Joulu on taas, kerran vuodessa tietty. Mutta se taas tulee. Herkkuineen, lauluineen...saa taas relata ja nauttia. Tekee mieli jo välillä löysätä pipon suhteen ettei vallan ala puristamaan.
Toivottavasti se ei kostaudu jo ennen joulua painon nousuna...
Yritän pysyä ruodussa, mutta aika mahdotonta se välillä on.
Olisi kiva viettää päivä ettei herkkuja olisi tosiaankaan saatavissa.
Kovasti kaipais vaihtelua ja uutta kuviota elämäänsä. Sen eteen jonkin verran oon tehnytkin, mutta vaatii suurempaa panostusta. Koko ajan on ollut että sitten kun...koska se sitten kun todella on?
Olisiko se kenties ensi vuonna? Tai ihan kohta?
Uusi työ, uusi ala kenties? Jotain suunnitelmissa ja yritelmissä välillä on ollut, kaipaisin täydellistä maisemanvaihdosta peräti. Koko ikänikö pitää tässä käpykylässä olemani? Onko muuta mitä voisin vaihteeksi tehdä? Vielä ei taida ihan tänävuonna keretä näihin muutoksiin pääsemään mutta toivottavasti sitten ensi vuonna lopulta saisin aikaseksi jotain. :)
Mä tein tässä myös jotain radikaalia. Kerron sen tässä. Eräille se saattaa siis olla radikaalia, mutta mulle ei niin kovin ihmeellistä vaan vuosien kypsyttelyn tulos.
No, kerron sen kuitenkin myöhemmin, koska se koskee pienempiä aihepiirejä ja joukkoa.
Sanon vain vinkkinä sen, että ei ehkä kannata tyytyä liian pitkään olemaan aisan kannattimena jos ei natsaa. Ei kannata oleskella ympyröissä, missä et koe olevasi tervetullut ja joutuu alta vastaavaksi tavalla tai toisella. Voit lähteä eikä tartte selitellä. Ketä kiinnostaisi edes?
Tähän eräässä porukassa päädyin, n. 8 vuoden jälkeen, että aika on mennä omia menojaan.
Ja päätös oli tosiaan pitkän aikavälin pohdinnan tulos. Yksinäinen susi nostaa kytkintä, en häivy tyystin elämistänne vaan voin olla kaveri mutta tähän porukan voimaan en enää usko kuten 4 v. sitten ehkä tai aiemmin. Idea on hävinnyt jo aikaa sitten enkä ole kaltaisenne. Olen liian erilainen elämäntilanteineni.
En poistu kauemmas elämistänne kuitenkaan kuin itse tahdotte.
Se ero tässä vain on, että ajan mittaan tulee näkymään, kuka olen teille, nyt kun en ole enää osa porukkaanne. Päätös oli vuosia vakaasti harkittu, ehkä liiankin pitkään.
Voin tunnustaa, että näiden 5-6 kuukauden jälkeen laihdutuskaan ei enää tunnu niin ihmeelliseltä ja suurelta asialta. Mulla oli eräänä porkkanana että laihdun tavoitteeseeni ehkä ennen joulua. Ihan en vielä siihen päässyt, koska piti alkaa jo jarruttelemaan tahtia.
-10 kg oli vielä tavoitteena vaikka valmentajan mielestä -5 kg vois olla ihan tarpeeksi. Tai ehkä -6-7 kg.
Nähtäväksi jää.
Mulla lienee iskenyt jonkinasteinen laihdutusväsymys ja olen syönyt liiankin kanssa yksinkertaista ja samaa pöperöä että jos sitä nyt alkais ottamaan mukaan muitakin juttuja rohkeammin kuin niitä samoja aineksia. Ja sitä oonkin tässä yrittänyt.
Erilaisia ruoka-aineksia jne. käytettävä vähän mielikuvitusta.
Opeteltava pitämään herkkupäiviä niin ettei se tarkoita mässäilyä ja ylenpalttista herkuttelua.
Siinäpä onkin sit syöpölle haastetta! Tätä nykyä vatsa ei tunnu sentään venyvän entisiin määriin ja pyrin pitämään kohtuutta edes jonkinlaista.
No niin, jatkan mä myöhemmin, kylille mentävä pyörähtämään ainakin kirjastoon ja ruokakauppaan. Jos jaksan, niin ehkä vähän vaatekaupoillekin.
Toivottavasti se ei kostaudu jo ennen joulua painon nousuna...
Yritän pysyä ruodussa, mutta aika mahdotonta se välillä on.
Olisi kiva viettää päivä ettei herkkuja olisi tosiaankaan saatavissa.
Kovasti kaipais vaihtelua ja uutta kuviota elämäänsä. Sen eteen jonkin verran oon tehnytkin, mutta vaatii suurempaa panostusta. Koko ajan on ollut että sitten kun...koska se sitten kun todella on?
Olisiko se kenties ensi vuonna? Tai ihan kohta?
Uusi työ, uusi ala kenties? Jotain suunnitelmissa ja yritelmissä välillä on ollut, kaipaisin täydellistä maisemanvaihdosta peräti. Koko ikänikö pitää tässä käpykylässä olemani? Onko muuta mitä voisin vaihteeksi tehdä? Vielä ei taida ihan tänävuonna keretä näihin muutoksiin pääsemään mutta toivottavasti sitten ensi vuonna lopulta saisin aikaseksi jotain. :)
Mä tein tässä myös jotain radikaalia. Kerron sen tässä. Eräille se saattaa siis olla radikaalia, mutta mulle ei niin kovin ihmeellistä vaan vuosien kypsyttelyn tulos.
No, kerron sen kuitenkin myöhemmin, koska se koskee pienempiä aihepiirejä ja joukkoa.
Sanon vain vinkkinä sen, että ei ehkä kannata tyytyä liian pitkään olemaan aisan kannattimena jos ei natsaa. Ei kannata oleskella ympyröissä, missä et koe olevasi tervetullut ja joutuu alta vastaavaksi tavalla tai toisella. Voit lähteä eikä tartte selitellä. Ketä kiinnostaisi edes?
Tähän eräässä porukassa päädyin, n. 8 vuoden jälkeen, että aika on mennä omia menojaan.
Ja päätös oli tosiaan pitkän aikavälin pohdinnan tulos. Yksinäinen susi nostaa kytkintä, en häivy tyystin elämistänne vaan voin olla kaveri mutta tähän porukan voimaan en enää usko kuten 4 v. sitten ehkä tai aiemmin. Idea on hävinnyt jo aikaa sitten enkä ole kaltaisenne. Olen liian erilainen elämäntilanteineni.
En poistu kauemmas elämistänne kuitenkaan kuin itse tahdotte.
Se ero tässä vain on, että ajan mittaan tulee näkymään, kuka olen teille, nyt kun en ole enää osa porukkaanne. Päätös oli vuosia vakaasti harkittu, ehkä liiankin pitkään.
Voin tunnustaa, että näiden 5-6 kuukauden jälkeen laihdutuskaan ei enää tunnu niin ihmeelliseltä ja suurelta asialta. Mulla oli eräänä porkkanana että laihdun tavoitteeseeni ehkä ennen joulua. Ihan en vielä siihen päässyt, koska piti alkaa jo jarruttelemaan tahtia.
-10 kg oli vielä tavoitteena vaikka valmentajan mielestä -5 kg vois olla ihan tarpeeksi. Tai ehkä -6-7 kg.
Nähtäväksi jää.
Mulla lienee iskenyt jonkinasteinen laihdutusväsymys ja olen syönyt liiankin kanssa yksinkertaista ja samaa pöperöä että jos sitä nyt alkais ottamaan mukaan muitakin juttuja rohkeammin kuin niitä samoja aineksia. Ja sitä oonkin tässä yrittänyt.
Erilaisia ruoka-aineksia jne. käytettävä vähän mielikuvitusta.
Opeteltava pitämään herkkupäiviä niin ettei se tarkoita mässäilyä ja ylenpalttista herkuttelua.
Siinäpä onkin sit syöpölle haastetta! Tätä nykyä vatsa ei tunnu sentään venyvän entisiin määriin ja pyrin pitämään kohtuutta edes jonkinlaista.
No niin, jatkan mä myöhemmin, kylille mentävä pyörähtämään ainakin kirjastoon ja ruokakauppaan. Jos jaksan, niin ehkä vähän vaatekaupoillekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti