No niin, taas on ollut tekosyitä herkutella. Kaverin kahvitin joka ei päässyt synttäriviikonloppuna käymään.
Tekisi mieli kyllä oikeasti juhlia ja irrotella, kun pistin Cheekin tuohon soimaan.
No, kyllä mä vielä sen järjestän. :)
Lukijoita tällä blogilla näkyisi olevan alle 20, kerralla lukenut 14 henkilöäkin tai samaisen päivän aikana. Olisi toisaalta kiva tietää, onko täällä oikeita lukijoita vai onko nämä botteja.
En näe hirveän mielekkäänä olla jatkuvalla "dieetillä" tyyliin ei koskaan ei mitään milloinkaan saa syödä. Tuntuu että Varpu oli ihan oikeassa että mulla on homma lähtenyt lapasesta jo ajat sitten.
Pitäisi ottaa järki käteen ja alkaa oikeasti miettimään syömisiä eikä sitä mitä ei saa syödä.
Kääntää positiiviseen suuntaan kuten tuo Slanka-valmentajani Liisa sanoi.
Positiivista ajattelua.
Luulen että en jaksa enää kauaa paastoilla, keho on saanut ihan kyllikseen tuota rääkkäystä jo viimevuonna.
Suurin haaste on pistää syömiset uusiksi niin että syön kevyesti kuitenkin tyyliin viikolla ja viikonloppuna jotain erikoista ja järjen kanssa.
Maksan nuo valmennukset ja pirtelöt tiistaina ja sen jälkeen peruutan seuraavan tapaamisemme sen Slanka-valmentajan kanssa koska en aio enää paastoilla viikkokaupalla. En edes osapaastoilla.
Otan nyt onkeeni Varpun ohjeista ennen kuin on liian myöhäistä.
Osasyy lienee myös se kalleus tuossa valmennuksessa ja se kulkeminen sinne on aikaa vievää ja valmentaja ottaa hintaa sen perusteella. Ehkä se on hänelle reilua saada korvaus täydeltä tunnilta ja kuljettamisesta kotiinsa mutta olisin mä voinut kävelläkin sinne jos olisin tiennyt miten hän perii maksut multa. En ollut ajatellut oikeasti että hän aikoo viettää tunnin kerralla kanssani joka kerta ja jaaritella kaikkea...kaikki kunnia hänen työlleen toki mutta kalliiksikin tämä mulle käy.
Tästä lähtee uusi suunta elämälle taas enkä anna mahdollisuutta kuitenkaan entiseen paluulle.
Nyt sitten se todellinen haaste alkaakin että miten syön arkielämässäni ja vältän pahimmat sudenkuopat.
Kalorilaskuria pidän tukenani myös.
Huh...onneksi tajusin nyt itsekin ettei ole hyvä olla enkä pysty liian tiukalle enää.
Nyt on elämänmuutoksen aika sitten, ei enää kitudieettien...
Tekisi mieli kyllä oikeasti juhlia ja irrotella, kun pistin Cheekin tuohon soimaan.
No, kyllä mä vielä sen järjestän. :)
Lukijoita tällä blogilla näkyisi olevan alle 20, kerralla lukenut 14 henkilöäkin tai samaisen päivän aikana. Olisi toisaalta kiva tietää, onko täällä oikeita lukijoita vai onko nämä botteja.
En näe hirveän mielekkäänä olla jatkuvalla "dieetillä" tyyliin ei koskaan ei mitään milloinkaan saa syödä. Tuntuu että Varpu oli ihan oikeassa että mulla on homma lähtenyt lapasesta jo ajat sitten.
Pitäisi ottaa järki käteen ja alkaa oikeasti miettimään syömisiä eikä sitä mitä ei saa syödä.
Kääntää positiiviseen suuntaan kuten tuo Slanka-valmentajani Liisa sanoi.
Positiivista ajattelua.
Luulen että en jaksa enää kauaa paastoilla, keho on saanut ihan kyllikseen tuota rääkkäystä jo viimevuonna.
Suurin haaste on pistää syömiset uusiksi niin että syön kevyesti kuitenkin tyyliin viikolla ja viikonloppuna jotain erikoista ja järjen kanssa.
Maksan nuo valmennukset ja pirtelöt tiistaina ja sen jälkeen peruutan seuraavan tapaamisemme sen Slanka-valmentajan kanssa koska en aio enää paastoilla viikkokaupalla. En edes osapaastoilla.
Otan nyt onkeeni Varpun ohjeista ennen kuin on liian myöhäistä.
Osasyy lienee myös se kalleus tuossa valmennuksessa ja se kulkeminen sinne on aikaa vievää ja valmentaja ottaa hintaa sen perusteella. Ehkä se on hänelle reilua saada korvaus täydeltä tunnilta ja kuljettamisesta kotiinsa mutta olisin mä voinut kävelläkin sinne jos olisin tiennyt miten hän perii maksut multa. En ollut ajatellut oikeasti että hän aikoo viettää tunnin kerralla kanssani joka kerta ja jaaritella kaikkea...kaikki kunnia hänen työlleen toki mutta kalliiksikin tämä mulle käy.
Tästä lähtee uusi suunta elämälle taas enkä anna mahdollisuutta kuitenkaan entiseen paluulle.
Nyt sitten se todellinen haaste alkaakin että miten syön arkielämässäni ja vältän pahimmat sudenkuopat.
Kalorilaskuria pidän tukenani myös.
Huh...onneksi tajusin nyt itsekin ettei ole hyvä olla enkä pysty liian tiukalle enää.
Nyt on elämänmuutoksen aika sitten, ei enää kitudieettien...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti