei viitti antaa periksi ja vain jättää yhtä tuntia väliin välillä, sit ei ainakaan opi mitään.
Tänään on sanakoe enkä oo varma miten sekään menee, mutta opettaja sanoi ettei tarvii skipata tuntia sen vuoksi.
Aivan sairaan kylmät ilmat tuli kyllä, en kestä ja tekisi mieli jonnekin lämpimään taas matkustaa...talven lomia etsiskellessä. Vain se seura nyt uupuu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti