Nyt sit saikutellaan urakalla tuon märkänäppylän takia :(. Sain 2 antibioottia sen hoitoon, Flagylin ja Kefexinin. Huoh...no kyl mä eilen jotain tästä kerroinkin blogissa.
Tänään mietintä on käynyt taas siinä, miten saada mielekkäämpi tästä pussikeittodieetistä ja sais 200 kcal ruokiin vaihtelua.
Vanilja ei enää ole sellainen uus juttu eikä kummoinen kahvissa. Minttu-suklaa olis kyllä.
Cappuccino sekään ei kovin erikoinen oo.
Mietin pitäisköhän ottaa välillä niitä patukoitakin ja valmiita tetroja jokunen. Riippuu hinnasta nyt silti. Käsittääkseni nää pussipirtelöt ja keitot on 3 € kpl.
Koetan tässä samalla cappuccinoa vetää kuumaan veteen sekoitettuna mut ei se sen paremmalta maistu.
Lueskelin ja katselin Cambridge vuoden laihduttaja kilpailijoita eilen.
Tuumin, että hyvin samankaltainen monien tausta on kuin mulla noin dieettien ja syömisongelman suhteen. Pähkäilin että meillä kaikilla on vuoren varmasti yksi yhteinen nimittäjä: herkuttelija ja nautiskelija. Toki en vähättele perheäitin kiirettä, siitä en tiedä mitään, mutta jokainen meistä oikeasti pysyisi mitoissaan, jos söisi juuri sen verran mitä tarttee ja samaten liikkuu.
Ja tämä yhteinen nimittäjä löytyy meiltä: olemme kokeillee painonvartijat ja karppauksen.
Mielenkiintoista. Eikö se karppaus toiminutkaan muille sen paremmin kuin itsellekään?
Luulen että se aallonharja meni jo, moni on jo karppauksesta lähteneet, kuten mäkin. Se karppaus, missä läträtään eläinrasvalla, pekonilla, munilla ja muilla, sekä vähähiilarisilla kasviksilla.
Mulla se meni turhan ikävystyttäväksi ja yksipuoliseksi.
Muistelen myös että tohtori Atkinskin ei nyt lopun elämän karppauksesta puhunut, että ollaan alhaisilla hiilareilla. Multa löytyy Atkinsin dieetti- kirja, johon tämä perustuu. Lopulta se Atkinsin dieettikin muuttuu ns. normaaliksi ruokavalioksi että hiilareita lisätään kun tavoitepaino lähestyy.
Mä en vaan enää pysty siihen induktioon, tulee aivan järkyttävä päänsärky viikoksi, ummetus ja nälkä on kaikesta huolimatta. Psyllium toki auttaisi ummetukseen, 1 tl aamulla ja samaten illalla.
Onneksi kaikkien kertomukset eivät myöskään menneet näin että kun tulin äidiksi, kun raskauskilot jämähtivät jne. mutta joo, tahtoisin välillä kiistää tämänkin myytin. :)
Itse tunnen etten oikein kuulu joukkoon tässä tilanteessa.
Monilla on ihana perhe ja parisuhde, mistä itse oon paitsi jäänyt. En tiiä onko se oikeasti niin kauhea asia vai ei, mutta olen erilainen siinä suhteessa.
Tässä taas aloin miettimään, tätä 40 v. lähestyvän ikäneidon tuskaa, meitä on joko vähän ja olemme epänormaaleja, joiden olisi jo 10-15 v. sitten pitänyt jo löytää elämänsä mies ja perustaa perhe.
Jokaisella sellainen tuntuu olevan ja elämä järjestyksessä.
Mä on siinä nobody, joku vaan joka palloilee edelleen yksikseen yhä enemmän ymmällään, mikä mun osani on.
Monia perheellisiä yhdistää perhe jne. asiat, mutta itse olen tästä osaton.
Toisaalta en ole kokenut aktiivista pahoittelua, sääliä tai syrjintää. Mutta luulen että moni meistä leimataan ongelmallisiksi ja kummallisiksi ihmisiksi, kun sinkkuna vain palloillaan.
Jos joku on vähän raikuli sinkku vielä, koettaa suku ja perhe sitä suuremmalla syyllä etsiä kumppania tai kehottavat etsimään kumppania.
Sitten tuntuu että kun onni on outo miesasioissa, ei löydä mieleistä kumppania ja varsin hiljaista sillä rintamalla on piisannut. Lähinnä ulkomaiset onnenonkijat ovat ekana aina jonossa...
Joku vika mussa on ja palloilen itsekseni elämässä.
Koetan edelleenkin haaveilla paremmasta huomisesta tavalla tai toisella.
Jollain tavalla tunnen eristäytyneeni ja helposti jääväni sivukatselijaksi.
Joko siitä signaalista että todella oon huomaamaton, en aina niin helposti mukana enkä ehkä samassa porukassa muutenkaan ole. Kuitenkaan en haluaisi joutua eristyksiin.
Se on kai joku reflektio menneisyydestä.
Tiedän toki aina olleeni vähän tällainen ja potkittava persuksille mukaan juttuihin.
Joskus olikin enemmän elämää mutta nuoruuden jälkeen hiljeni kaikki lähes.
Jossain vaiheessa passivoiduin aika paljonkin netin vaikutuksesta, kunnes havahduin siihen tosiseikkaan ettei nettikään ole ratkaisu tähän ongelmaan.
Joo, nämäkin on niitä asioita, joihin tarvitsisi löytää ratkaisu tässä elämässä ennen vanhuutta.
Olen itse vanhustyössä ja oon tavannut tuhatkunta erilaista vanhusta jo urallani.
Yhä useammin ajattelen, että en välttämättä haluaisi sitä osaa itselleni jonain päivänä että sairastaisin alzheimerintautia tai jotain dementiaa, saati olisin kärttyisä potilas jossain.
Ehkäpä omassa vanhuudessani asiat tulevat olemaan hyvin paljon toisin...joten en sen pidemmälle tästäkään jatka.
Eräs suuri ilonaiheeni oli tosiaan päästä Espanjan lukiotasoiselle alkeiskurssille. Olin jo 10 v. sitten ajatellut sitä mutta koska olin ranskan kurssilla, en mä enää halunnut sitten sekoittaa kahta kieltä keskenään. Espanja olisi paljon helpompikin ollut kuin ranska.
Aika ajoin koetan prepata ranskaakin ja sitä vaikeampaa se on mitä kauemmin sitä on ollut käyttämättä.
Kieli menee sitä ääntäessä solmuun ja pahasti, ja valitettavasti jos puhun toiselle, tää ihminen ei ymmärrä joka tapauksessa mitä yritän solkata :D. Ääntäminen on pilkun tarkkaa ja ranskaa puhutaan tyyliin sanat yhteen. Ja ääntäminen muuttuu sen mukaan millä kirjaimella seuraava sana alkaa.
Pahimmillaan vastapuoli ymmärtää täysin väärin koko lauseen.
Odotan todella innostuneena Espanjan alkeiskurssia ja ostaisin jo kirjatkin, kun tietäisin mitkä kirjat olis ostettava. Se selvinnee ekana päivänä todennäköisimmin, en tiedä onko iltalukion sivuilla siitä mainintaa.
Sit opitaan muutakin kuin hasta la vista! :)
Joo tää meni vähän OT mutta on elämässäni todella muutakin kuin laihdutus ja cambridge-kuuri.
Siitä voisin jauhaa joka päivä hieman eri tyyliin, pikku vivahde-eroilla.
Sanottakoon että paino on pysynyt ainakin sentään samana noin viikon verran.
Jotain tapahtui siis putoamiselle.
Ei kai se maaginen ja perinteinen -14 tai -15 kg stoppi nyt vaan tullut?
No, sehän sit ens viikon alussa nähdään...
Saatan välillä kokeilla eli ens viikolla syödä 2-tason mukaan 800 kcal per päivä.
Tästä oli puhetta valmentajan kanssa että voin viikottain näin niitä vaihdella jopa ad. 1000 kcal:iin.
Mutta huomenna olisi punnitus...sitä jännätessä, tuleeko sitä ennen vielä pudotusta...
Tänään mietintä on käynyt taas siinä, miten saada mielekkäämpi tästä pussikeittodieetistä ja sais 200 kcal ruokiin vaihtelua.
Vanilja ei enää ole sellainen uus juttu eikä kummoinen kahvissa. Minttu-suklaa olis kyllä.
Cappuccino sekään ei kovin erikoinen oo.
Mietin pitäisköhän ottaa välillä niitä patukoitakin ja valmiita tetroja jokunen. Riippuu hinnasta nyt silti. Käsittääkseni nää pussipirtelöt ja keitot on 3 € kpl.
Koetan tässä samalla cappuccinoa vetää kuumaan veteen sekoitettuna mut ei se sen paremmalta maistu.
Lueskelin ja katselin Cambridge vuoden laihduttaja kilpailijoita eilen.
Tuumin, että hyvin samankaltainen monien tausta on kuin mulla noin dieettien ja syömisongelman suhteen. Pähkäilin että meillä kaikilla on vuoren varmasti yksi yhteinen nimittäjä: herkuttelija ja nautiskelija. Toki en vähättele perheäitin kiirettä, siitä en tiedä mitään, mutta jokainen meistä oikeasti pysyisi mitoissaan, jos söisi juuri sen verran mitä tarttee ja samaten liikkuu.
Ja tämä yhteinen nimittäjä löytyy meiltä: olemme kokeillee painonvartijat ja karppauksen.
Mielenkiintoista. Eikö se karppaus toiminutkaan muille sen paremmin kuin itsellekään?
Luulen että se aallonharja meni jo, moni on jo karppauksesta lähteneet, kuten mäkin. Se karppaus, missä läträtään eläinrasvalla, pekonilla, munilla ja muilla, sekä vähähiilarisilla kasviksilla.
Mulla se meni turhan ikävystyttäväksi ja yksipuoliseksi.
Muistelen myös että tohtori Atkinskin ei nyt lopun elämän karppauksesta puhunut, että ollaan alhaisilla hiilareilla. Multa löytyy Atkinsin dieetti- kirja, johon tämä perustuu. Lopulta se Atkinsin dieettikin muuttuu ns. normaaliksi ruokavalioksi että hiilareita lisätään kun tavoitepaino lähestyy.
Mä en vaan enää pysty siihen induktioon, tulee aivan järkyttävä päänsärky viikoksi, ummetus ja nälkä on kaikesta huolimatta. Psyllium toki auttaisi ummetukseen, 1 tl aamulla ja samaten illalla.
Onneksi kaikkien kertomukset eivät myöskään menneet näin että kun tulin äidiksi, kun raskauskilot jämähtivät jne. mutta joo, tahtoisin välillä kiistää tämänkin myytin. :)
Itse tunnen etten oikein kuulu joukkoon tässä tilanteessa.
Monilla on ihana perhe ja parisuhde, mistä itse oon paitsi jäänyt. En tiiä onko se oikeasti niin kauhea asia vai ei, mutta olen erilainen siinä suhteessa.
Tässä taas aloin miettimään, tätä 40 v. lähestyvän ikäneidon tuskaa, meitä on joko vähän ja olemme epänormaaleja, joiden olisi jo 10-15 v. sitten pitänyt jo löytää elämänsä mies ja perustaa perhe.
Jokaisella sellainen tuntuu olevan ja elämä järjestyksessä.
Mä on siinä nobody, joku vaan joka palloilee edelleen yksikseen yhä enemmän ymmällään, mikä mun osani on.
Monia perheellisiä yhdistää perhe jne. asiat, mutta itse olen tästä osaton.
Toisaalta en ole kokenut aktiivista pahoittelua, sääliä tai syrjintää. Mutta luulen että moni meistä leimataan ongelmallisiksi ja kummallisiksi ihmisiksi, kun sinkkuna vain palloillaan.
Jos joku on vähän raikuli sinkku vielä, koettaa suku ja perhe sitä suuremmalla syyllä etsiä kumppania tai kehottavat etsimään kumppania.
Sitten tuntuu että kun onni on outo miesasioissa, ei löydä mieleistä kumppania ja varsin hiljaista sillä rintamalla on piisannut. Lähinnä ulkomaiset onnenonkijat ovat ekana aina jonossa...
Joku vika mussa on ja palloilen itsekseni elämässä.
Koetan edelleenkin haaveilla paremmasta huomisesta tavalla tai toisella.
Jollain tavalla tunnen eristäytyneeni ja helposti jääväni sivukatselijaksi.
Joko siitä signaalista että todella oon huomaamaton, en aina niin helposti mukana enkä ehkä samassa porukassa muutenkaan ole. Kuitenkaan en haluaisi joutua eristyksiin.
Se on kai joku reflektio menneisyydestä.
Tiedän toki aina olleeni vähän tällainen ja potkittava persuksille mukaan juttuihin.
Joskus olikin enemmän elämää mutta nuoruuden jälkeen hiljeni kaikki lähes.
Jossain vaiheessa passivoiduin aika paljonkin netin vaikutuksesta, kunnes havahduin siihen tosiseikkaan ettei nettikään ole ratkaisu tähän ongelmaan.
Joo, nämäkin on niitä asioita, joihin tarvitsisi löytää ratkaisu tässä elämässä ennen vanhuutta.
Olen itse vanhustyössä ja oon tavannut tuhatkunta erilaista vanhusta jo urallani.
Yhä useammin ajattelen, että en välttämättä haluaisi sitä osaa itselleni jonain päivänä että sairastaisin alzheimerintautia tai jotain dementiaa, saati olisin kärttyisä potilas jossain.
Ehkäpä omassa vanhuudessani asiat tulevat olemaan hyvin paljon toisin...joten en sen pidemmälle tästäkään jatka.
Eräs suuri ilonaiheeni oli tosiaan päästä Espanjan lukiotasoiselle alkeiskurssille. Olin jo 10 v. sitten ajatellut sitä mutta koska olin ranskan kurssilla, en mä enää halunnut sitten sekoittaa kahta kieltä keskenään. Espanja olisi paljon helpompikin ollut kuin ranska.
Aika ajoin koetan prepata ranskaakin ja sitä vaikeampaa se on mitä kauemmin sitä on ollut käyttämättä.
Kieli menee sitä ääntäessä solmuun ja pahasti, ja valitettavasti jos puhun toiselle, tää ihminen ei ymmärrä joka tapauksessa mitä yritän solkata :D. Ääntäminen on pilkun tarkkaa ja ranskaa puhutaan tyyliin sanat yhteen. Ja ääntäminen muuttuu sen mukaan millä kirjaimella seuraava sana alkaa.
Pahimmillaan vastapuoli ymmärtää täysin väärin koko lauseen.
Odotan todella innostuneena Espanjan alkeiskurssia ja ostaisin jo kirjatkin, kun tietäisin mitkä kirjat olis ostettava. Se selvinnee ekana päivänä todennäköisimmin, en tiedä onko iltalukion sivuilla siitä mainintaa.
Sit opitaan muutakin kuin hasta la vista! :)
Joo tää meni vähän OT mutta on elämässäni todella muutakin kuin laihdutus ja cambridge-kuuri.
Siitä voisin jauhaa joka päivä hieman eri tyyliin, pikku vivahde-eroilla.
Sanottakoon että paino on pysynyt ainakin sentään samana noin viikon verran.
Jotain tapahtui siis putoamiselle.
Ei kai se maaginen ja perinteinen -14 tai -15 kg stoppi nyt vaan tullut?
No, sehän sit ens viikon alussa nähdään...
Saatan välillä kokeilla eli ens viikolla syödä 2-tason mukaan 800 kcal per päivä.
Tästä oli puhetta valmentajan kanssa että voin viikottain näin niitä vaihdella jopa ad. 1000 kcal:iin.
Mutta huomenna olisi punnitus...sitä jännätessä, tuleeko sitä ennen vielä pudotusta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti