tiistai 3. joulukuuta 2013

Ei makeaa mahan täydeltä!

Viikonloppu meni kyllä aika mahdottomaksi käytännössä. Ei riittänyt se, että juhlimassa olin pikkujoulua. Mulla oli tietysti kankkunen, koska en oo kuukausiin juonut. Ja nyt innostuin hieman liikaa. Eipä se tietty mitään, kun selvisin tuostakin mutta olo oli ei-mukava ja morkkis vaivasi vähän.
Asiaa ei tietenkään auttanut Willassa nautittu mutakakku ns. kermavaahdolla (mitä lie mössöä sekin, ihan ku niitä kasvisrasvajuttuja joita saa kaupan vaahtopulloista).
Pientä plussaa nämä tietenkin toivat. Olin varautunut vielä siihen että vähän juhlin työkaverin eläköitymistä maanantaina, mutta sen lisäks tuli eilen illallakin mm. itsetehtyjä konvehteja maisteltua ja ai miten hyviä ne oli. Oli tehty kuulemma Karkintekijän käsikirjan resepteillä ja voita ei niissä ohjeissa kuulemma säästellä. Hyviähän ne toki oli, en kiistä mutta olo oli sen mukainen ettei krapulakaan ole näin paha.
Maha oli kipeä ja olo vielä tänäänkin "krapulainen". Pakko sanoa että jatkossa on opeteltava tosiaan rajoittamaan makean syöntiä sillä tavalla ettei koskaan totu ahmimaan kuten ennen tein.
En kyllä käsitä, miten mä oon ennen syönyt tuollaisia herkkuja eikä ole missään tuntunut!
No, nyt tuntui ja se oli taas (muka) uutta...

Tarkoitus oli että tänään en syö mitään namia, mutta maistoin mä piparkakun ja yhden suklaamuffinin sekä yhden pienen sulhaspiirakan että suolapähkinöitä töissä.
Se oli kuitenkin aika pientä eiliseen nähden tai koko viikonloppuun.

Mutta, nyt mun pitäis alkaa orientoitumaan oikeasti taso neloseen. Kyllä! Eteenpäin on mentävä, sillä tämän dieetin on määrä jonain päivänä loppua.
Pitää orientoitua siihen todella, että en ikuisesti ole laihduttaja. Ja siihen todellakin että ei tarttis enää laihduttaa näin suuria määriäkään.
Mietin että taloudellisesti olisi kannattavampaa jo siirtyä neloselle myös, ei tässä lisäänny oikeastaan kuin 200 kcal, mun pitäisi silti nyt aika tarkasti katsoa että mitä mä syön.

Valmentajalta kysyin sähköpostitse vinkkejä, niin se on edelleen se että aterialla se perunaosa 1/4, tai pasta tai riisi. Liha edelleen 1/4 ja loput salaattia siitä puolesta lautasesta.
Mä luulen että mä hyvinkin tuun pärjäämään tuolla satsilla.
Hän laskeskeli että 700 kcal tulisi niistä lautasmalleista palttiarallaa, 300 kcal Cambridgeista ja sit jää ne 200 kcal muuten maitotuotteille, marjoille ja hedelmille. Eli sittenkään ylettömiä määriä ei jää syötäväksi.
Otan tämän nyt haasteena itselleni. Mä mieluusti toki söisin ennemmin marjoja ja hedelmiä kuin vihanneksia, ylläri pylläri :D....
Voi tulla varsin täysinäinen olo myöskin noilla riisi- ja pottulisukkeilla sekä pastalla.
Riisiä ja pottua ainakin löytyy kotoa tälläkin hetkellä.

Pitää vallan alkaa tekemään koostetta itselleen, mitä syö ns. "normipäivänä".
Jännittävää! Niin en tosiaankaan malttaisi lakkaa laihduttamasta ja koetan ajatella nyt että homma jatkuu vaan nyt se hidastuu entisestään.
On ollut niin mahtavaa aikaa ja seuraamista, kuinka mä oon kutistunut ja ihmisetkin on vallan ihmeissään olleet.
Etenkin ne, ketkä eivät oo mua nähneet pitkiin aikoihin.

Meinasin että jos olisin salille mennyt tänään, mutta jäänee kuitenkin toteuttamatta ehkä. Eilen oon juossut koko päivän iltaan asti kaikenmoisissa jutuissa että nyt tekisi oikeasti mieli vain olla ja möllöttää. Katsotaan...ehkä se sali piristäisi silti enemmän kuin tässä kököttäminen ja olis parempi vaihtoehto (omatunto huutaa ja kovaa korvan juuressa!!!).
Oikeasti rakastan treenaamista, mutta viime päivät on olleet erilailla rankkoja, toki ajatus treenaamisesta nyt tuntuu varsin tervetulleelta idealta!
Ehkä se kannattaa vaan lähteä sinne salille nyt tänään. CX WORXia on vasta huomenna tosin siellä ja siitäkin tykkään, koska siinä saa itsensä todella haastaa.

Jaa, pitäis sitä tickeriäkin päivittää ja karppaus.infoon päivittää päikkyään. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti