En ole huippu kirjoittamaan, mutta yritän saada kirjoituksissani jotenkin asian ytimen esille.
Edelleen siitä liikkumisesta, olen todennut sen todella olevan totta että liikunnalla on paljon positiivisia vaikutuksia.
Tuntuu että ensin on päästävä juoneen mukaan jotta alkaa elämään sitä todeksi.
Itse laihduttuani nyt -23 kg liikunta on alkanut maistumaan todella hyvin. Sh'bamissa voin kuvitella hyppiväni myös, jopa zumba voisi mennä jos siitä tykkäisin oikeasti. Joku siinä nyt tökkii, mutta voin sinne joskus taas mennä.
Mielialaa piristävä vaikutus.
Kyllä, en muistanut miten piristävää liikunta todella on. Asenne kaikkeen muuttuu. Jos olet masentunut, lähde lenkille. Juokse osan matkaa tai hölkkää. Mene salille ja huhki cross trainerilla itsesi hikiseksi.
Jos jokin ottaa päähän, käsittele asia itsesi kanssa. Älä tukahduta tunteitasi vaan kohtaa ne. Älä syö tunnetiloihin vaikka olisit elämäsi varrella opetettu sellaiseen. Asiat korjaantuu ne kohtaamalla.
Siinä on itsellekin tärkeä muistilista.
Mutta lepää, ota iisimmin, jos olet uupunut ja väsynyt. Älä revittele. Rentoudu silloin. Anna itsellesi lepopäivä myös. Älä vedä itseäsi "ylikuntoon".
Ei tarvitse silloin mitään niskasta kiinni ottamista, jos kroppa haraa vastaan eikä pysy perässäsi.
Se on silloin sen merkki että oot vetänyt itsesi liian lujille.
Mielialojen ja syömisen hallinnan dilemma
Olen itse ollut läski (anteeksi sanamuoto mutta se on niin totta). Vuosia taistellutkin painoni kanssa ja uudelleen lihonnut kesken jokaisen laihdutuksen. Yleensä en ole saanut laihdutusta vietyä loppuun syystä tai toisesta.
En ole psykologi, mutta joutunut käymään läpi syöppöyden ja tunne-elämän kohtaamisen vaikeudet.
Jokin menee kieroon ja pahasti, jos tunteensa hukuttaa herkutteluun.
Herkuttelu pitäisi olla juhlallinen asia, ei mikään tunteiden hautuumaa.
Jos syöminen alkaa olla sijaistoimintona asioiden kohtaamiselle, on suhde ruokailuun mennyt pieleen.
Itse koen että dieetti on toiminut itselläni tavallaan kertanykäisynä sille, että pääsen vyyhdistä eroon.
Mitään helppoa se ei ollut enkä lupaile kellekään toisellekaan niin että helppoa olisi.
Ensimmäinen kuukausi oli se haastavin aika, sitten vasta koin päässeeni ns. itseni "herraksi".
Toiset puhuvat asiasta käsitteellä sokerikoukku, mutta kyse on suuremmastakin asiasta kuin herkkuhimosta. Uskallan väittää ettei asia ole niin tekninen tai fysikaalinen.
Riippuvaisuuksissa on kyse myös tunteista aina.
Liikunnalla oiva korvaushoito mutta ei uusi riippuvuusoire
Voidaan sanoa että liikunnalla voit taistella vastaan totuttuja tapoja sortua herkuttelemaan.
Etenkin hallitsemattomasti. Kokeile! Opettele erottamaan oikea nälkä ja mieliteko.
Kohdista mieliteko joko liikuntaan tai muuhun asiaan, mistä pidät.
Ja jos tykkäät vaikka syödä leffaa katsoessasi, raasta muutama porkkana ja pilko ne. Syöt sitten.
Kokeile! Mahdollisesti mukaan kevytdippi.
Tee kaikki valinnat harkitummin, mieti miksi ja onko järkevää.
Mielestäni liian herkuttelun voi välttää samalla tavalla.
Kuuntele itseäsi, haluatko todella syödä herkkua ja jos et, tottele. Ei ole mikään pakko pistää suuhun jotain josta tulee ällö olo lopulta.
Pääasia että pääset tekemään noita harjoituksia ja opettelemaan kuuntelemaan itseäsi.
Tunnista rajasi ajoissa. Älä ylitä sitä, mikä ylittää hyvän olon vaikkapa.
Siinä muutamia itse läpi käymiäni kokemuksia laihdutusmatkan varrella, joka jatkuu n. -10 kg vielä.
Vieläkin opettelen miten 1000 kcal syödään päivässä ja välillä tuntuu etten saa syödyksi enkä jaksaisi alkaa laskemaan liian tarkoin niitä annoksia. Muuten hommasta katoaa ilo ja järki.
Edelleen siitä liikkumisesta, olen todennut sen todella olevan totta että liikunnalla on paljon positiivisia vaikutuksia.
Tuntuu että ensin on päästävä juoneen mukaan jotta alkaa elämään sitä todeksi.
Itse laihduttuani nyt -23 kg liikunta on alkanut maistumaan todella hyvin. Sh'bamissa voin kuvitella hyppiväni myös, jopa zumba voisi mennä jos siitä tykkäisin oikeasti. Joku siinä nyt tökkii, mutta voin sinne joskus taas mennä.
Mielialaa piristävä vaikutus.
Kyllä, en muistanut miten piristävää liikunta todella on. Asenne kaikkeen muuttuu. Jos olet masentunut, lähde lenkille. Juokse osan matkaa tai hölkkää. Mene salille ja huhki cross trainerilla itsesi hikiseksi.
Jos jokin ottaa päähän, käsittele asia itsesi kanssa. Älä tukahduta tunteitasi vaan kohtaa ne. Älä syö tunnetiloihin vaikka olisit elämäsi varrella opetettu sellaiseen. Asiat korjaantuu ne kohtaamalla.
Siinä on itsellekin tärkeä muistilista.
Mutta lepää, ota iisimmin, jos olet uupunut ja väsynyt. Älä revittele. Rentoudu silloin. Anna itsellesi lepopäivä myös. Älä vedä itseäsi "ylikuntoon".
Ei tarvitse silloin mitään niskasta kiinni ottamista, jos kroppa haraa vastaan eikä pysy perässäsi.
Se on silloin sen merkki että oot vetänyt itsesi liian lujille.
Mielialojen ja syömisen hallinnan dilemma
Olen itse ollut läski (anteeksi sanamuoto mutta se on niin totta). Vuosia taistellutkin painoni kanssa ja uudelleen lihonnut kesken jokaisen laihdutuksen. Yleensä en ole saanut laihdutusta vietyä loppuun syystä tai toisesta.
En ole psykologi, mutta joutunut käymään läpi syöppöyden ja tunne-elämän kohtaamisen vaikeudet.
Jokin menee kieroon ja pahasti, jos tunteensa hukuttaa herkutteluun.
Herkuttelu pitäisi olla juhlallinen asia, ei mikään tunteiden hautuumaa.
Jos syöminen alkaa olla sijaistoimintona asioiden kohtaamiselle, on suhde ruokailuun mennyt pieleen.
Itse koen että dieetti on toiminut itselläni tavallaan kertanykäisynä sille, että pääsen vyyhdistä eroon.
Mitään helppoa se ei ollut enkä lupaile kellekään toisellekaan niin että helppoa olisi.
Ensimmäinen kuukausi oli se haastavin aika, sitten vasta koin päässeeni ns. itseni "herraksi".
Toiset puhuvat asiasta käsitteellä sokerikoukku, mutta kyse on suuremmastakin asiasta kuin herkkuhimosta. Uskallan väittää ettei asia ole niin tekninen tai fysikaalinen.
Riippuvaisuuksissa on kyse myös tunteista aina.
Liikunnalla oiva korvaushoito mutta ei uusi riippuvuusoire
Voidaan sanoa että liikunnalla voit taistella vastaan totuttuja tapoja sortua herkuttelemaan.
Etenkin hallitsemattomasti. Kokeile! Opettele erottamaan oikea nälkä ja mieliteko.
Kohdista mieliteko joko liikuntaan tai muuhun asiaan, mistä pidät.
Ja jos tykkäät vaikka syödä leffaa katsoessasi, raasta muutama porkkana ja pilko ne. Syöt sitten.
Kokeile! Mahdollisesti mukaan kevytdippi.
Tee kaikki valinnat harkitummin, mieti miksi ja onko järkevää.
Mielestäni liian herkuttelun voi välttää samalla tavalla.
Kuuntele itseäsi, haluatko todella syödä herkkua ja jos et, tottele. Ei ole mikään pakko pistää suuhun jotain josta tulee ällö olo lopulta.
Pääasia että pääset tekemään noita harjoituksia ja opettelemaan kuuntelemaan itseäsi.
Tunnista rajasi ajoissa. Älä ylitä sitä, mikä ylittää hyvän olon vaikkapa.
Siinä muutamia itse läpi käymiäni kokemuksia laihdutusmatkan varrella, joka jatkuu n. -10 kg vielä.
Vieläkin opettelen miten 1000 kcal syödään päivässä ja välillä tuntuu etten saa syödyksi enkä jaksaisi alkaa laskemaan liian tarkoin niitä annoksia. Muuten hommasta katoaa ilo ja järki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti