Cambridge taso 1:lla maanantaina 22. heinäkuuta alkuun
Oli kyllä todellinen maanantaiden maanantai. Lomalainen ei tajunnut illalla että laittoi väärään aikaan herätyksen. Tuntia myöhemmin kuin aina ennen.
Ihme kumma, selvisin mä äkkilähdöllä koiran käyttää ja sitten duuniin joka on kivenheiton päässä melkein. Ja vielä AJOISSA. Hyvä mä!
Kyllä mä sadattelin ja hosuin, sähläsin ja koira kattoo että jaahas, tohinalla sitä tänään noustaankin.
Menin nukkumaan klo 0.45 lopulta sitten.
Sekin liian myöhään kun olis herättävä klo 5.30 viimeistään.
Kuinka ollakaan, olin täysillä kierroksilla, ajattelin alkavaa ENE-dieettiäkin.
Joka tunnin välein katsoin kelloakin, meinasin melkein nukahtaa mutta en. Klo 3.49 taisin viimeisen kerran katsoa kelloa minkä itse muistan.
En muista koskaan selvinneenin niin nopeasti töihin, mutta jäi kyllä kahvit keittämättä ja Cambridgen omena-kanelipuurokin valmistamatta syötäväksi.
Siinä sitten väsäsin valmiiksi minttu-suklaapirtelön lopulta ja join sen aamuraportin ohella. Ihan hyvää, mutta nälkää ei taltuttanut.
Nälkä oli jo siinä vaiheessa aika ihmeen kova.
Kahville lähdettiin ja join sitten kahvin mustana, ilman maitoa ja ihme kyllä, sain uppoamaan hermesetaksen makeuttamana montakin pikku kupillista.
Vettä ohessa niin, että vessassa oli muutaman kerran käytävä.
Rauhoittui nälkäkin kahvin juonnista ja vähän vedenkin litkimisestä.
Lounaalle mentyäni kyllä nälkä oli pahemman kerran ja oli taas aivan se ja sama vetää sitä kana-sienikeittoa joka oli kyllä ihmeen hyvää.
Mutta kiukkuinen fiilis rupesi nousemaan, pinnan alla kiehui. Yksikin väärä sana niin aargh!
Selvisin kuitenkin nälän kera työpäivästä kunnialla, vaikka eräs kiukkuinen deme-mummo yritti mua uhkailla nyrkillä kun ei ilmeisesti mun tyylistä tykännyt. Parin muun kanssa sujui aamutoimet ihan kivasti mutta tän kanssa kyllä olikin homma...Hyvä etten deme-puolelle koskaan lähtenyt.
Meinas oikeesti uhkailla mua nyrkillä vessassa, tai motata.
Mietin etten ehkä parhaimpaan aikaan ehkä valinnut tätä paastoa, koska nyt on 5 aamua edessä.
Tai koko viikolla. Mieluusti vaihdan edes yhden illan johonkin väliin.
Mielialat ailahtelee taas. Maailma on paska paikka -fiilis taas.
Kohta palaan näihinkin.
No, koska aamulla jäi puuro saamatta, otin sen päivälliseksi. Mitä ihmettä??? Nälkä helpottui!!!
Ihan oikeesti! Kiinteämpää kuitupitoista ruokaa. :)
Sillä pärjäsin nälättä muutaman tunnin, pyöräilin kirjastoonkin viemään lainakirjan ja lainaamaan uuden kirjan. Ajattelin josko alkais kirjoja lukemaan nimittäin....
Tietysti piti listata syitä, mitkä motivoi mua laihduttamaan. Tosin en osaa listata niitä, niin tiivistän ne tähän.
Tilanne on sellainen että pakko on nyt saatava se paino normaaliin. Koko aikuisiän olen ollut pullukka ja lihava, siitä lähtien kun 19-vuotiaana lihoin.
Olin järkyttynyt painostani ja läksin painonvartijoihin.
Onnistuin aina saamaan ainakin 14-15 kg pois.
Kun ikää alkoi olla 33 v. tai jotain, paino alkoi entisestään lisääntyä. Olin lihavampi kuin koskaan v. 2008 kesällä. Ero miehen kanssa tuli samana kesänä myös.
Karppasin työkaverin innostamana sitten 20 kg painosta pois. Mutta sitten kävi se, mitä en olisi halunnut. Painon putoaminen jäi jumiin. En tiedä, saatoin kyllä repsahdellakin.
Aika hyvin olin pysynyt aikani karppauksessa, mutta kuitenkaan en.
Tiistaina 23. heinäkuuta.
Camppauksen toinen päivä
Heikottanut on vähän koko päivän, etenkin aamulla ja töiden jälkeen.
Kuinka ollakaan, pöytä oli täynnä herkkuja töissä. Oli mansikkajuustokakkua ja toisenlaista kakkua. Sihteerikön nimipäivä oli ja hänhän kun on leipuri hiiva, varmasti tykkää itsekin syödä kovasti näitä ja vaikka mitä, niin pitihän hänen juhlistaa se nimipäivänsä kunnon kakkusilla.
Mä kärvistelin taukohuoneen nurkassa, jonne suosiolla eristäydyin koska en aikonut kakkusia syödä tietenkään vaikka mieli olisi tehnyt. Eipä tässä muu auttanut...itsepä valitsin ajankohdan paastoilulle. Eteenpäin on mentävä vaikka alku tiukkaa tekeekin.
Pudotus perjantaista oli siis -3,7 kg. Tämä jo motivoi aamulla, vaikka tiesinkin pudotuksen johtuvan nesteiden ja jätteiden poistumisesta vasta.
Neljäntenä päivänähän vasta se rasvan palaminen alkaa.
Edessä kolmas päivä vielä kärvistelyä ja toivottavasti sen jälkeen siis jo alkaa helpottaa.
Ensiksi siis tyhjenee 500 g:n painoinen glykogeenivarasto ja sen sitoma neste, jonka ansiosta nestettä lähtee.
Hupaisaksi nesteenpoistuman rinnalla tekee tilanteen veden ryyppääminen 3 l/vrk.
Vesi kyllä uppoaa mennen tullen näin alussa varsinkin, koska se myös hillitsee osaltaan nälkää ja suuta kuivaa. Töissä voi kansliassa helposti vetää jokusen mukin mennen tullen, ettei tarvitse taukohuoneessa kaivella vesipulloa esille ja kaadella siitä omaan mukiin. Pissatus ei ole enää niin runsasta enää kuin eilen.
Kerralla saattaa tulla jo isompia pissamääriä silti, joten rakko alkaa tottumaan näköjään runsaampaan nesteytykseen. Lähinnä tietty herättyäni unilta vielä.
Ummetus ei ole niinkään vaivannut kuten pelkäsin. Joskin ulostaminen on jo harventunut. Yllätyinkin tänään päivällä että kappas, ompi isompi hätä jo vessaan.
Aamulla omena-kanelipuuroa, lounaalla kana-sienikeitto. Keiton tein vain 2 desiin jotta se olis hieman edes täyttävän tuntuista. Tääkin on tilapäistä kunnes näläntunne häviää. Sitten teen kyllä ohjeiden mukaisesti 2,5 dl:aan.
Liivatetta aion perjantaina kans hankkia tehdäkseni mousseja näistä ruuista.
Kuulostaa hyvältä tämmöinenkin mahis, ettei tarvii vain pirtelöinä vetää ruokiaan.
Ajattelin ehkä ostaa torstaina liivatetta tai liivatejauhoa lähikaupasta, mikäli saan mentyä sinne mutta valmentajaltakin sitä saisi että voisin perjantainakin sitä ostaa.
Ehkä viikonloppuna sitten teen suklaa-, banaani- tai mansikkamoussen, kuka ties.
Makuehdotuksia voisin esittää Cambridgelle. :D Makkara vois olla hyvä kans, joku grillikylki...parsakaali...ai ai ai....kyllä ne maistuis! ;-)
Nukuin siis iltatorkut kuten usein teen aamuvuoron jälkeen klo 17 -> koska olo oli vähän huono ja heikko. Näläntunnekin helpottaa kun nukkuu.
1,5 h. Kyllä se uni tuli eilenkin illalla, väsytti kyllä niin ettei kyennyt valvoskelemaan. Energiat minimissä. Joskin nukuin etenkin aamuyöstä kevyemmin, joku tyypillinen stressi taas aamuvuoroista.
Pian edessä iltalenkki koiran kanssa. Tänään pikkuisen pidempi lenkki kyllä kans tuntui eri tavalla, oli jotenkin niin heikko olo.
Jos sais mentyä nukkumaan.
Mä niin odotan kun pääsee aloittamaan paasto plussan! Tosin se olis hyvä vasta jättää 2-3 viikon päähän, nyt ajatellen tuota ruuanhimoa että hallitsisinko syömistäni, en ainakaan tässä tilanteessa.
Sitten myöhemmin.
Miksi päädyin siis pudottamaan painoani Cambridgellä?
Olin jo Xtravaganzassa 6 kk, mutta en silloin alkanut täysvauhdille, jotenkin sitä kammoksuin. Jälkikäteen ajatellen olisi kannattanutkin. Hukkaan meni koko homma joskin se on kalliimpi kuin Cambrige. Joutui maksamaan 69€/kk pelkästä sitovasta jäsenyydestä. Sen lisäksi yksi pussiateria 3,60 €. Ryhmätapaamisia vain 2x kk.
Itse olin puolivauhdilla mutta olin erittäin amotivoitunut noudattamaan niitä ohjeita.
Tulos oli varsin heikkoa. Ahdisti ns. jatkuva syöminen 3 h välein suositus.
Lopulta en enää viitsinyt edes. Mielestäni kaikki kirjan tehtävät oli turhanaikaista saivartelua ja typeriä, niinkuin rentoutus-ohjelmatkin.
Lopulta 30.6 pääättyi vaganza ja lomailin, sain ylipainoa lisää 5-6 kg...
Loma tuli ja meni, herkuteltu on vaikka miten ja milä, silti aina tyytymätön olo itseensä ja sen huomaaminen et piru sentään, oon vaan lihonnut. Työvaatteet oli entistä kireämmät. Tajusin että lihonnut oon.
Sitten kaveri hehkutti, kuinka oli tippunut reilu -37 kg 16 viikossa Cambridgella.
Asenteeni oli tähän asti vähän nuiva noihin pikadieetteihin ja varsinkin niukkaenergiseen.
En tiedä, en ole ennen suosinut näitä koska usein niitä on suomittu niiden haittapuolien takia kuten se ettei se opeta oikeaa syömistä ja lihot takaisin jne. jne. moitetta.
Totta toinen puoli. Ei se opeta tosiaankaan syömistä kun paastoat ja oot painonpudotusvaiheessa.
Onneksi kuitenkin on niin, että Cambridgen ohjelmassa ollaan huomioitu ihmisten ohjaaminen, valmentaminen niin, että voidaan nousta taso tasolta painon lähestyessä normaalia suurempiin kilokalereihin ja normaaliin ruokaan. Etenkin taso 6 kannattaa käydä, jolloin ollaan tasapainovaiheessa.
Se vaatii sitoutumista täysillä painonpudotukseen ja sen viemiseen loppuun asti.
Mä itse olen varautunut siihen itse, että jos alkaa tympiä, painonpudotus hidastuu liiankin kanssa tai olemattomaksi, valmentajan kanssa aion tämänkin vaiheen käydä läpi että mitä sitten tehdään.
Olen erittäin iloinen valmentajastani, hän on innostunut ja hyvä tsemppaamaan. :)))
No niin, ja ne syyt sitten.
Oli kyllä todellinen maanantaiden maanantai. Lomalainen ei tajunnut illalla että laittoi väärään aikaan herätyksen. Tuntia myöhemmin kuin aina ennen.
Ihme kumma, selvisin mä äkkilähdöllä koiran käyttää ja sitten duuniin joka on kivenheiton päässä melkein. Ja vielä AJOISSA. Hyvä mä!
Kyllä mä sadattelin ja hosuin, sähläsin ja koira kattoo että jaahas, tohinalla sitä tänään noustaankin.
Menin nukkumaan klo 0.45 lopulta sitten.
Sekin liian myöhään kun olis herättävä klo 5.30 viimeistään.
Kuinka ollakaan, olin täysillä kierroksilla, ajattelin alkavaa ENE-dieettiäkin.
Joka tunnin välein katsoin kelloakin, meinasin melkein nukahtaa mutta en. Klo 3.49 taisin viimeisen kerran katsoa kelloa minkä itse muistan.
En muista koskaan selvinneenin niin nopeasti töihin, mutta jäi kyllä kahvit keittämättä ja Cambridgen omena-kanelipuurokin valmistamatta syötäväksi.
Siinä sitten väsäsin valmiiksi minttu-suklaapirtelön lopulta ja join sen aamuraportin ohella. Ihan hyvää, mutta nälkää ei taltuttanut.
Nälkä oli jo siinä vaiheessa aika ihmeen kova.
Kahville lähdettiin ja join sitten kahvin mustana, ilman maitoa ja ihme kyllä, sain uppoamaan hermesetaksen makeuttamana montakin pikku kupillista.
Vettä ohessa niin, että vessassa oli muutaman kerran käytävä.
Rauhoittui nälkäkin kahvin juonnista ja vähän vedenkin litkimisestä.
Lounaalle mentyäni kyllä nälkä oli pahemman kerran ja oli taas aivan se ja sama vetää sitä kana-sienikeittoa joka oli kyllä ihmeen hyvää.
Mutta kiukkuinen fiilis rupesi nousemaan, pinnan alla kiehui. Yksikin väärä sana niin aargh!
Selvisin kuitenkin nälän kera työpäivästä kunnialla, vaikka eräs kiukkuinen deme-mummo yritti mua uhkailla nyrkillä kun ei ilmeisesti mun tyylistä tykännyt. Parin muun kanssa sujui aamutoimet ihan kivasti mutta tän kanssa kyllä olikin homma...Hyvä etten deme-puolelle koskaan lähtenyt.
Meinas oikeesti uhkailla mua nyrkillä vessassa, tai motata.
Mietin etten ehkä parhaimpaan aikaan ehkä valinnut tätä paastoa, koska nyt on 5 aamua edessä.
Tai koko viikolla. Mieluusti vaihdan edes yhden illan johonkin väliin.
Mielialat ailahtelee taas. Maailma on paska paikka -fiilis taas.
Kohta palaan näihinkin.
No, koska aamulla jäi puuro saamatta, otin sen päivälliseksi. Mitä ihmettä??? Nälkä helpottui!!!
Ihan oikeesti! Kiinteämpää kuitupitoista ruokaa. :)
Sillä pärjäsin nälättä muutaman tunnin, pyöräilin kirjastoonkin viemään lainakirjan ja lainaamaan uuden kirjan. Ajattelin josko alkais kirjoja lukemaan nimittäin....
Tietysti piti listata syitä, mitkä motivoi mua laihduttamaan. Tosin en osaa listata niitä, niin tiivistän ne tähän.
Tilanne on sellainen että pakko on nyt saatava se paino normaaliin. Koko aikuisiän olen ollut pullukka ja lihava, siitä lähtien kun 19-vuotiaana lihoin.
Olin järkyttynyt painostani ja läksin painonvartijoihin.
Onnistuin aina saamaan ainakin 14-15 kg pois.
Kun ikää alkoi olla 33 v. tai jotain, paino alkoi entisestään lisääntyä. Olin lihavampi kuin koskaan v. 2008 kesällä. Ero miehen kanssa tuli samana kesänä myös.
Karppasin työkaverin innostamana sitten 20 kg painosta pois. Mutta sitten kävi se, mitä en olisi halunnut. Painon putoaminen jäi jumiin. En tiedä, saatoin kyllä repsahdellakin.
Aika hyvin olin pysynyt aikani karppauksessa, mutta kuitenkaan en.
Tiistaina 23. heinäkuuta.
Camppauksen toinen päivä
Heikottanut on vähän koko päivän, etenkin aamulla ja töiden jälkeen.
Kuinka ollakaan, pöytä oli täynnä herkkuja töissä. Oli mansikkajuustokakkua ja toisenlaista kakkua. Sihteerikön nimipäivä oli ja hänhän kun on leipuri hiiva, varmasti tykkää itsekin syödä kovasti näitä ja vaikka mitä, niin pitihän hänen juhlistaa se nimipäivänsä kunnon kakkusilla.
Mä kärvistelin taukohuoneen nurkassa, jonne suosiolla eristäydyin koska en aikonut kakkusia syödä tietenkään vaikka mieli olisi tehnyt. Eipä tässä muu auttanut...itsepä valitsin ajankohdan paastoilulle. Eteenpäin on mentävä vaikka alku tiukkaa tekeekin.
Pudotus perjantaista oli siis -3,7 kg. Tämä jo motivoi aamulla, vaikka tiesinkin pudotuksen johtuvan nesteiden ja jätteiden poistumisesta vasta.
Neljäntenä päivänähän vasta se rasvan palaminen alkaa.
Edessä kolmas päivä vielä kärvistelyä ja toivottavasti sen jälkeen siis jo alkaa helpottaa.
Ensiksi siis tyhjenee 500 g:n painoinen glykogeenivarasto ja sen sitoma neste, jonka ansiosta nestettä lähtee.
Hupaisaksi nesteenpoistuman rinnalla tekee tilanteen veden ryyppääminen 3 l/vrk.
Vesi kyllä uppoaa mennen tullen näin alussa varsinkin, koska se myös hillitsee osaltaan nälkää ja suuta kuivaa. Töissä voi kansliassa helposti vetää jokusen mukin mennen tullen, ettei tarvitse taukohuoneessa kaivella vesipulloa esille ja kaadella siitä omaan mukiin. Pissatus ei ole enää niin runsasta enää kuin eilen.
Kerralla saattaa tulla jo isompia pissamääriä silti, joten rakko alkaa tottumaan näköjään runsaampaan nesteytykseen. Lähinnä tietty herättyäni unilta vielä.
Ummetus ei ole niinkään vaivannut kuten pelkäsin. Joskin ulostaminen on jo harventunut. Yllätyinkin tänään päivällä että kappas, ompi isompi hätä jo vessaan.
Aamulla omena-kanelipuuroa, lounaalla kana-sienikeitto. Keiton tein vain 2 desiin jotta se olis hieman edes täyttävän tuntuista. Tääkin on tilapäistä kunnes näläntunne häviää. Sitten teen kyllä ohjeiden mukaisesti 2,5 dl:aan.
Liivatetta aion perjantaina kans hankkia tehdäkseni mousseja näistä ruuista.
Kuulostaa hyvältä tämmöinenkin mahis, ettei tarvii vain pirtelöinä vetää ruokiaan.
Ajattelin ehkä ostaa torstaina liivatetta tai liivatejauhoa lähikaupasta, mikäli saan mentyä sinne mutta valmentajaltakin sitä saisi että voisin perjantainakin sitä ostaa.
Ehkä viikonloppuna sitten teen suklaa-, banaani- tai mansikkamoussen, kuka ties.
Makuehdotuksia voisin esittää Cambridgelle. :D Makkara vois olla hyvä kans, joku grillikylki...parsakaali...ai ai ai....kyllä ne maistuis! ;-)
Nukuin siis iltatorkut kuten usein teen aamuvuoron jälkeen klo 17 -> koska olo oli vähän huono ja heikko. Näläntunnekin helpottaa kun nukkuu.
1,5 h. Kyllä se uni tuli eilenkin illalla, väsytti kyllä niin ettei kyennyt valvoskelemaan. Energiat minimissä. Joskin nukuin etenkin aamuyöstä kevyemmin, joku tyypillinen stressi taas aamuvuoroista.
Pian edessä iltalenkki koiran kanssa. Tänään pikkuisen pidempi lenkki kyllä kans tuntui eri tavalla, oli jotenkin niin heikko olo.
Jos sais mentyä nukkumaan.
Mä niin odotan kun pääsee aloittamaan paasto plussan! Tosin se olis hyvä vasta jättää 2-3 viikon päähän, nyt ajatellen tuota ruuanhimoa että hallitsisinko syömistäni, en ainakaan tässä tilanteessa.
Sitten myöhemmin.
Miksi päädyin siis pudottamaan painoani Cambridgellä?
Olin jo Xtravaganzassa 6 kk, mutta en silloin alkanut täysvauhdille, jotenkin sitä kammoksuin. Jälkikäteen ajatellen olisi kannattanutkin. Hukkaan meni koko homma joskin se on kalliimpi kuin Cambrige. Joutui maksamaan 69€/kk pelkästä sitovasta jäsenyydestä. Sen lisäksi yksi pussiateria 3,60 €. Ryhmätapaamisia vain 2x kk.
Itse olin puolivauhdilla mutta olin erittäin amotivoitunut noudattamaan niitä ohjeita.
Tulos oli varsin heikkoa. Ahdisti ns. jatkuva syöminen 3 h välein suositus.
Lopulta en enää viitsinyt edes. Mielestäni kaikki kirjan tehtävät oli turhanaikaista saivartelua ja typeriä, niinkuin rentoutus-ohjelmatkin.
Lopulta 30.6 pääättyi vaganza ja lomailin, sain ylipainoa lisää 5-6 kg...
Loma tuli ja meni, herkuteltu on vaikka miten ja milä, silti aina tyytymätön olo itseensä ja sen huomaaminen et piru sentään, oon vaan lihonnut. Työvaatteet oli entistä kireämmät. Tajusin että lihonnut oon.
Sitten kaveri hehkutti, kuinka oli tippunut reilu -37 kg 16 viikossa Cambridgella.
Asenteeni oli tähän asti vähän nuiva noihin pikadieetteihin ja varsinkin niukkaenergiseen.
En tiedä, en ole ennen suosinut näitä koska usein niitä on suomittu niiden haittapuolien takia kuten se ettei se opeta oikeaa syömistä ja lihot takaisin jne. jne. moitetta.
Totta toinen puoli. Ei se opeta tosiaankaan syömistä kun paastoat ja oot painonpudotusvaiheessa.
Onneksi kuitenkin on niin, että Cambridgen ohjelmassa ollaan huomioitu ihmisten ohjaaminen, valmentaminen niin, että voidaan nousta taso tasolta painon lähestyessä normaalia suurempiin kilokalereihin ja normaaliin ruokaan. Etenkin taso 6 kannattaa käydä, jolloin ollaan tasapainovaiheessa.
Se vaatii sitoutumista täysillä painonpudotukseen ja sen viemiseen loppuun asti.
Mä itse olen varautunut siihen itse, että jos alkaa tympiä, painonpudotus hidastuu liiankin kanssa tai olemattomaksi, valmentajan kanssa aion tämänkin vaiheen käydä läpi että mitä sitten tehdään.
Olen erittäin iloinen valmentajastani, hän on innostunut ja hyvä tsemppaamaan. :)))
No niin, ja ne syyt sitten.
- Ylipainoa on paljon eli yli 30 kg ja haluan varmistaa nyt, että se paino todellakin putoaa myös vauhdilla alkuun. Motivaatiota nostaa hyvin paljon. En enää ihmettele, miksi reilusti ylipainoiset tätä suosivat. Projekti on varsinkin heille erittäin pitkä ja työläs saada painoa pois ja se motivaatio loppuu usein kesken itsepetokseen. Näin itsellänikin.
- En ole ollut aikuisiälläni normaalipainoinen. 17-vuotiaana painoin vielä 64-65 kg ja näytin varsin luisevalta kun kuvista katsoo. 18-19 vuotiaana saavutin yli 80 kg painon ja erään kerran kun painoani mittasin, se pysäytti. Pääsin 19-vuotiaana painonvartijoissa lähes normaalipainoon, mutta motivaatio jostain syystä loppui, ilmeisesti ihan siihen että paino jumitti jälleen.
- Paino rasittaa huomattavasti paljon polviniveliä jotka muutenkaan eivät ole normaalissa kunnossa, kulumista on. Selässä alkavaa madaltumaa LIV-V nikamien välissä ja alkavaa fasettiartroosia 2 vuoden takainen LS-rtg -lausunto toteaa.
- Mieli usein maassa, väsyttää sikana, en saa aikaiseksi mitään, itseluottamus vähissä. Väsymys vaivaa, ei jaksa tehdä paljoa, laiskottaa usein.
- Hukutan iloni ja suruni ruokaan, herkuttelen niin makealla kuin suolaisellakin ruualla aika usein. Jäänyt päälle että suklaata on saatava joka päivä tai mitä tahansa muutakin välillä, jäätelö kesähelteillä hyvin maistui. Hyvin usein yksinään tulee vedettyä mitä tahansa koko pakkaus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti