Yötä myöten naputtelen tätä. Tänään oli taas valmentajalla käynti ja 28.11 olisi seuraava kerta.
Onnistuin kadottamaan oman korttinikin.
Painoa oli tippunut 2 viikossa enää 500 grammaa.
Valmentaja tuumasi ettei taida olla enää paljoa pudotettavaakaan ja arvioi että olisin jo lähellä sitä mun normaalipainoani mihin keho pyrkii.
Mä tiedän tasan missä ne ylimääräiset kiloni sijaitsee - nimittäin keskivartalossa. Vatsassa ja mahassa. Sieltä nää viimeiset kilot pitäisi saada sulamaan pois.
Sanoi kuka mitä sanoi. Aikaa siihen voinee kulua enemmän...
Melkein voisin julistaa vyötärön etsinnän alkaneeksi.
Tunnustin repsahtaneeni parina päivänä vastikään oikein pahaan karkin ahmintaan. Mulle tuli suorastaan paha olo niistä repsuista, morkkis ja huono fyysinen olo.
Todettiin ettei mulla hätä silti ole kun saan asian hallintaan nopeasti. Sanoin että oon kuin joku alkoholisti kun saan karkkipussin eteeni. On vaan pakko syödä, iskee sellainen kohtaus.
Sama kuin antais viinapullon siis alkoholistille. :-/
Haluan silti siis tosiaan harvoin syödä makeaa etten totu syömään sitä paljon kerralla. Morkkis siitä tulee kyllä.
Onneks ei ollut liian myöhäistä laittaa sille stoppia. Painossa näkyi plussaa vielä sunnuntai-aamunakin vähän.
Mutta mulla on konstit ja mä pääsen raiteille edelleen takaisin.
Sillä täytynee lohduttautua että homma ei pääty repsuihin. Ne vaan pitää osata ajoissa katkaista.
Hetken jo mietin että jos alkaisin kohta tasolle 4. Kovasti se houkuttaa, se tietäisi maitotuotteiden lisäämistä ruokavalioon. Prodeja lisää siis.
Mulla oli mielestäni aika heikko tulos reilussa 2 viikossa se -500 g, paremminkin olisi voinut painoa lähteä. Ehkä noi repsut nyt näkyivät vaan +500 g nousuna tai +1 kg varsinaisesti.
Valmentajan vaaka näyttää ihan omiaan periaatteessa, siitä ei voi ikinä näköjään tietää mitä se näyttää. Tämäkin oli tosi hyvä ettei toi repsuaminen plussaa tuonutkaan vaikka oma vaakani näytti aamusta plussaa viikolla mitattuihin painoihin nähden.
Valmentaja tuumi että kyllähän näillä on eroa, koska hänen luonaan käyn iltapuoleen ja yleensä aamupaino on taas se luotettavin. Päivän mittaan sitä plussa tulee toista kiloa herkästi.
Mä siis niin odotan kun se näyttää mulle 70 kg...
Noista tasoista, mä meen itse sekaisin välillä koska näissä portaittain lisätään tiettyjä ruoka-aineita tietyllä tavalla. Todella tahtoisin syödä enemmän mutta pelkään painonpudotuksen hidastuvan suorastaan hermoja raastavaksi.
Täytyykin alkaa mittanauhaa kaivamaan esille.
Mun pitäisi tosiaan oppia syömään myös ja niinkuin valmentaja sanoi, jonain päivänä Cambridge-ateriat jäävät todellakin pois.
Onhan se niillä helppo ollut mennä, todellakin!
Olen vähentänyt makujakin noista, koska esim. oikea banaani maistuu hieman toiselta pirtelössä kuin banaanipirtelö maistuu tai mansikkapirtelö. En oikeastaan niistä keinotekoisista mauista niin välitä.
Mulla on lähinnä enää kaakao, vanilja ja minttusuklaa mauista käytössä.
Harvemmin enää muuta. Ja sitruuna-jogurtti sekä karpalopatukka.
Että näillä mennään.
Joo tosiaankin mulle voi sanoa sitä ja tätä että sun paino voisi olla tuo tai tämä, mutta itse näen vatsani kaikkein parhaiten ja tiiän varsin hyvin että viimeiset karistettavat kiloni roikkuu niillä seuduilla. Se on se hitain projekti ja helpompi asennoitua sen mukaan tässä lopulla.
Tuntuu että ennemmin laihdun silti vieläkin muualta ja vasta viimeisimmäksi vatsasta sulaa rasvat pois. Ehkäpä ihmiset eivät näe tai tajua että mulla kilot on juurikin vatsan seutuvilla.
:) Joten siitä sitten selittämään. Sitten kun läskit on siitäkin lähtenyt, voin sanoa että perillä ollaan.
Hetken jo mietin että jos alkaisin kohta tasolle 4. Kovasti se houkuttaa, se tietäisi maitotuotteiden lisäämistä ruokavalioon. Prodeja lisää siis.
Mulla oli mielestäni aika heikko tulos reilussa 2 viikossa se -500 g, paremminkin olisi voinut painoa lähteä. Ehkä noi repsut nyt näkyivät vaan +500 g nousuna tai +1 kg varsinaisesti.
Valmentajan vaaka näyttää ihan omiaan periaatteessa, siitä ei voi ikinä näköjään tietää mitä se näyttää. Tämäkin oli tosi hyvä ettei toi repsuaminen plussaa tuonutkaan vaikka oma vaakani näytti aamusta plussaa viikolla mitattuihin painoihin nähden.
Valmentaja tuumi että kyllähän näillä on eroa, koska hänen luonaan käyn iltapuoleen ja yleensä aamupaino on taas se luotettavin. Päivän mittaan sitä plussa tulee toista kiloa herkästi.
Mä siis niin odotan kun se näyttää mulle 70 kg...
Noista tasoista, mä meen itse sekaisin välillä koska näissä portaittain lisätään tiettyjä ruoka-aineita tietyllä tavalla. Todella tahtoisin syödä enemmän mutta pelkään painonpudotuksen hidastuvan suorastaan hermoja raastavaksi.
Täytyykin alkaa mittanauhaa kaivamaan esille.
Mun pitäisi tosiaan oppia syömään myös ja niinkuin valmentaja sanoi, jonain päivänä Cambridge-ateriat jäävät todellakin pois.
Onhan se niillä helppo ollut mennä, todellakin!
Olen vähentänyt makujakin noista, koska esim. oikea banaani maistuu hieman toiselta pirtelössä kuin banaanipirtelö maistuu tai mansikkapirtelö. En oikeastaan niistä keinotekoisista mauista niin välitä.
Mulla on lähinnä enää kaakao, vanilja ja minttusuklaa mauista käytössä.
Harvemmin enää muuta. Ja sitruuna-jogurtti sekä karpalopatukka.
Että näillä mennään.
Joo tosiaankin mulle voi sanoa sitä ja tätä että sun paino voisi olla tuo tai tämä, mutta itse näen vatsani kaikkein parhaiten ja tiiän varsin hyvin että viimeiset karistettavat kiloni roikkuu niillä seuduilla. Se on se hitain projekti ja helpompi asennoitua sen mukaan tässä lopulla.
Tuntuu että ennemmin laihdun silti vieläkin muualta ja vasta viimeisimmäksi vatsasta sulaa rasvat pois. Ehkäpä ihmiset eivät näe tai tajua että mulla kilot on juurikin vatsan seutuvilla.
:) Joten siitä sitten selittämään. Sitten kun läskit on siitäkin lähtenyt, voin sanoa että perillä ollaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti