Voihan vatsatauti, sekin piti potea ja maksa-arvojen nousukin. Uskomatonta. En tiedä todellakaan mikä arvot nosti, mutta ihme kyllä ne on tänään kunnossa!
Lääkärillä kävin reilu viikko sitten ja jo gastroskopiaa tämän epämääräisen podetun vatsataudin perusteella puuhailtiin mulle. Vielä olivat koholla arvot toissa viikolla, mutta nyt lopulta maksa-arvot normalisoitui. Lääkäri on edelleen sen kannalla, että dieettivalmisteeni nosti niitä arvoja.
Kyllähän niiden pitäisi jo painonikin puolesta olla jo kunnossa.
En tiedä, yritin kysyä että mahtoiko ehkä vatsatauti nostaa niitä arvoja, mutta ei se tainnut kyllä tietää oikein, miksi ne nousi.
Pääasia on tietty se että arvot laskivat normaaleiksi lopulta, mitä uutista itsekin odotin.
Mutta eipä sitten enää oteta noita pirtelöitä, ei hetkeen...
Yritän löytää nyt järkevän syömismallin, mutta oikeesti homma on levähtänyt nyt vatsataudin jälkeen käsiin. Pitäis päästä hommaan kiinni takaisin, että söisin jotenkin järkevästi.
Tänään, ystävänpäivänä on tullut makealla herkuteltua ja huomasin että se mulla on pysynyt että maha ei tykkää ylenmääräisestä makeasta edelleenkään ja täyttyykin hyvin helposti niistä etenkin.
Sen kun oppisi myös hallitsemaan ettei makeaa mahan täydeltä. Olis tosi bueno.
Mä eilen sorruin pienellä Siwa-reissullani ostamaan tarjouksesta Maraboun maitosuklaata, Daim-suklaata ja Daim-keksejä. Daim-keksejä on edelleenkin mulla kaapissa.
Maitosuklaalevyn päätin toimittaa työkavereiden iloksi näin ystävänpäivänä...mä kun en osaa tämmöistäkän toki ihmeemmin juhlistaa koska perinne ei ole mielestäni vakiintunut täysin.
Olis tullut vaan syötyä kotona kuten se Daim-suklaalevykin...ja mieli :(.
Ei se kovin hyvä mieli noista herkuista tullutkaan muutenkaan :-/ jo aamusta totesin.
Kohtuudella jos söisi niin se toisi :).
Liikunnan pariin en oo kunnolla tälläkään viikolla päässyt enkä kerennyt.
Valitettavasti. Iltavuoroja väärinä päivinä. :-/
Yritys hyvä 10 nyt viikonloppuna. :)
Apua, oikeesti pelottaa että nyt lihon :(...kilon paino jo melkein noussut! Äkkiä pitäis reagoida ettei mee vaikeammaksi taas.
En päässyt vielä tavoitepainooni, oikeastaan hommat on kussut siitä lähtien kun taso 3 loppui.
Sen jälkeen lähti vähän nousuun paino.
Välillä tulee voittamattomia mielitekojakin ja nyt pitäis saada tilanteet haltuun hyvin pian.
Että näillä mennään. Pitäis nyt mahaansa oikeesti "kuunnella" eikä tehdä mielitekojensa mukaan, syödä mitä sattuu...niin mä kohta oon entisissä mitoissani.
Aamulla hetkeksi havahduin kahvitauolla et hitto, pakkoko näitä herkkuja on puputtaa? Ei tuntunut hyvältä oikeasti. Ei.
Nyt ei pitäis olla mitään syytä purkaa mitään syömiseen. Mieluummin voisi pitää jotain päiväkirjaa, johon rustailisi. Tai juttelis tuntonsa ystäville.
Mulla kun ei ihan helpointa aina ole kaiken suhteen, puranko kaiken ruokaan vaan edelleen?
Esimerkiksi nyt voin todeta että söin äskettäin hyvän päivällisen, nälkä varmasti lähti jos sitä olikaan herkuttelujen takia. :/
Nyt ei tarvii enää mitään syödä. Maha on täynnä ja kaikki hyvin. Miksi syödä enää mitään?
Sitten mielessä pyörii muut asiatkin niin kilvan että sormet syyhyää kirjoittamista jonnekin, jollekin...
Olen joutunut "itsenäistymään" tässä n. 10-12 vuotta josta johtuen tuntuu että ihmissuhteet ovat jokseenkin etääntyneet.
En tiedä, ei se ihmisten kanssa näy olevan aina helppoa.
Pitäiskö oppia valikoimaan tosiaan kaverinsa paremmin?
Näin se vissiin lie...
Lääkärillä kävin reilu viikko sitten ja jo gastroskopiaa tämän epämääräisen podetun vatsataudin perusteella puuhailtiin mulle. Vielä olivat koholla arvot toissa viikolla, mutta nyt lopulta maksa-arvot normalisoitui. Lääkäri on edelleen sen kannalla, että dieettivalmisteeni nosti niitä arvoja.
Kyllähän niiden pitäisi jo painonikin puolesta olla jo kunnossa.
En tiedä, yritin kysyä että mahtoiko ehkä vatsatauti nostaa niitä arvoja, mutta ei se tainnut kyllä tietää oikein, miksi ne nousi.
Pääasia on tietty se että arvot laskivat normaaleiksi lopulta, mitä uutista itsekin odotin.
Mutta eipä sitten enää oteta noita pirtelöitä, ei hetkeen...
Yritän löytää nyt järkevän syömismallin, mutta oikeesti homma on levähtänyt nyt vatsataudin jälkeen käsiin. Pitäis päästä hommaan kiinni takaisin, että söisin jotenkin järkevästi.
Tänään, ystävänpäivänä on tullut makealla herkuteltua ja huomasin että se mulla on pysynyt että maha ei tykkää ylenmääräisestä makeasta edelleenkään ja täyttyykin hyvin helposti niistä etenkin.
Sen kun oppisi myös hallitsemaan ettei makeaa mahan täydeltä. Olis tosi bueno.
Mä eilen sorruin pienellä Siwa-reissullani ostamaan tarjouksesta Maraboun maitosuklaata, Daim-suklaata ja Daim-keksejä. Daim-keksejä on edelleenkin mulla kaapissa.
Maitosuklaalevyn päätin toimittaa työkavereiden iloksi näin ystävänpäivänä...mä kun en osaa tämmöistäkän toki ihmeemmin juhlistaa koska perinne ei ole mielestäni vakiintunut täysin.
Olis tullut vaan syötyä kotona kuten se Daim-suklaalevykin...ja mieli :(.
Ei se kovin hyvä mieli noista herkuista tullutkaan muutenkaan :-/ jo aamusta totesin.
Kohtuudella jos söisi niin se toisi :).
Liikunnan pariin en oo kunnolla tälläkään viikolla päässyt enkä kerennyt.
Valitettavasti. Iltavuoroja väärinä päivinä. :-/
Yritys hyvä 10 nyt viikonloppuna. :)
Apua, oikeesti pelottaa että nyt lihon :(...kilon paino jo melkein noussut! Äkkiä pitäis reagoida ettei mee vaikeammaksi taas.
En päässyt vielä tavoitepainooni, oikeastaan hommat on kussut siitä lähtien kun taso 3 loppui.
Sen jälkeen lähti vähän nousuun paino.
Välillä tulee voittamattomia mielitekojakin ja nyt pitäis saada tilanteet haltuun hyvin pian.
Että näillä mennään. Pitäis nyt mahaansa oikeesti "kuunnella" eikä tehdä mielitekojensa mukaan, syödä mitä sattuu...niin mä kohta oon entisissä mitoissani.
Aamulla hetkeksi havahduin kahvitauolla et hitto, pakkoko näitä herkkuja on puputtaa? Ei tuntunut hyvältä oikeasti. Ei.
Nyt ei pitäis olla mitään syytä purkaa mitään syömiseen. Mieluummin voisi pitää jotain päiväkirjaa, johon rustailisi. Tai juttelis tuntonsa ystäville.
Mulla kun ei ihan helpointa aina ole kaiken suhteen, puranko kaiken ruokaan vaan edelleen?
Esimerkiksi nyt voin todeta että söin äskettäin hyvän päivällisen, nälkä varmasti lähti jos sitä olikaan herkuttelujen takia. :/
Nyt ei tarvii enää mitään syödä. Maha on täynnä ja kaikki hyvin. Miksi syödä enää mitään?
Sitten mielessä pyörii muut asiatkin niin kilvan että sormet syyhyää kirjoittamista jonnekin, jollekin...
Olen joutunut "itsenäistymään" tässä n. 10-12 vuotta josta johtuen tuntuu että ihmissuhteet ovat jokseenkin etääntyneet.
En tiedä, ei se ihmisten kanssa näy olevan aina helppoa.
Pitäiskö oppia valikoimaan tosiaan kaverinsa paremmin?
Näin se vissiin lie...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti