Tänään on vähän tällainen typerä "välipäivä". Totuttelen olemaan repsuilematta.
Epäilen että jonkin verran on mennyt yli 200 kcal, koska oon välillä napsinut voileipäkinkkusiivuja ja toki yrittänyt ne laskea kaloreihin mukaan.
Oon kyllä niin lihansyöjä, himoitsen harva se päivä jotain grillikylkeä mielessäni.
Tänäänkin vesi kielellä lihatiskillä niitä katselin mutta päädyin edelleen siihen grillibroileriin.
Ehkä himoa lisää sekin että tällä paastolla lihat on aika vähissä ollut.
Mietiskelin eilen illalla myöhään etten oo tsemppaavammalla kuurilla ollut, joskin vihaks on pistänyt ettei oo saanut herkutella ja on tullut repsujakin.
Ennen kuurini kaatuivat ennemmin tai myöhemmin siihen että kun oli niitä herkkuja tarjolla, söin niitä aina. Niiltä ei voi aina välttyä.
Nyt tämä kuuri ei periaatteessa salli sokeri- eikä rasvaherkkuja.
Ne mitkä just sitä perää kasvattaa....tai mulla lähinnä vatsaa ja reisiä.
Mietin edelleen että jos tässä toiset 10 kg saan pois, vois ruveta hidastelemaan ehkä mutta en tiiä kerkeenkö sitä liikettä tehdäkään. ;-) ennenkö se on nimittäin mennyt.
Mulle sanoi valmentaja että ainakin 15 kg tuut saamaan 2 kk:ssa pois.
Mitäs kun 2 viikossa meni yli -8 kg ja nyt näyttää siltä että -10 kg taitaa hyvinkin tulla 3 viikossa täyteen.
Mitäs sit kun syyskuun loppu tulee?
Se mua innostaa eteenpäin että tämän hetkisen kun jaksan kärsiä, on edessä helpommat ajat. :-)
Ehkä tulokset on ne jotka innostavat etiäpäin.
Tietysti jos tulee se vaihe ettei enää tipu, on mitä epätsemppaavin ja piinallisin. Sen edessä oon useasti sortunut lopulta enkä ole päässyt tavoitteeseeni.
Hienoa nähdä että ruokailutavalla pystyn oikeasti kontrolloimaan kroppaani.
Pystyn oikeasti vaikuttamaan syömällä siihen!
Se mua myös innostaa että joskus kun tavoitteeseeni oon päässyt, vaikka tulee se haasteellisin paikka opetella tasapainossa pysymään, olet voinut jo matkan varrella sitä jo harjoitella.
Mua innosti kovasti tavata eilen se valmentaja, hän on hyvin pirtsakka ihminen ja innostava.
Mua innostaisi mahdollinen sellainen skabakin että ennen ja jälkeen.
Se että pääsisin kuvauksiin, puettais hienot kuteet päälle joista oon vain haaveillut ja aina ajatellut että en voi, kun oon tällainen läskipullukka.
Haaveilen tästäkin mahiksesta jos tulisi eteen.
Valmentaja ei oo toki siitä puhunut mitään että siksi siitä puhuisin mutta koetan saada tälläkin kirkastettua tavoitettani sen arvoiseksi.
En toki halua olla luuviulu koskaan, vaan sellainen sopiva, normaali.
Suoraan sanoen kun katson välillä jotain mekkoja netissä, mallit ovat yleisesti just sitä kokoa 0 tai vaihtoehtoisesti liiankin tuhteja.
Mutta pahaa tekee sellaiset rimppakintut jotka häthätää ovat ehkä Bmi 17-18 tai ehkä 19.
Se on vaikea ostaa vaatteita, kun mallit ovat usein kokoa 0.
Mallimaailmassa xl-mallit ulkomaillakin tuntuvat olevan NORMAALIpainoisia.
Ihmettelen jos sellaisia näen että eihän tuo mikään xl-malli voi olla!
Mutta he ovat sentään terveen näköisiä!
Mun pitää tosiaan tehdä tavoitteen ja päämäärän eteen tosissani paljon töitä.
Ja houkuttimia saa olla vaikka mitä ;).
Vaikka hulluja unelmia...että mäkin vaikka pääsisin etenkin jälkeen-otoksiin.
Mutta nyt jännäämään mitä huominen tuo tullessaan...
Epäilen että jonkin verran on mennyt yli 200 kcal, koska oon välillä napsinut voileipäkinkkusiivuja ja toki yrittänyt ne laskea kaloreihin mukaan.
Oon kyllä niin lihansyöjä, himoitsen harva se päivä jotain grillikylkeä mielessäni.
Tänäänkin vesi kielellä lihatiskillä niitä katselin mutta päädyin edelleen siihen grillibroileriin.
Ehkä himoa lisää sekin että tällä paastolla lihat on aika vähissä ollut.
Mietiskelin eilen illalla myöhään etten oo tsemppaavammalla kuurilla ollut, joskin vihaks on pistänyt ettei oo saanut herkutella ja on tullut repsujakin.
Ennen kuurini kaatuivat ennemmin tai myöhemmin siihen että kun oli niitä herkkuja tarjolla, söin niitä aina. Niiltä ei voi aina välttyä.
Nyt tämä kuuri ei periaatteessa salli sokeri- eikä rasvaherkkuja.
Ne mitkä just sitä perää kasvattaa....tai mulla lähinnä vatsaa ja reisiä.
Mietin edelleen että jos tässä toiset 10 kg saan pois, vois ruveta hidastelemaan ehkä mutta en tiiä kerkeenkö sitä liikettä tehdäkään. ;-) ennenkö se on nimittäin mennyt.
Mulle sanoi valmentaja että ainakin 15 kg tuut saamaan 2 kk:ssa pois.
Mitäs kun 2 viikossa meni yli -8 kg ja nyt näyttää siltä että -10 kg taitaa hyvinkin tulla 3 viikossa täyteen.
Mitäs sit kun syyskuun loppu tulee?
Se mua innostaa eteenpäin että tämän hetkisen kun jaksan kärsiä, on edessä helpommat ajat. :-)
Ehkä tulokset on ne jotka innostavat etiäpäin.
Tietysti jos tulee se vaihe ettei enää tipu, on mitä epätsemppaavin ja piinallisin. Sen edessä oon useasti sortunut lopulta enkä ole päässyt tavoitteeseeni.
Hienoa nähdä että ruokailutavalla pystyn oikeasti kontrolloimaan kroppaani.
Pystyn oikeasti vaikuttamaan syömällä siihen!
Se mua myös innostaa että joskus kun tavoitteeseeni oon päässyt, vaikka tulee se haasteellisin paikka opetella tasapainossa pysymään, olet voinut jo matkan varrella sitä jo harjoitella.
Mua innosti kovasti tavata eilen se valmentaja, hän on hyvin pirtsakka ihminen ja innostava.
Mua innostaisi mahdollinen sellainen skabakin että ennen ja jälkeen.
Se että pääsisin kuvauksiin, puettais hienot kuteet päälle joista oon vain haaveillut ja aina ajatellut että en voi, kun oon tällainen läskipullukka.
Haaveilen tästäkin mahiksesta jos tulisi eteen.
Valmentaja ei oo toki siitä puhunut mitään että siksi siitä puhuisin mutta koetan saada tälläkin kirkastettua tavoitettani sen arvoiseksi.
En toki halua olla luuviulu koskaan, vaan sellainen sopiva, normaali.
Suoraan sanoen kun katson välillä jotain mekkoja netissä, mallit ovat yleisesti just sitä kokoa 0 tai vaihtoehtoisesti liiankin tuhteja.
Mutta pahaa tekee sellaiset rimppakintut jotka häthätää ovat ehkä Bmi 17-18 tai ehkä 19.
Se on vaikea ostaa vaatteita, kun mallit ovat usein kokoa 0.
Mallimaailmassa xl-mallit ulkomaillakin tuntuvat olevan NORMAALIpainoisia.
Ihmettelen jos sellaisia näen että eihän tuo mikään xl-malli voi olla!
Mutta he ovat sentään terveen näköisiä!
Mun pitää tosiaan tehdä tavoitteen ja päämäärän eteen tosissani paljon töitä.
Ja houkuttimia saa olla vaikka mitä ;).
Vaikka hulluja unelmia...että mäkin vaikka pääsisin etenkin jälkeen-otoksiin.
Mutta nyt jännäämään mitä huominen tuo tullessaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti