keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

2. päivä SLANKAILLEN

Aika hyvin mä oon itseasiassa nyt pärjäillytkin, pakko sanoa. Olen hieman yllättynyt, mutta en liikaa.
Toinen päivä Slankalla, syön 2 tason tapaan kuin Cambridgella olisin.
Tunnen fiilikseni vapautuneeksi nyt ja välitetyksi.
Ai miksikö?

Valmentaja oli täysin mun puolella siitä tavoitteestani johon aion nyt pyrkiä. Syytä hymyyn!
Vaikka tämä maksaakin jokseenkin vähän enemmän kuin Cambridge, olen todella tyytyväinen jo tähän alkuun.
SAAN oikeasti tehdä tämän, muhun luotetaan että hoidan homman kuten pitääkin.
Aion tätä jatkaa niin kauan kuin tuo valmentajani vaan mun antaa.
Tuskinpa hänkään loputtomiin antaa toki jatkaa näin mutta luulen että paremmin ja ehkä pidemmälle tavoitteeseen kuin se Cwp-valmentaja.
Hän huolehti siitä mielestäni turhaan että musta tulisi alipainoinen. No ei lähellekään!
Toki mä innostuin ja vauhti oli todella kova että hän rupesi toppuuttelemaan ja se lopulta kääntyi itseään vastaan.
Sinne jäi paikallislehtihaastattelut ja vuoden pudottajakisahaaveetkin näköjään.
Ei sen puoleen, en loppujen lopuksi halunnut kuitenkaan tällä tuloksellani loistaa tai päteä.
Varsinkaan missään paikallislehdessä!
Myös meni jotenkin into mihinkään kilpailuun osallistua.
Opin tässä että cwp-valmentajat osaavat liuetakin tarpeen tullen ja jättää oman onnen nojaan valmennettavansa jos pirtelön myynti lakkaa.
Ainakin tämä eräs.
Ja olen ollut eräässä Brittiläisessä Cwp-porukassa jossa on kans mielenkiintoisen tuntuisia kokemuksia valmentajastaan ollut joillakin.
Ihan kuulosti jo surkuhupaisalta tämmöinen että valmentaja suoraan sanottuna on KADONNUT.
Muuttanut uuteen osoitteeseen ilmoittamatta minne eikä edes vastaa viesteihin eikä puhelinsoittoihin.
Että näin. Ja pariskunnan mies oli kiinnostunut kouluttautumaan valmentajaksi myös ja odotti tietty varmaan tukea myös valmentajalta, joka otti selvästi hatkat. Sitä ne onkin kovin päivitelleet nyt.

Jo herää mielenkiinto, kuinka nämä valmentajat koulutetaan. Onko tosiaankin niin ettei heidän ole pakko tukea ja valmentaa loppuun asti? Tai no pakko ei varmaan näköjään ole tosiaan, mutta ei edes mielenkiintoa saati halua.
Mä niin pahastuin tästä mun valmentajasta että en kokenut minkäänlaista tunnontuskaa kun lähdin Slankaan mukaan.
Ei haittaa 30€:n aloitusmaksu tai 15€ valmennusmaksu per kerta jos valmentaja tosissaan haluaa auttaa ja tukea.
Odotukseni on suurempi tämän suhteen. Alku oli hyvä myös.
Ihmettelen todella suuresti, onko se valmentajakohtaista miten suhtautuu asiakkaisiinsa.
Olin kuitenkin tämän valmentajan yksi parhaiten laihduttanut asiakas tällä haavaa.
Koko ajan selvää käyrää alaspäin melkein ja sain paljon kehuja. Mutta sen kerran kun jouduin pirtelöistä luopumaan enkä enää pärjännyt, kääntyikin selkä vastaan :(.

Mutta, päivän fiilikset on että kesä on tulossa ja mä aion olla valmiina sitä varten. :)
Tänään oli lähes kesäfiiliksillä, niin odottava fiilis on.
Ja mikä parasta, saatanpa päästä tavoitteisiinkin vielä, ehkä kesään mennessäkin...?
Ja se tunne kun joku seisoo puolellani jälleen ja tukee kohti päämäärääni, jonne on matka enää aika lyhyt.
Sellaista. Hieno homma. Toisilla on kevät nyt, mulla on melkein kesä :D!!!

tiistai 25. maaliskuuta 2014

Slankapäivä #1



Tässä päivän eka Slanka-pirtelö. Vaniljapirtelö kahvissa! 
Mietiskelin josko mä kuitenkin perustaisin uuden blogin Slanka-nimellä koska on kuitenkin eri "brändi" kuin tuo Cambridge. 
En enää uskalla kokeilla hirveästi noita erilaisia pirtelöitä kovin pitkiä aikoja, mutta tämän suhteen tein poikkeuksen. 
Ei mun periaatteessa tarvitse tätäkään hirmu kauaa vetää koska pudotettavaa on 10-13 kg enää ainoastaan.

Slanka-valmentaja oli taas sitä mieltä että voin yrittää tavoitepainooni 65 kg tai 67 kg:oon, ihmetteli suuresti miksi Cambridge-valmentaja oli eri mieltä tästä tavoitteesta. Painoindeksini olisi tällöin 23, ei olisi todellakaan alipainosta kyse. Ihmetteli hän siis miten niin alipainoiseksi pääsisin tällä tavalla.
Helposti tämä tavoite ei varmana tule, mutta hyvä valmennus voisi mielestäni auttaa.
Annoin arvoa hänen omistautuneisuudelle auttamaan ja siitä, että hän kyseli asioita jotka voisivat mielessäni vaikuttaa myös väärin syömiseen.
Tapaamiseen meni parisen tuntia, keskustelu oli vapautunutta ja positiivista.
Valmentaja sanoi, että mun tulisi keskittyä negatiivisen ajattelutavan sijaan positiiviseen.
Tyyliin, että "en voi syödä suklaata koska se lihottaa" muuttaa "että voin joskus syödä suklaata kohtuudella ja se on hyvä näin". 
Edelleen mulla on se mielleyhtymä syvällä mielessäni että jos suklaata on paljon, niin kaikki pitäisi syödä heti tai nopeasti pois. Se olis myös kerrottava hänelle. 
Edelleenkin voin ostaa tyyliin yhden Fazerin patukan herkkuhetkeä varten ja se riittää kyllä yleensä. Kaloreita on varmaan 200-250 sellaisessakin.
Puolestani päädyin että en enää osta kuin joskus Philadelphian Marabouta ja senkin pitäis kuulua leivontaan.

Mun pitäisi tehdä sellaista päiväkirjaa itselleni tavoitteista ja tunteista, käsitellä asioita jotka saavat mut lohdutussyömään esimerkiksi. Siinä onkin mulla ollut jo aiemmin työtä mutta Cambridge-valmentajan kanssa ei sellaisista asioista voinut puhua koska ei häntä ilmeisesti edes kiinnostanut psyykkinen puoli.
Olenpa iloinen että löysinkin Liisan ja Carisma-housen. :) Hän on perehtynyt muutenkin elämänhallintaan omassa yrityksessään. Hienoa että sellaisia "mentoreita" on. Nimittäin olin jo ajatellut että hankkisin mentorin itselleni avuksi ja tiedossa olikin eräs ihana ihminen täältä paikkakunnalta. Saatanpa silti tiedustella häneltä pääsystä mentoroitavaksi. 

Mulla on tosiaan joo tavoitteita, mm. kodin sisustus uusiksi ja matkailukin innostaa. Nämä kun mainitsin valmentajalle, hän sanoi että mulla oli ihan erilainen ja innostunut äänensävy kun kerroin näistä tavoitteista. 
Kulkeminen tämän valmentajan luokse Rajamäkeen jonkin verran ottaa hintaa kun bussilla kuljen ja hän sanoi että voi puolestaan käydä täälläkin. 
Valmennus on 5 euroa enemmän tällä, mutta kuitenkin koen saavani tukea ja valmennusta, joten ei paha mielestäni loppujen lopuksi. Eikä jatkossa varmaan tarvitse edes käydä sitten joka viikko siellä.
Cambridgella on ilmeisesti myös valmentajakohtaista millaista valmennusta saa ja tukea. Annan arvoa kuitenkin sille, että tämä Slanka-valmentaja on ottanut asiakseen valmentaa eikä vain myydä pirtelöitä ja tsempata käytössä.

Join tosiaan ensimmäisen pirtelöni kahviin sekoitettuna ja voisin sanoa että makeampi on kuin Cambridgen pirtelöt. Hedelmäsokeria kuuluu näihin ja yllätyksekseni asesulfaami k, josta en löytänyt googlauksella erityisempiä haittavaikutuksia toisin kuin aspartaamista, sakariinista, sukraloosista ja muista kumppaneista. Hyväksytään nyt sitten sekin. :)



   

maanantai 24. maaliskuuta 2014

Slankaillen jatkuu

Olen vähän uhkarohkea nyt kyllä mutta päätin kokeilla Slankaa vielä kuitenkin varovaisesti. Enkä täydellä paastolla kyllä missään tapauksessa enää vaikka olisi miten tehokasta.
Mulle oli tärkeintä että apua saa vaikka vähän enemmän maksaisi kun valmentaja on kartalla ja haluaa auttaa oikeasti. Se oli syy että siihen nyt lähdin.
Ensimmäisellä tapaamisella jo meni lähes 2 tuntia syvällisissä haastattelussa. 
Paino oli tosiaan noussut aika tavalla myös.
Kokeilen 2-3 viikkoa miltä tuntuu ja otan potkustartin sillä tavalla myös jotta saan taas painon laskusuuntaan lähtemään.
Sain 1 viikon pirtelöt ensialkuun mukaan.
Siltä varalta lähinnä mikäli jotain ongelmia tulisi.
Fiilis :))) korkealla. Aurinko paistaa. 

torstai 20. maaliskuuta 2014

Kuulumisia taas taisteluareenalta

Sanotaan näin että edelleen oon aika rennosti ottanut, etsiskelen rytmiä ja oon syönyt mitä mieli tekee.
Tehnyt makumatkoja maailmallekin tekemällä egyptiläistä koftaa. Se on muuten hyvä resepti, parempi naudanlihasta tehtynä kuin lampaanlihasta josta ne siellä tekee. Lampaanlihan tunnistaa juuri sen mausta.
Nyt on selkä taas kipeänä, toista päivää jo. Odotin että edes yön aikana paranisi, mutta ei. Liekö joku puristus siellä tms. en tiiä, niin äkkiä se kipu alkoi nimittäin.
Menen kaverin luo tänään, toivottavasti hänellä on se tanko josta voi roikkua, luotan vielä siihen että vois jelpata.
(Nyt tuli muuten mieleen että pitääpä kokeilla maata selällään jalat 90 asteen kulmassa, se on ennenkin auttanut ja vois kokeilla nytkin.)
Koira lähtee nyt sit sinne hoitoon muutamaksi päiväksi, kaipa se hyväksi olisi.
Lapset rakastavat tätä koirulia ja touhuavat sen kanssa mielellään ja tää on omaksunut tämän pikku perheen osaksi laumaansa selkeästi.
Se on kuin kotonaan siellä :).

Mä katsoin painoani ja olen funtsinut tässä että joo, eipä näy lähtevän alaspäin.
Tosin söin eilen puoli pussillista chilipähkinäsekoitusta todeten että ei tarvii enää sitä ostaa, maku jo ällöttää niissä jotenkin (Taffel).
Koetin soittaa Slanka-valmentajalle niin ei vastannut. En tiiä, kokeilen ehkä toisen kerran vielä soittaa.
Vaikuttaa innostuneelta valmentamaan, toivottavasti ei ole vain pirtelökaupoista sekin valmennus kiinni.
Ei mulla ole paljoa enää pudotettavaa, nyt lähti vaan käsistä tuo syöminen kieltämättä.
Oli moni ruoka niin kiellettyä pitkään että korvasin kaikki menetykseni tässä joulukuusta eteenpäin jotenkin.

Kovasti tekisi edelleen mieli tehdä ex tempore -reissu mutta enpä tiiä minne...aika käy vähiin.
Ainakin yövyn nyt kaverin luona ja katsonpa sitten taas että jep, ei oikein enää voi lähtee minnekään paitsi laivalla ehkä Tallinnaan tms. mut mitäpä järkee yksin on mennä...en osaa, se on outoa.
Paitsi että se voi tulla eteen jonain päivänä kuitenkin.
Haaveena ois kesällä käväistä Pariisissa ja ehkä Espanjassa, mut kattoo nyt sit.
Kaikkea voi toki haluta. Mua inspaa Pariisissa ja Ranskassa jotkut paikat kuten Versailles ja Riviera. :)
Ja lämmintä varmasti olisi!
Espanja olis taasen uusi paikka myös, missään en siellä ole ennen käynyt ja nyt hieman oon oppinut kieltäkin, mutta ranska on edelleen vahvempi heikkoudessaankin.
Mut katsellaan ;).

Joo noista ruuista, laihduttaessa suositellaan niitä samoja iänikuisia ruokia eli rahkoja, vihanneksia...joskus ne tuli kans korvistakin ulos.
Nyt on jäänyt hedelmien syönti vähiin taas. Ostettuna on toki viinirypäleitä rasia, 2 appelsiinia ja puolikas hunajamelonia.
Etenkään ei tahdo enää pakastevihannekset maistua, varsinkaan pavut ja wok-sekoitukset.
Kana maistuu ja kala (lohi) edelleenkin.
Sanottakoon että olen ainakin lihan määrän sisäistänyt, miten paljon tulisi syödä :).
Kasvikset edelleen menee pitkin hampain vaik olis mitä tahansa kastiketta xD.
Sillä lailla. :)
Mutta nyt kokeilemaan sitä selän lepuutusta, josko se selkä siitä lopulta asettuisi.
Au revoir!

maanantai 17. maaliskuuta 2014

Uusia tuulia ja valmennusta?

Kevät on perinteisesti uudistumisen aikaa, ja itselläni on suuri tarve erilaisiin muutoksiin kyllä.
Tuntuu tällä hetkellä kuin elämässäni olisin ansassa tietyissä asioissa ja yritän pyrkiä niistä irti, eroon.
Hiukkasen uusi asia on ollut kohdata omat tunteensa sen sijaan kuin niitä tukahduttaisi lohdutussyömisellä. Se on vaan opittava.

En tällä lomallani lähtenyt minnekään reissuun vaikka vielä kyllä olisi aikaa lähteäkin, ihmettelen vaan että minne sitä lähtisin. Mutta sitä sietää pohtia.

Tässä nyt summaus asioista, mitä on matkan varrella käynyt.
Sain laihdutettua jonnekin 70-72,5 kg viime marraskuussa mutta sitten kuitenkin kaloreita lisätessä paino lähti nousuun vähän.
Se tietysti harmitti. Olin tuossa erääseen "ruokaguruun" yhteydessä kyselläkseni että suosittelisiko hän mulle pitkäpaastoa tai pätkäpaastoa. Suora vastaus oli että ei kumpikaan. Todennäköistä on, että olet ollut nyt siinä painossa, josta alemmaksi ei edes kannata paljoa yrittää.
Tuota on yksi jos toinenkin yrittänyt varmaan sanoa, mutta nyt kun tämmöinen ihminen sanoo, jolla on oikeasti sitä auktoriteettia ja asiantuntemusta, se tuntui ehkä vakuuttavammalta ja oli tosiaan kuin olis törmännyt seinään.

En saisi tosiaankaan leikkiä enää terveydelläni.
Tosin mulla on ruokailu silleen lähtenyt lapasesta että makeata oon ostanut ja mässäillyt, joten paino on sen ansiosta äkkiä taas noussut 2 kg, joten nyt olis aika napata kiinni jo ettei pääse homma käsistä lopullisesti.

Kivasti nyt kuitenkin tänään heräsin ripuliin ja kova on pohtiminen, mitä tää on että onko muka ripulitautia vai mikä ruoka on ollut sopimatonta, miksi vasta aamulla alkaa ripuli?
Ei paljon muuta keksi kuin tämän Nutrilettin valmispirtelön pääpiruksi. En siis ole paastolla mutta kun olin ostanut näitä maistiaisiksi niin join eilen tuota ja tänäänkin loput.
No, ei voi mitään.

On muuten vaikeata taas löytää se oikea ruokailurytmi jotenkin vaikka sen tiedänkin, mikä se on.
Vapaapäivinä mulla jää välipala aamiaisen ja lounaan väliltä aina pois koska en herää kuudelta vaan klo 9-10 aikoihin aina. Tunnen siitä syyllisyyttä, koska äiti opetti aikoinaan että kunnon ihmiset heräävät aikaisin ja herrat heräävät myöhään. Heh, kyllä ne taitaa herratkin nousta aikaisin, ihan oikeasti.
Mä taidan olla paremminkin lusmu ;).

No mutta, mulla on ajatuksissa että pitäisi järjestää elämä näin neljääkymppiä lähestyessäkin uusiksi ja alkaa tekemään jotain järkevää. Se on mun elämä, ei kenenkään muun...näin se vaan menee.
Jep jep...

Tulipa testattua eilen uusi CXWORX ja huh, kylläpä tuntui mutta vain hyvällä tavalla! :)

Ai niin, unohtui otsikon mukaan kirjoittaa taasen...eli mä kaavailen tapaamista Slanka-valmentajan kanssa Rajamäessä. Hän näyttää olevan muutenkin perehtynyt elämäntapavalmennukseen, joten on varmaan erilainen tatsi kuin tuolla mun Cambridge- valmentajalla joka näyttää olevan puhtaasti pirtelökaupan nimissä liikkeellä. Mutta en tiedä vielä lähdenkö siihen mukaan, mutta katselen ja tunnustelen, olisko se hyvä juttu. Jotenkin tuntuu että tarvetta on syväluotaavampaan apuun kuin pinnalliseen juttuun. Muutenkin oon miettinyt että nyt on henkisen kasvun paikkoja paljon monissa asioissa.

sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Haastavimmassa vaiheessa

Se olis ns. tasapainovaihe tai joku semmoinen joo tosiaan.
Meinasin että olisin vähän paastoa rutistanut tässä keväällä pari kolme viikkoa, mutta paree jättää vaan väliin nyt tämmöiset.
Juttelin parin ihmisen kanssa, kuntosaliohjaajan kanssa ja erään näihin ravitsemusasioihin perehtyneen kolumnisti yms. tyypin kanssa, en nimiä nyt mainitse tähän kuitenkaan.
Mutta sellaisia joilla on asiantuntemusta enemmän kuin meillä talliaisilla ja perehtyneisyyttä.
Kuinka ollakaan, päätelmänä oli että syöminen on lähtenyt lapasesta mulla ja salivalmentaja tuumi vain että mun pitäisi syödä jotain esim. 1600 kcal per päivä että se olis sellainen jees määrä. Sellainen että laihdun, en liho ainakaan. Laihdun kohtuudella tai pysyn painossani riippuen päivästä.
Peruskulutuksekseni kun on laskettu n. 1500 kcal, niin siihen 100-200 kcal lisää vielä niin olis ihan jees.
Nyt tosin yllätys oli kyllä ikävä kun vaa'alle aamulla nousin, äkkiä tullut n. 3 kg plussaa!
Mitäpä, mähän oon syönyt kaksinkertaisen määrän taas parin viikon aikana kuin tulisi syödä.
Ja ne hiilarit, voihan peeveli...
Suositteli saliohjaajani että pastat ja riisit säästän viikonlopuksi, muuten vois syödä sit tyyliin salaattia prodea jne. ei se nyt tarkkaan sanonut mutta joo, tyylillä johon oon kyllästynyt suoraan sanoen mutta oon koettanut toteuttaa mm. Xtravaganza-aikoinani huonolla menestyksellä.
Mutta nyt olis parempi pitää paino hallinnassa, niin todella saa harkiten valita mitä syödä eikä mitään keksejä yms. vierasvaroja kerätä kaappeihin houkuttelemaan.
Mua arveluttaa enää käyttää ylipäätään säännöllisesti mitään dieettivalmisteita.
Jotenkin sain kammon itse kyllä noista pirtelöistä kun kroppa muutenkin kamppaili vastaan...
Makeita patukoita on useat välipalakorvikkeet...samoin monet muutkin jutskat.
Opin että parempi jättää myslipatukat kauppaan myös.

Mulla on selvästi menossa nyt joku tämmöinen muutoksen aika, koetan rikkoa rajoja monissa kohdissa elämääni.
Haluan kuntoilla ja rehkiä itseni kuntoon myös. Rikkoa rajoja, tehdä jotain itseni eteen, raataa.
Juosta, hyppiä jne. ja kaataa kaikki jutut kumoon joita olen pitänyt esteenä sille tai tälle.
Pitäis jonkinlaista päiväkirjaakin kaikista tuntemuksistani pitää.
Innostuin X-methodista mutta jos joku sen mulle sponssaisi niin voisin lähteä.
Nyt joudun hitokseen tyytymään jumppiin ja kuntosaliin, en viitti enää maksaa 8 x 150 € sen päälle!
Crossfit olis kanssa laji jota nyt uskaltaisin kokeilla, mutta oon väärässä kuntoklubissa siihen.
Joku tuollainen olis just niin hyvä, jossa vois rehkiä hallitusti kuitenkin.
Onhan noita vakavia loukkaantumisia tullut kyllä siinä lajissa joillekin mestaruustasolaisille.

Hih, voisin toteuttaa X-method -demoa itseksenikin, mutta ei sit salilla viitsisi...
Mä oon hommannut myös tuubin kotiin, niin silläkin saa lisätehoa jos kotona innostuisi kans reenaamaan kun on ne biisitkin ylhäällä iPhonessa ;) . Lähinnä mukailisin noita menneitä CXWORX:in ohjelmia kuten 12.
Huomenna alkaisi CXWORX ohjelma #14.
Jännän äärellä ollaan kummoinen sekin sit on.
Mä en viel tiiä miten pukeutuisi "olympiahenkisesti"...se olisi kuulemma suotavaa mutta en keksi mitään paitsi joku numerolappu ehkä rinnassa ja selässä :D. Hahah!
En muista ikinä olleeni näin fitness-tyyppinen kuin nyt oon. Näillä mennään nyt sitten.
Kyllähän tuolla salilla kun muutamana päivänä rehkin kroppa kipuili monestakin kohtaa, pidin perjantaina sit reippaasti taukopäivän vaan.

Mä mokoma menin ostamaan perjantai-iltana sit mässyjäkin, pari suklaanappipötköä jotka ahmaisin mutta myös suklaatäytedonitsin ja Digestive-suklaatäytekeksipaketinkin ja piparipaketin.
Nuo kaksi viimeistä päädyin hävittämään tänään roskiin, puoliksi syötyinä.
Parempi niin kuin kauhee henkinen morkkis.
Myös innostuin tekemään naanleipiä joista suurin osa kyllä paistui liikaa ja ne vois hyvin heittää mäkeen, ei niissä oo juuri syötävää,  Mutta ihania ovat juuri uunista otettuina, avot kun murtaa palasen ja hummukseen dippaa. Mitä herkkua.
Ajattelin vielä kruunata koftalla ja riisi-minispagettiseoksella tämän. En vain tiiä kuinka ne maustavat Egyptissä sen riisi-spagettijutun, jos se suola pelkästään riittäisi kuitenkin, se maistui hyvältä kyllä että toivottavasti saan yhtä hyvää itsekin loihdittua.
Kaveriksi tekisin egyptiläisen tomaattisalaatin myös. :)

Pitää vissiin alkaa jotain omaa päiväkirjaa todellakin pitämään ja kohdata omia ajatuksiaan sekä tunteita. Ajatuksena ollut tässä myös kysellä mahkuja sellaiseen mentoriin, mutta en vielä oo varma kuinka se onnistuisi ja millä budjetilla.
Kaikkea tahtois ainakin...
Voisiko tietsikalla istumisen sijaan välillä lukea jotain hyvää kirjaa vaikka? Unohtaisi muutamiksi päiviksi nyt koneen kokonaan? Siinä mulle loppulomaksi haastetta ;).
Mutta illat vapaiksi koneelta. :D Jos siitä lähtisi....liikkeelle.