Laihdutusmatkaani olen lähes tässä itsekseni tahkonnut eteenpäin ja nyt tuntuu viimeiset metrini, kiloni tms. tuntuvat yhtä haasteellisina kuin aina ennenkin.
Tuumittiin valmentajan kanssa että ei ole ihme jos repsuilua alkaa tulla, koska on tässä n. 5 kk jo menty aika tiukoilla. Tai valmentaja oikeastaan tuumi mulle näin.
Nyt on ote tosiaan päässyt loppusuoran lähestyessä löystymään kyllä.
Tuli toista kiloa plussaa ja nyt pyöriskelee niissä tuntumissa paino.
Onni on vielä se, etten jaksa hirmu paljoa syödä. Maha on kutistunut.
Tahtoisin silti voida kiristää, uskon itseeni, että mä vielä saan itseni normipainon puolelle.
Ehken jouluna vielä mutta joskus tässä talvella, tammi-helmikuussa toivottavasti.
Tietysti nyt seurataan rasvaprosenttia erityisesti ja normaalin raja on 25%. Mulla se on 30,4% viime mittauksen mukaan. Lihasprosenttikin oli roimasti noussut samalla.
Nyt ikävä kyllä vaan treenailu kärsii, koska sain oikean olkavarren kipeäksi ja se on erittäin hellänä ollut maanantain jälkeen. Samalla on hirveä kiire kiusannut alkuviikon.
Maanantai oli pahin päivä, kun kävin Helsinki-Vantaan lentokentällä työhaastattelussa, joka ilmeisen selvästi meni penkin alle, koska työajat osoittautuivat haasteellisiksi. Muusta en niin tiedä, mutta antoi tämä haastattelija ymmärtää vähän että en pääse mahdollisesti jatkoon.
Osasin oikeastaan odottaa sitä, koska elämäntilanne tällaiseen muutokseen on kaikkea muuta kuin mahdollinen.
Autoa en jaksaisi hankkia nyt juuri kulkeakseni osa-aikaduunissa lentokentällä mitä ihmeellisimpiin aikoihin ja samoin julkisilla se olisi aika älytöntä. Enkä tulisi pärjäämään niin pienellä palkalla, vaikka duunista tykkäisinkin. Katsotaan joskus toiste, paremmassa tilanteessa jos täysipäiväisempää työtä olisi tarjolla.
Tämä oli enemmänkin harjoitus ja katsastus asiaan.
Näytin naamani heille. Joskus katson myöhemmin uudestaan.
Nyt voisi maistua joka tapauksessa joku työkierto tms. jossain välissä taas.
Tämä talviaika on ehkä se tylsin väli.
Mun onneni on se oikeastaan silti, että täysipäiväinen työ on, ikälisät kaikki pyörii, työkykyä on mutta ei aina ehkä sitä jaksua. Lomia on 2-3 vuoden päästä 38 päivää sitten per vuosi. :-)
Jos eivät siihen mennessä muuta tuotakin...
Se niistä työasioista. Nämä ovat toki päällimmäisiä asioita elämässäni. En sitäkään kiistä.
Ja suoraan sanoen tuo laihdutus, se oli sika siistiä alussa mutta tällä hetkellä se on enemmänkin duunia ja raskaanlaista opettelua normaaliin syömiseen. Tiedän miten mun pitäisi syödä, mutta aina ei vaan siltikään jaksa tuijottaa siihen. Nyt on vielä n. 8-10 kg tavoitteena yrittää karistaa pois ja joulu herkkuineen vaanii tuolla edessä. Pitää tehdä oikein suunnitelma, millä välttää pahimmat plussan aiheuttajat. En meinaa halua että laihdutus loppuu missään tapauksessa vielä.
Kuntoillakin aion, olen edelleenkin jäsenenä naisten kuntoklubilla.
Olen tähän asti treenannut innolla ja saanut sillä hyvin tuloksia jo.
Aika yksinäistä hommaa se tuntuu olevan loppupeleissä tämäkin.
Joten vedetään tämä yksin eteenpäin.
Jossain ryhmissä olen ollut, mutta eräskään ryhmä oikeastaan ei enää käytännössä toimi, joten se siitäkin sitten.
Eiköhän tämä mene samalla tapaa kuin tähänkin asti, muutaman ystävän tuella.
Ja omalla motivaatiolla, joka on se kaikkein tärkein.
Mua on motivoinut parhaiten Cambridgessa hyvät tulokset, joita on todella tehokkaasti tullutkin.
Toki ajattelee että olisin voinut heti alussa lähteä tasolla 2 liikkeelle.
Jatkossa jos tarvitsee taas laihduttaa, voisin lähteä taso 2:lla tosiaan laihduttamaan.
Siiinäkin on jo tarpeeksi tehokkaasti alhaalla kalorit.
Sain moitteita kilpirauhasryhmässä kun liian pienillä kaloreilla laihdutin ja kuinka ketoosi onkin itseasiassa paha kilpirauhaselle, mulle ehdotettiin jopa 2000 kcal syömistä!
No joo...jotain rajaa nyt kuitenkin, mun kulutus oli tuota luokkaa kyllä alkuun, mutta kuka oikeasti syö laihduttaakseen saman verran kuin on oma kokonaiskulutus? Haloo???
Joka taholla tiedetään että se terveellinen tahti ja toivottu on -500 kcal kulutuksesta. Ei peruskulutuksesta tietenkään. Mutta mulla vaje oli suurimmillaan jotain -1500 kcal paastolla, jota jaksoin sen ekan viikon ja suosiolla siirryin paasto plussalle heti sen jälkeen, jolloin vajeeni oli -1400 kcal.
Mun oikeasti toisinaan tekisi mieli uudestaan tiukistella tasolla 2, että saisin itseni parempaan hallintaan.
Mutta ratkaisu löytyy omasta päästä ja mielenhaliinnasta. Pitää olla toisinaan todella kova, ettei ala mässäilemään ja hinkumaan koska mun vaan tekee mieli.
Oikean nälän tunnen kun heikottaa, mutta muu nälkäni onkin mielihalunälkää.
Kyllä tämä taso 4 on tehokas kun sitä noudattaisin. Tänään meni viimeksi homma lapasesta ja huomenna voi taas korjata, joka päivä voi korjata.
Nyt joulun alla on ollut monenlaista erikoishässäkkää ja tilannetta. Niitä tulee kyllä jatkossakin varmasti olemaan ja aina. Niissä on opeteltava vain elämään.
Edelleen mulla on hakusessa se, etten syö niin paljon kuin vaan jaksan ja että tulee huono olo.
Voiko siihen tunnesyömiseen itselläni kuulua myös viha jota puran itseeni?
No, en ala sen enempää spekuloimaan, pitää iltarutiinit taas hoitaa ja nukkumaan mieluusti menisin.
Tuumittiin valmentajan kanssa että ei ole ihme jos repsuilua alkaa tulla, koska on tässä n. 5 kk jo menty aika tiukoilla. Tai valmentaja oikeastaan tuumi mulle näin.
Nyt on ote tosiaan päässyt loppusuoran lähestyessä löystymään kyllä.
Tuli toista kiloa plussaa ja nyt pyöriskelee niissä tuntumissa paino.
Onni on vielä se, etten jaksa hirmu paljoa syödä. Maha on kutistunut.
Tahtoisin silti voida kiristää, uskon itseeni, että mä vielä saan itseni normipainon puolelle.
Ehken jouluna vielä mutta joskus tässä talvella, tammi-helmikuussa toivottavasti.
Tietysti nyt seurataan rasvaprosenttia erityisesti ja normaalin raja on 25%. Mulla se on 30,4% viime mittauksen mukaan. Lihasprosenttikin oli roimasti noussut samalla.
Nyt ikävä kyllä vaan treenailu kärsii, koska sain oikean olkavarren kipeäksi ja se on erittäin hellänä ollut maanantain jälkeen. Samalla on hirveä kiire kiusannut alkuviikon.
Maanantai oli pahin päivä, kun kävin Helsinki-Vantaan lentokentällä työhaastattelussa, joka ilmeisen selvästi meni penkin alle, koska työajat osoittautuivat haasteellisiksi. Muusta en niin tiedä, mutta antoi tämä haastattelija ymmärtää vähän että en pääse mahdollisesti jatkoon.
Osasin oikeastaan odottaa sitä, koska elämäntilanne tällaiseen muutokseen on kaikkea muuta kuin mahdollinen.
Autoa en jaksaisi hankkia nyt juuri kulkeakseni osa-aikaduunissa lentokentällä mitä ihmeellisimpiin aikoihin ja samoin julkisilla se olisi aika älytöntä. Enkä tulisi pärjäämään niin pienellä palkalla, vaikka duunista tykkäisinkin. Katsotaan joskus toiste, paremmassa tilanteessa jos täysipäiväisempää työtä olisi tarjolla.
Tämä oli enemmänkin harjoitus ja katsastus asiaan.
Näytin naamani heille. Joskus katson myöhemmin uudestaan.
Nyt voisi maistua joka tapauksessa joku työkierto tms. jossain välissä taas.
Tämä talviaika on ehkä se tylsin väli.
Mun onneni on se oikeastaan silti, että täysipäiväinen työ on, ikälisät kaikki pyörii, työkykyä on mutta ei aina ehkä sitä jaksua. Lomia on 2-3 vuoden päästä 38 päivää sitten per vuosi. :-)
Jos eivät siihen mennessä muuta tuotakin...
Se niistä työasioista. Nämä ovat toki päällimmäisiä asioita elämässäni. En sitäkään kiistä.
Ja suoraan sanoen tuo laihdutus, se oli sika siistiä alussa mutta tällä hetkellä se on enemmänkin duunia ja raskaanlaista opettelua normaaliin syömiseen. Tiedän miten mun pitäisi syödä, mutta aina ei vaan siltikään jaksa tuijottaa siihen. Nyt on vielä n. 8-10 kg tavoitteena yrittää karistaa pois ja joulu herkkuineen vaanii tuolla edessä. Pitää tehdä oikein suunnitelma, millä välttää pahimmat plussan aiheuttajat. En meinaa halua että laihdutus loppuu missään tapauksessa vielä.
Kuntoillakin aion, olen edelleenkin jäsenenä naisten kuntoklubilla.
Olen tähän asti treenannut innolla ja saanut sillä hyvin tuloksia jo.
Aika yksinäistä hommaa se tuntuu olevan loppupeleissä tämäkin.
Joten vedetään tämä yksin eteenpäin.
Jossain ryhmissä olen ollut, mutta eräskään ryhmä oikeastaan ei enää käytännössä toimi, joten se siitäkin sitten.
Eiköhän tämä mene samalla tapaa kuin tähänkin asti, muutaman ystävän tuella.
Ja omalla motivaatiolla, joka on se kaikkein tärkein.
Mua on motivoinut parhaiten Cambridgessa hyvät tulokset, joita on todella tehokkaasti tullutkin.
Toki ajattelee että olisin voinut heti alussa lähteä tasolla 2 liikkeelle.
Jatkossa jos tarvitsee taas laihduttaa, voisin lähteä taso 2:lla tosiaan laihduttamaan.
Siiinäkin on jo tarpeeksi tehokkaasti alhaalla kalorit.
Sain moitteita kilpirauhasryhmässä kun liian pienillä kaloreilla laihdutin ja kuinka ketoosi onkin itseasiassa paha kilpirauhaselle, mulle ehdotettiin jopa 2000 kcal syömistä!
No joo...jotain rajaa nyt kuitenkin, mun kulutus oli tuota luokkaa kyllä alkuun, mutta kuka oikeasti syö laihduttaakseen saman verran kuin on oma kokonaiskulutus? Haloo???
Joka taholla tiedetään että se terveellinen tahti ja toivottu on -500 kcal kulutuksesta. Ei peruskulutuksesta tietenkään. Mutta mulla vaje oli suurimmillaan jotain -1500 kcal paastolla, jota jaksoin sen ekan viikon ja suosiolla siirryin paasto plussalle heti sen jälkeen, jolloin vajeeni oli -1400 kcal.
Mun oikeasti toisinaan tekisi mieli uudestaan tiukistella tasolla 2, että saisin itseni parempaan hallintaan.
Mutta ratkaisu löytyy omasta päästä ja mielenhaliinnasta. Pitää olla toisinaan todella kova, ettei ala mässäilemään ja hinkumaan koska mun vaan tekee mieli.
Oikean nälän tunnen kun heikottaa, mutta muu nälkäni onkin mielihalunälkää.
Kyllä tämä taso 4 on tehokas kun sitä noudattaisin. Tänään meni viimeksi homma lapasesta ja huomenna voi taas korjata, joka päivä voi korjata.
Nyt joulun alla on ollut monenlaista erikoishässäkkää ja tilannetta. Niitä tulee kyllä jatkossakin varmasti olemaan ja aina. Niissä on opeteltava vain elämään.
Edelleen mulla on hakusessa se, etten syö niin paljon kuin vaan jaksan ja että tulee huono olo.
Voiko siihen tunnesyömiseen itselläni kuulua myös viha jota puran itseeni?
No, en ala sen enempää spekuloimaan, pitää iltarutiinit taas hoitaa ja nukkumaan mieluusti menisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti