Oikeastaan mun ei ollut tänään tarkoitus kirjoittaa tänään, mutta kirjointanpa nyt sittenkin. Tuskinpa huomenna hirveän radikaalia tulee valmentajan luona, mutta kirjoitan siitä sitten erikseen mitä mahdollista uutta ilmeni.
Kuinka ollakaan, töissä on ollut vaihteeks varsin makeat tarjoilut. Eräs synttärisankari tarjoili meille hoitajille pari kermakakkua, keksejä jos jokunen pakettikin oli tuotu myös.
Harvoin potilaat tuovat tällaisia tarjoiluja.
Mä sain eilen jonkun ihme naksahduksen päässä siten taas ja maistelin minttusuklaakeksejä sekä täytekakkua. Eihän ne dieettiin kuuluu missään tapauksessa mutta hurjastelin silti.
En nyt kuitenkaan ole tavannut kaiken aikaa herkutella.
Yksi herkku on vielä jees mutta entiseen tapaan en kykenisi enää jatkamaan.
Toivon todellakin oppivani ettei makeaa mahan täydeltä.
Pitää lopetella heti alkuunsa sellainen.
Edelleenkin olisi hyvä erottaa himo ja oikea tarve toisistaan.
Tällä hetkellä mun makean himo on hyvin helposti voitettavissa, kun pysähtyisin ja kuuntelisin itseäni.
Mutta ahneellahan on paskainen loppu, olen kuullut. Kakkupalan syöminen ja muutama minttusuklaakeksi toivat äklön olon ja veivät oikean ruokahaluni pois.
Söinhän mä toki ruokani päivällisellä, mutta ähkyksihän mä tulin.
Tänään kuitenkin vielä maistelin erään toisen omaisesn tuomia konvehteja.
Edelleen mulla on olemassa se ahne Jossu -puoleni. Se syö vaikka ei olisi nälkä.
Nyt kun en oo pitkään aikaan makeata juuri syönyt, vähäinenkin makea kuten esimerkiksi appelsiini-suklaapirtelökin Cambridgella on liian makea.
Okei, ei se ollut vaarallista nyt vielä tämä ahnehtiminen, mutta jos tämä jatkuu näin, kostautuu se laihdutukselleni enkä sitä tahdo.
Onneks nää herkut on todellakin harvemmin tarjolla töissä ja kun niitä on joskus, sitä on paljon!
Vastaisuudessa taas tiedän, että rajoitetusti voin joskus syödä mutta jos menee yli, mun kroppa ja makuaisti on muuttuneet sillä tavalla että kannattaako sitä rohmuamista enää aloittaakaan?
Tämmöisen jälkeen kuitenkin tuli katumus vankasti päälle ja totean ettei todellakaan kannattanut.
Pahimmillaan se kostautuu vaa'alla.
No mutta kuitenkin tässä tuli pari tämmöistä pahempaa repsuilupäivää ja nyt on loppusaldo se, ettei makeanhimoni ole merkittävämmin kasvanut. Vähän sitä on, mutta mulle useimmiten riittää joku pirtelö, marjat tms. ja usein mietin että ei oo kannattavaa syödä paljon makeita, ravintoarvoiltaan köyhiä syötäviä.
Hirveän paljon tuntuu olevan suosiossa rasvaiset herkut sekä sokeripommit.
Jos saisin valita kumman ottaisin, niin ennemmin rasvaton tai vähärasvainen sekä luonnollisen makeat marjat vaikka. Ja mieluusti sellaisia valintoja joissa ravintoarvot ovat kohdillaan.
Juhlahetkinä toki juhlitaan mutta pitäisi osata rajoittaa ja sen suhteen treeni on paikallaan hyvinkin.
Mikä siinä onkaan et tulee se refleksi runsaudesta johtuen että pitäis syödä paljon?
Mulle kävi sen suhteen äkkiä ohraisesti: tuli ällö olo.
Sen siitä sitten sain.
Mulla oli tällä välillä tämmöistäkin että on väsymystä ollut ja panikoiduin heti, kun nukuin pommiin eilen. Itku oli tulla ja aloin epäillä kilpirauhasen vajaatoiminnan alkaneen taas nykylääkityksellä.
Oli varsinaisen huono aamu eilen herättyäni. Illasta se lopulta helpotti tuttujen vanhojen konkarityökamujen kanssa ollessa. Vanhat kunnon työkaverit! :)
Kiirehdin tänään sitten labraan että saa tarkistettua tsh:n ja t4v:n.
Se ei mulle selvinnyt tänään mulle vielä, mitä ne arvot oli. Lähes kuukausi aiemmin kuitenkin menin kokeisiin kuin oli puhe.
Askarruttamaan jäi toki, mikä väsymys tässä on kyseessä ja huolestuin koska mun lääkitys on todellakin alhaisempi kuin koskaan levotyroksiinin suhteen.
Jo tuli sieltä tekstari tytestä arvoista että kaikki muuten ok mutta alatiinit on jonkin verran koholla, uusi kontrolli 1 kk päästä. Silloin kyllä haluan myös tsh ja t4v-kontrollitkin taas.
Ilmeissti fP-gluk oli ok ja pitkäsokerikin (jos se oli edes vastattu).
Luin että alatiinit voivat kohota maksavaurioissa yli 1000, joten en vielä huolestunut juuri sen noususta, ennenkin se vähän on ollut 60 luokkaa, nyt hieman enemmän.
Ja ne tosiaan nousee laihdutettaessa ja ylipainoisilla. Pitäisi normaalitilanteessa laskea normaalipainossa normaalirajoille.
Muistan vain että se oli koholla jo vuosia sitten, siihen ei tullut juuri kummempaa kannanottoa silloin.
Mietiskelin että jokohan pitäisi alkaa taso 3:lle siirtymään, juttelen asiasta sitten valmentajan kanssa huomenna. Omasta puolestani voisin vielä olla 2:lla, mutta toisaalta kaipaisin kohta alkaa opettelemaan syömään lisääkin.
Tykkään vain siitä nyt että maha on sopivan pieni ja tottunut vähempään ruokaan, ahmimisen mahdollisuudelle ei jää juuri tilaa.
Tällä energiamäärällä en kuitenkaan kovin paljoa pysty vielä treenaamaan, se on se yksi jumppa tasan jonka jaksan vetää. Ei tarvii maratoneja vetää siis.
Ja veri vetäis jo paljon tuonne ihQ:lle kuntosaliklubille. :)
Cx worxista tosiaan tykkään, koska se on lyhyt ja tehokas keskivartaloon keskittynyt treeni.
Pidän tylsimpänä kaikista edelleen Bodypumpia. Pidän enemmän harjoituksista jotka kohdistuu pilatestyylisesti vartalonhallintaan. Uuma on toinen mistä pidän, se on tosin vain x1/vko joten ei sinne kerkeä aina. Salitreenitkin on jees, saisin käydä 2-4 x/vko sielläkin.
Tänään olin väsynyt, joten jätin väliin. Saan vain itseni väsyneemmäksi ja kipeämmäksi jos väsyneenä kovaa treenailen.
Sähläsin nyt muuten kaikki kuvani varmaan pois blogistani kun profiilikuvaani yritin vain vaihtaa. :(
Pitää koettaa saada niitä takaisin...
Kuinka ollakaan, töissä on ollut vaihteeks varsin makeat tarjoilut. Eräs synttärisankari tarjoili meille hoitajille pari kermakakkua, keksejä jos jokunen pakettikin oli tuotu myös.
Harvoin potilaat tuovat tällaisia tarjoiluja.
Mä sain eilen jonkun ihme naksahduksen päässä siten taas ja maistelin minttusuklaakeksejä sekä täytekakkua. Eihän ne dieettiin kuuluu missään tapauksessa mutta hurjastelin silti.
En nyt kuitenkaan ole tavannut kaiken aikaa herkutella.
Yksi herkku on vielä jees mutta entiseen tapaan en kykenisi enää jatkamaan.
Toivon todellakin oppivani ettei makeaa mahan täydeltä.
Pitää lopetella heti alkuunsa sellainen.
Edelleenkin olisi hyvä erottaa himo ja oikea tarve toisistaan.
Tällä hetkellä mun makean himo on hyvin helposti voitettavissa, kun pysähtyisin ja kuuntelisin itseäni.
Mutta ahneellahan on paskainen loppu, olen kuullut. Kakkupalan syöminen ja muutama minttusuklaakeksi toivat äklön olon ja veivät oikean ruokahaluni pois.
Söinhän mä toki ruokani päivällisellä, mutta ähkyksihän mä tulin.
Tänään kuitenkin vielä maistelin erään toisen omaisesn tuomia konvehteja.
Edelleen mulla on olemassa se ahne Jossu -puoleni. Se syö vaikka ei olisi nälkä.
Nyt kun en oo pitkään aikaan makeata juuri syönyt, vähäinenkin makea kuten esimerkiksi appelsiini-suklaapirtelökin Cambridgella on liian makea.
Okei, ei se ollut vaarallista nyt vielä tämä ahnehtiminen, mutta jos tämä jatkuu näin, kostautuu se laihdutukselleni enkä sitä tahdo.
Onneks nää herkut on todellakin harvemmin tarjolla töissä ja kun niitä on joskus, sitä on paljon!
Vastaisuudessa taas tiedän, että rajoitetusti voin joskus syödä mutta jos menee yli, mun kroppa ja makuaisti on muuttuneet sillä tavalla että kannattaako sitä rohmuamista enää aloittaakaan?
Tämmöisen jälkeen kuitenkin tuli katumus vankasti päälle ja totean ettei todellakaan kannattanut.
Pahimmillaan se kostautuu vaa'alla.
No mutta kuitenkin tässä tuli pari tämmöistä pahempaa repsuilupäivää ja nyt on loppusaldo se, ettei makeanhimoni ole merkittävämmin kasvanut. Vähän sitä on, mutta mulle useimmiten riittää joku pirtelö, marjat tms. ja usein mietin että ei oo kannattavaa syödä paljon makeita, ravintoarvoiltaan köyhiä syötäviä.
Hirveän paljon tuntuu olevan suosiossa rasvaiset herkut sekä sokeripommit.
Jos saisin valita kumman ottaisin, niin ennemmin rasvaton tai vähärasvainen sekä luonnollisen makeat marjat vaikka. Ja mieluusti sellaisia valintoja joissa ravintoarvot ovat kohdillaan.
Juhlahetkinä toki juhlitaan mutta pitäisi osata rajoittaa ja sen suhteen treeni on paikallaan hyvinkin.
Mikä siinä onkaan et tulee se refleksi runsaudesta johtuen että pitäis syödä paljon?
Mulle kävi sen suhteen äkkiä ohraisesti: tuli ällö olo.
Sen siitä sitten sain.
Mulla oli tällä välillä tämmöistäkin että on väsymystä ollut ja panikoiduin heti, kun nukuin pommiin eilen. Itku oli tulla ja aloin epäillä kilpirauhasen vajaatoiminnan alkaneen taas nykylääkityksellä.
Oli varsinaisen huono aamu eilen herättyäni. Illasta se lopulta helpotti tuttujen vanhojen konkarityökamujen kanssa ollessa. Vanhat kunnon työkaverit! :)
Kiirehdin tänään sitten labraan että saa tarkistettua tsh:n ja t4v:n.
Se ei mulle selvinnyt tänään mulle vielä, mitä ne arvot oli. Lähes kuukausi aiemmin kuitenkin menin kokeisiin kuin oli puhe.
Askarruttamaan jäi toki, mikä väsymys tässä on kyseessä ja huolestuin koska mun lääkitys on todellakin alhaisempi kuin koskaan levotyroksiinin suhteen.
Jo tuli sieltä tekstari tytestä arvoista että kaikki muuten ok mutta alatiinit on jonkin verran koholla, uusi kontrolli 1 kk päästä. Silloin kyllä haluan myös tsh ja t4v-kontrollitkin taas.
Ilmeissti fP-gluk oli ok ja pitkäsokerikin (jos se oli edes vastattu).
Luin että alatiinit voivat kohota maksavaurioissa yli 1000, joten en vielä huolestunut juuri sen noususta, ennenkin se vähän on ollut 60 luokkaa, nyt hieman enemmän.
Ja ne tosiaan nousee laihdutettaessa ja ylipainoisilla. Pitäisi normaalitilanteessa laskea normaalipainossa normaalirajoille.
Muistan vain että se oli koholla jo vuosia sitten, siihen ei tullut juuri kummempaa kannanottoa silloin.
Mietiskelin että jokohan pitäisi alkaa taso 3:lle siirtymään, juttelen asiasta sitten valmentajan kanssa huomenna. Omasta puolestani voisin vielä olla 2:lla, mutta toisaalta kaipaisin kohta alkaa opettelemaan syömään lisääkin.
Tykkään vain siitä nyt että maha on sopivan pieni ja tottunut vähempään ruokaan, ahmimisen mahdollisuudelle ei jää juuri tilaa.
Tällä energiamäärällä en kuitenkaan kovin paljoa pysty vielä treenaamaan, se on se yksi jumppa tasan jonka jaksan vetää. Ei tarvii maratoneja vetää siis.
Ja veri vetäis jo paljon tuonne ihQ:lle kuntosaliklubille. :)
Cx worxista tosiaan tykkään, koska se on lyhyt ja tehokas keskivartaloon keskittynyt treeni.
Pidän tylsimpänä kaikista edelleen Bodypumpia. Pidän enemmän harjoituksista jotka kohdistuu pilatestyylisesti vartalonhallintaan. Uuma on toinen mistä pidän, se on tosin vain x1/vko joten ei sinne kerkeä aina. Salitreenitkin on jees, saisin käydä 2-4 x/vko sielläkin.
Tänään olin väsynyt, joten jätin väliin. Saan vain itseni väsyneemmäksi ja kipeämmäksi jos väsyneenä kovaa treenailen.
Sähläsin nyt muuten kaikki kuvani varmaan pois blogistani kun profiilikuvaani yritin vain vaihtaa. :(
Pitää koettaa saada niitä takaisin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti