Näin pitkälle on jo päästy, mutta matka on lähestymäisillään ehkä puoliväliä vasta.
Toiset päivät on vaikeampia, toiset menee helpommin.
Nyt joudun saikulla kotona taas olemaan, kurkkuakin on kivistänyt ikävästi sen ohella kun varpaan tyveen on paukahtanut epämääräinen tulehdus joka on varvastakin tulehduttanut ja kipua tekee kävellessä. Outo juttu.
Sellaista ei ennen ole ollut. Paremmalta ei vielä näytä eikä tunnu. Mulla on jotenkin sellainen tunne että ihon sisällä saattaa se tulehdus muhia ja se tosiaan on turvottanut ukkovarpaan viereisen varpaan jonkin verran isommaksi. Fucidin määrättiin siihen, muuten väliin oli päässyt myös sieni, joka on ainakin nyt alkanut paranemaan Daktarinin avulla.
Enemmän tuntuu että varpaan alla on joku märkänäppylä ihon alla ja pirun kipeä.
Siihen ei olisi auttanut töissä kävely tähän hätään hiostavine kenkineen.
Tässä olisi ollut pari iltaa ja aamua, jossa kyllä ollaan paljon jalkojen päällä.
Seurailen varpaan tilannetta ja hoitelen x3 päivässä sitä näppylän näköistä kohtaa joka on aika punainen ja kipeä.
Toivon tosiaankin että hoito auttaa, muuten on otettava maanantaina uudestaan yhteyttä ja kysellä puhelinkonsultaatiolla ehkä antibiootista per os.
Viikonloppunakin oon varautunut menemään päivystykseen, jos pahenee tämä.
Muuten tähän laihdutukseen palatakseni, joka on se pääasiakin.
Aavistuksen oli paino noussutkin aamuun mennessä. Mietin että tuli kyl hieman syötyä enemmän ohi sen mitä piti.
Ja Xylimax-pastilleja meni koko rasia huiviin *punastus noloudesta*.
Ei se kauheen paha ollut, jos hiilareita vähän tuli, ei paino noussut kuin jokusen sataa grammaa.
Jotenkin tää kotona möllistely saa syömään ja näköjään lohduttautuu vähän sillä.
Kiva, löysin vaa'asta nappulan josta voi vaihtaa mittayksiköt paunoihin ja kiviinkin, joten on helpompi kertoa brittiläisessä Cambridge-ryhmässä niissä mittayksiköissäkin sitten painonsa ja pudotuksensa.
Paino jotain 13,89 kiveä oli tänään. :D
Hauskoja mittoja!
Tänään kuitenkin ajattelin skarpata paremmin mitä syön.
Äskön meni broilerinrintasalaatti, varsin kevyt annos koska ajattelin jättää kasviskeittoon broileria lisättäväksi taas illalla. Saa nekin sopat syötyä pois. Enää 4 jäljellä...vielä on myös peruna-purjokeittokin jäljellä 1 kpl jopa. Ehkäpä sen vielä joku päivä rohkeasti vedän ja tuunaan mieleisekseni.
(Ei sellaisenaan ole mitään herkkua).
Mitäs tässä muuta sitten...odotellaan kun aika menee ja pitäis aloittaa se Judith Pellan kirjakin, jonka lainan jo kerran uusin kun en saanut aloitettua :D.
Hitsiläinen, niitä haaveita!
Ystäväni miehensä kanssa on toteuttamassa minunkin unelmiani matkustamalla Kaliforniassa, Death Valleyn läpi jne. Yosemitenkin kävivät katsomassa. Mahtavaa!
Itse penskana jo haaveilin näistä, heräsivät taasen eloon!
Ehkäpä tästä alkaakin säästöohjelma jotta jonakin päivänä saa unelmansa toteen.
Toivottavasti heilläkään reissu ei jää ainoaksi! :)
Itse oon nyt 3 kertaa reissannut Epyktissä ja se on kyl jo niin nähty vaikkakin sopivan kuuma onkin.
En koskaan päässyt Gizan pyramideille, aina oli joku hässäkkä ja mielenosoitus kun oli ajatuksena mennä. Koralleja ja kaloja sekä delfiinejäkin tuli nähtyä jälleen. Tuumasin että no joo, en edes joka päivä jaksanut mennä auringon poltteeseen.
Nyt ei tee mieli kyllä sinne maahan hetkeen palata "jostain" syystä...
Joo, jenkkilä on yks must-kohde, se heräsi taasen. Pitäis alkaa puhumaan sukulaisille josko nähtäisiin siellä sitten, ehkä ensi vuonna.
Sitäkin ennen tekisi mieli jonnekin reissata, nähtäväks jää sekin että minne.
Tuntuu että mutsi on sellainen käsite, että se on valmis murskaamaan unelmat ja masentamaan ettei varmasti tule edes unelmoitua. Näin nuoruudesta asti siis meillä. Vaatimukset ovat suuret.
Koskaan ei niitä varmasti tule täyttämään.
Että sellaista. Unelmia on saatava olla jokaisella! Se on se, joka auttaa pyrkimään eteenpäin!
Mua ei toki sellainen muserra vaan saa entistä enemmän pyrkimään unelmiaan kohden!
Joo siis kommentointi on hyvinkin toivottua tänne ja kysellä saa. Vahinko kun en alussa sitä sanonut jo.
Toivon suorastaan jotain kommenttia teiltä ketkä luette tätä!
Toiset päivät on vaikeampia, toiset menee helpommin.
Nyt joudun saikulla kotona taas olemaan, kurkkuakin on kivistänyt ikävästi sen ohella kun varpaan tyveen on paukahtanut epämääräinen tulehdus joka on varvastakin tulehduttanut ja kipua tekee kävellessä. Outo juttu.
Sellaista ei ennen ole ollut. Paremmalta ei vielä näytä eikä tunnu. Mulla on jotenkin sellainen tunne että ihon sisällä saattaa se tulehdus muhia ja se tosiaan on turvottanut ukkovarpaan viereisen varpaan jonkin verran isommaksi. Fucidin määrättiin siihen, muuten väliin oli päässyt myös sieni, joka on ainakin nyt alkanut paranemaan Daktarinin avulla.
Enemmän tuntuu että varpaan alla on joku märkänäppylä ihon alla ja pirun kipeä.
Siihen ei olisi auttanut töissä kävely tähän hätään hiostavine kenkineen.
Tässä olisi ollut pari iltaa ja aamua, jossa kyllä ollaan paljon jalkojen päällä.
Seurailen varpaan tilannetta ja hoitelen x3 päivässä sitä näppylän näköistä kohtaa joka on aika punainen ja kipeä.
Toivon tosiaankin että hoito auttaa, muuten on otettava maanantaina uudestaan yhteyttä ja kysellä puhelinkonsultaatiolla ehkä antibiootista per os.
Viikonloppunakin oon varautunut menemään päivystykseen, jos pahenee tämä.
Muuten tähän laihdutukseen palatakseni, joka on se pääasiakin.
Aavistuksen oli paino noussutkin aamuun mennessä. Mietin että tuli kyl hieman syötyä enemmän ohi sen mitä piti.
Ja Xylimax-pastilleja meni koko rasia huiviin *punastus noloudesta*.
Ei se kauheen paha ollut, jos hiilareita vähän tuli, ei paino noussut kuin jokusen sataa grammaa.
Jotenkin tää kotona möllistely saa syömään ja näköjään lohduttautuu vähän sillä.
Kiva, löysin vaa'asta nappulan josta voi vaihtaa mittayksiköt paunoihin ja kiviinkin, joten on helpompi kertoa brittiläisessä Cambridge-ryhmässä niissä mittayksiköissäkin sitten painonsa ja pudotuksensa.
Paino jotain 13,89 kiveä oli tänään. :D
Hauskoja mittoja!
Tänään kuitenkin ajattelin skarpata paremmin mitä syön.
Äskön meni broilerinrintasalaatti, varsin kevyt annos koska ajattelin jättää kasviskeittoon broileria lisättäväksi taas illalla. Saa nekin sopat syötyä pois. Enää 4 jäljellä...vielä on myös peruna-purjokeittokin jäljellä 1 kpl jopa. Ehkäpä sen vielä joku päivä rohkeasti vedän ja tuunaan mieleisekseni.
(Ei sellaisenaan ole mitään herkkua).
Mitäs tässä muuta sitten...odotellaan kun aika menee ja pitäis aloittaa se Judith Pellan kirjakin, jonka lainan jo kerran uusin kun en saanut aloitettua :D.
Hitsiläinen, niitä haaveita!
Ystäväni miehensä kanssa on toteuttamassa minunkin unelmiani matkustamalla Kaliforniassa, Death Valleyn läpi jne. Yosemitenkin kävivät katsomassa. Mahtavaa!
Itse penskana jo haaveilin näistä, heräsivät taasen eloon!
Ehkäpä tästä alkaakin säästöohjelma jotta jonakin päivänä saa unelmansa toteen.
Toivottavasti heilläkään reissu ei jää ainoaksi! :)
Itse oon nyt 3 kertaa reissannut Epyktissä ja se on kyl jo niin nähty vaikkakin sopivan kuuma onkin.
En koskaan päässyt Gizan pyramideille, aina oli joku hässäkkä ja mielenosoitus kun oli ajatuksena mennä. Koralleja ja kaloja sekä delfiinejäkin tuli nähtyä jälleen. Tuumasin että no joo, en edes joka päivä jaksanut mennä auringon poltteeseen.
Nyt ei tee mieli kyllä sinne maahan hetkeen palata "jostain" syystä...
Joo, jenkkilä on yks must-kohde, se heräsi taasen. Pitäis alkaa puhumaan sukulaisille josko nähtäisiin siellä sitten, ehkä ensi vuonna.
Sitäkin ennen tekisi mieli jonnekin reissata, nähtäväks jää sekin että minne.
Tuntuu että mutsi on sellainen käsite, että se on valmis murskaamaan unelmat ja masentamaan ettei varmasti tule edes unelmoitua. Näin nuoruudesta asti siis meillä. Vaatimukset ovat suuret.
Koskaan ei niitä varmasti tule täyttämään.
Että sellaista. Unelmia on saatava olla jokaisella! Se on se, joka auttaa pyrkimään eteenpäin!
Mua ei toki sellainen muserra vaan saa entistä enemmän pyrkimään unelmiaan kohden!
Joo siis kommentointi on hyvinkin toivottua tänne ja kysellä saa. Vahinko kun en alussa sitä sanonut jo.
Toivon suorastaan jotain kommenttia teiltä ketkä luette tätä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti