Mä oon niin kahden vaiheilla vielä, tuntuu hyvältä oikeastaan jos jatkaisi paasto plussalla vielä viikon tai pari. :)
Repsut oli ja meni, niistä opittiin. Nimittäin hiilarit kerääntyi taas ja niiden lähteminen sekä vessaralli sen lisäksi osoittivat sen, miten kannattamatonta olikaan ratketa.
Nyt helpotti lopulta se vessaralli.
Samoin nälkä helpottui.
Nyt oon keksinyt että hyvin voi syödä vaikka porkkanan kahvipaussilla. Sekin vähän auttaa että pysyy olo nälättömänä. Tämä päivä on mennyt hyvin oikeastaan vihdoin.
Töissä on pitänyt pitää puolen litran vesipulloa mukana ja sain melkein 1,5 litraa kumottua siellä. Kotiin jäi toiset mokoma 1,5 litraa juotavaksi.
Töissä oli taas kääretorttuja ja pullaa tarjolla, mutta ei edes mieli tehnyt.
Ajatus tuli mieleen että maistaisko tuota unelmatorttua mutta pahus, en mä viitti kun siitä tulee vain paha mieli ja itseänsä pettänyt olo.
Nyt nautiskelen ekaa kertaa minttu-suklaapirtelöä kahvissa ja voi mitä herkkua se on!
Näin meinaa työpäivän jälkeen nuuduttaa ja uni tulla vaikka istuessa koneellakin.
Piristystä! Sainpa mäkin siis herkkuhetken itselleni. :P Luvan kera! Jotenkin nuo repsut olivat todella opettavaisia kokemuksia.
Tekisi mieli uimaankin mennä ekaa kertaa koko kesänä Suomessa, tietty maauimalaan kun ei oo lähellä järviäkään. Meinaa olla melkein syksyinen ilma vaan just tänään...
Mieluusti kaverin kanssa, joten sellaista kyselemään...
Uintia harrastin muutama vuosi sitten paljon enemmän ennen kuin koira tuli, mua rupesi säälittämään sit sen puolesta että joka ilta menin jonnekin ja jos ei ollut iltavuoro, niin jotain menoa lähes joka arki-ilta.
Joten jotenkin se uiminen tippui pois siitä välistä.
Kaiken huipentuma oli se että viimekesänä ilmeisesti unohdin uimalakkini uimalaan tai milloin lie...
Toki toinenkin lakki löytyy mutta tuntuu aavistuksen pienemmältä vaikka varmaan samoja kokoja ovat.
En nyt yltiöpäisesti enää ole uinnin perään, koin että en vauhdissa oikein kehity enempää.
Kaikkein eniten nautin uida lähes tyhjässä uima-altaassa hiljaisimpaan aikaan.
Tämä oli ehkä "vähän" yllättävää että tämä dieetti saa edelleen kummasteluja ja kauhisteluja osakseen. Työkamut nimittäin kauhistelee miten pienillä kaloreilla oon ollut.
Kyllä myönsin että eka viikko 415 kcal päivineen OLI varsin tiukka aloitus, jos olisin tiennyt miten tiukka paasto todella on, olisin "laskeutunut" siihen ennemmin osissa, esim. taso 3:lla tai 2:lla.
Ketoosiin pääsy ei ollut nopeata eikä helppoa, siinä oikeasti kärvistelin lähes viikon.
Valmentajakaan ei ollut uskoa, että mulla oli 5. päivänä edelleenkin nälkä!
Jopas, mullahan on jo 4. viikko alkamassa ja tulos noin -10 kg tai vähän päälle tässä ajassa. Ja mulle valmentaja sanoi että laihdut 2 kk:ssa 15 kg ainakin :D.
Mähän aloin innostumaan vasta kun huomasin miten yhtäkkiä vaatteista on tullutkin suuria!
Alkuun muutos vaikutti hitaalta, mutta nyt se alkaa olla jo merkillepantavan näkyvää.
Laskeskelin päivän kaloreita erityisen tyytyväisenä. Lounas oli VAIN 120 kcal fetajuusto-broilerisalaatti. Porkkanaa söin kahvilla.
Tuntuu että hyvä tästä tulee. Vielä jaksaa paasto plussalla hienosti!
Hyvä mutta rankka päivä, kun on taas pulaa hoitajista. Mieli kuitenkin suht korkealla kun näkee mitä itselle tässä kaiken aikaa tapahtuu. :)
En mitenkään muuten yllättynyt, että dieettini aiheuttaa ehkä jopa kateutta joissakin. Mua käski eräs vannoutunut karppaaja luopumaan moisesta dieetistä ja alkaa karppaamaan.
Mua lähinnä huvitti se. Olen itse ollut vannoutunut karppaaja, laihduin jopa -20 kg sillä aikanaan mutta se vaan ei riittänyt. Paino ei mennyt enää alaspäin. En tiennyt, mitä voisin tehdä.
Pahinta oli huomata, että karppaus sekoitti kroppani jotenkin.
Rasvallakaan ei tarvii läträtä sentään. Kohtuus kaikessa.
Ei meinannut kroppa sietää kun lopetin karppauksen. Tosin siinä on todella sekin puoli että huonot hiilarit sekoittaa varmasti kropan ja niitä söin.
Mm. kananmunaa en voinut syödä ripuloimatta aikoihin, liki vuoteen. Olin niin paljon sitä syönyt, mutta allergiaa ei löytynyt.
Olin jokusen vuoden joka aamu aloittanut päiväni munakkaalla, siihen tuli stoppi sitten. En ala nyt kuitenkaan spekuloimaan asiaa.
Kannatan toki Varpu Tavin linjaa ja sitä että ruoka-aineet ovat mahdollisimman tuoreita.
Aion jossain vaiheessa alkaa etsimään häneltä hyviä neuvoja pitääkseni painon kontrollissa.
Arvostan hänen kiinnostusta jakaa kokemuksiaan ja maalaisjärkeä.
Mutta nyt kun tätä painoa on ollut sen verran liikaa, menen tällä dieetillä.
Laitan jossain vaiheessa, ehkä puolivälissä jonkinlaista vertailukuvaa sitten.
Tämä oli tosiaankin namia, minttu-suklaapirtelökahvi
Repsut oli ja meni, niistä opittiin. Nimittäin hiilarit kerääntyi taas ja niiden lähteminen sekä vessaralli sen lisäksi osoittivat sen, miten kannattamatonta olikaan ratketa.
Nyt helpotti lopulta se vessaralli.
Samoin nälkä helpottui.
Nyt oon keksinyt että hyvin voi syödä vaikka porkkanan kahvipaussilla. Sekin vähän auttaa että pysyy olo nälättömänä. Tämä päivä on mennyt hyvin oikeastaan vihdoin.
Töissä on pitänyt pitää puolen litran vesipulloa mukana ja sain melkein 1,5 litraa kumottua siellä. Kotiin jäi toiset mokoma 1,5 litraa juotavaksi.
Töissä oli taas kääretorttuja ja pullaa tarjolla, mutta ei edes mieli tehnyt.
Ajatus tuli mieleen että maistaisko tuota unelmatorttua mutta pahus, en mä viitti kun siitä tulee vain paha mieli ja itseänsä pettänyt olo.
Nyt nautiskelen ekaa kertaa minttu-suklaapirtelöä kahvissa ja voi mitä herkkua se on!
Näin meinaa työpäivän jälkeen nuuduttaa ja uni tulla vaikka istuessa koneellakin.
Piristystä! Sainpa mäkin siis herkkuhetken itselleni. :P Luvan kera! Jotenkin nuo repsut olivat todella opettavaisia kokemuksia.
Tekisi mieli uimaankin mennä ekaa kertaa koko kesänä Suomessa, tietty maauimalaan kun ei oo lähellä järviäkään. Meinaa olla melkein syksyinen ilma vaan just tänään...
Mieluusti kaverin kanssa, joten sellaista kyselemään...
Uintia harrastin muutama vuosi sitten paljon enemmän ennen kuin koira tuli, mua rupesi säälittämään sit sen puolesta että joka ilta menin jonnekin ja jos ei ollut iltavuoro, niin jotain menoa lähes joka arki-ilta.
Joten jotenkin se uiminen tippui pois siitä välistä.
Kaiken huipentuma oli se että viimekesänä ilmeisesti unohdin uimalakkini uimalaan tai milloin lie...
Toki toinenkin lakki löytyy mutta tuntuu aavistuksen pienemmältä vaikka varmaan samoja kokoja ovat.
En nyt yltiöpäisesti enää ole uinnin perään, koin että en vauhdissa oikein kehity enempää.
Kaikkein eniten nautin uida lähes tyhjässä uima-altaassa hiljaisimpaan aikaan.
Tämä oli ehkä "vähän" yllättävää että tämä dieetti saa edelleen kummasteluja ja kauhisteluja osakseen. Työkamut nimittäin kauhistelee miten pienillä kaloreilla oon ollut.
Kyllä myönsin että eka viikko 415 kcal päivineen OLI varsin tiukka aloitus, jos olisin tiennyt miten tiukka paasto todella on, olisin "laskeutunut" siihen ennemmin osissa, esim. taso 3:lla tai 2:lla.
Ketoosiin pääsy ei ollut nopeata eikä helppoa, siinä oikeasti kärvistelin lähes viikon.
Valmentajakaan ei ollut uskoa, että mulla oli 5. päivänä edelleenkin nälkä!
Jopas, mullahan on jo 4. viikko alkamassa ja tulos noin -10 kg tai vähän päälle tässä ajassa. Ja mulle valmentaja sanoi että laihdut 2 kk:ssa 15 kg ainakin :D.
Mähän aloin innostumaan vasta kun huomasin miten yhtäkkiä vaatteista on tullutkin suuria!
Alkuun muutos vaikutti hitaalta, mutta nyt se alkaa olla jo merkillepantavan näkyvää.
Laskeskelin päivän kaloreita erityisen tyytyväisenä. Lounas oli VAIN 120 kcal fetajuusto-broilerisalaatti. Porkkanaa söin kahvilla.
Tuntuu että hyvä tästä tulee. Vielä jaksaa paasto plussalla hienosti!
Hyvä mutta rankka päivä, kun on taas pulaa hoitajista. Mieli kuitenkin suht korkealla kun näkee mitä itselle tässä kaiken aikaa tapahtuu. :)
En mitenkään muuten yllättynyt, että dieettini aiheuttaa ehkä jopa kateutta joissakin. Mua käski eräs vannoutunut karppaaja luopumaan moisesta dieetistä ja alkaa karppaamaan.
Mua lähinnä huvitti se. Olen itse ollut vannoutunut karppaaja, laihduin jopa -20 kg sillä aikanaan mutta se vaan ei riittänyt. Paino ei mennyt enää alaspäin. En tiennyt, mitä voisin tehdä.
Pahinta oli huomata, että karppaus sekoitti kroppani jotenkin.
Rasvallakaan ei tarvii läträtä sentään. Kohtuus kaikessa.
Ei meinannut kroppa sietää kun lopetin karppauksen. Tosin siinä on todella sekin puoli että huonot hiilarit sekoittaa varmasti kropan ja niitä söin.
Mm. kananmunaa en voinut syödä ripuloimatta aikoihin, liki vuoteen. Olin niin paljon sitä syönyt, mutta allergiaa ei löytynyt.
Olin jokusen vuoden joka aamu aloittanut päiväni munakkaalla, siihen tuli stoppi sitten. En ala nyt kuitenkaan spekuloimaan asiaa.
Kannatan toki Varpu Tavin linjaa ja sitä että ruoka-aineet ovat mahdollisimman tuoreita.
Aion jossain vaiheessa alkaa etsimään häneltä hyviä neuvoja pitääkseni painon kontrollissa.
Arvostan hänen kiinnostusta jakaa kokemuksiaan ja maalaisjärkeä.
Mutta nyt kun tätä painoa on ollut sen verran liikaa, menen tällä dieetillä.
Laitan jossain vaiheessa, ehkä puolivälissä jonkinlaista vertailukuvaa sitten.
Tämä oli tosiaankin namia, minttu-suklaapirtelökahvi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti